tiistai 3. lokakuuta 2017

"Joko sinä viännät ja kiännät sitä savvoo...?"

No mitäpä luulette? Kuukausi ihmisten keskellä jotka ovat pääsääntöisesti jostain muualta kuin Savosta ja illat joko siinä samassa porukassa tai Sonjan kanssa tai sitten neljän seinän sisällä kotona. Kraanavedestäkö se savolaisuus tarttuisi? 

Että älkää PLIIIIS kysykö tuota kysymystä enää. Kaikkea muuta täällä olemiseen ja asumiseen liittyvää toki saa kysyä, ja mielelläni kerronkin sillä onhan tää kaikki niin mahdottoman AWESOME



Oikeasti mulla ei olisi kai aikaa kirjoittaa nyt, mutta päätin että kaiken kiireen ja stressin keskellä on kai hyvä istua alas ja yrittää kertoa teille miten mulla menee. Kovin jäsenneltyä ja järkevää tekstiä tuskin saan aikaiseksi, on meinaan tämä stressitaso aika korkealla. Enkä jaksa nyt olla edes mitenkään erityisen hauska, joten jos odotat hassunhauskaa huumoritekstiä täynnä hulvattomia kielikuvia niin voit lopettaa lukemisen tähän.


Koulussa pitää kiirettä. Alkuun tuntui että edettiin tosi hitaasti ja käytiin läpi vaan käytännön asioita sekä tietoteknisiä juttuja. Odoteltiin vain että koska se oikea opiskelu sitten oikein alkaa. No, eipä mennyt kauan. Nyt on niin kova tohina päällä, että heikompia hirvittää (tähän porukkaan myös allekirjoittanut lukeutuu, valitettavasti). On opeteltu anatomian sanastoa latinaksi, hierottu toistemme hartioita, jumpattu, kirjoitettu muistiinpanoja ranne kipeänä ja tuskailtu tietoteknisten ongelmien parissa.



TO DO-lista on pitkä kuin nälkävuosi, ja kaiken lisäksi vielä hukassa. Koen olevani pihalla kuin lumiukko, mutta silti jollain masokistisella tavalla nautin tästä kaikesta.  Enkä ole edes vielä nähnyt yhtään opiskeluun liittyvää painajaista, joten stressi on kai hallinnassa.


Meidän luokka on aivan käsittämättömän mahtava ( ja toivottavasti niistä tuntuu samalta etten oo yksin ajatusteni kanssa! ). Ikäjakauma on laaja ja lähes koko Suomi Lappia lukuunottamatta on edustettu. Jeesataan toinen toisiamme milloin missäkin asiassa, WhatsApp laulaa koko ajan ja tehdään juttuja yhdessä; käydään elokuvissa, syömässä, urheilemassa, bilettämässä...

Tässäkin kuvassa kello on näköjään vasta hieman yli YHDEKSÄN ja minä olen näköjään jo valmis nukkumaan...

Itselläni tuo bilettäminen on toki alkuviikkojen jälkeen jäänyt vähemmälle; vanha ei vain jaksa. Tai ehkä kyse ei ole jaksamisesta vaan siitä että sellaisen raivobailaamisen sijaan viettäisin iltani mielummin jossain kivassa pubissa istuskellen ja jutellen. Yhdet opiskelijabileet olen käynyt kokeilemassa, kahdet olen viime hetkellä jättänyt välistä. Tiedoksi vaan teille kaikille jotka uhkailitte että "VOI VOI, siitä se bailaaminen vasta alkaakin!"

Tarkoitus oli lenkkeillä mahdollisimman paljon ja tutustua samalla lähiympäristöön. No, osaan kouluun, Sonjan luokse ja lähikauppaan vaikka silmät kiinni mutta muuten olen aika pihalla missä on mitäkin. SYKETTÄ-liikuntapalvelut tarjoaa super-edullisesti järkyttävän määrän ryhmäliikuntatunteja sekä useamman kuntosalin opiskelijoiden käyttöön, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt edes miettiä moisia aktiviteettejä. En käsitä miten päivät voivat kulua näin nopeasti! Jos koulumatkoja ja keskustassa käyntiä ei lasketa, urheilusuoritukseni voi laskea yhden käden sormilla. Ja uskotteko jos sanon etten ehdi nykyään nukkua edes kovin pitkiä päiväunia kovin usein!




Mun koti on ihana. Toki se on joidenkin mielestä liian kaukana, mutta entä jos juttu onkin niin että ovat vaan itse liian kaukana? Kaikki Puijonlaaksossa joskus liikkuneet tietävät, että se on maailman ainoa laakso johon täytyy kiivetä. Lisäksi saan mahtavan jalkatreenin joka ikinen kerta kun poistun asunosta, sillä kolmikerroksisessa kotitalossani ei ole lainkaan hissiä. Koska en osaa teleportata, käytän kiltisti portaita. Siispä, vaikken liikuntaa olekaan ehtinyt harrastaa, kuntoni pysyy silti onneksi korkealla ja kroppa timminä (sarcasm alert..)!!!

Asuntoni tuntuu jättisuurelta vaikka siinä on vain 35 neliöt (ja tämä ei sitten ole sarkasmia, vaan ihan totta). Voisin ehkä joskus tässä tehdä mahtipontisen asuntoesittelypostauksen jos vain jaksan. Jos nyt joitain miinuksia pitää väkisin koittaa keksiä niin vesi on aika kamalan makuista ja sauna puuttuu. Vesiasia korjaantuu onneksi sillä että juo pelkkää viin jääkaapissa seisonutta vettä ja saunaan pääsee aina kun käy kotona eli kerran kuussa hyvällä tuurilla ehkä.





Yhtenä lähiaikojen projektina mulla olisi tapettien repiminen oleskelutilan ja makuusalin seinistä. Muutenpa täällä onkin aika valmista asuttavaksi. Kirjoituspöydän hankin käytettynä sillä koulutehtävien tekeminen pikkuruisen ruokapöydän ääressä olisi ollut jo liian kaukana jopa minun mukavuusalueeltani. Lisäksi löysin Prismasta hienon julisteen joka oli jostain syystä pakko saada. Siihen Ikeasta kehykset ja ei kun opiskelemaan!







Siinäpä elämää Kuopiossa noin lyhykäisyydessään. Jospa tää mun arki normalisoituisi mahdollisimman pian niin jäisi aikaa myös harrastuksille ja voisin taas ryhtyä täysipäiväiseksi fitnessbloggaajaksi. Sitä tuskin tulee tapahtumaan lähivikkoina sillä mun ohjelma näyttää tältä:




Edessä on siis ensimmäinen työharjoittelu ja sen perään "itsenäisen opiskelun viikko" eli tutummin syysloma. Molemmat viikot aion viettää tuolla kotiseuduilla ja ajanvarauskalenterini tapaamisten osalta alka pikkuhiljaa täyttyä. Varaathan siis oman aikasi mikäli mielit saada osasi mahtavasta seurastani!!! :)))))







Kuulemisiin rakkaat lukijat.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti