keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hei rupiappa mun blogiin vierailevaksi kirjoittajaksi








Tällainen ehdotus minulle heitettiin ja kuumepäissäni taisin vastata vain että juujuu. Heidi pyysi minulta ensimmäiseksi esittelytekstiä joten tässä nyt olisi sitä itseään. 


Kuka Sonja?
Olen viime marraskuussa Kuopiolaistunut Nivalalalainen. Heinäkuussa tuli täyteen VASTA 25 vuotta eli vielä olen nuori ja tyhmä. En minä ole opiskellut, mutta olen matkustellut ja elänyt tunteella. Pidän mm. luonnosta, eläimistä, viinistä, kotoilusta, soittamisesta ja laulamisesta. Yleisin adjektiivi millä minua kuvaillaan on iloinen. Minulla on kissa nimeltä Miau.

                                 Minun naama                                                              Miaun naama



Siis mistä te tunnette toisenne?
Tavattiin yhteisen tutun luona 5(?) vuotta sitten kesällä. Siitäpä se ajatus sitten lähti. Muistan että meidän oli alusta asti tosi helppo olla yhdessä. Hengailtiin (dokailtiin ja syötiin sipsejä) alussa tosi paljon yhdessä ja koen olevani osasyyllinen Heidin muutaman vuoden Nivalareissuun. Itse muutin muutama vuosi sitten Ylivieskaan ja Heidi oli yksi siitä kourallisesta ihmisiä, joihin yhteydenpito pysyi. Nyt sitten olen avosylin ottamassa Heidiä vastaan kun se alkaa täyspäiväisesti painamaan persettään koulun penkkiin, KALAKUKKOKAUPUNGISSA! Kämppäillään vielä mun yksiössä Heidin alku-Kuopioaika kahdestaan, siihen on kokonaista 11 päivää! Ja Kyllä Heidinäiti, ollaan ihan nätisti. 




Entä mitenkä tuo #FITNESSpaska?
Minä olen sellainen mielialaliikkuja. Masennuksen ja uniongelmien kanssa painineena olen todennut että liike on paras lääke. Olen toki ollut dieetillä ja kausittain innostun salista ja milloin mistäkin mutta yleisesti asenteeni on nykyään suht armollinen. Ruokavalioni on laatua: Älä syö niin hulluna kaikkea paskaa, paitsi jos haluat niin ihan sama syö sitte. Ja treeniohjelmani: Koita liikkua, sun mieliala nousee ja nukut paremmin. En vielä tiedä millainen suhde meillä tämän blogin kanssa kehkeytyy mutta mielenkiinnolla odotan. Olen kuullut että #Mitävaanpostauksentakia niin ehkä tämä ajaa minut vielä liikkumaan enemmän. Tai sitten me pikakelataan Heidin kanssa alkuun ja haetaan kontti Olvia ja juustonaksupussi. 



tiistai 8. elokuuta 2017

Kesä kuvina

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, mulla on takanani melkoinen anti-fitness-kesä. Siispä tuleva postaus ei pidä sisällään mitään liikuntaan liittyvää. Jos ei kiinnosta mitä olen touhuillut kesän aikana, kannattaa skipata koko juttu. Kirjoitan sen nyt kuitenkin itselleni muistoksi kiikkustuolia varten :) 



Kesäkuun alussa hyvästelin vanhan työpaikkani, vaikka tulevasta ei ollut varmuutta. Oli melko sekavat fiilikset // Koulujen päättäjäisviikonloppuna suunnistimme vanhojen työkavereiden kanssa Kalajoelle Seikkailupuisto Pakkaan. Mahtava hinta-laatu-suhde, suosittelen testaamaan jos joskus tarjoutuu mahdollisuus seikkailupuistoiluun! // 5.6. mulla oli pääsykoe (josta arvelin kirjoittaa vielä myöhemmin ihan oman jutun, jos vain kiinnostaa...) Rovaniemellä, joten pohjoisessa Suomessakin tuli kesällä pyörähdettyä rakasta serkkua moikkaamassa. // Erityisesti nyt kesällä oon nautiskellut useampaan otteen aasialaista ruokaa, ja ai että kun se on HYVÄÄ! Onneksi tulevasta kotikaupungistani löytyy enemmän ravintelivaihtoehtoja kuin nykyisestä...



Heti pääsykokeita seuraavana viikonloppuna suhasin itseni Vantaalle, sillä vuorossa oli kauan odotettu Rammsteinin keikka. Mielenkiintoinen kokemus, ihana bändi. Menisinkö uudestaan? En välttämättä. // Ennen koulupaikan varmistumista etsiskelin kuumeisesti töitä. Olin valmis lähtemään lähes mihin päin Suomea tahansa, ja työtehtävätkin vaihtelivat laidasta laitaan. Erään urheiluliikkeen hakuprosessiin sisältyi mm. tällainen testi... (ja näitä oli siis monta sivua!!) // Herkkähipiäisenä kalkkilaivan kapteenina myönnän, että minua ei haittaa kun tänä kesänä ei ole ollut järjettömiä helteitä. Kaikki valittavat että takana on säiden kannalta "paska kesä", mutta itse olen keskittynyt niin vahvasti kaikkeen muuhun ettei säät ole pääseet fiilistäni pilaamaan. Silti olen polttanut rintakehäni kesän aikana muutamaan kertaan. // Pitkästä aikaa olen saanut elvytettyä lukuharrastustani loman ansiosta. Listallani on ollut kesällä mm. Harry Potter ja viisasten kivi, FIGHT BACK - toinen mahdollisuus sekä Helvetinviikko.


Olemme päässeet tarinassa kohtaan "JUHANNUS" ja "NUMMIROCK". Siitähän voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen postaussarjan, oma teksti jokaiselle päivälle, mutta en viitsi, kun eihän se tunnu teistä samalta kuin minusta. Tärkeimpiä ja henkilökohtaisimpia asioita ei vain voi jakaa muiden kanssa tuosta noin vain. Jos kuitenkin haluat päästä oikeaan fiilikseen seuraavaa kappaletta lukiessasi, laita taustalle soimaan Karkkipäivän kappale NUORISOPAPPI.  Kerrotaan nyt sitten kuitenkin muutamalla sanalla: 


Ensimmäisenä iltana jaoinkin omassa Facebook-profiilissani tilapäivityksen: "En sano muuta ku että ihana ko ei oo tämän enempää satanu." Tänä vuonna juhannus oli jotenkin erityisen kylmä, ja ensimmäisen teltassa nukutun yön jälkeen olin valmis luovuttamaan ja lähtemään kotiin. // Onneksi en kuitenkaan luovuttanut, sillä jälleen kerran viikonloppu piti sisällään paljon mahtavia keikkoja, naurua, hauskanpitoa, valvomista, elämänviisauksia ja uusia ystäviä. // Aikaisempina vuosina olemme olleet Nummessa kahdestaan Minskin kanssa, tänä vuonna jengiin liittyi myös Mirkau. Nämä naiset ovat rautaa! // Uusia bändituttavuuksia tänä vuonna olivat mm. Ensiferum, DevilDriver sekä Nicole. Lisäksi puhuivat että joku Jinjer oli kuulema aika hyvä, itse kylläkin missasin keikan... Pääesiintyjänä ollut Insomnium vei mun sydämen, ja vannoutuneena iki-Rammstein-fanina joudun sanomaan että lempparibändi meni nyt kyllä vaihtoon. 



Juhannuksen jälkeen sain tiedon opiskelupaikasta, ja sitä myötä järkyttävän itku-nauru-hepuliraivarin. En muista koskaan aikaisemmin rehellisesti itkeneeni onnesta, mutta nyt sekin on koettu. Oikein vieläkin kouraisee sydämestä, kun muistelen tuota iltaa jona avasin hyväksymiskirjeen. // Osallistuin jälleen Haapavesi folkeille niin talkoolaisena kuin festarivieraanakin, vaikka kovasti yritin jättää koko tapahtuman väliin. Turha kai enää jatkossa hangoitella vastaan, kun mittariin tuli 7. tai 8. vuosi talkoolaisena? Festareiden etkot vietin tuollaisen karvakaverin kanssa. // Myös luonnossa on tullut hiimailtua tänä kesänä, vaikka paljon vähemmän kuin olisin halunnut. // Hiustenhoidossa olen tänä kesänä laistanut toden teolla - mikä on toisaalta hyväkin juttu, eivätpähän kutrit kärähdä hiustenkuivainten ja suoristusrautojen kuumuudessa.


Heinäkuun alussa matkustin Kuopioon katsomaan tulevaa kämppistäni Miau-kissaa, sekä meidän yhteistä, tulevaa kotiamme. // Lukulistalleni lisään tässä vaiheessa myös kirjan Yksi meistä - kertomus Norjasta, joka piti ahmia loppuun Kuopiossa ollessani. Kirja alkoi melko kankeasti (aloitin sen siis jo ennen juhannusta), mutta loppua kohti en meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Niinpä luin sitä aamu viiteen vielä baarista kotiutumisen jälkeenkin.. // Kuopio yllättää mut kerta toisensa jälkeen; ihmiset, yllättävät livekeikat, ruoka, luonto... // ... ja tuo taustalla näkyvä punapää, joka tulee olemaan mun tärkein tukipilari loppuvuoden ajan. Sitten lupaan ryhdistäytyä ja itsenäistyä!


Heinäkuun puolivälin tienoilla taas matkustin Vantaalle. Siellä mulla oli yökaverina jos minkä näköistä karvakamua, tässä esimerkkinä Kisu ja hänen mielipiteensä valokuvatuksi tulemisesta. // Kun ystävien kanssa vietetään lomaa ja viikonloppua, asiaan kuuluu tietysti hyvin syöminen. Minskin kanssa teimme sitruuna-lime-valkosuklaajuustokakun tätä ohjetta mukaillen, ja vuo'asta ylijääneen massan käytimme luovasti näin. // ....ja syömisen lisäksi lämpimänä kesäviikonloppuna on tietysti tärkeää pitää huolta myös nesteytyksestä.. // Kävimme ihastelemassa laskeutuvia lentokoneita, ja mun mielestä se oli parempaa kuin mikään teatteriesitys tai päivä Lintsillä. Pienestä sitä ihminen näköjään tulee onnelliseksi!


Heinäkuun vikana viikonloppuna oli vuorossa Qstock-festarit Oulussa. Pienten vaikeuksien kautta sain itseni onneksi teleportattua pääkallopaikalle, enkä auringonpaisteesta huolimatta edes käräyttänyt nahkaani! // Pääsin myös fanikuvaan "somejulkkis" Markus Kuotesahon kanssa. Mahtava persoona! // Haloo Helsingin keikka oli yksi suosikeistani Qstockissa. Haaveilin koko kesän että heitä olisi mukava päästä katsomaan, ja noin vain näköjään sekin toive toteutui... Pitäisi kai laittaa lotto vetämään. // Uskokaa tai älkää, mutta tässä ollaan minä ja teiniaikojen suurin idolini Marilyn Manson SAMASSA KUVASSA! 


Ei vähäisimpänä, mutta LUOJAN KIITOS viimeisenä festarina tänä kesänä, osallistuin viime viikonloppuna Tampereen Viikinsaaressa järjestettyyn SaariHelvettiin 5.8.2017. Onneksi itse pääpäivänä ei satanut lainkaan vettä, vaikka koko viikko kuumoteltiin säätiedotteita pahimman pelossa. // Viikinsaari oli tosi kaunis paikka vaikka edellispäivän sadekuurot olivat muuttaneetkin joka paikan mutavelliksi. Silti hätä keinot keksii, ja askartelimme itsellemme makuualustan kertakäyttösadetakista. Siinä oli hyvä ottaa vähän lepiä. // Joskus vesipiste saattaa olla hukassa, ja silloin sitä joutuu etsimään asiaankuuluvan varustuksen avustamana... // Turmion Kätilöiden Vihko-kappaleen aikana tirautin muutaman kyyneleen. Johtuiko itku sitten kappaleen koskettavista sanoista, vallitsevasta laskuhumalasta, sielun tuskasta, kauniista muistoista vai siitä helpotuksesta, että festarikesä on viimein ohi, en ota kantaa. Haluan kuitenkin tähän loppuun sanoa:


KIITOS 
teille kaikille jotka olitte menossa mukana tänä kesänä. Kiitos seurasta, nauruista, hetkistä. Tämä on totisesti ollut mun elämäni hienoin kesä! Olen tehnyt juuri niitä asioita joista pidän, ollut rakkaimpien ihmisten ympäröimänä, matkustanut, kokenut uusia asioita, tehnyt ja kerännyt muistoja, saanut uusia ystäviä, väsyttänyt itseni, levännyt, kerännyt voimia tulevaan syksyyn. Itkenyt, nauranut, ottanut aikaa itselleni. Kiitos teille, että teitte tuon kaiken mahdolliseksi!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

HIIT-treeniohje inspired by Vida

Olin viime viikolla reissussa Etelä-Suomessa ja käytiin ystävän kanssa jumpassa liikuntakeskus Vidassa. Sieltä varastin rungon tähän treeniin, jonka nyt jaan myös teidän kanssanne. 

Treeniä varten kannattaa ehdottomasti ladata puhelimeen Tabata timer-sovellus, tai jokin muu vastaava, sillä silloin pystyt keskittymään ainoastaan treenaamiseen sekuntien ja kierrosten pähkäilemisen sijaan.

Tässä HIIT-harjoituksessa on siis yhteensä kuusi liikettä. Tee jokaista liikettä kerrallaan 48 sekuntia, niin monta toistoa kuin ehdit, ja pidä liikkeiden välissä 12 sekunnin tauot. Yksi kokonainen kierros kestää näin ollen siis yheensä kuusi minuuttia (AIVAN, eikö kuulostakin lyhyeltä ajalta! Sinä kyllä jaksat sen jos minäkin jaksoin!) Pidä kierrosten välissä noin kolmen minuutin tauot, ja toista kierrokset kolme kertaa. Lyhyt ja ytimekäs harjoitus, mutta sitäkin tehokkaampi! Lisää tehoa treeniin saat painoja suurentamalla, jos harjoitus tuntuu liian kevyeltä. Suurten toistomäärien sijaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota liikkeiden laatuun; itse teen monesti tällaisissa treeneissä sen virheen että lähden liikkeelle liian nopeasti ja loppuajasta en jaksa tehdä liikkeitä kunnolla, jolloin ne eivät rasita lihaksia oikeista paikoista.

Ihan näin allekirjoittaneen omasta kokemuksesta suosittelen etsimään kaikki treenissä tarvittavat välineet siihen ihan lähelle, mielellään aika hyvään järjestykseen. Liikkeiden välissä pidettävä 12 sekunnin tauko on nimittäin yllättävän lyhyt. Lisäksi treenimusaksi kannattaa valita menevää ja fiilikset nostattavaa tykitystä niin hommasta tulee paljon mielekkäämpää (esimerkiksi tämä Leo Moracchiolin metallicover Despacitosta saattaisi toimia tosi hyvin!!)

Mutta asiaan!


HIIT-treeni

Liikeosuuden kesto 48 sec,
lepo-osuus liikkeiden välissä 12 sec,
palautus kierrosten välissä 3 min,
kierroksia 3 kpl. 

Liikkeet:
Kyykyt
Vatsat
Hyppynaru
Askelkyykyt eteen
Ojentajat
Vuorikiipeilijä


Kyykyt
Ihan peruskyykyt jonkinlaisen painon kanssa. Itse käytin eilen apuna 12 kilon kahvakuulaa, Vidassa me käytimme 3-9 kilon kuntopalloa joka piti jokaisen kyykyn välissä heittää yläviistoon lähellä olevaa seinää vasten. Sinä voit tehdä juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Älä kuitenkaan päästä itseäsi liian helpolla!!

Vatsat
Yritin etsiä tähän hyvää ohjevideota YouTubesta, mutta valitettavasti joudutte nyt tyytymään mun epäselvään selostukseen sillä sopivaa videota ei löytynyt. Liikkeen tekemiseen tarvitset siis avuksi steppilaudan, crossfit-boxin (en tiedä tälle parempaa nimeä mutta ehkä hiffaatte) tai vastaavan tukevan korokkeen. Asetu laudalle istumaan, nojaa kyynärpäiden varaan ja nosta koivet 90 asteen kulmaan. Lähde suoristamaan jalkoja yhtä aikaa niin, että ylävartalo pysyy takanojassa. Edistyneimmät punttimimmit ja -maket voi tehdä kuten Vidassa neuvottiin; roiku leuanvetotangossa ja lähde koukistamaan jalkoja 90 asteen kulmaan. Voin kertoa että ei onnistunut multa...

Hyppynaru
Tämä ei varmaan pahemmin selityksiä kaipaa. Sanon vain taas että älä päästä itseäsi liian helpolla. Esimerkiksi viimeiset 20 sekuntia jaksaa kyllä vetää IHAN TÄYSILLÄ kun vain haluaa.

Askelkyykyt eteen
Tähän liikkeeseen kannattaa ottaa mukaan käsipainot tai kahvakuulat lisäpainoksi! Kiinnitä liikettä tehdessäsi erityishuomio niveliisi; älä riko itseäsi. Kun katsot itseäsi edestä päin peilistä, jalkojen ei kuulu olla suorassa linjassa vaan niiden väliin on hyvä jäädä noin 20 cm tilaa.

Ojentajat 
Nosta kahvakuula niskan taakse ja lähde ojentamaan käsiä suoraksi pään yläpuolelle. Laitan tähän linkin OHJEVIDEOON, joskaan liike ei ole täysin sama (jätä tuo alkuosa, eli kehon etupuolella tehtävä osuus tekemättä), mutta kun halusin näyttää teille juuri tän videon, koska; KATSOKAA NYT MITEN HIENO KAHVAKUULA TUOLLA SETÄLLÄ ON!!!!

Vuorikiipeilijä
Jotkut tuntevat paremmin englanninkielisellä nimellä mountain climber, joissain jumppakirjoissa tätä kutsutaan myös yleisliikkeeksi. Äärimmäisen helponnäköinen mutta todella tehokas ja raskas liike, varsinkin näin treenin viimeiseksi liikkeeksi. Tässä vielä OHJEVIDEO, jos liike ei ole sinulle ennestään tuttu.




Aineenvaihduntani pyörähti tämän treenin avulla käyntiin taas vauhdilla, ja tänään on joka paikka kipeänä. Toki siihen voi olla osasyyllisenä polkypyörän kanssa tekemäni voltti kolmoiskierteellä sarvien yli (älkää pelätkö, pölähdys tapahtui onneksi nurmikolla. Ja kyllä, kun kumminkin mietitte näkikö kukaan.)


Kävin salilla myös tänään, ja tein samanlaisen treenin hieman eri liikkeillä. Jos eilisen treeni keskittyi sykkeen nostattamiseen, niin tänään rääkättiin enemmän lihaksia.

HIIT-treeni, day 2

Liikeosuuden kesto 48 sec,
lepo-osuus liikkeiden välissä 12 sec,
palautus kierrosten välissä 3 min,
kierroksia 3 kpl.
 
Liikkeet:
Punnerrukset
Vatsat
Hyppynaru
Sumokyykky
Hauikset
Lankkunousut

Punnerrukset
Kaikille tutut, ihanat, rintalihasten ja ojentajien rääkkääjät. Teet sellaisia punnerruksia kuin jaksat, itsehän pysyttelen turvallisissa naistenpunnerruksissa. Haaveena olisi joskus pystyä tekemään miesten punnerruksia niin, että jalat ovat korokkeella.

Vatsat
Tavallisten istumaannousujen sijaan ota kahvakuula syliisi ja lähde kiertämään sitä vasemmalta oikealle. Nojaa samalla taaksepäin, jolloin saat liikkeestä tehokkaamman. 

Hyppynaru 
ks. ylempää. 

Sumokyykky 
OHJEVIDEO, ota lisäpainoksi kahvakuula taikka kaksi. 

Hauikset
OHJEVIDEO. Itse tein liikkeen käsipainoilla vuorokäsin, mutta tämän voi tehdä myös  tangolla jos käsipainoista loppuu painot kesken. 

Lankkunousut
Ota tavallinen lankku-asento suorille käsille. Lähde sitten laskeutumaan kyynärpäiden varaan, ja nouse taas suorille käsille. Toista vaihtaen välillä liikkeen aloittavaa kättä. Pidä keskivartalo tiukkana koko liikkeen ajan. 





Minusta näitä treenejä oli mukava tehdä. Ne olivat nopeita, mutta silti suhteellisen tehokkaita. Työosuudet olivat sopivan mittaisia, eikä liikkeitä ollut liikaa. Hurjimmathan tekevät nuo molemmat treenit peräkkäin, ehkä itsekin vielä jonain päivänä.

 Mitä mieltä olet, meinaatko kokeilla?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Mitä mulle kuuluu..?

 Huom. Tämän tekstin kirjoittaminen on aloitettu joskus toukokuussa. Julkaisen sen silti kokonaisuudessaan sillä onhan se aika HILARIOUS.


Aivan JÄRKYTTÄVÄ yleisöryntäys edellisessä postauksessa. Satoja ja taas satoja kysymyksiä ja postaustoiveita, kuinkahan saan kaiken toteutettua...?



No ei vaan siis:

"Käytkö vielä jumppaamassa tai urheiletko ylipäätään enää?"

Joo, kävin mää eilen rullaluistelemassa kuus ja puoli kilometriä. Ja viime viikolla kans yhesti. Ja pari viikkoa sitten käytin hoitokoiraa kävelylenkillä. Että aika rankalla kädellä mun mielestä. Pitää varoa ylikuntoa. Ei saa polttaa itteään loppuun, varsinkaan näin kesän kynnyksellä.


"Mitkä on sun tavotteet?"

Elää ainakin noin kasikymppiseksi, elättää ittensä omalla työllään, hankkia paljon uusia tatuointeja ja joku päivä myös irlanninsusikoira.

"Haluatko pysyviä muutoksia ja ootko valmis tekemään töitä niiden eteen?"


En, koska jojoileminen on mielestäni paljon kivempaa. Ja kyllä, aina ajoittain, koska pohjalta on aina niin mukava lähteä uudelleen liikkeelle. 

"Vaivuitko sohvanpohjalle vai kävitkö liikkumassa ilman blogiakin?"

Yksinkertaisesti; Kyllä.

"Tulevan kesän menot ja suunnitelmat?"

Että ei ihan joka päivä tulisi nukuttua kahteentoista, palaisin mahdollisimman vähän auringossa ja ehtisin olla myös kotona.



Ihan rehellisesti, etten nyt vaikuttaisi ihan niin kusipäältä kuin oikeasti olen, voisin avata näitä vielä syvällisemmin ja vähemmän hauskasti. Syyttäkää sitten vaikka vakavoitumisesta tai luovuttamisesta ja epäonnistumisesta.


// Siihen asti olin saanut tekstin kirjoitettua toukokussa. Sitten laiskus taas iski, ja nyt kun rupesin kirjoittamaan teille erästä treeniohjetta, ajattelin että voisin tämänkin tekstin saattaa loppuun asti. //

Mun elämä on ollut melkoista myllerrystä tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Paljon asioita on tapahtunut, ja toivottavasti ymmärrätte että kaikkea yksityiselämästäni en välttämättä halua avata täällä blogin puolella. Jos mun elämää viimeisen puolen vuoden ajalta haluaisi jotenkin verbaalisesti kuvailla, sanottaisiinko että olen ottanut melkoisia hyppyjä tuntematomaan. Välillä vastassa on ollut jääkylmää, tummaa ja syvää vettä, välillä taas on tanssittu ruusuilla ja naurettu niin paljon että itkettää.

Keväällä tein todella monia isoja päätöksiä jotka tulevat vaikuttamaan mun loppuelämään pysyvästi. Pääsiäisen aikoihin pitkäaikainen ja mulle todella tärkeä ihmissuhde muutti muotoaan. Elämä piti järjestellä uusiksi, mutta onneksi kaikki sujui todella hyvin ja mulla on edelleen elämässäni ihminen jonka puoleen tiedän voivani kääntyä aina, olipa asia mikä tahansa.

Ammattikorkeakoulujen yhteishaussa keväällä laitoin paperit vetämään viiteen kaupunkiin eri puolille Suomea. Päätin että nyt jos koskaan on mun hetkeni, vaikka en uskonutkaan että mulla olisi mitään mahdollisuuksia päästä sinne minne haluan.


Toisin kuitenkin kävi.




Tilannehan on nyt siis se, että minä muutan syksyllä Kuopioon ja aloitan opiskelijaelämän. Minusta tulee FYSIOTERAPEUTTI, asia jota en oikeasti itsekään vielä kunnolla käsitä. Voikohan tämä muka olla totta?


Ymmärtänette siis, että kaiken tällaisen myllerryksen keskellä blogin päivitteleminen ei ole ollut mulla ensimmäisenä mielessä. Eikä oikeastaan toisena tai kolmantenakaan... Itseasiassa mietiskelin koko blogin poistamista, mutta luulen että innostus kirjoittamiseen vie kuitenkin voiton jossain vaiheessa (jos ei nyt, eikä ensi syksynä, niin ehkä sitten joskus myöhemmin...)


Mitä kaikkea minä sitten olen kevään ja kesän aikana oikein tehnyt?

Alkukesän kirjoitin hiki hatussa työhakemuksia, sillä olin varautunut siihen etten todellakaan pääse kouluun. Päätin, että vaikken pääsisi opiskelemaan, haen töitä ympäri Suomea ja lähden viettämään "välivuotta" hakeakseni ensi vuonna uudelleen. No, sitä välivuotta ei onneksi koskaan tarvinut laittaa toteen.

Tähän mennessä mulla on takanani jo kolmet festarit, ja kahdet ovat vielä edessä päin. Festareiden lisäksi olen reissannut muutenkin paljon ympäri Suomea. Haluan viettää tämän viimeisen "vapaan" kesän ystävien seurasta nauttien, sillä seuraavat pari vuotta tulee luultavasti painettua töitä ja opiskeluja tukka putkella ilman pidempiä kesälomia. Ainakin toivottavasti.


No entäpä se liikunta sitten...? Niin, sitähän ei ole tänä kesänä tullut juuri harrastettua. Ehkä juuri siitä syystä kynnys jatkaa kirjoittamista on ollut niin älyttömän korkea; tunnustaa nyt teille että taas on aloitettava pohjalta ja TAAS olen huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen.

Mutta sellaista tämä mun elämä nyt vain on, näköjään yhtä suurta aaltoliikettä. Ja eikö tämän mun blogin pitänytkin olla realistinen ja elämänmakuinen, sekä sellainen johon on helppo samaistua....? Veikkaanpa että aika moni lukija karsiutuisi pois jos kertoisin valmistautuvani fitnesskisoihin, ja että blogin luonne muuttuukin tästä päivästä lähtien ihan oikeaksi fitnessblogiksi...?



Kyselkää, laittakaa palautetta, kommentoikaa. Minä kirjoittelen sitä mukaa kun ehdin saattaa tekstejä julkaisukuntoon. Siihen saakka, ihanaa loppukesää kaikille! Nykäiskää hihasta kun tullaan vastakkain. Mikään ei ole mukavampaa kuin tavata teitä, mulle ennestään tuntemattomia, lukijoita tuolla yllättävissä paikoissa ja tilanteissa.




Nähdään!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Postaustoiveita + kysymyksiä?

NO MUTTA MOROOOOO!  Täsä mää ny olen!


Voitteko uskoa kuinka mahtavaa on kirjoitaa koneella joka toimii noin 100 kertaa nopeammin kuin edellinen romu? Olen nimittäin saanut hankittua itselleni uuden läppärin ja tuli tässä yllättäen mieleen että voisihan tätä blogiakin koittaa herätellä horroksesta. 



Ainoa juttu vain on että mun kirjoitustaito taitaa olla vähän ruosteessa, hieman nihkeästihän tätä tekstiä tuntuu syntyvän. Haluaisinkin nyt apua teiltä, rakkaat lukijat (jos siellä ruutujen takana siis enää ketään on...), saisitte nimittäin ehdottaa mulle aiheita tai vaikka kysellä mielen päällä olevia kysymyksiä! 

Toteuttelen aiheita sitten sitä mukaa kun niistä saan jotain rustattua. Ja mikäli yksittäisiä kysymyksiä tulee riittävästi, voisin koostaa niistä jonkinlaista vastauspostausta. 


Tämän pidemmästi en nyt ryhdy jaarittelemaan vaan suunnistan höyhensaarille. Odotan kuitenkin innolla teidän ehdotuksia ja toivomuksia. Siispä kuulumisiin!


tiistai 21. maaliskuuta 2017

On siis kevät....

... ja treeni-innon pitäisi kasvaa kohisten, samoin kuin innostuksen päivitellä kuulumisia tänne blogiin, mutta valitettavasti mulle on käynyt tänä vuonna juuri päin vastoin.


Siispä ilmoitankin nyt että blogini siirtyy määrittelemättömän mittaiselle tauolle (ah kuinka inhoankaan koko termiä ja sen käyttöä blogimaailmassa!!!) kunnes pätemisen ja itsestäni puhumisen tarve heräilee jälleen talviunilta.


Tekstit jäävät edelleen luettaviin ja lisäksi päivittelen Instagramia sekä Snapchatia harvakseltaan.


Auf Wiedersehen!!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Edullista extremeä

Kävin sunnuntaina avannossa. 

Avantouinti on ollut mulle aina sellainen "olispa ihan kiva kokeilla jos joskus tulisi mahdollisuus"-juttu. Jo viime talvena olin jo melko lähellä avannon testaamista, mutta pupu meni pöksyyn ja homma jäi. Tänäkin talvena hommaa on siirretty viikko viikolta, mutta viimein ryhdistäydyttiin Mirkan kanssa ja se oli sitten menoa se. Ja kyllä kannatti.



Nivalan Vinnurvassa lämpiää sauna perjantaisin ja sunnuntaisin uimareita varten. Facebookin Avantouinti-ryhmästä lueskelin että hurjimmat pulahtelevat hyiseen veteen kokonaan ilman saunaa. Oma kokeiluni olisi jäänyt tekemättä mikäli saunomismahdollisuutta ei olisi ollut.


Vinnurvaan oli helppo osata ja meidät ensikertalaiset otettiin hienosti vastaan. Kokeneemmat uimarit kannustivat ja neuvoivat meitä laiturilta, onneksi. Itse ainakin olisin saattanut perääntyä viime hetkellä ellei tilanteen luoma ryhmäpaine olisi  pakottanut minua veteen. Kokemus oli järkyttävän ihana. Ensimmäinen kastautuminen tuntui ihan kamalalta. Silti kävin vedessä kaulaa myöten, ja hengissä olen edelleen. Aluksi oli tarkoitus käydä pulahtamassa vain tuo yksi kerta, mutta löylyjen lämmössä päätettiin että mennään vielä uudelleen - ja lopulta ylitimme itsemme kolminkertaisesti. Muutamaa sekuntia pidempään en pystynyt vedessä olemaan, mutta ehkä ensi kerralla rikon oman ennätykseni. 





Kaikille, jotka miettivät avannossa käymistä, sanon että käykää ihmeessä kokeilemassa jos siihen on mahdollisuus! Tärkeintä on pysyä päättäväisenä vaikka jännittäisi, ja ainakin yrittää hengittää rauhallisesti. Kokemus oli todella avartava, ja näin ensimmäisen kerran jälkeen saatan jopa sanoa jääneeni koukkuun - tai ainakin lasken aamuja seuraavaan kertaan.






"...avantouinti parantaa kylmänsietoa ja verenkiertoa, vähentää kolotuksia, kipuja ja hengitystieinfektioita sekä yleistä terveydentilaa. Se hoitaa myös psyykeä: poistaa stressiä, antaa itsevarmuutta, parantaa unen laatua ja kohottaa fyysispsyykkistä vireystilaa."



Itseäni kiehtoo avantouinnin terveysvaikutuksissa juuri sen vaikutus uneen ja stressiin. Lisäksi itsensä ylittäminen tuntui tietysti älyttömän mahtavalta. Pulahtamisen jälkeen olo oli raukea ja rentoutunut. Illalla uni tuli hyvin ja nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Olen myös ollut tänään virkeämpi kuin tavallisesti. Tietysti tuo kaikki voi olla vain lumevaikutusta, mutta väliäkö sillä. 




Muutamia netistä kopsattuja vinkkejä (omin lisäyksin) ensikertalaisille: 

  • Tee päätös jo kotoa lähtiessäsi. Mukaan extremeen voi houkutella myös kaverin, jolloin viime hetkellä livistämisen mahdollisuus pienenee. Kuinka noloa olisikaan perääntyä, varsinkin jos toinenkin uskalsi! 
  • Hengitä syvään ja rauhallisesti. Portailla roikkuessa ei kannata enää mietiskellä kuinkahan tässä käy. Aivot vain narikkaan ja menoksi. Pelkkä kastautuminen riittää aivan hyvin aluksi. Se on jo paljon enemmän kuin ei ollenkaan. 
  • Älä kastele päätäsi. Pään kautta haihtuu älyttömän paljon lämpöä, joten jonkinlainen päähine kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. 
  • Kipeänä tai humalassa avantoon ei saa mennä. Avantouintia ei myöskään suositella sydän- ja verisuonitauteja sairastaville. Kannattaa jutskailla lääkärin kanssa, mikäli epäilet kannattaako sinun kokeilla. 
  • Ota mukaan lämpimät ja mukavat vaatteet jotka on helppo pukea päälle kotiin lähtiessä. Varaa mukaan myös runsaasti juotavaa. Oma 0,7 l juomapullo hupeni äkkiä, joten ensi kerralla taidan lähteä matkaan ihan perinteisellä 1,5 litran limsapullolla. Myös pientä purtavaa voi varata mukaan, jos sattuu että verensokerit pääsevätkin laskemaan liian alas. Itse hotkaisin uinnin ja saunomisen jälkeen banaanin.






Vahvasti näyttää siltä että perjantaina pääsen uudelleen kylmän veden syleilyyn, joten jos teitä lukijoita tässä lähialueella vain yhtään kiinnostaa niin mukaan vain!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Minä täällä taas hei.

Tarkoitus oli kirjoittaa jo lauantaina, mutta kaiken uudenvuodenjuhla-hässäkän keskellä blogi jäi jalkoihin. Oikeastaan tarkoitus oli päivitellä kuulumisia jo ennen joulun viettoon rauhoittumista, mutta se unohtui kokonaan. Tai OIKEASTAAN tarkoitus oli kirjoittaa jo viikolla 45, sillä siltä viikolta näyttää olevan viimeisin yhteenvetoluonnos keskeneräisenä.
Syksyn myötä mulle vain iski totaalinen burn out tämän blogin suhteen, ja päätin etten ota siitä "ressiä". Että kenenkään maailma ei siihen kaadu jos tämä yksi pullero ei nyt joka viikko pääsekään kertomaan kuinka se on liikkunut alle aktiivisuustavoitteen tai kuinka se söi taas hangoverissaan pitsan ja kaksi ohi pyöräilevää lasta kypärineen kaikkineen. Teidän jokaisen elämä on rullannut aivan hyvin ilman tietoa edellämainituista asioista, eikö niin?
 

Totaalinen seinä tuli vastaan myös jumppiin raahautumisen kanssa. Viimeiset viikot ennen joulutaukoa lähdin jumppaan itkunsekaisin tuntein, sillä ei vain olisi huvittanut. Homma tuntui pakkopullalta eikä jumpan jälkeenkään tullut enää sitä mahtavaa WAU-fiilistä. Syksyllä kaavailemani superdieetin-revanssi jäi myös haaveeksi, jaksoin vetää sitä sataprosenttisesti ehkä kolme päivää. Smoothie ei vain uponnut ja salaatin puputtamisesta tuli epämukava välttämättömyys.

 Eihän mulla olisi siis edes ollut juuri mitään kirjoitettavaa tänne, vai mitä?


Toisaalta tästä hiljaiselosta ja viitsimättömyydestäni voi syyttää myös elektroniikkaa. Ikivanha läppärini vetelee viimeisiään, ja lyhyenkin postauksen saattaminen julkaisukuntoon on työn ja tuskan takana. Siispä minä en voi vain "äkkiä kirjoittaa yhtä pikkujuttua tässä ennen nukkumaanmenoa..." Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani olen ehtinyt kirota koneen alimpaan maan rakoon, repiä päästäni kasan hiuksia ja menettää loputkin järjenrippeeni. Ehkäpä siis ihan ymmärrettävää ettei kirjoittaminen ole aina ollut ensimmäisenä mun TO DO-listalla.




Läheiset tietää että yläpuolella näkyvä mutrunaama on ollut usein tavattavissa kuluneiden kuukausien aikana. Mennyt syksy oli henkisesti todella raskas mulle, tuntuu että se menee mun elämäni raskaimpien ja masentavimpien syksyjen TOP 10- listalla sijalle kaksi. Yritin sinnitellä viikonlopusta viikonloppuun, laskin aamuja seuraavaan lomaan ja töissä mietin jatkuvasti montako tuntia on siihen kun pääsen kotiin ja NUKKUMAAN. Huonoja päiviä oli siis todellakin enemmän kuin hyviä, enkä edes osaa nimetä kaikelle tuolle kurjuudelle mitään yhtä syytä. Ehkä minun ei tarvitsekaan, sillä nyt tuntuu että virtaa taas piisaa kuin pienessä kylässä.


Itsenäisyyspäivänä kävin kaverin innoittamana ostamassa itselleni salikortin kuukaudeksi - juuri sopivan mittainen pätkä jumppien tauon ajaksi. Siellä sitä nyt ollaan pumppailtu 2 - 3 kertaa viikossa, ja ai että kun tuntuu pitkästä aikaa mukavalta! Olen jopa pari kertaa uskaltautunut puntti-ukkojen puolelle vaikken laitakkaan  smith-laitteen tankoon kuin kaksi viiden kilon levypainoa, kyykätäkseni 3 x 12. Koska maastahan se pienikin pinnistää. Kaikkia muitakin hassuja vapailla painoilla tehtäviä TRUE-sali-liikkeitä olen uskaltautunut tekemään, mutta piilossa siellä venyttelyhuoneessa , kaukana puntti-ukkojen arvioivista katseista ( en minä oikeasti tiedä kyttääkö mua ja mun tekemisiä siellä salilla ihan yhtään kukaan, mutta sellainen olo mulla oli kun sinne ensi kertaa astelin! )



Kyseessähän on siis tosiaan eri sali kuin se edellinen jolla viime keväänä Liten aikaan kävin. Tällä nykyisellä salilla käy ihan muitakin ihmisiä, mutta myös laitevalikoima on laajempi. Ja luojan kiitos sisustus on "hieman" vähemmän psykedeelinen kuin tuolla meidän koulun retro-jumppasalissa.

Nyt kun jumpat loppiaisen jälkeen taas jatkuvat ja salikortti menee vanhaksi, aion kuitenkin jatkaa painonnostelua silloin tällöin. 1-2 kertaa viikossa olisi realistinen tavoite 2-3 jumppakerran lisäksi PER VIIKKO. Tämän blogin suhteen mulla ei sentään ole yhtä kovat tavoitteet.

Ajattelin jossain vaiheessa että olisiko sama lopettaa kirjoitteleminen kokonaan, sillä näköjään musta ei tällaisella maanis-depressiivisellä kirjoitustahdilla olisi itseäni elättämään bloggaajana (vai tunnetteko jonkun joka tienaa elantonsa kirjoittamalla hölynpölyä silloin tällöin ja pitämällä välillä muutaman kuukauden taukoja?). Sitten ajattelin että noh, samahan tämä päiväkirja on säilyttää tuleville sukupolville ihmeteltäväksi, ja onhan se ihan kiva toisinaan esitellä itsensä #FITNESSpaskaa-blogin Heidinä. Nooo, vitsivitsi...


Päädyin siis lopputulokseen että aivan sama. Kirjoitan silloin kun musta itsestä siltä tuntuu ja silloin kun on jotain omasta mielestä helkkarin tärkeää sanottavaa. Vaikka sitten puolen vuoden välein tai kolme kertaa viikossa. Jos ei se jollekin lukijalle sovi niin on hyvä vaan ja etsii parempaa luettavaa ( jos luulee sellaista muka jostain löytävänsä...? )  Tai sitten voi klikata itsensä FITNESSpaskaa-sivun seuraajaksi Facebookissa, jolloin uusimmat tekstit läjähtää aina välittömästi uutisvirtaasi ihan yhden klikkauksen ulottuville. Jonkin verran jaksan päivitellä myös @fitnesspaskaa-instagramtiliä sekä FITNESSPASKAA-snapchatprofiilia. Että sieltä voi löytää arjen murusiani, jos kerta niin paljon kiinnostaa että mitä se pullukka puuhailee.




Luojan kiitos keskitalven bilekausi on takana päin ja tammi-helmikuu on hyvää aikaa keskittyä uuden minän rakentamiseen. Tai niinhän sitä aina sanotaan  uuden vuoden kynnyksellä. Itse en kuitenkaan tehnyt yhtään Uudenvuoden lupausta enkä aio aloittaa kuntoremontteja tai suuria dieettejä. Sen sijaan aion pitää itsestäni parempaa huolta, tehdä niin kuin sydän sanoo ja muistaa elää (kohtuullisesti). Se taas on varmaa että periksi ei anneta ja malja pidetään korkealla loppuun saakka.

Pitäköön se sitten sisällään hienointa viiniä tai ihan vain kraanavettä.