torstai 17. elokuuta 2017

Lähtölaskenta muuttorumbaan.

Nuin vain sain houkuteltua vierailevan tähden kirjoittajaksi mun blogiin! 
Ajatus vierailevasta kynästä on pyörinyt päässäni jo melko kauan. Uskon että jonkun muun kirjoittamat tekstit piristävät blogia kummasti, ja mahdollisesti saan omiinkin teksteihin hieman lisäpotkua. 

Jatkossa tunnistatte Sonjan kirjoittamat tekstit otsikosta "Sonja täällä hei". Samaisen tunnisteen alta pääsee kätevästi selaamaan kaikki hänen kirjoittamansa jutut yhdellä kertaa. Emme sopineet minkäänlaisia ehtoja tälle Sonjan vierailulle, eli hän saa itse päättää kuinka usein kirjoittaa ja millaisista aiheista. Uskoisin että hänellekin saa esittää toivomuksia aiheista kommenttilaatikon kautta. 

Vielä toistaiseksi #FITNESSpaskaa-blogin muut sosiaalisen median kanavat pysyvät minun hallinnassani, mutta en väitä etteikö tähän voisi tulla myöhemmin muutoksia. Varsinkin tuon Snapchatin päivittämisessä olen itse laiskistunut niin paljon että ihan hävettää, joten ainakin sen luovuttamisesta Sonjan käyttöön olisin enemmän kuin mielissäni... Vanhaan totuttuun tapaan ilmoittelen tietysti uusista teksteistä aina blogin Facebook-sivulla, sekä toisinaan myös Instagramissa. Ei siis hätää, tieto uusista postauksista kulkee siis myös silloin kun näppäimistön takana on joku muu kuin minä!

Luultavasti meiltä on luvassa myös jonkinlaisia kimppapostauksia, tai ainakin melko varmasti vieraillaan toistemme postauksissa vähintääkin kuvien kautta. Itse ainakin odotan kovasti meidän yhteisiä lenkkejä ja mäkitreenejä Kuopion maastoissa. Toivokaamme siis aurinkoista ja lämmintä syksyä että pääsemme Sonjan kanssa rääkkäämään toisiamme oikein urakalla! 


Omasta puolestani haluan toivottaa Sonjan lämpimästi tervetulleeksi #FITNESSpaskaa-tiimiin!!!


***

Mulla on edessäni enää reilu viikko oleilua Nivalassa ja koulun alkuunkin on aikaa alle kaksi viikkoa. Sonja kertoikin tekstissään että alkuaikani Kuopiossa asun hänen luonaan. Hommahan menee siis niin, että mulla alkaa koulu keskiviikkona 30.8. ja oman asunnon avaimet saan kouraani vasta perjantaina 1.9. Onni on siis ystävä jonka luona yöpyä ensimmäinen Kuopio-viikko. 

Tämä mun vanha asuntohan täytyy näin ollen siis tyhjentää jo  lauantaina 26.8., joten saan kokeilla myös turvallisesti lyhytkestoista asunnottomuutta (tiedän, ei ollenkaan hauskaa eikä todellakaan aihe josta saisi repiä huumoria, mutta kun tuo viikko ilman omaa asuntoa meinaa hieman hirvittää mua...). Jotenkin tosi vaikeaa miettiä mitä tavaroita mun pitää pakata mukaan tuon viikon ajaksi. Kaiken lisäksi menen Kuopioon vieläpä junalla, joten mukaani en voi ottaa kuin sen mitä jaksan kantaa. 

Silmän kantamattomiin tasaista peltoaavaa - maisema jota tulee kohta ikävä.


Rakas isukkini on lupautunut avustamaan minua muutossa, joten nyt mun pitäisikin alkaa pakkailemaan tavaroita. Hirveän hankala vain miettiä mitä tavaroita en enää tarvi tässä viimeisten viikkojen aikana. Vaikka muuttaminen on aina stressaavaa niin silti tämä on ehkä tähänastisen elämäni stressaavin muutto. Olisi helppoa kun saisi vain tyhjentää vanhan asunnon ja siirtää tavarat suoraan uuteen kotiin, mutta kun välissä on tuo viikon pätkä kun vain odotellaan. Nivalan ja Kuopion välillähän on matkaa siis reilut 200 kilometriä, mikä tuo oman haasteensa tähän kaikkeen, eikä muuttoa siksi voi hoitaa kokonaan yhdessä päivässä.




Olen kovasti yrittänyt myydä kaikkea itselleni tarpeetonta tavaraa pois. En esimerkiksi tarvitse puutarhatuoleja asuntoon jossa ei ole parveketta tai terassia, ja kahdeksan viinilasin kokoelma on jopa minusta hieman liian suuri. Kaksi paria rullaluistimia on ihan liikaa kun en ehdi käyttämään yksiäkään riittävästi... Kaikki edellämainitut romut möisin ilomielin pois jos joku ne vain ostaisi, mutta vaikeinta on CD-, ja DVD-levyistä luopuminen vaikka en tällä hetkellä edes omista laitetta jolla toistaa niitä ja lisäksi nykyään kaikki löytyy internetistä muutaman klikkauksen päästä. 

Pakastinta yritän syödä tyhjäksi sen minkä ehdin. Pakastevihanneksia ja mansikkaa löytyy edelleen yli oman tarpeen. Koitan koko ajan kehitellä ruokia joita varten mun ei tarvisi hakea kaupasta juuri mitään, vaan ainekset löytyisivät mahdollisuuksien mukaan omasta takaa. Täällä siis yksi tarjoushaukka manailee tapojaan, kun on syönyt kolmatta viikkoa pelkkää ruisleipää. Jostain pakastimen uumenista niitä - 30 %- tarralla varustettuja pusseja edelleen löytyy...



Yhdenlainen urakka on myös vajaiden kosmetiikkatuotteiden pois käyttäminen ennen muuttoa.  Eiväthän ne muuttokuormassa paljoa painaisi, mutta minusta on jotenkin puhdistavaa aloittaa elämä uudessa kodissa mahdollisimman pienen tavaravuoren keskellä.

Tällaisten maallisten ongelmien lisäksi minulla on vaikeuksia myös unirytmini kanssa. Pian täytyisi taas hallita normaali arkirytmi, mutta minä se vain köllöttelen vällyjen välissä vielä keskellä päivää. Väistämättähän asia korjaantuu viimeistään silloin kun koulu alkaa, mutta voisihan tuota hankkia itselleen hieman pehmeämmän laskun arkeen ja alkaa korjailemaan rytmiä jo nyt. Jos siellä lukijoiden joukossa siis on joku joka haluaisi ryhtyä raahaamaan mua vaikkapa aamulenkille, niin MIELELLÄNI olen mukana! Myös kaikki erilaiset vinkit unirytmin korjaamiseen otetaan ilomielin vastaan!



Liikuntaa on tullut harrastettua viimeisten viikkojen aikana enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Salilla olen hypännyt 1-3 kertaa viikossa. Hullaannuin totaalisesti noihin HIIT-treeneihin ja oikeastaan salilla olenkin tehnyt pelkästään niitä. Salin lisäksi olen lenkkeillyt useamman kerran ja kävinpä kerran myös luistelemassa. Tämän kesän luistelusaldo on siis kokonaiset KOLME kertaa. Kirsikkana kakun päällä vedin viime viikolla yhden mäkitreenin, ja tarkoitus olisi ehtiä vetämään vielä toinenkin ennen muuttorumbaa.


Tällaisten juttujen parissa mun tulevat viikot sitten hujahtavatkin. Yksi pieni ennakkotehtäväkin mulla olisi vielä ennen koulun alkua hoidettavana. Oikeastaan pitäisi varata sille kalenteriin ihan oma aikansa, sillä tehtävä vaatii sen verran syventymistä ettei sitä tehdä yhtä aikaa jonkin toisen homman kanssa. Kenties aloitankin opiskelu-urani loistokkaasti, ja hoidan homman ajoissa? Vai pitäisikö käyttää vanhaa, hyväksi havaittua "deadline on paras motivaattori"-taktiikkaa ja säästää homma viimeiseen iltaan ennen koulun alkamista...?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hei rupiappa mun blogiin vierailevaksi kirjoittajaksi








Tällainen ehdotus minulle heitettiin ja kuumepäissäni taisin vastata vain että juujuu. Heidi pyysi minulta ensimmäiseksi esittelytekstiä joten tässä nyt olisi sitä itseään. 


Kuka Sonja?
Olen viime marraskuussa Kuopiolaistunut Nivalalalainen. Heinäkuussa tuli täyteen VASTA 25 vuotta eli vielä olen nuori ja tyhmä. En minä ole opiskellut, mutta olen matkustellut ja elänyt tunteella. Pidän mm. luonnosta, eläimistä, viinistä, kotoilusta, soittamisesta ja laulamisesta. Yleisin adjektiivi millä minua kuvaillaan on iloinen. Minulla on kissa nimeltä Miau.

                                 Minun naama                                                              Miaun naama



Siis mistä te tunnette toisenne?
Tavattiin yhteisen tutun luona 5(?) vuotta sitten kesällä. Siitäpä se ajatus sitten lähti. Muistan että meidän oli alusta asti tosi helppo olla yhdessä. Hengailtiin (dokailtiin ja syötiin sipsejä) alussa tosi paljon yhdessä ja koen olevani osasyyllinen Heidin muutaman vuoden Nivalareissuun. Itse muutin muutama vuosi sitten Ylivieskaan ja Heidi oli yksi siitä kourallisesta ihmisiä, joihin yhteydenpito pysyi. Nyt sitten olen avosylin ottamassa Heidiä vastaan kun se alkaa täyspäiväisesti painamaan persettään koulun penkkiin, KALAKUKKOKAUPUNGISSA! Kämppäillään vielä mun yksiössä Heidin alku-Kuopioaika kahdestaan, siihen on kokonaista 11 päivää! Ja Kyllä Heidinäiti, ollaan ihan nätisti. 




Entä mitenkä tuo #FITNESSpaska?
Minä olen sellainen mielialaliikkuja. Masennuksen ja uniongelmien kanssa painineena olen todennut että liike on paras lääke. Olen toki ollut dieetillä ja kausittain innostun salista ja milloin mistäkin mutta yleisesti asenteeni on nykyään suht armollinen. Ruokavalioni on laatua: Älä syö niin hulluna kaikkea paskaa, paitsi jos haluat niin ihan sama syö sitte. Ja treeniohjelmani: Koita liikkua, sun mieliala nousee ja nukut paremmin. En vielä tiedä millainen suhde meillä tämän blogin kanssa kehkeytyy mutta mielenkiinnolla odotan. Olen kuullut että #Mitävaanpostauksentakia niin ehkä tämä ajaa minut vielä liikkumaan enemmän. Tai sitten me pikakelataan Heidin kanssa alkuun ja haetaan kontti Olvia ja juustonaksupussi. 



tiistai 8. elokuuta 2017

Kesä kuvina

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, mulla on takanani melkoinen anti-fitness-kesä. Siispä tuleva postaus ei pidä sisällään mitään liikuntaan liittyvää. Jos ei kiinnosta mitä olen touhuillut kesän aikana, kannattaa skipata koko juttu. Kirjoitan sen nyt kuitenkin itselleni muistoksi kiikkustuolia varten :) 



Kesäkuun alussa hyvästelin vanhan työpaikkani, vaikka tulevasta ei ollut varmuutta. Oli melko sekavat fiilikset // Koulujen päättäjäisviikonloppuna suunnistimme vanhojen työkavereiden kanssa Kalajoelle Seikkailupuisto Pakkaan. Mahtava hinta-laatu-suhde, suosittelen testaamaan jos joskus tarjoutuu mahdollisuus seikkailupuistoiluun! // 5.6. mulla oli pääsykoe (josta arvelin kirjoittaa vielä myöhemmin ihan oman jutun, jos vain kiinnostaa...) Rovaniemellä, joten pohjoisessa Suomessakin tuli kesällä pyörähdettyä rakasta serkkua moikkaamassa. // Erityisesti nyt kesällä oon nautiskellut useampaan otteen aasialaista ruokaa, ja ai että kun se on HYVÄÄ! Onneksi tulevasta kotikaupungistani löytyy enemmän ravintelivaihtoehtoja kuin nykyisestä...



Heti pääsykokeita seuraavana viikonloppuna suhasin itseni Vantaalle, sillä vuorossa oli kauan odotettu Rammsteinin keikka. Mielenkiintoinen kokemus, ihana bändi. Menisinkö uudestaan? En välttämättä. // Ennen koulupaikan varmistumista etsiskelin kuumeisesti töitä. Olin valmis lähtemään lähes mihin päin Suomea tahansa, ja työtehtävätkin vaihtelivat laidasta laitaan. Erään urheiluliikkeen hakuprosessiin sisältyi mm. tällainen testi... (ja näitä oli siis monta sivua!!) // Herkkähipiäisenä kalkkilaivan kapteenina myönnän, että minua ei haittaa kun tänä kesänä ei ole ollut järjettömiä helteitä. Kaikki valittavat että takana on säiden kannalta "paska kesä", mutta itse olen keskittynyt niin vahvasti kaikkeen muuhun ettei säät ole pääseet fiilistäni pilaamaan. Silti olen polttanut rintakehäni kesän aikana muutamaan kertaan. // Pitkästä aikaa olen saanut elvytettyä lukuharrastustani loman ansiosta. Listallani on ollut kesällä mm. Harry Potter ja viisasten kivi, FIGHT BACK - toinen mahdollisuus sekä Helvetinviikko.


Olemme päässeet tarinassa kohtaan "JUHANNUS" ja "NUMMIROCK". Siitähän voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen postaussarjan, oma teksti jokaiselle päivälle, mutta en viitsi, kun eihän se tunnu teistä samalta kuin minusta. Tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita ei vain voi jakaa muiden kanssa tuosta noin vain. Jos kuitenkin haluat päästä oikeaan fiilikseen seuraavaa kappaletta lukiessasi, laita taustalle soimaan Karkkipäivän kappale NUORISOPAPPI.  Kerrotaan nyt sitten kuitenkin muutamalla sanalla: 


Ensimmäisenä iltana jaoinkin omassa Facebook-profiilissani tilapäivityksen: "En sano muuta ku että ihana ko ei oo tämän enempää satanu." Tänä vuonna juhannus oli jotenkin erityisen kylmä, ja ensimmäisen teltassa nukutun yön jälkeen olin valmis luovuttamaan ja lähtemään kotiin. // Onneksi en kuitenkaan luovuttanut, sillä jälleen kerran viikonloppu piti sisällään paljon mahtavia keikkoja, naurua, hauskanpitoa, valvomista, elämänviisauksia ja uusia ystäviä. // Aikaisempina vuosina olemme olleet Nummessa kahdestaan Minskin kanssa, tänä vuonna jengiin liittyi myös Mirkau. Nämä naiset ovat rautaa! // Uusia bändituttavuuksia tänä vuonna olivat mm. Ensiferum, DevilDriver sekä Nicole. Lisäksi puhuivat että joku Jinjer oli kuulema aika hyvä, itse kylläkin missasin keikan... Pääesiintyjänä ollut Insomnium vei mun sydämen, ja vannoutuneena iki-Rammstein-fanina joudun sanomaan että lempparibändi meni nyt kyllä vaihtoon. 



Juhannuksen jälkeen sain tiedon opiskelupaikasta, ja sitä myötä järkyttävän itku-nauru-hepuliraivarin. En muista koskaan aikaisemmin rehellisesti itkeneeni onnesta, mutta nyt sekin on koettu. Oikein vieläkin kouraisee sydämestä, kun muistelen tuota iltaa jona avasin hyväksymiskirjeen. // Osallistuin jälleen Haapavesi folkeille niin talkoolaisena kuin festarivieraanakin, vaikka kovasti yritin jättää koko tapahtuman väliin. Turha kai enää jatkossa hangoitella vastaan, kun mittariin tuli 7. tai 8. vuosi talkoolaisena? Festareiden etkot vietin tuollaisen karvakaverin kanssa. // Myös luonnossa on tullut hiimailtua tänä kesänä, vaikka paljon vähemmän kuin olisin halunnut. // Hiustenhoidossa olen tänä kesänä laistanut toden teolla - mikä on toisaalta hyväkin juttu, eivätpähän kutrit kärähdä hiustenkuivainten ja suoristusrautojen kuumuudessa.


Heinäkuun alussa matkustin Kuopioon katsomaan tulevaa kämppistäni Miau-kissaa, sekä meidän yhteistä, tulevaa kotiamme. // Lukulistalleni lisään tässä vaiheessa myös kirjan Yksi meistä - kertomus Norjasta, joka piti ahmia loppuun Kuopiossa ollessani. Kirja alkoi melko kankeasti (aloitin sen siis jo ennen juhannusta), mutta loppua kohti en meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Niinpä luin sitä aamu viiteen vielä baarista kotiutumisen jälkeenkin.. // Kuopio yllättää mut kerta toisensa jälkeen; ihmiset, yllättävät livekeikat, ruoka, luonto... // ... ja tuo taustalla näkyvä punapää, joka tulee olemaan mun tärkein tukipilari loppuvuoden ajan. Sitten lupaan ryhdistäytyä ja itsenäistyä!


Heinäkuun puolivälin tienoilla taas matkustin Vantaalle. Siellä mulla oli yökaverina jos minkä näköistä karvakamua, tässä esimerkkinä Kisu ja hänen mielipiteensä valokuvatuksi tulemisesta. // Kun ystävien kanssa vietetään lomaa ja viikonloppua, asiaan kuuluu tietysti hyvin syöminen. Minskin kanssa teimme sitruuna-lime-valkosuklaajuustokakun tätä ohjetta mukaillen, ja vuo'asta ylijääneen massan käytimme luovasti näin. // ....ja syömisen lisäksi lämpimänä kesäviikonloppuna on tietysti tärkeää pitää huolta myös nesteytyksestä.. // Kävimme ihastelemassa laskeutuvia lentokoneita, ja mun mielestä se oli parempaa kuin mikään teatteriesitys tai päivä Lintsillä. Pienestä sitä ihminen näköjään tulee onnelliseksi!


Heinäkuun vikana viikonloppuna oli vuorossa Qstock-festarit Oulussa. Pienten vaikeuksien kautta sain itseni onneksi teleportattua pääkallopaikalle, enkä auringonpaisteesta huolimatta edes käräyttänyt nahkaani! // Pääsin myös fanikuvaan "somejulkkis" Markus Kuotesahon kanssa. Mahtava persoona! // Haloo Helsingin keikka oli yksi suosikeistani Qstockissa. Haaveilin koko kesän että heitä olisi mukava päästä katsomaan, ja noin vain näköjään sekin toive toteutui... Pitäisi kai laittaa lotto vetämään. // Uskokaa tai älkää, mutta tässä ollaan minä ja teiniaikojen suurin idolini Marilyn Manson SAMASSA KUVASSA! 


Ei vähäisimpänä, mutta LUOJAN KIITOS viimeisenä festarina tänä kesänä, osallistuin viime viikonloppuna Tampereen Viikinsaaressa järjestettyyn SaariHelvettiin 5.8.2017. Onneksi itse pääpäivänä ei satanut lainkaan vettä, vaikka koko viikko kuumoteltiin säätiedotteita pahimman pelossa. // Viikinsaari oli tosi kaunis paikka vaikka edellispäivän sadekuurot olivat muuttaneetkin joka paikan mutavelliksi. Silti hätä keinot keksii, ja askartelimme itsellemme makuualustan kertakäyttösadetakista. Siinä oli hyvä ottaa vähän lepiä. // Joskus vesipiste saattaa olla hukassa, ja silloin sitä joutuu etsimään asiaankuuluvan varustuksen avustamana... // Turmion Kätilöiden Vihko-kappaleen aikana tirautin muutaman kyyneleen. Johtuiko itku sitten kappaleen koskettavista sanoista, vallitsevasta laskuhumalasta, sielun tuskasta, kauniista muistoista vai siitä helpotuksesta, että festarikesä on viimein ohi, en ota kantaa. Haluan kuitenkin tähän loppuun sanoa:


KIITOS 
teille kaikille jotka olitte menossa mukana tänä kesänä. Kiitos seurasta, nauruista, hetkistä. Tämä on totisesti ollut mun elämäni hienoin kesä! Olen tehnyt juuri niitä asioita joista pidän, ollut rakkaimpien ihmisten ympäröimänä, matkustanut, kokenut uusia asioita, tehnyt ja kerännyt muistoja, saanut uusia ystäviä, väsyttänyt itseni, levännyt, kerännyt voimia tulevaan syksyyn. Itkenyt, nauranut, ottanut aikaa itselleni. Kiitos teille, että teitte tuon kaiken mahdolliseksi!