tiistai 22. elokuuta 2017

Kuinka ihmeessä juuri MINÄ tulin valituksi fysioterapiakoulutukseen? OSA 1.

Niin, vastausta otsikon kysymykseen en totta puhuakseni tiedä aivan varmasti itsekään. Toki muutama teoria minulla on mielessäni, mutta niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen. Ensimmäinen veikkaukseni on se, että jokaiselle fyssarikurssille otetaan varmasti vähintään yksi kiintiöpullukka*, ja tällä kertaa arpaonni suosi juuri minua.


Toinen teoriani on sellainen, että olen yksinkertaisesti niin hyvä ja koulutukseen sopiva, että minut otettiin mukaan. Uskon silti vahvasti ensimmäisen teoriani olevan se oikea...


Vaikka mulla ei olekaan vastausta kysymykseen, aion silti kertoa teille kuinka tämä huikea matkani fysioterapiakoulutukseen oikein sai alkunsa. Se on nimittäin jännittävä ja monimutkainen tarina se! Suosittelen lukemaan seuraavan postauksen esimerkiksi iltasaduksi itselleen, sillä tiedän että tuleva juttu kiinnostaa teitä yhtä paljon kuin työkaverin esittelemät lomakuvat uima-altaassa ilakoivista kultamussukoista, tai kahvipöydässä kuultu yksityiskohtainen selostus kylppäriremontin kaikista vaiheista, tai mikä tahansa asia joka ei kosketa itseä ja omaa elämää oikeastaan millään tavalla, eli siis aivan MIELETTÖMÄN PALJON.





*vrt. kiintiöHOMO, kiintiöMAMU, kiintiöMIKÄTAHANSA vähemmistön edustaja jossain suuremmassa ryhmässä. Niin sanotusti tämä kiintiöHENKILÖ on otettu joukkoon vain, jotta näytettäisiin että vähemmistöjä ei ole täällä meilläkään muuten sitten unohdettu!!!!!!! 



Kerron tarinani nyt kronologisessa aikajärjestyksessä, jotta se olisi mahdollisimman helppo ymmärtää. Lisään joukkoon omia kommenttejani sen hetkisistä tuntemuksista, sekä turhia ja epäselviä valokuvia keventämään muuten niin kovin raskasta tekstiä. Jaan tekstin kahteen osaan, sillä muuten siitä tulisi niin pitkä etten itsekään jaksaisi sitä lukea vanhoja muistellessa. Ennen kaikkea haluan julkaista tämän tarinan siksi, että voin itse palata siihen myöhemmin, kun aika on tehnyt muistoihin kultareunukset ja leuhkin ihmisille "miten kovin helppoa sinne kouluun oli päästä, eihän se ollu ku meni vaan !" Tässä vaiheessa pahoittelen myös tekstin vaihtelevaa tyylittelyä, en tiedä mistä vika johtuu enkä osaa sitä itse korjata :S


Tammi-helmikuu 2017

Päätän, että nyt on minun aikani hakea opiskelemaan. Työpaikalla käydyt yt-neuvottelut ja raskaat irtisanomiset saavat oloni epävarmaksi tulevaisuuden suhteen. Lisäksi tiedän etten tee sitä työtä, jota haluan tehdä loppuikäni. Hainhan ammattikorkeakouluun edellisenäkin vuonna, mutta tein sen läpällä, jotta näkisin millaiset pääsykokeet ovat ja miten valintaprosessi käytännössä etenee. Pääsin 17. varasijalle Oulun ammattikorkeakouluun, sairaanhoitajaksi, vuonna 2016. Mutta viime vuosi oli harjoitusta, tänä vuonna otetaan tosissaan. Minä haluan fysioterapeutiksi, ja aion yrittää kaikkeni jotta haaveeni toteutuisi. 



Todettakoon tässä vaiheessa, että olin alusta asti ihan varma etten todellakaan tule pääsemään sisälle ensimmäisellä yrittämällä. Eikä tämä ole mitään itsensä vähättelyä. Totta kai toivoin hartaasti pääseväni, ja tein kovasti töitä asian eteen, mutta en silti kertaakaan ajatellut että "eihän sole ku menee vain!"


15. maaliskuuta 2017 klo 15:25

Lähetän sähköisen hakemuksen  opintopolku.fi- sivuston kautta. Olen pähkäillyt pitkään mihin järjestykseen laitan oppilaitokset. Jokaisessa valitsemassani kaupungissa asuu ainakin yksi minulle ennestään tuttu henkilö, kaveri tai sukulainen. Joku jolta kysyä neuvoa vaikkapa hammaslääkäriaikaa varatessa, tai joku jonka luona käydä kahvilla kun syksyn pimeydessä tulee yksinäinen olo ja ikävä äitiä.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätän laittaa ykköseksi Savonia-ammattikorkeakoulun Kuopiossa.  Ikea, maantieteellinen sijainti, savolaisten luonteenlaatu ja Sonja ovat suurimmat vaikuttimeni päätöstä tehdessä. Kyllä, juuri tuossa järjestyksessä. Mielestäni huvittavinta tässä valinnassa on asia, jonka huomaan vasta jälkeenpäin: Kuopio on ainoa noista viidestä kaupungista, josta ei pääse junalla suoraan kotiin, vaan reitillä on pakko tehdä ainakin yksi vaihto.

Kakkosvaihtoehtona minulla on tuttu ja turvallinen Oulu. Oulussa asuu tälläkin hetkellä paljon ystäviä ja sukulaisia, ja lisäksi sieltä pääsee nopeasti kotiseudulle. Kolmanneksi valitsen Rovaniemen, sillä pohjoinen vetää puoleensa enemmän kuin etelä. Myös rakkaat serkkuni ovat Rovaniemellä yksi iso plussa. 

Neloseksi valitsen Tampereen sillä pidän kaupungista todella paljon. Viidentenä, ja viimeisenä hakuvaihtoehtona minulla on Jyväskylä. 

Ammattikorkeakoulujen yhteishaussa on mahdollisuus hakea kerralla yhteensä kuuteen paikkaan. Päätän silti että jätän hakemuksen vain viiteen oppilaitokseen, sillä jos ovet eivät aukene yhteenkään niin asia on silloin tarkoitettu niin. 


27. huhtikuuta 2017 klo 9:25

SOTELI-esivalintakoe on  sosiaali- ja terveysalalla sekä liikunta- ja kauneusalalla käytettävä internetissä tehtävä esivalintakoe, jonka perusteella osa hakijoista kutsutaan VARSINAISEEN valintakokeeseen. SOTELI-esivalintakoe järjestetään tänä vuonna minun käsitykseni mukaan ehkä neljättä kertaa, ja se pitää sisällään ennakkomateriaaliosion lisäksi osiot äidinkielestä, englannista sekä matematiikasta. Aikaa kokeen tekemiseen on 90 minuuttia. Olen tulostanut noin 100 sivua ennakkomateriaaleja lähes heti hakemuksen lähetettyäni, ja päntännyt niitä kuin hullu erityisesti viimeiset kolme vuorokautta. Viime yönäkin valvoin liian myöhään tankaten kaikkiaan seitsämää eri aineistoa mieleeni.



Koko sataa sivua en tietenkään ole opetellut sanasta sanaan ulkoa, vaan yrittänyt sisäistää mitä noissa vaikeissa tutkielmissa oikeasti sanottiin ja painaa mieleeni mikä teksti käsitteli mitäkin aihetta. Verkossa tehtävän esivalintakokeen hyvä puolihan on se, että aineisto saa olla testissä mukana ja koko ajan esillä, mutta jos ei siihen ole tippaakaan paneutunut ennen koepäivää, on totisesti hukassa. Ihan vain vinkkinä, tietokoneen "etsi"-toimintoa on hyvä opetella käyttämään, on nimittäin yllättävän kätevä...



Kirjaudun sisään sivustolle sähköpostissa saamallani koodilla tasan minulle määrättyyn aikaan. Hyökkään ensimmäisenä ennakkomateriaalitehtävien kimppuun ja olen vaipua epätoivoon. Kysymykset ovat oikeasti tosi vaikeita, vaikka koko koe on toteutettu pelkkiä monivalintakysymyksiä käyttämällä. Monet niistä pitää lukea useaan kertaan sisäistääkseen mitä niissä todella kysytään. Käytän luvattoman paljon aikaa ensimmäiseen osioon ja joudun silti jättämään muutamia kysymyksiä odottamaan, josko myöhemmin keksisin mitä vastata.  Epätoivoisena siirryn kokeessa eteenpäin, sillä minun on turha jäädä murehtimaan asioita joihin en juuri sillä hetkellä voi vaikuttaa. Tämä osio meni todella huonosti, ja käytin siihen yli puolet koko kokeeseen varatusta ajasta.





Seuraavaksi teen (muistaakseni) englannin kielitaidon osion. Teksti käsittelee ihmisten eliniänodotetta ja siinä tapahtuneita muutoksia, sekä muutoksiin johtaneita syitä. Teksti itsessään on suhteellisen helppo eikä kovin pitkä. Muutamissa kohdissa joudun käyttämään kääntäjää apunani. Aika vähenee koko ajan ruudun yläreunassa, mutta yritän pitää pääni kylmänä. Tässä osiossa en jätä yhtään vastausta myöhemmäksi, ja uskon että ainakin puolet vastauksista menee oikein. 

En ole koskaan tuntenut olevani mitenkään erityisen hyvä matematiikassa, mutta vuosien varrella työni kautta olen oppinut että mikään matemaattinen ongelma ei ole ylitsepääsemätön, kun käyttää apunaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Suurin osa matikkaosion tehtävistä on helppoja ja oikeastaan jopa mielenkiintoisia, mutta kun tuo perhanan aika käy niin kovin vähiin... Googlettelen kaavoja avukseni, ja vain muutama tehtävä on sellainen jota en oikeasti osaa ratkaista ( jos X-levyisellä lumiauralla menee koulun pihan puhdistamiseen A aikaa, niin kuinka kauan aikaa menee pihan puhdistamiseen Z-levyisellä auralla? ) Koska vääristä vastauksista saa tässä osiossa miinuspisteitä ja "en tiedä"-vastauksesta 0 pistettä, joudun harmikseni klikkaamaan muutamaan kohtaan "en tiedä".

Viimeisenä hyökkään äidinkielen osion kimppuun. Aikaa on oikeasti enää todella vähän, eikä minulla ole mahdollisuuttakaan syventyä tekstiin kunnolla. Näin jälkeenpäin en oikeasti edes muista mitä koko teksti käsitteli, vaikka kuinka yritän muistella. Käytän taas tietokoneen "etsi"-toimintoa ja yritän valita vastaukset jotka suurimmalla todennäköisyydellä voisivat olla oikein, tai sellaiset jotka pienimmällä todennäköisyydellä ovat väärin. Minuutit muuttuvat sekunneiksi ja paniikissa rullailen sivua ylös alas. Aika loppuu kesken enkä ehdi vastaamaan viimeisiin kysymyksiin. Olen pettynyt itseeni.

Kokeen jälkeen palaan takaisin työni pariin. Leivomme yhdessä nuorten kanssa unelmatortun. 

4. toukokuuta 2017 klo 15:18

Saan esivalintakokeen tulokset sähköpostiini. Tiedän että koe meni todella huonosti, mutta uskallan silti toivoa että saisin edes yli puolet pisteistä. Noh, 42,3 / 80 todellakin on yli puolet pisteistä, mutta naurettavan täpärästi. Laitan Whatsappin kaveriryhmään viestin "se oli sitten siinä". 


Olen varma ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä jatkoon. Savonia-ammattikorkeakoulun nettisivuilla sanotaan että varsinaiseen valintakokeeseen kutsutaan 160 eniten pisteitä saanutta hakijaa. Ryhdyn selailemaan avoimia työpaikkoja TE-palveluiden nettisivuilta. Päätän että "ei se mitään. Haen ensi vuonna uudestaan." Silti harmittaa, ja ehkä vähän myös itkettää.


Toukokuun alun säät olivat yhtä melankolisia kuin mun mieli.  Kuva otettu 10.5.2017



11. toukokuuta 2017 klo 14:51

Olemme työkavereiden kanssa ajelemassa kotiin päin toiselta puolen maakuntaa pidetystä verkostoitumispäivästä, kun puhelimeeni kilahtaa sähköposti. "MITÄ H*LV*TTIÄ!?!?" on ensimmäinen ajatukseni. 


KUTSU

Valintakoe – Fysioterapeuttikoulutus

Valintakoe Ma 5.6.2017.
Paikka:
Lapin ammattikorkeakoulu, Rantavitikan kampus
Rantavitikantie 29, 96300 Rovaniemi

En ole uskoa viestiä aidoksi. Rintaani kouraisee jokin, mutta en tiedä onko se pettymyksen vai onnistumisen tunne. Entäs se Kuopio? Onko mulla nyt enää ollenkaan mahdollisuutta päästä sinne, vai onko kolmanneksi laittamani Rovaniemi se THE KAUPUNKI, johon pääsen, jos siis ylipäätään pääsen mihinkään? Olen lukenut opintopolun sivuilta, että jos hakee opiskelemaan samaa alaa moneen eri kouluun, ja oppilaitokset tekevät valintakoeyhteistyötä, saa kutsun vain yhden oppilaitoksen pääsykokeisiin, mutta saattaa silti päästä opiskelijaksi mihin tahansa. Miten minun nyt käy? Vieläkö mulla on mahdollisuus päästä Savoniaan?


Pohdimme asiaa yhdessä työkavereideni kanssa, ja iltapäivällä laitan vielä sähköpostin Savonian hakijapalveluihin saadakseni varmistuksen kysymykseeni. Samalla kysäisen paljonko fysioterapiakoulutukseen oli hakijoita.



12. toukokuuta 2017 klo 12:25 

Saan Savoniasta vastauksen sähköpostiini:

 "Valintakokeen tulos siirtyy kaikille valintaryhmään kuuluville hakutoiveille.

Eli kun käyt valintakokeessa Lapin ammattikorkeakoulussa saat tuloksen kaikille hakutoiveillesi, koska kaikki hakutoiveesi kuuluvat valintakoeyhteistyöhön. Et siis saa enää muille hakutoiveillesi valintakoekutsua.

Savonian fysioterapiakoulutukseen oli 256 ensisijaista hakijaa (1. hakutoive) ja kaiken kaikkiaan hakijoita oli yhteensä 1006."

"Oooooh fuck, tää oli niin tässä", ajattelen. Minäkö muka yksi niistä neljästäkymmenestä valitusta, varsinkin kun en pääse edes Kuopioon näyttämään miten kovasti haluan tulla valituksi? Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja iloita siitä että pääsen näyttämään kykyni vaikka olin jo varautunut pahimpaan. Onhan oikeastaan suoranainen ihme että sain pääsykoekutsun edes sinne kolmanteen hakuvaihtoehtoon. Siispä päättäväisesti leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!





TO BE CONTINUED....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti