torstai 31. elokuuta 2017

Hirviä hädrelli!


Seuraa lyhyt ja sekava tilannekatsaus ensimmäisiin päiviini uudessa kotikaupungissa! 




Rehellisesti sanottuna, en ole ehtinyt ajattelemaan blogia tällä viikolla ollenkaan. Juuri ja juuri olen ehtinyt ja muistanut hoitaa kaikki juoksevat asiat kuten opiskelutodistuksen, bussikortin hankkimisen, syömisen, nukkumisen, koulussa käynnin ja luokkakavereihin tutustumisen paikallisissa kuppiloissa.





Eka viikko kuopiolaisena on kaikesta kiireestä huolimatta ollut tosi kiva. Maanantaina lenkkeiltiin mun koululle, jotta tiedän mihin keskiviikkoaamuna tulen. Tiistaina ostin bussikortin vuorokaudeksi ja ajelin ristiin rastiin Kuopiota (no oikeasti kolusin läpi vain tärkeimmät reitit, eli keskusta - koulu, koti - keskusta ). Onneksi täällä joka paikkaan on niin lyhyt matka, ettei haittaa vaikka joskus eksyisinkin väärään suuntaan menevään bussiin tai kokonaan väärälle linjalle. Tuleepahan kaupunki tutuksi!









Miau-kissa on ollut korvaamaton apu muun muassa tulevaan opiskelumateriaaliin tutustuessa. Tämän lisäksi Miau on ollut apunani ruuanlaitossa, pyykinpesussa sekä kengännauhojen avaamisessa. Kerrassaan hurmaava katti!












Keskiviikkona olikin sitten tosiaan se THE ensimmäinen koulupäivä. Sonja neuvoi minut oikealle bussipysäkille, otti kotiportaalla ekaluokkalaisesta tarvittavat kouluunlähtökuvat ja toivotti mukavaa päivää.





Ensimmäiset koulupäivät ovat olleet melkoista hulinaa. Uutta asiaa ja opeteltavaa on niin paljo, että olen molempina päivinä ollut superväsynyt päästessäni Sonjan asunnolle. Vielä pitäisi huominen jaksaa niin saisi aloittaa rentouttavan viikonlopun johon sisältyy mm. yhden muuttokuorman kantaminen kolmanteen kerrokseen ilman hissiä... VOI MUA PARKAA! 



tiistai 29. elokuuta 2017

Viivin viinidieetti: ruokapäiväkirjani perjantailta - ihmeen hyvä!

Lainatakseni rakkaan kotikaupunkini slogania, oma ruokapäiväkirjani perjantailta oli ihmeen hyvä. Olisi se voinut olla huonompikin. 

Tämä perjantai olikin monella tapaa erikoisempi kuin normaalit viikonlopun aloitukseni: olin tehnyt ruoat jo edeltävänä päivänä valmiiksi ja kävin kahdessa eri jumpassa! Tällaista ei ole tapahtunut ikinä, ja tämän oudon tapahtuman vuoksi pasmat menivät niin sekaisin, että viinipullo jäi Alkon hyllylle ja kaupasta tarttuikin mukaan vain pari saunaolutta ja vissyä. 

AAMUPALA
Yleensä jätän aamupalan aina syömättä, ja korvaan sen kahdella kupilla kahvia. Nyt kuitenkin ennakoin koska tiesin lounaan venyvän pitkälle iltapäivään. 

- 2 kuppia kahvia kauramaidolla
- Alpro -rahkaa chia-siemenillä, mustikoilla ja B12-tipoilla

Rahkaa en syö juuri koskaan, sillä olipa kyse kasvi- tai maitopohjaisesta tuotteesta, se on vaan niin kertakaikkisen PAHAA. Tällä viikolla olin kuitenkin käynyt jo jopa kaksi kertaa jumpassa, joten päätin olla sporty!

LOUNAS
Aamupalan ja lounaan välissä join 3 kuppia kahvia. Mulla on paha tapa siirtää nälkää kahvilla, jonka seurauksena tulee vetämätön ja huono olo. 

Päästyäni takaisin toimistolle tungin edellisen päivän jämät mikroon, ja siitä yhtä nopeasti ääntä kohti. Työkaverini yllyttämänä (koska muutenhan en todellakaan sellaiseen koskisi) lisäsin ruokaan aimo annoksen ketsuppia. Vasta tämän jälkeen muistin ottaa kuvan ruoasta, olisihan se näyttänyt paljon terveellisemmältä ilman!!


 - Puoli litraa vettä
- Sekoitus vihanneksia, tuoretta pinaattia, sipulia ja härkäpapupyöryköitä. Ja KETSUPPIA.

VÄLIPALA
En myöskään syö ikinä välipalaa, vaan normaalisti kiiruhdan töistä kotiin jääkaapille. Nyt kuitenkin jumpparupeama oli tiedossa, ja halusin syödä jotain kevyttä ennen BodyCombatia.

- Kourallinen cashewpähkinöitä (fun fact: cashewpähkinät kasvavat munuaispuun valehedelmissä)
- Banaani 

Jokainen tietää miltä nämä näyttävät, joten kuvaa en ottanut. 

ILLALLINEN
Treenin jälkeen huitaisin valmissmoothien naamariin, ja hurautin kotiin syömään. Olin edellisenä päivänä valmistanut padallisen keittoa (jota on muuten vieläkin tuolla jääkaapissa) joten tämäkin ruokailuongelma ratkesi ihmeen helposti. Normaalisti olisin käynyt varmaan hakemassa roiskeläpän kaupasta, koska olen urheilun jälkeen hyvin laiska tekemään ruokaa. 

- Puoli litraa vettä
- Tulista linssikeittoa (sisältää vihreitä ja punaisia linssejä, kookosmaitoa, pakastealtaan   
  keittojuureksia ja curryä).
- Sämpylä kasvisjuustolla ja -leikkeleellä. 

Illalla nautin vielä pari saunaolutta, ja sen jälkeen ajoissa nukkumaan. Lauantaina kävin kehonkoostumusmittauksessa sekä kuntotestissä, joista kirjoitan postauksen myöhemmin. 

Niinkuin alussa tuumasinkin, perjantain ruokapäiväkirja hämmensi itseänikin. Yleensä syön lounaalla valmismakaroonilaatikkoa ja kotona pelkästään leipää, joten jos pysyn tällaisessa arkiruokailussa jatkossakin olen melko tyytyväinen. Vettä toki pitäisi juoda paljon enemmän, ja kahvia kahta vähemmän. Totesinkin jo kanssabloggaajilleni, että ONNEKSI emme tehneet päiväkirjaa keskiviikolta: silloin tuli nautittua kuppilassa useampikin olut ja matka jatkui hesen kautta kotiin..

Viivi

maanantai 28. elokuuta 2017

Ruokapäiväkirja - extempore


Arvelin ensin että "en mää vielä tämmöseen rupia, parin viikon päästä sitte ku elämä on tasottunu ja arki alkaa rullaamaan normaalisti", mutta sitten olin että EEEEIKÄKÖ nythämmää vasta hokasin! Että näinhän tästä saa paljon hauskempaa kun ei ehdi suunnittelemaan ja fiksailemaan omia syömisiään yhtään mediaseksikkäämmälle tolalle. 

Tilannehan oli siis perjantaina 25.8.2017 juurikin se, että mun jääkaapissa ei ollut valon lisäksi juuri muuta. Seuraavana päivänä oli tarkoitus hoidella muuton osa 1 ja siirtää itsensä Kuopioon, joten ruuanlaitto ja erityisesti ruokaostosten tekeminen oli jäänyt vähemmälle, sillä halusin saada jääkaapin tyhjäksi niin ettei mitään tarvisi heittää roskiin; siis syömällä. Viime viikot on siis tullut syötyä vähän sitä sun tätä, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. 


Päivä tuli vedettyä siis tosi vähällä ruualla ja melko epäterveellisesti. Tällaista mun syöminen on kyllä ollut koko kesän, sillä säännöllisen päivärytmin puuttuessa oon monena iltana huomannut että "oho, eipä oo tullut syötyä sitten aamupalan yhtään mitään". Ja tämä kostautuu valitettavan usein sitten iltamässäilynä... 

Yllättävän haastavaa oli muistaa kuvata jokainen ateria, vaikka niitä aterioita ei tosiaan päivään kovin montaa mahtunutkaan. Oli myös yllättävän noloa kaivaa puhelin esille hienossa ravintolassa, mutta onneksi pöytäseurueelta irtosi ymmärrystä. Tähän väliin täytyy myös todeta että ravintolaillalliset ei todellakaan kuulu mun viikonlopunkorkkausrutiineihin, mutta viime viikot ovat olleet monella tavalla hyvin erikoisia.



Aamupala noin klo 10:30
kuppi kahvia kevytmaidolla
mustikkajogurtti 200 g
4 siivua kaurarievää margariinilla ja juustolla 

Syön aamupalan lähes poikkeuksetta aina. Siitä tavasta olen itselleni kiitollinen, sillä olisin varmaan täydellinen hirviö läheisiäni kohtaan mikäli aloittaisin päiväni ilman aamupalaa - nälkäisenä siis. Parantamisen varaakin löytyy; haluaisin luopua leivästä, tai ainakin vähentää sen syöntiä huomattavasti. En siksi, että gluteeniton/vehnätön/viljaton ruokavalio on nykyään niin kovin trendikäs, vaan siksi että voisin itse todeta onko viljatomalla ruokavaliolla vaikutusta olotilaan ja ulkomuotoon. Noin niinkuin testimielessä. 





Päiväkahvi ystävän luona noin kello 15:00
kahvi kevytmaidolla
palanen uunituoretta gluteenitonta mustikkapiirakkaa
siivu vaniljajäätelöä

Syöminen unohtui tavaroita pakkaillessa ja siivotessa. En kyllä edes tuntenut itseäni nälkäiseksi joten onnistuin pitämään piirakkapalankin kohtuullisen kokoisena. 


Illallinen, ravintola pikkuVELI, noin kello 18:30
alkuun tummaa tervaleipää ja vaaleaa ciabattaa (?)
burger 160g naudanlihapihvillä, sinihomejuustolla ja chilimajoneesillä
maalaisranskalaiset
suklaamarkiisia, maitosuklaamoussea, valkosuklaa macarons ja passionjäätelöä
rose-viiniä

Huh, kuvat puhukoot puolestaan. Kyllä tuollaista ruokaa ihan mielellään söisi useamminkin...




Alkuun meille tarjottiin suupaloiksi ihanan tuoretta leipää. Tumma leipä tuoksui vahvasti tervalle, mutta maku oli oikein miellyttävä. Vaalea leipä oli päältä rapeaa ja sisältä taivaallisen pehmeää - juuri sellaista jota söisin mielelläni vaikka joka aamu, jos se ei olisi niin kovin epäterveellistä. 




Pääruuaksi valitsin tutun ja turvallisen burgerin. Olen tosi onneton ravintolavieras, sillä yleensä jokaisesta annoksesta löytyy aina yksi komponentti, josta en niin välitä. Vaikka pihvi kuulostaisikin maukkaalta, on lisukkeena aina jotain sellaista josta en pidä - enkä väitä olevani mitenkään yltiökranttu, mutta silloin harvoin kun käyn hienommin syömässä, haluan että ruoka todella maistuu minulle.


Onneksi "tämä tuttu ja turvallinen" ei kuitenkaan tuottanut pettymystä, saati että se olisi ollut jotenkin tylsää! Sämpylä oli mahtavaa ja chilimajoneesi poltteli sopivasti makuhermoja. Täydellinen burgeri ilman turhia kikkailuja siis! Eikä burgeria tietenkään voi syödä ilman upporasvassa paistettuja, ihanan rasvaisia ranskalaisia.





Jälkkärivaihtoehdoista bongasin heti Valrhona suklaata x 3, sillä kaikki missä on triplasti suklaata, on varmasti hyvää. Ja oikeassahan minä olin (tietysti, kuten aina) , mutta myös jälkiruuan muut, anti-suklaiset osiot olivat taivaallisia. Ei lisättävää, käykää itse kokeilemassa!







Syönnin päälle kävimme vielä viereisessä pubissa juomassa "parit", eli minun tapauksessani kaksi lonkeroa. Kotiin päästyäni korkkasin muuttopulloksi ristimäni viinipullon, josta hupeni noin puolet. 


Sellainen perjantai minun osaltani - ei ollenkaan tavanomainen, ei mitenkään kovin katastrofaalinen muttei myöskään toivottava ja tavoiteltava. Parantamisen varaa on paljon. Ensimmäisenä pyrin nyt tosiaan vähentämään sitä vaaleiden viljojen käyttöä, ja toinen tavoitteeni on muistaa juoda päivittäin vähintään 2 litraa vettä. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän? 

Palataan ruokapäiväkirjojen pariin siis myöhemmin syksyllä ja katsotaan onko kenenkään kohdalla tapahtunut minkäänlaista muutosta!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sonja täällä hei: mitä me OIKEESTI syödään?


Helou.

Päätettiin tosiaan Heidin ja Viivin kanssa pitää ruokapäiväkirjaa kaikki samana päivänä. Ajatus heitettiin torstaina ja ajankohdaksi sovittiinkin heti seuraava päivä, sopivasti viikonloppu tulossa ja lyhyellä varoajalla ettei kukaan kerkeä varautua. Olisi kerennyt vaikka ostaa jotain fitnessruokaa kaapin täyteen ja panostaa kuviin ja ja ja... Noh tässä kuitenkin vertailun vuoksi minun omani kaunistelematta:

2 mukia kahvia maidolla
Mustikkakeittoa ja jotain random muroja
3 ihanaa suklaakeksiä ja kahvia maidolla
Couscous-nyhtökaura-salaattia, Äitinmehua
Sipsejä, dippiä, karkkia
Teetä
Makaroonilaatikkoa, jääteetä
Vettä join pitkin päivää ehkä yhteensä n.2l

Analyysi:
Tässä on malliesimerkki siitä millä tavalla mun syöminen menee pieleen heti kun en kiinnitä siihen huomiota. Tuossa listassahan tuo näyttää ihan oklta, mutta lisättäköön tieto, että couscous-salaatti ja sen alapuolella olevat tapahtuivat vasta n.klo 8 aikaan illalla ja sen jälkeen.
Miten tämä päivä ja nämä syömiset siis eteni?

Noh, aloitin aamuni nukkumalla pitkään. Vapaapäivinä hidastelen ja lemppari aamurutiineihini kuuluu juoda kahvi sängyssä. Eli äkkiä kissalle ruoka, äkkiä suorittaa aamupesut sun muut ja sitten kahvikupin kanssa takaisin sänkyyn. Siinä vierähtää ensimmäinen tunti päivästä, eikä haittaa. Nautin paljon.





Sitten eikun katsomaan sitä jääkaapin sisältöä:
-säilykepunajuuria pohjat
-kalkkunaleikepaketti
-emmentaljuustopaketti
-puolikas mustikkakeitto
-rahkapurkki (päiväys 25.5.17)
-kanapaketti (päiväys 23.8.17)
-vihanneslaatikossa porkkanoita määrittelemättömältä ajanjaksolta
-vetisiä (pilaantuneita) kevätsipuleita

Näistähän joku äiti tai mummo saisi todnäk loihdittua vähintään jonkun keiton, tai pataruuan, mutta koska olen Sonja niin jatkoin kaappien kaivelua. Kuiva-ainekaapista löysinkin vanhan muropaketin jonka olen muistaakseni raahannut ainakin 4 muuton aikana mukanani. Heiluttelin sitä mahdollisten asukkaiden varalta, ja katsoin että päivämääräkin oli mennyt yli vasta kuukausi sitten. Nämä sekoitin siihen mustikkakeitonjämään ja näin minun lounas/aamupala oli valmis.


Sitten minulla olikin edessäni jännittävä päivä, nimittäin seuraavana oli ohjelmassa ensimmäisen tatuoinnin naputtelu ihoon. Siinähän sitä vierähti muutama tunti, minkä jälkeen kävelin Irjan luo kahville. Irjan luona söin kolme kpl niitä aivan syntisen hyviä Country Cookies keksejä. Ja myös lasi maitoa.


Irjalta läksin autolla kohti Jyväskylää. Ajattelin käyttää nämä kokonaista viisi vapaapäivää kunnolla hyödyksi. Jyväskylässä tapasin ensin vanhoja ihania ystäviä. <3 Riika oli loihtinut couscous-salaattia minkä kanssa sain Äitinmehua! Eli ihan parasta!


Tässä vaiheessahan kello oli jo melkein kahdeksan illalla, joten alkoi jo ollakin oikeanruoannälkä. Ruoan lisäksi söin kahta laatua sipsejä, juureslastuja ja ässämixejä. Ja oli siellä sitä dippiäkin.

Lopulta, päivän päätteeksi saavuimme Miaun kanssa määränpäähämme, eli Katrin luo. Täällä söin vielä iltapalaksi ihan pienen (n.1,5dl?) annoksen Katrin tekemää makaroonilaatikkoa ketsupilla. Ei olisi oikeestaan tarvinnut mutta kun muutkin söi, ja koska tiedän että Katrin tekemä makaroonilaatikko on aivan sairaan hyvää. Näin.

Minä pärjään tosi pitkälle päivään ilman ruokaa, en ole koskaan oppinut syömään aamupalaa, ja ennen nukkumaanmenoa minun on pakko syödä. Kaikki näistä tuntuu olevan ns. huonoja malleja syödä. Tietenkin tämä muuttuu heti jos päivän aikana treenailee, mutta kun ei päivän aikana tule liikuntaa, niin näin se minulla yleensä menee. Mutta hei, huonomminkin olisi voinut mennä! Ja nyt illalla sängyssä, olo on oikeestaan ihan hyvä. Mielenkiinnolla odotan kuinka näiden kahden muun perjantain kävi!


tiistai 22. elokuuta 2017

Kuinka ihmeessä juuri MINÄ tulin valituksi fysioterapiakoulutukseen? OSA 1.

Niin, vastausta otsikon kysymykseen en totta puhuakseni tiedä aivan varmasti itsekään. Toki muutama teoria minulla on mielessäni, mutta niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen. Ensimmäinen veikkaukseni on se, että jokaiselle fyssarikurssille otetaan varmasti vähintään yksi kiintiöpullukka*, ja tällä kertaa arpaonni suosi juuri minua.


Toinen teoriani on sellainen, että olen yksinkertaisesti niin hyvä ja koulutukseen sopiva, että minut otettiin mukaan. Uskon silti vahvasti ensimmäisen teoriani olevan se oikea...


Vaikka mulla ei olekaan vastausta kysymykseen, aion silti kertoa teille kuinka tämä huikea matkani fysioterapiakoulutukseen oikein sai alkunsa. Se on nimittäin jännittävä ja monimutkainen tarina se! Suosittelen lukemaan seuraavan postauksen esimerkiksi iltasaduksi itselleen, sillä tiedän että tuleva juttu kiinnostaa teitä yhtä paljon kuin työkaverin esittelemät lomakuvat uima-altaassa ilakoivista kultamussukoista, tai kahvipöydässä kuultu yksityiskohtainen selostus kylppäriremontin kaikista vaiheista, tai mikä tahansa asia joka ei kosketa itseä ja omaa elämää oikeastaan millään tavalla, eli siis aivan MIELETTÖMÄN PALJON.





*vrt. kiintiöHOMO, kiintiöMAMU, kiintiöMIKÄTAHANSA vähemmistön edustaja jossain suuremmassa ryhmässä. Niin sanotusti tämä kiintiöHENKILÖ on otettu joukkoon vain, jotta näytettäisiin että vähemmistöjä ei ole täällä meilläkään muuten sitten unohdettu!!!!!!! 



Kerron tarinani nyt kronologisessa aikajärjestyksessä, jotta se olisi mahdollisimman helppo ymmärtää. Lisään joukkoon omia kommenttejani sen hetkisistä tuntemuksista, sekä turhia ja epäselviä valokuvia keventämään muuten niin kovin raskasta tekstiä. Jaan tekstin kahteen osaan, sillä muuten siitä tulisi niin pitkä etten itsekään jaksaisi sitä lukea vanhoja muistellessa. Ennen kaikkea haluan julkaista tämän tarinan siksi, että voin itse palata siihen myöhemmin, kun aika on tehnyt muistoihin kultareunukset ja leuhkin ihmisille "miten kovin helppoa sinne kouluun oli päästä, eihän se ollu ku meni vaan !" Tässä vaiheessa pahoittelen myös tekstin vaihtelevaa tyylittelyä, en tiedä mistä vika johtuu enkä osaa sitä itse korjata :S


Tammi-helmikuu 2017

Päätän, että nyt on minun aikani hakea opiskelemaan. Työpaikalla käydyt yt-neuvottelut ja raskaat irtisanomiset saavat oloni epävarmaksi tulevaisuuden suhteen. Lisäksi tiedän etten tee sitä työtä, jota haluan tehdä loppuikäni. Hainhan ammattikorkeakouluun edellisenäkin vuonna, mutta tein sen läpällä, jotta näkisin millaiset pääsykokeet ovat ja miten valintaprosessi käytännössä etenee. Pääsin 17. varasijalle Oulun ammattikorkeakouluun, sairaanhoitajaksi, vuonna 2016. Mutta viime vuosi oli harjoitusta, tänä vuonna otetaan tosissaan. Minä haluan fysioterapeutiksi, ja aion yrittää kaikkeni jotta haaveeni toteutuisi. 



Todettakoon tässä vaiheessa, että olin alusta asti ihan varma etten todellakaan tule pääsemään sisälle ensimmäisellä yrittämällä. Eikä tämä ole mitään itsensä vähättelyä. Totta kai toivoin hartaasti pääseväni, ja tein kovasti töitä asian eteen, mutta en silti kertaakaan ajatellut että "eihän sole ku menee vain!"


15. maaliskuuta 2017 klo 15:25

Lähetän sähköisen hakemuksen  opintopolku.fi- sivuston kautta. Olen pähkäillyt pitkään mihin järjestykseen laitan oppilaitokset. Jokaisessa valitsemassani kaupungissa asuu ainakin yksi minulle ennestään tuttu henkilö, kaveri tai sukulainen. Joku jolta kysyä neuvoa vaikkapa hammaslääkäriaikaa varatessa, tai joku jonka luona käydä kahvilla kun syksyn pimeydessä tulee yksinäinen olo ja ikävä äitiä.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätän laittaa ykköseksi Savonia-ammattikorkeakoulun Kuopiossa.  Ikea, maantieteellinen sijainti, savolaisten luonteenlaatu ja Sonja ovat suurimmat vaikuttimeni päätöstä tehdessä. Kyllä, juuri tuossa järjestyksessä. Mielestäni huvittavinta tässä valinnassa on asia, jonka huomaan vasta jälkeenpäin: Kuopio on ainoa noista viidestä kaupungista, josta ei pääse junalla suoraan kotiin, vaan reitillä on pakko tehdä ainakin yksi vaihto.

Kakkosvaihtoehtona minulla on tuttu ja turvallinen Oulu. Oulussa asuu tälläkin hetkellä paljon ystäviä ja sukulaisia, ja lisäksi sieltä pääsee nopeasti kotiseudulle. Kolmanneksi valitsen Rovaniemen, sillä pohjoinen vetää puoleensa enemmän kuin etelä. Myös rakkaat serkkuni ovat Rovaniemellä yksi iso plussa. 

Neloseksi valitsen Tampereen sillä pidän kaupungista todella paljon. Viidentenä, ja viimeisenä hakuvaihtoehtona minulla on Jyväskylä. 

Ammattikorkeakoulujen yhteishaussa on mahdollisuus hakea kerralla yhteensä kuuteen paikkaan. Päätän silti että jätän hakemuksen vain viiteen oppilaitokseen, sillä jos ovet eivät aukene yhteenkään niin asia on silloin tarkoitettu niin. 


27. huhtikuuta 2017 klo 9:25

SOTELI-esivalintakoe on  sosiaali- ja terveysalalla sekä liikunta- ja kauneusalalla käytettävä internetissä tehtävä esivalintakoe, jonka perusteella osa hakijoista kutsutaan VARSINAISEEN valintakokeeseen. SOTELI-esivalintakoe järjestetään tänä vuonna minun käsitykseni mukaan ehkä neljättä kertaa, ja se pitää sisällään ennakkomateriaaliosion lisäksi osiot äidinkielestä, englannista sekä matematiikasta. Aikaa kokeen tekemiseen on 90 minuuttia. Olen tulostanut noin 100 sivua ennakkomateriaaleja lähes heti hakemuksen lähetettyäni, ja päntännyt niitä kuin hullu erityisesti viimeiset kolme vuorokautta. Viime yönäkin valvoin liian myöhään tankaten kaikkiaan seitsämää eri aineistoa mieleeni.



Koko sataa sivua en tietenkään ole opetellut sanasta sanaan ulkoa, vaan yrittänyt sisäistää mitä noissa vaikeissa tutkielmissa oikeasti sanottiin ja painaa mieleeni mikä teksti käsitteli mitäkin aihetta. Verkossa tehtävän esivalintakokeen hyvä puolihan on se, että aineisto saa olla testissä mukana ja koko ajan esillä, mutta jos ei siihen ole tippaakaan paneutunut ennen koepäivää, on totisesti hukassa. Ihan vain vinkkinä, tietokoneen "etsi"-toimintoa on hyvä opetella käyttämään, on nimittäin yllättävän kätevä...



Kirjaudun sisään sivustolle sähköpostissa saamallani koodilla tasan minulle määrättyyn aikaan. Hyökkään ensimmäisenä ennakkomateriaalitehtävien kimppuun ja olen vaipua epätoivoon. Kysymykset ovat oikeasti tosi vaikeita, vaikka koko koe on toteutettu pelkkiä monivalintakysymyksiä käyttämällä. Monet niistä pitää lukea useaan kertaan sisäistääkseen mitä niissä todella kysytään. Käytän luvattoman paljon aikaa ensimmäiseen osioon ja joudun silti jättämään muutamia kysymyksiä odottamaan, josko myöhemmin keksisin mitä vastata.  Epätoivoisena siirryn kokeessa eteenpäin, sillä minun on turha jäädä murehtimaan asioita joihin en juuri sillä hetkellä voi vaikuttaa. Tämä osio meni todella huonosti, ja käytin siihen yli puolet koko kokeeseen varatusta ajasta.





Seuraavaksi teen (muistaakseni) englannin kielitaidon osion. Teksti käsittelee ihmisten eliniänodotetta ja siinä tapahtuneita muutoksia, sekä muutoksiin johtaneita syitä. Teksti itsessään on suhteellisen helppo eikä kovin pitkä. Muutamissa kohdissa joudun käyttämään kääntäjää apunani. Aika vähenee koko ajan ruudun yläreunassa, mutta yritän pitää pääni kylmänä. Tässä osiossa en jätä yhtään vastausta myöhemmäksi, ja uskon että ainakin puolet vastauksista menee oikein. 

En ole koskaan tuntenut olevani mitenkään erityisen hyvä matematiikassa, mutta vuosien varrella työni kautta olen oppinut että mikään matemaattinen ongelma ei ole ylitsepääsemätön, kun käyttää apunaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Suurin osa matikkaosion tehtävistä on helppoja ja oikeastaan jopa mielenkiintoisia, mutta kun tuo perhanan aika käy niin kovin vähiin... Googlettelen kaavoja avukseni, ja vain muutama tehtävä on sellainen jota en oikeasti osaa ratkaista ( jos X-levyisellä lumiauralla menee koulun pihan puhdistamiseen A aikaa, niin kuinka kauan aikaa menee pihan puhdistamiseen Z-levyisellä auralla? ) Koska vääristä vastauksista saa tässä osiossa miinuspisteitä ja "en tiedä"-vastauksesta 0 pistettä, joudun harmikseni klikkaamaan muutamaan kohtaan "en tiedä".

Viimeisenä hyökkään äidinkielen osion kimppuun. Aikaa on oikeasti enää todella vähän, eikä minulla ole mahdollisuuttakaan syventyä tekstiin kunnolla. Näin jälkeenpäin en oikeasti edes muista mitä koko teksti käsitteli, vaikka kuinka yritän muistella. Käytän taas tietokoneen "etsi"-toimintoa ja yritän valita vastaukset jotka suurimmalla todennäköisyydellä voisivat olla oikein, tai sellaiset jotka pienimmällä todennäköisyydellä ovat väärin. Minuutit muuttuvat sekunneiksi ja paniikissa rullailen sivua ylös alas. Aika loppuu kesken enkä ehdi vastaamaan viimeisiin kysymyksiin. Olen pettynyt itseeni.

Kokeen jälkeen palaan takaisin työni pariin. Leivomme yhdessä nuorten kanssa unelmatortun. 

4. toukokuuta 2017 klo 15:18

Saan esivalintakokeen tulokset sähköpostiini. Tiedän että koe meni todella huonosti, mutta uskallan silti toivoa että saisin edes yli puolet pisteistä. Noh, 42,3 / 80 todellakin on yli puolet pisteistä, mutta naurettavan täpärästi. Laitan Whatsappin kaveriryhmään viestin "se oli sitten siinä". 


Olen varma ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä jatkoon. Savonia-ammattikorkeakoulun nettisivuilla sanotaan että varsinaiseen valintakokeeseen kutsutaan 160 eniten pisteitä saanutta hakijaa. Ryhdyn selailemaan avoimia työpaikkoja TE-palveluiden nettisivuilta. Päätän että "ei se mitään. Haen ensi vuonna uudestaan." Silti harmittaa, ja ehkä vähän myös itkettää.


Toukokuun alun säät olivat yhtä melankolisia kuin mun mieli.  Kuva otettu 10.5.2017



11. toukokuuta 2017 klo 14:51

Olemme työkavereiden kanssa ajelemassa kotiin päin toiselta puolen maakuntaa pidetystä verkostoitumispäivästä, kun puhelimeeni kilahtaa sähköposti. "MITÄ H*LV*TTIÄ!?!?" on ensimmäinen ajatukseni. 


KUTSU

Valintakoe – Fysioterapeuttikoulutus

Valintakoe Ma 5.6.2017.
Paikka:
Lapin ammattikorkeakoulu, Rantavitikan kampus
Rantavitikantie 29, 96300 Rovaniemi

En ole uskoa viestiä aidoksi. Rintaani kouraisee jokin, mutta en tiedä onko se pettymyksen vai onnistumisen tunne. Entäs se Kuopio? Onko mulla nyt enää ollenkaan mahdollisuutta päästä sinne, vai onko kolmanneksi laittamani Rovaniemi se THE KAUPUNKI, johon pääsen, jos siis ylipäätään pääsen mihinkään? Olen lukenut opintopolun sivuilta, että jos hakee opiskelemaan samaa alaa moneen eri kouluun, ja oppilaitokset tekevät valintakoeyhteistyötä, saa kutsun vain yhden oppilaitoksen pääsykokeisiin, mutta saattaa silti päästä opiskelijaksi mihin tahansa. Miten minun nyt käy? Vieläkö mulla on mahdollisuus päästä Savoniaan?


Pohdimme asiaa yhdessä työkavereideni kanssa, ja iltapäivällä laitan vielä sähköpostin Savonian hakijapalveluihin saadakseni varmistuksen kysymykseeni. Samalla kysäisen paljonko fysioterapiakoulutukseen oli hakijoita.



12. toukokuuta 2017 klo 12:25 

Saan Savoniasta vastauksen sähköpostiini:

 "Valintakokeen tulos siirtyy kaikille valintaryhmään kuuluville hakutoiveille.

Eli kun käyt valintakokeessa Lapin ammattikorkeakoulussa saat tuloksen kaikille hakutoiveillesi, koska kaikki hakutoiveesi kuuluvat valintakoeyhteistyöhön. Et siis saa enää muille hakutoiveillesi valintakoekutsua.

Savonian fysioterapiakoulutukseen oli 256 ensisijaista hakijaa (1. hakutoive) ja kaiken kaikkiaan hakijoita oli yhteensä 1006."

"Oooooh fuck, tää oli niin tässä", ajattelen. Minäkö muka yksi niistä neljästäkymmenestä valitusta, varsinkin kun en pääse edes Kuopioon näyttämään miten kovasti haluan tulla valituksi? Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja iloita siitä että pääsen näyttämään kykyni vaikka olin jo varautunut pahimpaan. Onhan oikeastaan suoranainen ihme että sain pääsykoekutsun edes sinne kolmanteen hakuvaihtoehtoon. Siispä päättäväisesti leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!





TO BE CONTINUED....

maanantai 21. elokuuta 2017

Sipsarista solakaksi?



Yllä olevan tilanteen äärellä keksin ehdottaa Heidille, että alkaisin yhdeksi blogin vierailevaksi kirjoittajaksi. Tässä sitä nyt sitten ollaan, pitkän ja antoisan yhteistyöprovikkapalaverin jälkeen. 

No, kuka täällä nyt sitten huhuilee? Olen Heidin kanssa samalta pitäjältä lähtöisin, nykyään pääkaupunkiseutulaistunut pessimisti, joka kokee maailman tuskaa milloin mistäkin. Sitä ei tänne teidän onneksenne tulla kuitenkaan kauheasti vuodattamaan. Tärkeimpiä asioita mulle on eläimet, mummoilu, matkustelu ja kalja.


Heidin kanssa ollaan tuusattu yhdessä jo vuodesta -98 vai -99, Heidi korjatkoon! Seurankunnan leiri toi meidät yhteen, ja siitä lähtien ollaan kikateltu ala-asteen takapulpetista toimien kuin yhteinen mieli. Tai no, mä en nyt rehellisesti muista oltiinko me siellä leirillä koskaan oikeasti samaa aikaa, mutta ainakin se toimi hyvänä jäänrikkojana. Vaikka välimatkan vuoksi nykyään nähdäänkin hieman harvemmin, kyllä me silti yhtä uskollisesti päätämme toistemme lauseet, niinkuin ollaan jo vuosia tehty. Heidin äiti on myös ihana, ja leipoo maailman parasta BULLAA.

Ja sitten sitä #fitnesspaskaa. Mulla on aina ollut milloin minkäkin paikkakunnan salikortti lompakossa ja olen pyrkinyt urheilemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Muutettuani ruokavalioni täysin vegaaniseksi painoni tippui hurjasti ja olo parani todella paljon. Liityttyäni kuitenkin Facebookin sipsareihin (sipsikaljavegaanit) paino alkoi salakavasti nousta ja kunto rapista.  Tajusin että mun ei tarviikkaan syödä vaan inhottavan mautonta ja tylsää ruokaa! Kehonkoostumusmittaus oli viimeinen naula arkkuun: metabolinen ikä oli noussut 34 vuoteen, kroppa kärsi kuivuudesta ja painoa oli kertynyt noin vaan 10 kiloa lisää. Mittauksen jälkeen taisin mennä kaljalle.

Nyt tavoitteena olisi karistaa nuo kertyneet kilot pois, ja ilmoittamalla tämän näin julkisesti kymmenien tuhansien lukioiden nähden tavoitteessa on ehkä helpompi pysyä. Blogiin kirjoittelen tästä henkilökohtaisesta Via Dolorosastani, jaan ruokareseptejä ja kerjään lisää sponsorisopimuksia. Tänään testasinkin jo minulle uutta kuntonyrkkeilyä, ja väittäisin että kyllä tämä tästä lähtee, ja läskit myös!

Koska olisi itsepetollista ja jopa suorastaan pöyristyttävää väittää, että ruokavalioni koostuu pelkästään pitsasta, kaljasta ja sipsistä, jatkossa löydät tekstini tunnisteella Viivin viinidieetti.

Palaamisiin!


torstai 17. elokuuta 2017

Lähtölaskenta muuttorumbaan.

Nuin vain sain houkuteltua vierailevan tähden kirjoittajaksi mun blogiin! 
Ajatus vierailevasta kynästä on pyörinyt päässäni jo melko kauan. Uskon että jonkun muun kirjoittamat tekstit piristävät blogia kummasti, ja mahdollisesti saan omiinkin teksteihin hieman lisäpotkua. 

Jatkossa tunnistatte Sonjan kirjoittamat tekstit otsikosta "Sonja täällä hei". Samaisen tunnisteen alta pääsee kätevästi selaamaan kaikki hänen kirjoittamansa jutut yhdellä kertaa. Emme sopineet minkäänlaisia ehtoja tälle Sonjan vierailulle, eli hän saa itse päättää kuinka usein kirjoittaa ja millaisista aiheista. Uskoisin että hänellekin saa esittää toivomuksia aiheista kommenttilaatikon kautta. 

Vielä toistaiseksi #FITNESSpaskaa-blogin muut sosiaalisen median kanavat pysyvät minun hallinnassani, mutta en väitä etteikö tähän voisi tulla myöhemmin muutoksia. Varsinkin tuon Snapchatin päivittämisessä olen itse laiskistunut niin paljon että ihan hävettää, joten ainakin sen luovuttamisesta Sonjan käyttöön olisin enemmän kuin mielissäni... Vanhaan totuttuun tapaan ilmoittelen tietysti uusista teksteistä aina blogin Facebook-sivulla, sekä toisinaan myös Instagramissa. Ei siis hätää, tieto uusista postauksista kulkee siis myös silloin kun näppäimistön takana on joku muu kuin minä!

Luultavasti meiltä on luvassa myös jonkinlaisia kimppapostauksia, tai ainakin melko varmasti vieraillaan toistemme postauksissa vähintääkin kuvien kautta. Itse ainakin odotan kovasti meidän yhteisiä lenkkejä ja mäkitreenejä Kuopion maastoissa. Toivokaamme siis aurinkoista ja lämmintä syksyä että pääsemme Sonjan kanssa rääkkäämään toisiamme oikein urakalla! 


Omasta puolestani haluan toivottaa Sonjan lämpimästi tervetulleeksi #FITNESSpaskaa-tiimiin!!!


***

Mulla on edessäni enää reilu viikko oleilua Nivalassa ja koulun alkuunkin on aikaa alle kaksi viikkoa. Sonja kertoikin tekstissään että alkuaikani Kuopiossa asun hänen luonaan. Hommahan menee siis niin, että mulla alkaa koulu keskiviikkona 30.8. ja oman asunnon avaimet saan kouraani vasta perjantaina 1.9. Onni on siis ystävä jonka luona yöpyä ensimmäinen Kuopio-viikko. 

Tämä mun vanha asuntohan täytyy näin ollen siis tyhjentää jo  lauantaina 26.8., joten saan kokeilla myös turvallisesti lyhytkestoista asunnottomuutta (tiedän, ei ollenkaan hauskaa eikä todellakaan aihe josta saisi repiä huumoria, mutta kun tuo viikko ilman omaa asuntoa meinaa hieman hirvittää mua...). Jotenkin tosi vaikeaa miettiä mitä tavaroita mun pitää pakata mukaan tuon viikon ajaksi. Kaiken lisäksi menen Kuopioon vieläpä junalla, joten mukaani en voi ottaa kuin sen mitä jaksan kantaa. 

Silmän kantamattomiin tasaista peltoaavaa - maisema jota tulee kohta ikävä.


Rakas isukkini on lupautunut avustamaan minua muutossa, joten nyt mun pitäisikin alkaa pakkailemaan tavaroita. Hirveän hankala vain miettiä mitä tavaroita en enää tarvi tässä viimeisten viikkojen aikana. Vaikka muuttaminen on aina stressaavaa niin silti tämä on ehkä tähänastisen elämäni stressaavin muutto. Olisi helppoa kun saisi vain tyhjentää vanhan asunnon ja siirtää tavarat suoraan uuteen kotiin, mutta kun välissä on tuo viikon pätkä kun vain odotellaan. Nivalan ja Kuopion välillähän on matkaa siis reilut 200 kilometriä, mikä tuo oman haasteensa tähän kaikkeen, eikä muuttoa siksi voi hoitaa kokonaan yhdessä päivässä.




Olen kovasti yrittänyt myydä kaikkea itselleni tarpeetonta tavaraa pois. En esimerkiksi tarvitse puutarhatuoleja asuntoon jossa ei ole parveketta tai terassia, ja kahdeksan viinilasin kokoelma on jopa minusta hieman liian suuri. Kaksi paria rullaluistimia on ihan liikaa kun en ehdi käyttämään yksiäkään riittävästi... Kaikki edellämainitut romut möisin ilomielin pois jos joku ne vain ostaisi, mutta vaikeinta on CD-, ja DVD-levyistä luopuminen vaikka en tällä hetkellä edes omista laitetta jolla toistaa niitä ja lisäksi nykyään kaikki löytyy internetistä muutaman klikkauksen päästä. 

Pakastinta yritän syödä tyhjäksi sen minkä ehdin. Pakastevihanneksia ja mansikkaa löytyy edelleen yli oman tarpeen. Koitan koko ajan kehitellä ruokia joita varten mun ei tarvisi hakea kaupasta juuri mitään, vaan ainekset löytyisivät mahdollisuuksien mukaan omasta takaa. Täällä siis yksi tarjoushaukka manailee tapojaan, kun on syönyt kolmatta viikkoa pelkkää ruisleipää. Jostain pakastimen uumenista niitä - 30 %- tarralla varustettuja pusseja edelleen löytyy...



Yhdenlainen urakka on myös vajaiden kosmetiikkatuotteiden pois käyttäminen ennen muuttoa.  Eiväthän ne muuttokuormassa paljoa painaisi, mutta minusta on jotenkin puhdistavaa aloittaa elämä uudessa kodissa mahdollisimman pienen tavaravuoren keskellä.

Tällaisten maallisten ongelmien lisäksi minulla on vaikeuksia myös unirytmini kanssa. Pian täytyisi taas hallita normaali arkirytmi, mutta minä se vain köllöttelen vällyjen välissä vielä keskellä päivää. Väistämättähän asia korjaantuu viimeistään silloin kun koulu alkaa, mutta voisihan tuota hankkia itselleen hieman pehmeämmän laskun arkeen ja alkaa korjailemaan rytmiä jo nyt. Jos siellä lukijoiden joukossa siis on joku joka haluaisi ryhtyä raahaamaan mua vaikkapa aamulenkille, niin MIELELLÄNI olen mukana! Myös kaikki erilaiset vinkit unirytmin korjaamiseen otetaan ilomielin vastaan!



Liikuntaa on tullut harrastettua viimeisten viikkojen aikana enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Salilla olen hypännyt 1-3 kertaa viikossa. Hullaannuin totaalisesti noihin HIIT-treeneihin ja oikeastaan salilla olenkin tehnyt pelkästään niitä. Salin lisäksi olen lenkkeillyt useamman kerran ja kävinpä kerran myös luistelemassa. Tämän kesän luistelusaldo on siis kokonaiset KOLME kertaa. Kirsikkana kakun päällä vedin viime viikolla yhden mäkitreenin, ja tarkoitus olisi ehtiä vetämään vielä toinenkin ennen muuttorumbaa.


Tällaisten juttujen parissa mun tulevat viikot sitten hujahtavatkin. Yksi pieni ennakkotehtäväkin mulla olisi vielä ennen koulun alkua hoidettavana. Oikeastaan pitäisi varata sille kalenteriin ihan oma aikansa, sillä tehtävä vaatii sen verran syventymistä ettei sitä tehdä yhtä aikaa jonkin toisen homman kanssa. Kenties aloitankin opiskelu-urani loistokkaasti, ja hoidan homman ajoissa? Vai pitäisikö käyttää vanhaa, hyväksi havaittua "deadline on paras motivaattori"-taktiikkaa ja säästää homma viimeiseen iltaan ennen koulun alkamista...?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hei rupiappa mun blogiin vierailevaksi kirjoittajaksi








Tällainen ehdotus minulle heitettiin ja kuumepäissäni taisin vastata vain että juujuu. Heidi pyysi minulta ensimmäiseksi esittelytekstiä joten tässä nyt olisi sitä itseään. 


Kuka Sonja?
Olen viime marraskuussa Kuopiolaistunut Nivalalalainen. Heinäkuussa tuli täyteen VASTA 25 vuotta eli vielä olen nuori ja tyhmä. En minä ole opiskellut, mutta olen matkustellut ja elänyt tunteella. Pidän mm. luonnosta, eläimistä, viinistä, kotoilusta, soittamisesta ja laulamisesta. Yleisin adjektiivi millä minua kuvaillaan on iloinen. Minulla on kissa nimeltä Miau.

                                 Minun naama                                                              Miaun naama



Siis mistä te tunnette toisenne?
Tavattiin yhteisen tutun luona 5(?) vuotta sitten kesällä. Siitäpä se ajatus sitten lähti. Muistan että meidän oli alusta asti tosi helppo olla yhdessä. Hengailtiin (dokailtiin ja syötiin sipsejä) alussa tosi paljon yhdessä ja koen olevani osasyyllinen Heidin muutaman vuoden Nivalareissuun. Itse muutin muutama vuosi sitten Ylivieskaan ja Heidi oli yksi siitä kourallisesta ihmisiä, joihin yhteydenpito pysyi. Nyt sitten olen avosylin ottamassa Heidiä vastaan kun se alkaa täyspäiväisesti painamaan persettään koulun penkkiin, KALAKUKKOKAUPUNGISSA! Kämppäillään vielä mun yksiössä Heidin alku-Kuopioaika kahdestaan, siihen on kokonaista 11 päivää! Ja Kyllä Heidinäiti, ollaan ihan nätisti. 




Entä mitenkä tuo #FITNESSpaska?
Minä olen sellainen mielialaliikkuja. Masennuksen ja uniongelmien kanssa painineena olen todennut että liike on paras lääke. Olen toki ollut dieetillä ja kausittain innostun salista ja milloin mistäkin mutta yleisesti asenteeni on nykyään suht armollinen. Ruokavalioni on laatua: Älä syö niin hulluna kaikkea paskaa, paitsi jos haluat niin ihan sama syö sitte. Ja treeniohjelmani: Koita liikkua, sun mieliala nousee ja nukut paremmin. En vielä tiedä millainen suhde meillä tämän blogin kanssa kehkeytyy mutta mielenkiinnolla odotan. Olen kuullut että #Mitävaanpostauksentakia niin ehkä tämä ajaa minut vielä liikkumaan enemmän. Tai sitten me pikakelataan Heidin kanssa alkuun ja haetaan kontti Olvia ja juustonaksupussi. 



tiistai 8. elokuuta 2017

Kesä kuvina

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, mulla on takanani melkoinen anti-fitness-kesä. Siispä tuleva postaus ei pidä sisällään mitään liikuntaan liittyvää. Jos ei kiinnosta mitä olen touhuillut kesän aikana, kannattaa skipata koko juttu. Kirjoitan sen nyt kuitenkin itselleni muistoksi kiikkustuolia varten :) 



Kesäkuun alussa hyvästelin vanhan työpaikkani, vaikka tulevasta ei ollut varmuutta. Oli melko sekavat fiilikset // Koulujen päättäjäisviikonloppuna suunnistimme vanhojen työkavereiden kanssa Kalajoelle Seikkailupuisto Pakkaan. Mahtava hinta-laatu-suhde, suosittelen testaamaan jos joskus tarjoutuu mahdollisuus seikkailupuistoiluun! // 5.6. mulla oli pääsykoe (josta arvelin kirjoittaa vielä myöhemmin ihan oman jutun, jos vain kiinnostaa...) Rovaniemellä, joten pohjoisessa Suomessakin tuli kesällä pyörähdettyä rakasta serkkua moikkaamassa. // Erityisesti nyt kesällä oon nautiskellut useampaan otteen aasialaista ruokaa, ja ai että kun se on HYVÄÄ! Onneksi tulevasta kotikaupungistani löytyy enemmän ravintelivaihtoehtoja kuin nykyisestä...



Heti pääsykokeita seuraavana viikonloppuna suhasin itseni Vantaalle, sillä vuorossa oli kauan odotettu Rammsteinin keikka. Mielenkiintoinen kokemus, ihana bändi. Menisinkö uudestaan? En välttämättä. // Ennen koulupaikan varmistumista etsiskelin kuumeisesti töitä. Olin valmis lähtemään lähes mihin päin Suomea tahansa, ja työtehtävätkin vaihtelivat laidasta laitaan. Erään urheiluliikkeen hakuprosessiin sisältyi mm. tällainen testi... (ja näitä oli siis monta sivua!!) // Herkkähipiäisenä kalkkilaivan kapteenina myönnän, että minua ei haittaa kun tänä kesänä ei ole ollut järjettömiä helteitä. Kaikki valittavat että takana on säiden kannalta "paska kesä", mutta itse olen keskittynyt niin vahvasti kaikkeen muuhun ettei säät ole pääseet fiilistäni pilaamaan. Silti olen polttanut rintakehäni kesän aikana muutamaan kertaan. // Pitkästä aikaa olen saanut elvytettyä lukuharrastustani loman ansiosta. Listallani on ollut kesällä mm. Harry Potter ja viisasten kivi, FIGHT BACK - toinen mahdollisuus sekä Helvetinviikko.


Olemme päässeet tarinassa kohtaan "JUHANNUS" ja "NUMMIROCK". Siitähän voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen postaussarjan, oma teksti jokaiselle päivälle, mutta en viitsi, kun eihän se tunnu teistä samalta kuin minusta. Tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita ei vain voi jakaa muiden kanssa tuosta noin vain. Jos kuitenkin haluat päästä oikeaan fiilikseen seuraavaa kappaletta lukiessasi, laita taustalle soimaan Karkkipäivän kappale NUORISOPAPPI.  Kerrotaan nyt sitten kuitenkin muutamalla sanalla: 


Ensimmäisenä iltana jaoinkin omassa Facebook-profiilissani tilapäivityksen: "En sano muuta ku että ihana ko ei oo tämän enempää satanu." Tänä vuonna juhannus oli jotenkin erityisen kylmä, ja ensimmäisen teltassa nukutun yön jälkeen olin valmis luovuttamaan ja lähtemään kotiin. // Onneksi en kuitenkaan luovuttanut, sillä jälleen kerran viikonloppu piti sisällään paljon mahtavia keikkoja, naurua, hauskanpitoa, valvomista, elämänviisauksia ja uusia ystäviä. // Aikaisempina vuosina olemme olleet Nummessa kahdestaan Minskin kanssa, tänä vuonna jengiin liittyi myös Mirkau. Nämä naiset ovat rautaa! // Uusia bändituttavuuksia tänä vuonna olivat mm. Ensiferum, DevilDriver sekä Nicole. Lisäksi puhuivat että joku Jinjer oli kuulema aika hyvä, itse kylläkin missasin keikan... Pääesiintyjänä ollut Insomnium vei mun sydämen, ja vannoutuneena iki-Rammstein-fanina joudun sanomaan että lempparibändi meni nyt kyllä vaihtoon. 



Juhannuksen jälkeen sain tiedon opiskelupaikasta, ja sitä myötä järkyttävän itku-nauru-hepuliraivarin. En muista koskaan aikaisemmin rehellisesti itkeneeni onnesta, mutta nyt sekin on koettu. Oikein vieläkin kouraisee sydämestä, kun muistelen tuota iltaa jona avasin hyväksymiskirjeen. // Osallistuin jälleen Haapavesi folkeille niin talkoolaisena kuin festarivieraanakin, vaikka kovasti yritin jättää koko tapahtuman väliin. Turha kai enää jatkossa hangoitella vastaan, kun mittariin tuli 7. tai 8. vuosi talkoolaisena? Festareiden etkot vietin tuollaisen karvakaverin kanssa. // Myös luonnossa on tullut hiimailtua tänä kesänä, vaikka paljon vähemmän kuin olisin halunnut. // Hiustenhoidossa olen tänä kesänä laistanut toden teolla - mikä on toisaalta hyväkin juttu, eivätpähän kutrit kärähdä hiustenkuivainten ja suoristusrautojen kuumuudessa.


Heinäkuun alussa matkustin Kuopioon katsomaan tulevaa kämppistäni Miau-kissaa, sekä meidän yhteistä, tulevaa kotiamme. // Lukulistalleni lisään tässä vaiheessa myös kirjan Yksi meistä - kertomus Norjasta, joka piti ahmia loppuun Kuopiossa ollessani. Kirja alkoi melko kankeasti (aloitin sen siis jo ennen juhannusta), mutta loppua kohti en meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Niinpä luin sitä aamu viiteen vielä baarista kotiutumisen jälkeenkin.. // Kuopio yllättää mut kerta toisensa jälkeen; ihmiset, yllättävät livekeikat, ruoka, luonto... // ... ja tuo taustalla näkyvä punapää, joka tulee olemaan mun tärkein tukipilari loppuvuoden ajan. Sitten lupaan ryhdistäytyä ja itsenäistyä!


Heinäkuun puolivälin tienoilla taas matkustin Vantaalle. Siellä mulla oli yökaverina jos minkä näköistä karvakamua, tässä esimerkkinä Kisu ja hänen mielipiteensä valokuvatuksi tulemisesta. // Kun ystävien kanssa vietetään lomaa ja viikonloppua, asiaan kuuluu tietysti hyvin syöminen. Minskin kanssa teimme sitruuna-lime-valkosuklaajuustokakun tätä ohjetta mukaillen, ja vuo'asta ylijääneen massan käytimme luovasti näin. // ....ja syömisen lisäksi lämpimänä kesäviikonloppuna on tietysti tärkeää pitää huolta myös nesteytyksestä.. // Kävimme ihastelemassa laskeutuvia lentokoneita, ja mun mielestä se oli parempaa kuin mikään teatteriesitys tai päivä Lintsillä. Pienestä sitä ihminen näköjään tulee onnelliseksi!


Heinäkuun vikana viikonloppuna oli vuorossa Qstock-festarit Oulussa. Pienten vaikeuksien kautta sain itseni onneksi teleportattua pääkallopaikalle, enkä auringonpaisteesta huolimatta edes käräyttänyt nahkaani! // Pääsin myös fanikuvaan "somejulkkis" Markus Kuotesahon kanssa. Mahtava persoona! // Haloo Helsingin keikka oli yksi suosikeistani Qstockissa. Haaveilin koko kesän että heitä olisi mukava päästä katsomaan, ja noin vain näköjään sekin toive toteutui... Pitäisi kai laittaa lotto vetämään. // Uskokaa tai älkää, mutta tässä ollaan minä ja teiniaikojen suurin idolini Marilyn Manson SAMASSA KUVASSA! 


Ei vähäisimpänä, mutta LUOJAN KIITOS viimeisenä festarina tänä kesänä, osallistuin viime viikonloppuna Tampereen Viikinsaaressa järjestettyyn SaariHelvettiin 5.8.2017. Onneksi itse pääpäivänä ei satanut lainkaan vettä, vaikka koko viikko kuumoteltiin säätiedotteita pahimman pelossa. // Viikinsaari oli tosi kaunis paikka vaikka edellispäivän sadekuurot olivat muuttaneetkin joka paikan mutavelliksi. Silti hätä keinot keksii, ja askartelimme itsellemme makuualustan kertakäyttösadetakista. Siinä oli hyvä ottaa vähän lepiä. // Joskus vesipiste saattaa olla hukassa, ja silloin sitä joutuu etsimään asiaankuuluvan varustuksen avustamana... // Turmion Kätilöiden Vihko-kappaleen aikana tirautin muutaman kyyneleen. Johtuiko itku sitten kappaleen koskettavista sanoista, vallitsevasta laskuhumalasta, sielun tuskasta, kauniista muistoista vai siitä helpotuksesta, että festarikesä on viimein ohi, en ota kantaa. Haluan kuitenkin tähän loppuun sanoa:


KIITOS 
teille kaikille jotka olitte menossa mukana tänä kesänä. Kiitos seurasta, nauruista, hetkistä. Tämä on totisesti ollut mun elämäni hienoin kesä! Olen tehnyt juuri niitä asioita joista pidän, ollut rakkaimpien ihmisten ympäröimänä, matkustanut, kokenut uusia asioita, tehnyt ja kerännyt muistoja, saanut uusia ystäviä, väsyttänyt itseni, levännyt, kerännyt voimia tulevaan syksyyn. Itkenyt, nauranut, ottanut aikaa itselleni. Kiitos teille, että teitte tuon kaiken mahdolliseksi!