sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Lasertaistelupeli Kaupungin valtaus

Huom. Seuraava teksti ei ole kenenkään sponsoroima vaan kumpuaa ihan mun omista fiiliksistä. :) Tai oikeastaan kyllähän SYKETTÄ tämän kokemuksen mulle sponsoroi, mutta en saa hehkuttamisesta rahaa tai muitakaan hyödykkeitä :) 


SYKETTÄ-liikuntapalvelut järjesti Savonia-ammattikorkeakoulun sekä Itä-Suomen yliopiston opiskelijoille ja henkilöstölle yhteisen liikuntailtapäivän viime keskiviikkona. Aamupäivä käytiin tankkaamassa tietoa koulunpenkillä ihan normaalin lukujärjestyksen mukaan, mutta kello 12 eteenpäin jokainen sai valita itselleen aktiviteetin joka eniten kiinnosti. Tarjolla oli kaikkea liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvää lähes maan ja taivaan väliltä; ratsastusta, pesäpalloa, juoksukoulua ja luontoretkeä. Erilaisia ryhmäliikuntatunteja, luentoja, lajikokeiluita seinäkiipeilystä miekkailuun ja crossfitistä pilatekseen. Itse ilmoittauduin lasertaistelupeliin, joka järjestettiin kylpylähotelli Kunnonpaikassa Siilinjärvellä. Meidän luokalta osallistui mun lisäksi viisi ihmistä, joten oli mukava kun ei tarvinut lähteä taistoon ihan yksin.


Kuopion keskustasta matkaa Kunnonpaikkaan on noin kymmenen kilometriä, joten hurautettiin se autolla. Luultiin että saadaan pelata kokonainen tunti, kun niin oli ajaksi merkitty liikuntakalenteriin. Pieni pettymyksen häivähdys käväisi rinnassa kun kuultiin että peliaikaa olikin vain puoli tuntia, sillä pelaajia mahtui "kentälle" kerrallaan vain kaksitoista. No eihän siinä, me hörpättiin kahvit hotellin aulassa omaa pelivuoroa odotellessamme. Kun meidän vuoro viimein koitti, siirryttiin hienosti lavastettuun pelitilaan joka sijaitsee käytöstä poistetussa hotellisiivessä. Etukäteen tiesin, että alue on noin 400 neliön kokoinen ja että pelaaminen tapahtuu sisätiloissa. Paljon muutapa en sitten tiennytkään, eikä minulla ollut minkäänlaista kokemusta vastaavanlaisista peleistä. Kovin suuria odotuksia mulla ei siis ollut, joten kokemuksesta jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä fiilis.



Meidän luokan porukka muodosti siis yhden joukkueen ja pelasimme toista joukkuetta vastaan. Kaikki pukivat päähänsä pannan jossa on sensorit laseria varten. Lisäksi laitettiin päälle liivit joiden perusteella olisi pitänyt erottaa pimeässä kuuluuko vastaan tuleva pelaaja omaan joukkueeseen vai vastustajiin. Säännöt ja pelin idea käytiin läpi tietysti porukalla. Viimeisenä ja tärkeimpänä ase kouraan ja ei kun pelaamaan. Adrenaliini virtasi ja pumppu hakkasi. Jos sykemittari olisi ollut mukana, se olisi varmasti näyttänyt vähintään 200 lähes koko puolituntisen ajan.

Pimeässä sokkeloisessa rakennuksessa oli ensin hieman vaikeaa suunnistaa. Kun tilat tulivat tutuiksi, liikkuminen oli huomattavasti helpompaa, mutta pelikavereiden tunnistaminen ei helpottanut missään vaiheessa. Siispä räiskittiin välillä oman joukkueen jäseniäkin, mutta onneksi se ei haitannut sillä omia ei voinut "tappaa". Lavasteet olivat todella hienot ja kaiuttimista kuuluvat taustaäänet nostattivat tunnelmaa.


Puolituntisen aikana ehdimme pelata kolme erää; Ensimmäinen erä kesti viisi minuuttia ja se oli niin sanotusti pelkkää harjoitusta (vaikka ei passaa unohtaa että meidän joukkue kyllä voitti harjoituserän..), toisessa erässä viidestä kuolemasta lensi pihalle pelistä ja viimeisenä elossa olevat voittivat (jännästi voitettiin myös tämä erä) ja viimeisessä erässä oli rajattu peliaika jonka sisällä piti osua mahdollisimman moneen vastustajaan mahdollisimman vähillä panoksilla. Ja sanomattakin selvää että tietysti kolmannenkin erän voitto kuului meidän joukkueellemme. Erien välillä kokoonnuttiin aina "komentokeskukseen" tarkastelemaan tuloksia ja kuulemaan mitä seuraavaksi taoahtuu.

Osuman sai siis osuessaan laser-aseella vastustajan päässä tai aseessa olevaan sensoriin. Sekä aseeseen että pantaan syttyi valot ja osuman saanut oli seitsämän sekunnin ajan pois pelistä. Tuona aikana kannatti tietysti siirtyä kauemmas vastustajasta, mutta piiloutuminen olisi ollut huomattavasti helpompaa jos aseen tuottamat merkkiäänet eivät olisi olleet niin järkyttävän kuuluvat. Piipitys kuului siis todella kauas, joten tästä antaisin pienen miinuksen.




Vaikka aluksi olinkin hieman pettynyt siihen että saimme pelata vain puoli tuntia, loppujen lopuksi se taisi olla juuri sopiva aika ensikertalaiselle. Itse ainakin jännitin itseni hiestä märäksi enkä tiedä olisiko sotimiseen jaksanut kunnolla keskittyä kokonaista tuntia.

Kehitystä kaipaisin siihen miten vastustajan tunnistaisi helpommin pimeässä (eri värisinä hohtavat liivit kenties?) sekä aseiden tuottamiin jäätäviin merkkiääniin (korvanapit tai vastaavat?) Plussaa antaisin peliympäristöstä, joka oli 10/10 sekä ohjaajan innostuneisuudesta, joka tarttui meihin pelaajiinkin.

Kokonaisarvosanaksi Kunnonpaikan lasertaistelupeli Kaupungin valtaukselle antaisin siis 8½ tai 9-.

Täs mä kannattelen tätä asetta kuin vanha tekijä...

Lähtisin ehdottomasti uudelleen taistelemaan, ja toivottavasti siihen tarjoutuu vielä joskus tilaisuus. Lasersota olisi loistava aktiviteetti esimerkiksi polttari- tai synttäriporukalle, tyttöjen- tai poikieniltaan, tai ihan muuten vain hauskanpitoon! Kohottaa mielialaa ja ryhmähenkeä 100 % varmasti!


Kiitos vielä koko joukkueelle,
 jos Suomenmaahan tulisi sotatila, 
haluaisin kuulua teidän tiimiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti