tiistai 11. lokakuuta 2016

Alkuviikko ja tunteiden vuoristorataa.

Eilen mulla oli totaalinen itketys-kiukutuspäivä. Aamu alkoi väärällä jalalla sillä heräsin superhuonosti nukkuneena. Olisin halunnut jäädä vielä sänkyyn pötköttelemään, mutta tietystikään se ei ole työssäkäyvälle ihmiselle mahdollista ihan noin vain.

Päivä jatkui armottoman päänsäryn riivaamana, ja haaveilinkin painelevani päiväunille kunhan pääsen töistä kotiin. NO, kun duunipäivä oli viimein ohi ja syöksyin vaakatasoon sängylle, uni ei tullutkaan. Vaikka päänsärky jatkuikin. Kuinka hienoa, kerrassaan! (Hyi mun ohimoita oikein vihloo kun ajattelenkin noita eilisen fiiliksiä!)

Iltapäivällä lähdettiin Mirkan kanssa kävelylenkille ja nautiskeltiin raittiista syysilmasta. NOT. On nimittäin se hieno aika vuodesta kun maanviljelijät lannoittavat peltojaan, ja milläs muulla tietenkään kuin lietteellä. Normaalisti tuo täyteläinen esanssi ei mua juurikaan haittaa, mutta kun päänsärynkarkotuslenkillä sattuu joutumaan nokatusten paskakärryn kanssa, ei paljon naurata.



Huippis-laatuinen screenshot lietteenlevityskärrystä tositoimissa!



Kun pääsin kotiin, pääkipu palasi. Kiskoin päivän aikana useamman nelisatasen särkylääkkeen, mutta mikään ei tehonnut. Ehkä mulla oli vain erityisen voimakasta työstressiä, nestehukka, natriuminpuutos, hartiat jumissa tai jotain muuta vastaavaa. Säryn aiheuttajaa en tiedä, mutta sen tiedän että koko päivä meni sen takia pilalle. Onneksi uni tuli kuitenkin illalla lähes heti kun painoin pään tyynyyn. Täytyi vain toivoa että seuraava päivä olisi parempi.


No tänään mulla on ollut ihan kivaa. Sanotaan että "laiska töitään luettelee", joten minäpä kerron mitä kaikkea sain tänään aikaiseksi!

Töistä kotiuduin neljän aikoihin kauppakassin kanssa. Aamulla kun meinasi käydä niin haasusti että kahvi meinasi loppua kesken; Siispä töistä suoraan ruokakauppaan, jotten vain unohtaisi koko asiaa. Kauppakassin purkamisen jälkeen äkkiä evästä naamariin. Sitten oli totuuden hetki; painelenko nukkumaan, ja nukun todennäköisesti taas liian pitkään, vai kituutanko hereillä siihen saakka että RPV-STEP-jumppa alkaa hieman ennen puoli kuutta...?

Päätin kokeilla onneani sillä mua ei erityisen paljon edes väsyttänyt tänään (mikä onkin aivan erikoisen kummallista !!! ). Selasin Jotexin joulukuvastoa, ja mieli teki ryhtyä sisustamaan. Muistin että mulla on kesken muutama sisustusaiheinen käsityöjuttu, joten päätin ryhtyä tekemään jompaa kumpaa loppuun. Mutta kun yksi pikku juttu... En löytänyt etsimääni projektia sieltä missä luulin sen olevan. Raivasin kuitenkin sen nurkan, ennen kuin siirryin etsimään muualta.

Viimein härpäke löytyi survottuna kangaskassiin muutaman muun projektin, ja valtavan lehtiläjän kanssa. Päätin lonia lehtiläjästä roskiin menevät ja säästettävät lappuset saman tien, muuten se jäisi taas kaapin pohjalle odottamaan ties mitä hetkeä. Käsityöprojektit eivät siis edenneet, mutta löytyivätpähän ainakin. Ja tulipa siinä samalla siivottua muutama läjä sotkuakin. Piristi mieltä kummasti!!









Sitten hirveää kyytiä vaihtamaan vaatteita ja pakkaamaan treenikassia. Yllättäen olin taas viimeisten joukossa jumppasalissa, mutta olinpahan kuitenkin paikalla! Ai että olen ylpeä itsestäni. Tuota reisipeppuvatsa-jumpan astetta rankempaa pikkusiskoa en ollutkaan vielä ehtinyt testaamaan, vaikka kurssit ovat pyörineet jo kuukauden päivät. Tänään jumppaan otettiin apuvälineiksi (nimestäkin päätellen steppilauta sekä) painotanko. Itse aloitin neljästä kilosta, sillä en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää.

No, tehokas treenihän minua odotti! Kyykkyjä, kyykkyjä, vatsalihaksia, kyykkyjä, hyppyjä... Vuorotellen lihaskuntoa ja aerobista sykkeennostatusta. Uskon että ylihuomenna minun lihaksettomat koipeliinini ovat melko hellänä. Mutta eipä tässä vielä kaikki! Olihan tänään myös crosstraining-päivä, eli mulla oli siis tuplajumppa!

Crosstrainingissa tehtiin tänään myös ihanan vaativa treeni. Edessä oli tietysti lisää ihania kyykkyjä, punnerruksia, vatsalihaksia, etuheilautuksia kahvakuulan kanssa, ja vaikka mitä muuta. Tuntien jälkeen olo oli "kiitollinen, siunattu, onnellinen..." Ihme ja kumma, jalat eivät edes tärränneet kun rääkki oli ohi! (Onko se sitten huono merkki, vai olenko kehittynyt...?) Jotenkin mä vähän veikkaan että pienoista kehitystä on voinut tapahtua, mutta en viittis mahtailla...  Katsotaan tosiaan huomenna ja ylihuomenna mitkä on fiilikset, vaapunko eteenpäin kuin ylipainoinen pingviini vai tuntuuko missään.


Sellainen alkuviikko täällä päin, mites siellä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti