tiistai 25. lokakuuta 2016

YHTEENVETO VKO 42



Viikolla neljäkymmentäkaksi skippailin jumppia mutta saavutin silti ainakin osan viimeksi asettamistani tavoitteista...


Maanantaisin mulla ei siis tänä vuonna ole jumppaa johon olisin ilmoittautunut. Usein päivä tuleekin vietettyä yksinkertaisesti vaan maanantaista selviämiseen, joten mitään pakottavaa ja säännöllistä ohjelmaa en ole maanantaille halunnut sopia. Tällä kertaa päätettiin kuitenkin Mirkan kanssa lähteä oikein iltalenkille, ja kylläpä se tekikin hyvää. Matkaa kertyi noin 6,8 kilometriä ja aikaa meni reilu tunti. Ei siis mikään päätä huimaava vauhti, mutta seura ja sen henkiset vaikutukset voittivat tällä kertaa sen "fyysisen" hyödyn jota liikunnasta monesti haetaan. 

Tiistaina on "tuplajumppapäivä" kun kello 17:25 alkoi rpv-step ja heti perään crosstraining. Meinasi taju lähteä, mutta kyllä olin taas ylpeä itsestäni. Tiistai-iltana fiilis oli katossa ja vannoin niin muuttavani taas elämäni suunnan. Otin pakastimesta marjoja sulamaan, mittasin kaurahiutaleet valmiiksi, ja päätin että aamulla alkaa uusi elämä!


Keskiviikko-aamuna, kun herätyskello soi 5:30, ajattelin että "No joo, fak it. Ehtiihän tuota myöhemminkin". Päätin siis skipata aamulenkin ja jatkaa unia. Aamupuuron keitin kumminkin, mutta senkin selättäminen tuotti ongelmia. Muutenkin uuden elämän aloittaminen tyssäsi taas melko lyhyeen; iltapäivällä jätin menemättä jumppaan MUTTA paikkasin tilanteen käymällä noin tunnin mittaisella iltalenkillä. Myös torstaina jätin piloxing-tunnin väliin sillä huomasin sen tuntuvan pakkopullalta. Sen sijaan tein 16 minuutin pikatreenin ja noin tunnin loppuverryttelylenkin joiden päälle istuin vielä (sysip*skassa sähkö)saunassa hemmottelemassa itseäni ja lihaksiani.


Perjantaina osallistuin kuitenkin fitbag-tunnille ja ylitin itseni ottamalla mukaan 10 kiloa raskaamman säkin kuin yleensä. Myönnettäköön että käytin treenin aikana siis kahta säkkiä, maastavedoissa ja kulmasouduissa sitä 20 kg mötkylää ja rinnallevedoissa ynnä muissa yläkropan lihaksia vaativissa liikkeissä pienempää 10 kg kaveria.




VIIKKO 42
  
  • viikon aktiivisuus, keskiarvo; 124 %
  • paras päivä;  tiistai, 198 %
  • huonoin päivä; sunnuntai, 23 % (hupsiiiis....)
  • harjoituskerrat;  9, yhteensä aika monta tuntia muttei kuminkaa yli yheksää.
  • passiivisuusleimat; 1 kpl, sunnuntaina Breaking Bad-maratonin ansiosta.  
 


Viikon fiilikset vaihteli taas laidasta laitaan. Sitä ois halunnut pystyä enempään, kuten niihin aamulenkkeihin ja kaikkiin jumppiin, mutta toisaalta taas lähestyvä loman alku antoi luvan hieman löysätä vannetta. Alkuviikolla asetetut tavoitteet siis lähestulkoon täyttyivät; Viitenä päivänä aktiivisuus oli REILUSTI yli 100%, lauantainakin peräti 99%, mutta sunnuntaina tuli vietettyä melkoinen vötkistelypäivä. Roskaruokaa en aikonut syödä kertaakaan, mutta senkin lupauksen itselleni menin sitten rikkomaan.





Eikä tässä vielä kaikki! Tämän viikon olen syyslomalla, joten en aio asettaa itselleni sen kummempia tavoitteita! Tai no jos vaikka sellaiset että joka päivän aktiivisuus olisi vähintään 50%. Tämän viikon päämäärä on kuitenkin kokonaisvaltainen rentoutuminen jotta loppuvuoden jaksaa puristaa kunnolla. Torstaina hyppään junaan ja suuntaan pohjoiseen, Rovaniemelle! Siellä möllöttelen loppuviikon serkkutyttöni hoivissa, eikä sen kummempia suunnitelmia ole vielä tehty. Haaveena olisi kaluta muutamat geokätköt ja nähdä vähintään yksi poro, että aika vaatimattomilla toiveilla mennään.

Muutama keskeneräinen postauskin odottaa luonnokset-kansiossa, joten tarkoitus olisi edetä niissäkin edes hieman. Tässä kohtaa kuitenkin paljastettakoon että mun ikivanha sylimikroni vetelee viimeisiä henkosiaan, ja tämäkin postaus on toteutettu puhtaasti pyhällä hengellä. Siitä syystä koneen toimintanopeus on järisyttävän hidas, ja alan kohta epäillä omiakin hermojani laitteen parissa. Kauhulla odotan sitä päivää kun tämä meidän talouden viimeinenkin läppäri lasahtaa ja siinä sitä sitten ollaan älypuhelinten armoilla ties kuinka kauan. Siihen loppuu blogin kirjoittaminen, sillä en tiedä mitään viheliäisempää kuin räplätä pitkiä tekstejä honor 7:n näytöllä.


Että ihan vain niinkuin varoituksen sanana. Ei kannata kuitenkaan antaa pelolle valtaa, ja mielen piristykseksi suosittelisinkin osallistumaan #FITNESSpaskan ultimaattiseen heijastinarvontaan vielä kun aikaa on aivan hyvin jäljellä! Ettei vain sitten pääsisi unohtumaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti