keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?

Oli tarkoitus kirjoitella alkuviikosta pikaisesti viime viikon ja viikonlopun kuulumisia, mutta nyt on jo keskiviikko! Mihin tämä aika oikein häviää...?



Viime viikolla sain itteni pakotettua useampaankin jumppaan. Tiistaina oli tosiaan crosstraining, keskiviikko oli vapaa koska jumppasali ei ollut käytössä ja torstaina oli lukuvuoden ensimmäinen piloxing. Voi luoja, mä sanon. Samat vanhat, tutut liikkeet olivat muuttuneet yhtäkkiä jotenkin kamalan vaikeiksi. Mun tasapaino on  kadonnut täysin, enkä meinannut pysyä pilates-osuuden liikkeissä pystyssä sitten ollenkaan. Lisäksi voimat ovat hävinneet enkä jaksanut paukuttaa nyrkeillä ilmaa yhtä tehokkaasti kuin ennen.. Tämä ei suinkaan ole merkki siitä että minä olisin muuttunut huonommaksi, liikkeet vain tosiaan ovat vaikeutuneet sitten viime kerran... (heh heh!)

Perjantaina oli vuorossa vanha tuttu fitbag. Sama homma sielläkin. Ei tuntunut kivalta. Askelkyykyt eivät luonnistuneet niin hyvin kuin olisin halunnut ja hiki nousi pintaan "liiankin hyvin". Tällaistahan tämä on. Jumppien kesätauot ovat mulle pahasta. Pitäisi ostaa kesäksi varmaan se salikortti että olisi PAKKO käydä jossain (koska muuten menee rahat hukkaan) niin ei pääsisi kunto rapistumaan.... Nooooo, ei muuta kuin uuteen nousuun, tässähän on toukokuuhun saakka aikaa kehittyä entiseen loistoonsa!! 



Lauantai-aamuna lähdettiin kaverin kanssa ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Siellä järjestettiin koiranäyttelyt ja minä olin lupautunut tarvittaessa ajamaan jossain välissä. Viikonloppuna tuli "yllättäen" syötyä _todella_ huonosti; lauantai-iltana käytiin pizzalla sekä mutusteltiin illalla hotellilla sipsejä ja karkkia. Sunnuntain ainoa kunnon ateria oli hotelliaamiainen. Aamupalan jälkeen siirryttiin Tuulosen koiranäyttelyyn. Elämäni ensimmäiset koiranäyttelyt hujahtivat ohi hetkessä upeita koirarotuja kuolaillen. Maijun koirat pärjäsivät todella hyvin (näin minulle kerrottiin sillä en noista arvonimistä mitään ymmärrä) joten kaikille jäi reissusta hyvä mieli.



"Sitten joskus" kun on oma tupa ja oma lupa, hankin tuollaisen irlanninsusikoiran (tai vaikka kaksi) lenkkikaveriksi. Nuo upeat koirat saivat mun polvet veteliksi enkä olisi malttanut lopettaa niiden ihailemista. Pakko kuitenkin oli, sillä koirien omistajat alkoivat jo tuijotella minua paheksuvasti...



Koiranäyttelyn jälkeen käännettiin nokka kohti Poria. Siellä Maijua odotti ceskyterrierin pentu Iines, joka me käytiin noutamassa kyytiin. Jossain Tampereen kohdilla huomattiin että ollaan syöty viimeksi siellä hotellin aamupalalla. Pysähdyttiin Drive-in Hesburgeriin ja tilattiin kunnon fitness-mätöt. Ei kaduta ei (EIPÄ!)!







Jos nyt lupaan että tää mässäily ja possuilu loppuu, niin uskotteko?



Porissa jututettiin Iineksen kasvattajaa hetki sekä paapottiin ja nuuhkuteltiin koiranpentuja ennen kuin lopullinen kotimatka pääsi alkamaan. Viimein minä sain hypätä rattiin, ja loputtoman tuntuinen taival alkoi. Reilun 400 kilomertin matkan aikana peba ehti puutua moneen kertaan. Take-away kahvin voimalla jaksoin ajaa loppuun asti, ja kotona oltiinkin kymmenen jälkeen illalla. Ei muuta kuin nukkumaan ja aamulla pirtsakkana töihin (NOT!)


Tällä viikolla fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan (naiset, huoh). Maanantaina päätin pitää löhöilypäivän ja että en saa tuntea siitä syyllisyyttä. Ei tuottanut ongelmaa! Eilen taas meinasi päästä itku kun punnerrukset eivät sujuneet niin hyvin kuin olisin halunnut. Tänään kiukutti kun nukuin liian pitkät päiväunet mutta jumpassa mielikin parani ja tällä hetkellä fiilis on ihan hyvä. 
 
Hyvää fiilistä elämään ovat tuoneet mm. nämä jutut;  Uusi pyykinpesukone; (lupasin jo Snapchatissa etten enää hehkuta, mutta jos vähän kuitenkin..) Nyt vasta huomaa miten aikansa elänyt vanha kone oli. Nykyään meidän pyykit tuoksuvat pesusta tullessaan raikkaille, ja huipputehokkaan linkouksen ansiosta kuivuvat vuorokaudessa (entisen 3-4 vrk sijaan!!).  Uusi eteisen matto; järjestelin viime viikolla meidän eteis-hallia toisin sanoen "pääsisäänkäyntiä" uusiksi ja päätin samalla että hankin uuden kuramaton. Vanha oli väärän värinen, liian pieni, kulunut ja hieman vinoon leikattu. Eilen marssin Tokmannille ja ostin juuri meille sopivan, ihanan pehmeän maton jota täytyy aina välillä käydä eteisessä ihastelemassa ja rapsuttelemassa. Hääkutsu; Osasinkin jo odottaa serkkupoikani hääkutsua, mutta kyynel kohosi silti silmäkulmaan kun vapisevin käsin avasin kuorta tänään ja luin kutsun sisälle kirjoitettua, liikuttavaa tarinaa. Joulukuussa pääsen satuhäihin lähelle Joulupukin asuinseutua!! 

Että siinäpä muutama todiste siitä että en minä nyt aina niin negatiivinen ole. Voi ne pienetkin asiat tehdä onnelliseksi. :)
 
 
Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan; onko piloxingin salat palautuneet lihasmuistiin  ja saankohan taas jonkun nurkan siivottua tässä huushollissa.  Jääköön nähtäväksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti