perjantai 28. lokakuuta 2016

Napapiirin sankaritar.


Kauan odotettu Lapin ruskamatka kävi eilen illalla toteen noin tarkalleen ottaen tasan kello 17:47 kun kiskobussi lempeästi saatteli minut Rovaniemen rautatieasemalle viettämään lomaani. Sieltä rakas serkkuni nouti minut kyytiinsä ja kun olimme nakanneet matkatavarani heidän lukaaliinsa, suunnistimme kohti serkuista vanhimman palatsia. Siellä palatsikoira oli minua vastassa ja maistuvan lohen jälkiruuaksi tarjoiltiin oikeasta lapin kullasta valmistettua fitness-kakkua. Muutamia kultahippusia sain salakuljetettua hampaiden välissä kotiinviemisiksi...



Serkkutyttöni erittäin epämiellyttävänä kohtalona on ollut baarimikoksi ( huomautettakoon myös että ihan pian saamme vaihtaa nimityksen kunnianarvoiseen BAARIMESTARIIN, ei mikään turha emäntä nimittäin... ) joutuminen erääseen rovaniemeläiseen, irlantilaistyyliseen anniskeluravintolaan. No, sinnehän meidän oli sitten lähdettävä suorittamaan tarkkaa laadunvalvontaa, heti kun vain palatsissa asuvan serkuista vanhimman klaani oli saanut meidät kestittyä yltäkylläisyyteen saakka ( okei, nyt tulee jo niin diippiä shittiä että menee melkeen itelläki yli hilseen... ).

 



No siellä Oliverin nurkassa me sitten maisteltiin huikeita DISAIN-drinkkejä joita kuppilan ystävällinen henkilökunta meille taidokkaasti kovalla vaivalla valmisti. Välillä me joikhattiin, välillä paukuteltiin noitarumpuja ja happihyppelylle mennessämme kietouduimme niin suuriin porontaljoihin ettei vastaavia ole koko valtakunnassa kuunaan nähty. Juhlat jatkuivat tietysti aamun pikkutunneille saakka, ja jatkoilla parannettiin maailmaa sekä omaa uskoamme ihmiskuntaan niimmaan p*rkeleesti. Kaikin puolin onnistunut ilta siis, otaksun. 


Ehkäpä minua puraisi jokin Lapin taika, mutta eilinen päivä teki minuun jonkin mystisen vaikutuksen ja siitä syystä kirjoitustyylinkin oli oltava varsin mystinen. Edellisiä tapahtumia yhtään väheksymättä, vaihdan tässä kohtaa kirjoitustyyliäni siitä syystä että se, mitä tänä päivänä on tapahtunut, oli jotain niin uskomatonta etteivät sitä varmaan riitä sanatkaan kuvailemaan tarpeeksi uskottavasti. 


Vitsailin jo reissua suunnitellessani ottavani mukaan urheilukamat jotta ruumiin kurittaminen ei pääsisi lomallakaan unohtumaan. Sattumalta tiesin että Rovaniemen leveyksillä on hieman erilaiset urheilumaastot ja -mahdollisuudet kuin meillä Pohjanmaan lakeuksilla. Rakas serkkuni oli lopen uupunut edellisillan ilakoinnista ja tämän aamun  vaativista opintosuorituksista, joten hän jäi kotiin lepäämään kun me serkun miehen kanssa lähdimme haastamaan itseämme.


Satuin kuulemaan huhun, että Ounasvaaran mäkihyppytornin portaat oikein janoavat rohkeita fitnesspirkkoja ja -perttejä ottamaan itsestään mittaa. Sinnepä me siis suunnattiin ja voin kertoa että nuo portaat nähdessäni mua ei paljon naurattanut. Edellisen illan huvittelu ei varsinaisesti muistutellut itsestään minkään asteisena krapulana, mutta tiesin että se tulisi vaikuttamaan vahvasti suorituskykyyni. Ja olin muuten aivan oikeassa.




Jos kerron että  noissa tyypillisissä jumppa-pumpeissa mun syke käy maksimissaan hetkellisesti siellä noin 170:ssä. Ja 16 minuutin HIIT-treenin maksimi oli 181 todella hetkellisesti, niin miettikääpä miten lähellä kuolemaa kävin äsken, kun sykkeet pomppasivat alle rappusten puolivälin jo lähes 190:een?? Tuntui ainakin siltä että TO-DELLA lähellä. 

Välillä piti siis pysähtyä pitämään vaihtelevan mittaisia hengähdystaukoja, mutta periksi en antanut. Seurailin sykkeitäni ja aina kun ne laskeutuivat sopivan verran, jatkoin kiipeämistä. Olisin halunnut juosta, mutta jalat eivät antaneet. Hengittäminen oli todella vaikeaa, eikä siinä tilassa olisi pystynyt keskustelemaan kenenkään kanssa "niitä näitä". Oman haasteensa portaisiin toi se että niissä oli vaihtelevia askelvälejä. Välillä pystyi kevyesti loikkaamaan kahta porrasta kerrallaan, välillä joutui vaihtamaan "porras kerrallaan"- tyyliin. Niin sanotut metallilankaportaat eivät ainakaan helpottaneet askelmien hahmottamista, ja varsinkin alaspäin laskeutuminen vaati tarkkaa keskittymistä. 





Asetin itselleni tavoitteen käydä huipulla kolme kertaa, mutta kolmannen kerran jälkeen tuntui että vielä minä yhdesti siihen pystyn. Oli jännä ja huvittava tunne kun jalat tärräsivät täysin hallitsemattomasti. Toisaalta tuntui että kroppa ei jaksa enää yhtään enempää, toisaalta taas että vielä "JAKSAA JAKSAA, PAINAA PAINAA!" ( ja tuo edellinen kannattaa kuvitella Sami Hedbergin äänellä... ) Jos ette ole vielä kokeilleet rapputreeniä, niin tehkää se hyvät ihmiset! Itsensä voittaminen on niin vapauttavaa että on harmi kun sitä ei tule tehtyä useammin. 



Järkyttävä rapputreeni Polarin mittaamina lukuina: 

Kesto: 43 minuuttia
Matka: 0,94 km
Keskisyke: 152
Maksimisyke: 186
Kalorit: 453
Maksimikorkeus: 141

"Kovatehoinen ja maksimiharjoitus. Kehitit huomattavasti aerobista kuntoasi ja kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös nopeuttasi ja suorituskykyäsi."

Niin, eipä mulla oikein muuta sanottavaa tähän ole. Jokaisen on se itse kokeiltava. Suosittelen.





keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Vapise, SHREK!



Mainosten orjana ostin vajaa kuukausi sitten tuon yllä olevan L'Oréalin PURE CLAY- savinaamion. 50 millin putelin hinta oli paikallisella Tokmannilla muistaakseni 10,50 €. Koska en löytänyt kosmetiikkajätin omilta sivuilta tarpeeksi nopeasti tietoa kyseisestä tuotteesta, kopioin tähän suoran otteen Sokoksen tuotekuvauksesta; 


"Voidemainen koostumus syväpuhdistaa ihon ja poistaa epäpuhtaudet sekä iholla esiintyvän ylimääräisen rasvan eli talin. Iho tuntuu ihanan puhtaalta ja raikkaalta ja näyttää mattapintaiselta. Ei kuivata ihoa."


Saatavillahan on siis tuon vihreän mönjän lisäksi myös punaista  PURE CLAY EXFO MASK- naamiota joka "kuorii ja saa ihohuokoset tuntumaan vähemmän näkyviltä (siis oottakaas, mitä mä just luin...?)" sekä mustaa PURE CLAY GLOW MASK- naamiota jonka "täyteläinen voidekoostumus syväpuhdistaa ihoa poistaen sen pinnalta toksiineja".

Valitsin itselleni kuitenkin tämän SHREK-mönjän sillä kasvojeni T-alueella on runsaasti mustapäitä ja muita epäpuhtauksia. Ensimmäisellä käyttökerralla levitin ainetta koko lärviin, ohimoita ja leukaperiä myöten. Naamion tuoksu on ihan miellyttävä, raikas ja minttumainen. Se tuntuu kasvoilla viileältä, ja aluksi mietinkin että toivottavasti tunne ei kestä koko aikaa. No ei sentään, onneksi. Mömmön kuivahtaessa ryppy-efektin kanssa oli kiva ilveillä peilin edessä. Aine vaikutti todella tehokkaalta, ainakin aluksi.







Olen nyt käyttänyt PYRIFY MASKIA muutamaa päivää vaille kuukauden ehkäpä noin 1-3 kertaa viikossa. Ensimmäisen kerran jälkeen en levittänyt naamiota enää koko pärstään, vaan ainoastaan ongelma-alueille eli otsaan, nenään, poskipäille ja leukaan. Valitettavasti joudun myöntämään, että en ole huomannut kasvoissani minkäänlaista muutosta käytön aloittamisen jälkeen.





Suuret ihohuokoseni pullistelevat edelleenkin epäpuhtauksista, eikä tuotetta pelastaisi mun silmissä edes ottamatta jääneet ennen ja jälkeen- kuvat. Mitään muutoksia ei yksinkertaisesti ole vain tapahtunut. Toisaalta, herkkähipiäisenä ihmisenä voin myös todeta etten ole saanut tökötistä myöskään mitään kammottavia allergisia reaktioita, mikä on tietysti hyvä juttu. 

Ehkäpä annan tuotteelle mahdollisuuden näyttää kykynsä siihen saakka kunnes purkki on tyhjä. Voisin myös merkata itselleni kalenteriin oikein KASVONAAMIOPÄIVÄT, sillä muuten mömmön käyttö tuppaa jäämään liian vähälle (mikä voi tietysti olla myös yksi syy aineen toimimattomuudelle). Putelin tyhjettyä laitan rahani kuitenkin mielummin johonkin ihan muuhun kuin uuteen samanlaiseen...

Millaisia kokemuksia teillä on kyseisestä kasvonaamiosta, tai sen oransseista ja mustista sisaruksista? Suosittelisitko niistä jompaa kumpaa, vai ovatko nekin täyttä humpuukia?




tiistai 25. lokakuuta 2016

YHTEENVETO VKO 42



Viikolla neljäkymmentäkaksi skippailin jumppia mutta saavutin silti ainakin osan viimeksi asettamistani tavoitteista...


Maanantaisin mulla ei siis tänä vuonna ole jumppaa johon olisin ilmoittautunut. Usein päivä tuleekin vietettyä yksinkertaisesti vaan maanantaista selviämiseen, joten mitään pakottavaa ja säännöllistä ohjelmaa en ole maanantaille halunnut sopia. Tällä kertaa päätettiin kuitenkin Mirkan kanssa lähteä oikein iltalenkille, ja kylläpä se tekikin hyvää. Matkaa kertyi noin 6,8 kilometriä ja aikaa meni reilu tunti. Ei siis mikään päätä huimaava vauhti, mutta seura ja sen henkiset vaikutukset voittivat tällä kertaa sen "fyysisen" hyödyn jota liikunnasta monesti haetaan. 

Tiistaina on "tuplajumppapäivä" kun kello 17:25 alkoi rpv-step ja heti perään crosstraining. Meinasi taju lähteä, mutta kyllä olin taas ylpeä itsestäni. Tiistai-iltana fiilis oli katossa ja vannoin niin muuttavani taas elämäni suunnan. Otin pakastimesta marjoja sulamaan, mittasin kaurahiutaleet valmiiksi, ja päätin että aamulla alkaa uusi elämä!


Keskiviikko-aamuna, kun herätyskello soi 5:30, ajattelin että "No joo, fak it. Ehtiihän tuota myöhemminkin". Päätin siis skipata aamulenkin ja jatkaa unia. Aamupuuron keitin kumminkin, mutta senkin selättäminen tuotti ongelmia. Muutenkin uuden elämän aloittaminen tyssäsi taas melko lyhyeen; iltapäivällä jätin menemättä jumppaan MUTTA paikkasin tilanteen käymällä noin tunnin mittaisella iltalenkillä. Myös torstaina jätin piloxing-tunnin väliin sillä huomasin sen tuntuvan pakkopullalta. Sen sijaan tein 16 minuutin pikatreenin ja noin tunnin loppuverryttelylenkin joiden päälle istuin vielä (sysip*skassa sähkö)saunassa hemmottelemassa itseäni ja lihaksiani.


Perjantaina osallistuin kuitenkin fitbag-tunnille ja ylitin itseni ottamalla mukaan 10 kiloa raskaamman säkin kuin yleensä. Myönnettäköön että käytin treenin aikana siis kahta säkkiä, maastavedoissa ja kulmasouduissa sitä 20 kg mötkylää ja rinnallevedoissa ynnä muissa yläkropan lihaksia vaativissa liikkeissä pienempää 10 kg kaveria.




VIIKKO 42
  
  • viikon aktiivisuus, keskiarvo; 124 %
  • paras päivä;  tiistai, 198 %
  • huonoin päivä; sunnuntai, 23 % (hupsiiiis....)
  • harjoituskerrat;  9, yhteensä aika monta tuntia muttei kuminkaa yli yheksää.
  • passiivisuusleimat; 1 kpl, sunnuntaina Breaking Bad-maratonin ansiosta.  
 


Viikon fiilikset vaihteli taas laidasta laitaan. Sitä ois halunnut pystyä enempään, kuten niihin aamulenkkeihin ja kaikkiin jumppiin, mutta toisaalta taas lähestyvä loman alku antoi luvan hieman löysätä vannetta. Alkuviikolla asetetut tavoitteet siis lähestulkoon täyttyivät; Viitenä päivänä aktiivisuus oli REILUSTI yli 100%, lauantainakin peräti 99%, mutta sunnuntaina tuli vietettyä melkoinen vötkistelypäivä. Roskaruokaa en aikonut syödä kertaakaan, mutta senkin lupauksen itselleni menin sitten rikkomaan.





Eikä tässä vielä kaikki! Tämän viikon olen syyslomalla, joten en aio asettaa itselleni sen kummempia tavoitteita! Tai no jos vaikka sellaiset että joka päivän aktiivisuus olisi vähintään 50%. Tämän viikon päämäärä on kuitenkin kokonaisvaltainen rentoutuminen jotta loppuvuoden jaksaa puristaa kunnolla. Torstaina hyppään junaan ja suuntaan pohjoiseen, Rovaniemelle! Siellä möllöttelen loppuviikon serkkutyttöni hoivissa, eikä sen kummempia suunnitelmia ole vielä tehty. Haaveena olisi kaluta muutamat geokätköt ja nähdä vähintään yksi poro, että aika vaatimattomilla toiveilla mennään.

Muutama keskeneräinen postauskin odottaa luonnokset-kansiossa, joten tarkoitus olisi edetä niissäkin edes hieman. Tässä kohtaa kuitenkin paljastettakoon että mun ikivanha sylimikroni vetelee viimeisiä henkosiaan, ja tämäkin postaus on toteutettu puhtaasti pyhällä hengellä. Siitä syystä koneen toimintanopeus on järisyttävän hidas, ja alan kohta epäillä omiakin hermojani laitteen parissa. Kauhulla odotan sitä päivää kun tämä meidän talouden viimeinenkin läppäri lasahtaa ja siinä sitä sitten ollaan älypuhelinten armoilla ties kuinka kauan. Siihen loppuu blogin kirjoittaminen, sillä en tiedä mitään viheliäisempää kuin räplätä pitkiä tekstejä honor 7:n näytöllä.


Että ihan vain niinkuin varoituksen sanana. Ei kannata kuitenkaan antaa pelolle valtaa, ja mielen piristykseksi suosittelisinkin osallistumaan #FITNESSpaskan ultimaattiseen heijastinarvontaan vielä kun aikaa on aivan hyvin jäljellä! Ettei vain sitten pääsisi unohtumaan!

torstai 20. lokakuuta 2016

16 minuutin treeniohje

Lainasin tuossa muutama viikko sitten kirjastosta mainion kirjan joka on pullollaan erilaisia HIIT-treeniohjeita. Aion tehdä kirjasta esittelyn ja arvion myöhemmin, mutta nyt haluan jakaa yhden sen ohjeista, sillä testasin sitä tänään. HIIT-treenaus on nyt trendikästä, mutta kerron siitä myöhemmin tarkemmin. Mikäli tiedonhammastasi kolottaa etkä malta odottaa, ole hyvä ja käytä Googlea. (HUPSISTA kuinka runollista)


Tarvitset treenin tekemiseen siis hieman puhdasta lattiatilaa, mukavat vaatteet, motivaation sekä sekuntikellon. Itse latasin puhelimeeni sovelluksen nimeltä "Tabata Timer". Siihen näppäillään ennen treenin alkua tarvittavat ajat ja sovellus laskee kaiken puolestasi, joten sinun ei tarvitse kuin keskittyä painamaan TÄYSILLÄ!! (Voisin kirjoittaa sovelluksestakin myöhemmin, jos vain jotain kiinnostaa!!!! :) )

Treeni kuvailtiin kirjassa näin: 

"Tässä yksinkertaisessa, hauskassa ja hikisessä harjoituksessa yhdistyvät sprintit, kyykyt ja yleisliikkeet (burpeet), jotka ovat HIIT-treenauksen perusharjoitteita. Pyri maksimaaliseen sykkeeseen ja muista, että saat mitä tilaat! Onnea matkaan!"



Tee kaikki liikkeet peräkkäin, ilman taukoja. Minä laitoin ajastimeen liikkeiden väliin kaksi sekuntia, jotta ehdin valmiusasentoon seuraavaa liikettä varten. Kun olet tehnyt kaikki kolme liikettä, pidä yhden minuutin mittainen tauko. Älä kuitenkaan jämähdä tauon ajaksi paikoillesi, vaan käveleskele edestakaisin, hörppää vettä ja heiluttele raajojasi. Paikoiltaan on vaikeampi lähtä taas painamaan lujaa. 


16 minuutin tehoharjoitus

SPRINTTI(polvennostojuoksu) 20 sec
KYYKKY                      20 sec
YLEISLIIKE (burpee)         20 sec

TAUKO                       60 sec


TOISTA 8 KERTAA
ÄLÄ LUOVUTA







Polvennostojuoksut voi tehdä paikallaan tai liikkuen, mikä itselle tuntuu parhaalta. Meikä vähän "kusetti" noissa yleisliikkeissä ja jätin punnerruksen tekemättä, koska olen luuseri enkä olisi jaksanut treeniä loppuun asti jos olisin tehnyt ohjeen mukaan. Ehkä vielä joskus, ehkä... 

16 minuutissa ehtii todella mainiosti saada hien pintaan, jos ette tienneet!  Aina puhutaan että "eikö sinulla ole aikaa treenata? Ei hätää, tässä 15 minuutin pikatreenissä on ratkaisu ongelmaasi..." mutta koskaan ei huomioida asiaa nimeltä JÄLKIHIKI. Luulenpa että jokainen teistä tietää mitä se tarkoittaa, mutta kertauksen vuoksi; jälkihiki on sitä että vasta treenin loputtua aineenvaihdunta todella käynnistyy etkä voi kuvitellakaan lähteväsi suorilta vaikkapa kauppaan tai ystävän kanssa kahville vaan sinun on odoteltava rauhassa kunnes hien eritys lakkaa, käytävä suihkussa, vaihdettava vaatteet ja ehostettava itsesi uudelleen. Päästä varpaisiin. Että se 15 minuutin pikatreeni muuttuu hyvin äkkiä 1,5 - 2 tunnin jutuksi... Itse tykkäsin tästä tehoharjoituksesta ihan älyttömän paljon, ja haaveilenkin että motivaatio pysyisi nyt yllä ja draivi päällä, ja saisin tavaksi HIIT-treenata vaikkapa kolme kertaa viikossa. 

Toki minulle iski muutama epätoivon hetki tätä tehdessä, mutta eihän sen kovaa treenaamisen kai pidäkään tuntua mukavalta kuin vasta ihan lopuksi? Sitten kun onnistuu, jaksaa loppuun saakka ja todella ylittää itsensä? Kolmannen kierroksen kohdalla meinasin luovuttaa, mutten onneksi antanut periksi. Nelos- ja vitoskierroksella tuntui että taju lähtee kun sykkeet huitelivat yli 180 (normaalisti jumpissa maksimi on se 173). Jostain kuitenkin kaivelin sen sisun ja pääsin loppuun asti. Kaksi viimeistä kierrosta menivät itseasiassa kuin siivillä ja jalka nousi rivakammin kuin koko harjoituksen aikana!



Polar kuvaili treeniä "kovatehoiseksi maksimiharjoitukseksi", jollaiseen en olekaan aikaisemmin kyennyt. Aika siistiä! Kaloreita ei palanut kuin muutamia satoja, mutta veikkaisin että treenin jälkipoltto syö energiaa pitkästi aamuyön tunneille saakka. Koska päivän aktiivisuustavoite ei kuitenkaan tullut 16 minuutin rykäyksestä vielä täyteen, lähdin vielä palauttavalle kävelylenkille. Vajaassa tunnissa taapersin 5,2 kilometriä, ja viimein Polarkin piipitti että "Hienoa! Saavutit tavoitteesi!



Ai niin , Hyysalon Peksin, mun idolin, fanihuppari tuli tänään postissa! Tilasin sen maanantaina, eli toimitus oli supernopee! Koko M on mulle silleesti sopiva että nyt tota etureppua ei passaa ainakaan yhtään kasvatella. Huppari on lämmin ja laadukkaan tuntuinen. Ai että oon ONNELLINEN, en varmaan käytä enää muita paitoja!!! 



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Käytä sitä heijastinta, jumalauta!! + ARVONTA

Talvella someraivoa aiheuttavat epäystävällisesti ja agressiivisesti käyttäytyvät hiihtosankarit latujen varsilla. Keväällä ihmiset närkästyvät tienpientareille jätetyistä koirankakoista jotka syövyttävät reikiä maailmankaikkeuteen pelkällä olemassaolollaan, ja kesällä taas puhuttavat hylätyt kissanpennut, niin sanotut kesäkissat. Syksyisin se sitten alkaa; heijastimista, tai ennemminkin niiden käyttämättä jättämisestä, kouhkaaminen. Kesäkissoista ja heijastimista vaahtoamista jopa minä pidän tärkeänä. KÄYTTÄKÄÄ IHMISET HEI NIITÄ HEIJASTIMIA!



Pimeys on taas tullut aivan yhtäkkiä. Kun aamulla lähden töihin, palaa vielä katuvalot vaikka muutama viikko sitten ennen kahdeksaa oli ihan kirkasta. Pimeä yllättää myös iltaisin, sillä jumppaan lähtiessä on joka päivä valoisaa, vaan HUPS eipä ole enää kun astun ulos jumppasalista. Mua itseäni ainakin henkilökohtaisesti pelottaa liikkua ulkona hämärässä ilman heijastimia, mutta vielä sitäkin enemmän mua pelottaa ajaa autolla iltaisin, kun ihmiset EIVÄT TAJUA KÄYTTÄÄ NIITÄ HEIJASTIMIA!!! 

Etsi kuvasta kaikki heijastimet!

Mun mielestä heijastimia pitäisi jakaa ilmaiseksi kauppojen kassoilla, pankeissa, posteissa ja terveyskeskuksissa. Mun mielestä sellaisia ulkoiluvaatteita ei saisi edes valmistaa, joissa ei ole heijastimia. Mun mielestä heijastimia pitäisi lähettää ihmisille mainosten välissä, jotta jokaisella varmasti olisi vähintään yksi killutin jokaisessa omistamassaan takissa! Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, ja harmikseni olen huomannut että kaupoissa myytävät heijastimet ovat mielestäni jopa aika kalliita. Miksi maksaa lähes viisi euroa esineestä, joka johonkin kiinni tarttuessaan repeää irti ja joutuu hukkaan...? 

Toisaalta taas heijastinta nimitetään usein "halvaksi henkivakuutukseksi", ja sitähän se tosiaan onkin. Tuo pienen pieni turhalta tuntuva härpäke saattaa pelastaa sinut varmalta kuolemalta ja autoilijan kamalalta säikähdykseltä.  

Ainakin täällä Nivalassa on aikaisempina syksyinä ollut kampanjoita joissa jalankulkijoille ja pyöräilijöille on jaettu heijastimia ja pyöränlamppuja ilmaiseksi (pikaisella googletuksella huomasin että ilmeisesti kyseistä viikkoa vietetään juuri tällä viikolla myös tänäkin vuonna. ). Heijastimia jaetaan usein myös markkinointimielessä, sillä ainakin parisen viikkoa sitten K-supermarketista sai kaupantekijäisiksi heijastimen, kun osti kaksi pakkausta Paula-vanukkaita. Joten jos sinulta vielä uupuu oma hengenpelastaja, niin ei muuta kuin kauppaan tutkimaan mahdollisia kampanjoita. Jos ei kaupassa hiimailu kiinnosta, voit tietysti hankkia heijastimen itsellesi myös muulla tavalla.....


Löytyikö...? 


... nimittäin osallistumalla #FITNESSpaskan upeaan heijastinarvontaan!! 
 
 


Nyt sinulla on täydellinen mahdollisuus saada itsellesi uniikki design-heijastin! Se on minun omin pikku kätösin valmistava, ja samanlaista et varmasti löydä sitten niin mistään! Heijastin on varusteltu kätevällä nipsuttimella jotta voit vaihtaa sen paikkaa tarpeen mukaan.


Kuvasta poiketen ( koska uniikki tarkoittaa ainutlaatuista, niitä on maailmassa siis vain yksi )  voit valita haluatko heijastimen mustalla, valkoisella vai harmaalla nauhalla varustettuna. (Turkoosi ei siis ole valikoimissa sillä se on koevedos ja jää minun omaan käyttööni.) Varsinaiseen heijastimeen aion myös käyttää kirkkaaksi kuivuvaa liimaa enkä tuota keltaista mönjää joka jää ikävästi näkyviin. :)


Osallistu siis arvontaan jättämällä kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi sekä heijastimen väritoive. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 6.11. saakka!

 


The end. Piste.

tiistai 18. lokakuuta 2016

YHTEENVETO VKO 40 & 41

Olen vannonut itselleni etten ryhdy tekemään mitään juttusarjoja jotka työllistävät säännöllisesti tai velvoittavat kirjoittamaan tietyin väliajoin. Mutta koska olen nainen, minulla on täysi oikeus muuttaa mielipidettäni milloin tahansa ilman erillistä syytä, vai mitä? 

Toisinaan mulla on paljon postausideoita mutta ei yhtään aikaa toteuttaa niitä. Joskus taas käy niin että olisi aikaa ja intoa kirjoittaa, mutta en keksi mitään mistä saisin jutun aikaiseksi. Pelkät "nyt mulle kuuluu tällaista, olen käynyt näissä ja näissä jumpissa ja lenkkeillyt sen ja sen verran..."-postaukset ovat pidemmän päälle todella tylsiä koska niissä ei ole mitään uutta ja ne toistavat itseään. 


Yksi päivä se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta; keksin ratkaisun tylsien kuulumispostausten ongelmaan. Ratkaisu oli heilunut jo kauan aivan silmieni edessä, käsieni ulottuvilla. Nimittäin POLAR M400 fitnessaktiivisuusälykellomittarihässäkkä! Se kun tallentaa kaikki suoritukseni Polar Flow- sovellukseen, josta voin tarkkailla kaikkia tekemisiäni takautuvasti!

Jatkossa aionkin siis kerrata kuulumiseni tällaisten yhteenveto-postausten avulla. Silloin asiat jäävät mulle itselleni päiväkirjaksi, ja kiinnostuneet voivat lueskella niitä yhtä tunnistetta klikkaamalla (se on tuolla postauksen lopussa oleva avainsana, jota painamalla saat kätevästi eteesi kaikki samalla sanalla merkatut postaukset). Vastaavasti taas te, joita mun jumppailut ja aktiivisuustavoitteet eivät voisi vähempää kiinnostaa, pystyvät skippaamaan tekstin heti kun näkevät otsikon.


Ihan niin hurjaksi en heittäydy että lupaisin tehdä joka viikosta oman postauksen, vaan näitä ilmestyy 1-3 viikon välein, tai ihan niin harvoin kuin itse haluan. Tekstien kuvituksena taas aion käyttää milloin mitäkin viikkojen varrella kuvattua, joten mukaan mahtuu ehkä sitä oikeaakin elämää siinä sivussa.


Voisin alkuun selvittää muutamia käyttämiäni termejä, sillä kaikillehan ne eivät välttämättä ole entuudestaan tuttuja. Jos pidän itsestään selvänä jotain sanaa, mutta sinä et sitä välttämättä ymmärrä, niin kysy ihmeessä ja lisään sen listaan! :)

aktiivisuustavoite: minulle henkilökohtaisesti laskettu tavoite, joka olisi tarkoitus päivittäin saavuttaa. Kun 100 % tulee täyteen, laite ilmoittaa siitä "kehumalla". Lisätietoa löytyy tästä linkistä.
harjoituskerta: ne kerrat, kun olen laittanut Polarin mittaamaan treeniäni ja se tallentaa erilaisia tietoja itseensä. 
passiivisuusleima: jos istun (tai makaan) liian kauan paikoillani, laite ilmoittaa siitä äänimerkillä sekä tekstillä. Ilmeisesti tuo aika on 55 minuuttia, mutta minusta tuntuu että välillä laite ei ilmoita istumisesta ollenkaan.  Jos en lähde liikkeelle viiden minuutin kuluttua huomautuksesta, saan passiivisuusleiman.

Mutta nyt let's get the party started!!

VIIKKO 40

  • viikon aktiivisuus, keskiarvo69 % 
  • paras päivä; torstai, 131 %
  • huonoin päivä; lauantai, 0 % (kello ei tainnut olla kädessä, mutta päivä tuli vietettyä sohvalla löhöillen)
  • harjoituskerrat; 4, yhteensä 3 tuntia ja 5 minuuttia.
  • passiivisuusleimat; 2 kpl, molemmat keskiviikkona autossa istumisesta. 


Viikolla neljäkymmentä siis herkuteltiin mutta kuitenkin myös urheiltiin jonkin verran. Tämä viikko on siitä hämmentävä että puhelimen ja tietokoneen Flow-sovellus antaa toisistaan poikkeavat lukemat. Tällä kertaa uskon kuitenkin tietokonetta, sillä jostain syystä puhelinsovellus ei näytä edes kaikkia treenejä.

Keskiviikon passiivisuusleimat sain molemmat Oulun reissulla istuessani autossa. Samaisella reissulla tuli myös herkuteltua Arnoldsissa.

Syysloman lähestymisen näkee jo naamasta, kuten kuvasta hyvin huomaa.

Perjantaina kävimme porukalla paikallisessa kuppilassa kuuntelemassa torniolaista kaverinkaverin bändiä Worst Night Out.  Lauantai ja sunnuntai tulikin vietettyä kotona löhöillen, sillä meillä oli käynnissä Breaking Bad- maraton. Harvoin katselen televisiota, mutta silloin kun teen sen, teen sen KUNNOLLA! (eli esimerkiksi heti kymmenen tuntia putkeen...)


VIIKKO 41

  • viikon aktiivisuus, keskiarvo; 117 % 
  • paras päivä; perjantai, 210 % 
  • huonoin päivä; sunnuntai, 45 % 
  • harjoituskerrat; 8, yhteensä 6 tuntia ja 6 minuuttia
  • passiivisuusleimat; 4 kpl, kaikki hankittu omalla laiskuudella.  






Viikolla neljäkymmentäyksi olin omasta mielestäni superaktiivinen! Maanantaista perjantaihin harrastin joka päivä jotakin urheilua, ja tiistaina sekä perjantaina oikein TUPLASTI. Arvatenkin sitten viikonloppu meni taas aivan höpöksi.

Lauantaina istuttiin jälleen autossa nokka kohti Oulua, sillä kävimme oikein kolmen polven voimin (minä, äiti sekä mummo) kädentaito- ja hyvinvointimessuilla. Ihmettelen suuresti että vaikka koko päivän olinkin jalkojeni päällä, seisoin ja kävelin, lauantain aktiivisuuslukema oli vain säälittävät 47%. En käsitä.

Kun liikenteessä ollaan, tulee helposti sorruttua roskaruokaan ja niin kävi tietysti nytkin. Toisen kerran tuli syötyä mättöä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä grillin luukulta, ja KOLMANNEN KERRAN saman viikonlopun aikana vielä sunnuntaina Hesburgerissa, kun kierreltiin Ylivieskassa kauppoja. Huh huh.





Tälle viikolle neljäkymmentäkaksi asetan itselleni seuraavanlaiset tavoitteet; Koko viikon aktiivisuuden keskiarvo tietysti yli 100 % ja joka päivän aktiivisuus vähintään 75 % (myös viikonloppuna!). Lisäksi grilli- ja roskaruokaa ei saa syödä kertaakaan. Piste. Katsotaan kuinka muijan käy!!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Fangirl_92

Moniko tietää kuka on Pekka Hyysalo? Kuka seuraa hänen somekanaviaan? Onko joku peräti lukenut Pekan kirjan FightBack - Toinen mahdollisuus? Entä katsoitteko hänen uunituoreen elokuvansa New Run, kun se näkyi viime viikolla Docventures-dokkarina TV2:lta?


Mun oli tarkoitus kirjoittaa tästä aiheesta jo tuolloin viime keskiviikkona kun elokuva  näytettiin telkkarissa. Harvoin katselen televisiota, mutta jostain syystä satuin tuolloin istumaan sohvalla kun Riku Rantala ja Tunna Milonoff kertoivat elokuvalle pohjustuksen. Se oli jo itsessään niin vakuuttava ja tunteita nostattava että päätin jäädä sohvalle ja katsoa dokumentin, vaikka nukkumaanmeno venähtäisikin sen takia.


"Kaiken muun voi ihminen joutua menettämään, mutta toivoa ei."



"Vaan auttaako se valitus? On nimitttäin niitäkin jotka menettävät kaiken mutta pystyvät silti näkemään kohtalonsa mahdollisuutena. Haaveiden raunioille rakennetaankin uudet unelmat. Sitä on tahdonvoima. Maailma tarvitsee valontuojia... Ja tämän illan elokuva kertoo yhdestä sellaisesta."

Elokuvasta ja sen aiheuttamista fiiliksistä kertominen jäi yksinkertaisesti sen takia etten tunnemyrskyissäni olisi saanut kovin järkevää tekstiä aikaiseksi. En tiedä onnistuuko se nytkään, mutta yritetään.


Olen klikannut fightbackpekka- profiilin kohdalla "seuraa"- nappulaa, mutta en ole tutustunut hänen tarinaansa aiemmin sen kummemmin. Tiesin että hän on ollut vakavassa lasketteluonnettomuudessa joitain vuosia sitten, ja kuntoutunut uskomattoman hyvin aivovamman vakavuuten nähden. En silti ole sen kummemmin tutkinut taustoja, etsinyt tietoa tai aktiivisesti seurannut hänen somekanaviaan.


Siksi mun mieli onkin nyt ihan sekaisin tuon keskiviikkoisen elokuvaillan jäljiltä. Koko leffan ajan huokailin syvään; välillä pidättelin liikutuksen kyyneliä, välillä taas halusin itkeä onnesta. Reilun tunnin mittaisen elokuvan aikana kävin läpi lähes kaikki tunteet jollaisia ihmislapsi pystyy kokemaan. Löysin itselleni uuden idolin, fanituksen kohteen, motivaattorin, toivon luojan ja hyvän mielen tuojan.


Kuva lainattu Yle Kioskin sivuilta. Katso linkistä myös hauskat faktat Pekasta!



Mun verbaaliset kyvyt eivät riitä kuvailemaan sitä miten suuresti ihailen Pekkaa ja hänen sinnikkyyttään. Samanlaista sisua ja positiivisuutta ei varmasti löydy aivan heti, sillä sellainen ei ole meille suomalaisille kovin tavallista. Leffaa katsoessani mulle tuli mieleen termi "uusi Elastinen" ( Elahan valittiin Vuoden  positiivisimmaksi suomalaiseksi v. 2013, ja toki Pekka sai tämän tittelin heti vuonna 2014 ;)  ). En ihmettelisi yhtään jos Pekka olisi keksinyt sanonnan

"Don't say why me, say try me."


Hän vaikuttaa ihmiseltä joka menee vaikka läpi harmaan kiven saavuttaaksen sen mitä haluaa ( vai voiko hänen teot muka osoittaa jotain muuta....? )  Mua harmittaa ihan vietävästi etten käynyt kuuntelemassa Pekan luentoa kun hän vastikään oli täällä Nivalassa. Vannon että jos vastaava tilaisuus tarjoutuu tulevaisuudessa, menen ehdottomasti. Lisäksi Pekan kirja hyppäsi mun "to read"- kirjalistan ykkössijalle. Sen verran fanityttö olen, että FightBack-huppari meni tilaukseen tänään.


En mitenkään halua aivopestä teitä lukijoita. Jokainen fanittaa ketä itse haluaa, mutta kehotan kumminkin jokaista katsomaan elokuvan. Taidanpa itsekin katsoa sen vielä kolmannen kerran. Kerään siitä parhaat sanonnat ja kehystän ne huoneentauluksi seinälleni. Parhaimman tatuoin ikuisesti ihooni.

Koska Pekka, sä annat mulle toivoa! Asiat ei oo koskaan niin huonosti etteikö niistä pääsisi yli tai eteenpäin. Aina on mahdollisuus selviytyä, jos ei vaan anna periksi.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kasvistenvihaajan suosikkikastike

Kirjoitan tätä tekstiä torstain ja perjantain välisenä yönä, kun olisi pitänyt nukkua jo hyvän aikaa mutta uni ei tule. Juuri äsken meinasin kertoa salihehkutustekstiini kuinka olen onnistunut skippaamaan päiväunet tällä viikolla joka päivä, mutta näköjään nyt mun kroppa ja aivot ovat päättäneet että samahan se on alkaa skippailemaan sitten myös yöunia. Ei kivaa. No, mikäs sen mukavampaa ajanvietettä öisille tunneille kun kirjoittaa loppuun keskeneräisiä tai mielessä pyörineitä blogitekstejä. Seuraavaksi aion siis jakaa teille erään mainion ruokaohjeen jota olen jo pari kertaa testannut ja hyväksi todennut. 


Kuulin eräillä muoviastiakutsuilla hyvän vinkin; miehet ja lapset saa syömään kasviksia, jos he eivät tiedä niitä syövänsä. Niinpä päätin testata vinkkiä, ja ilokseni voin todeta että ainakin tämän ruuan kohdalla onnistuin paremmin kuin täydellisesti. Keittiössä tykkään kokeilla uusia juttuja, mutta toisaalta haluan saada nopeasti valmista, sillä minulla ei ole aikaa haudutella patoja tuntitolkulla. Niinpä tämän ohjeen ruoka on sellainen "puoli-eines", eli kastikkeen pohja syntyy valmiista purkkitomaattikastikkeesta, mutta täydellisen loppusilauksen ja uniikin makunsa se saa omilla pikku lisäyksillä. 

Kaikenlaiset tomaattikastikkeet sopivat yhtä hyvin. Toinen tykkää tulisemmasta, toiselle pitää olla mietoa kuin maito.  Joku haluaa kikkailla tuoreilla yrteillä, joku taas tahtoo että mausteetkin ovat kastikkeessa valmiina. Kaikki käy, mutta itse olen käyttänyt Lidlin Combino NAPOLI-tomaattikastiketta.



Miesten ja lasten jekutuskastikkeeseen tarvitset lisäksi: 


  • 400 g naudan jauhelihaa
  • 1 punasipulin
  • 1 porkkanan
  • 5 - 15 cm kesäkurpitsaa
  • valkosipulia
  • mustapippuria ja muita mausteita

Ja ihan näin vinkkinä heti alkuun; kuori porkkana ja raasta se sekä kesäkurpitsa ENNEN kuin alat ruskistamaan jauhelihaa.  Myös sipuli kannattaa pilkkoa ennen kuin paistinpannua ottaa edes esille. Ihan vaan vinkkinä kaikille niille toheloille jotka ovat olevinaan yhtä fiksuja kuin minä että "kyllä mä nämä hommat hoidan siinä SAMALLA". On hirveen kiva syöttää kenellekkään ruokaa jossa oleva jauheliha muistuttaa mustaksi kärähtänyttä korppujauhoa. 

Eli siinähän taisin jo paljastaa niksin kuinka piilottaa kasvikset kastikkeen sekaan; raasta ne mahdollisimman pieneksi ja sekoita tomaattikastikkeen joukkoon. Ainakin meillä meni ihan täydestä! 



Lyhykäisyydessään kirjoitan ohjeen vielä tähän;

  • Kuori porkkana
  • Raasta porkkana ja kesäkurpitsa
  • Pilko sibali ja kuullota se pannulla
  • Skippaa pannulle myös jauheliha ja käristä se sopivaksi
  • Lisää kasvisraaste sekä tomaattikastike lihan sekaan
  • Hänmennä
  • Mausta valkosipulilla, mustapippurilla ja aimo annoksella srirachaa
  • Anna kuplahdella pannulla 5-10 min
  •  Nautiskele ilmeistä kun kerrot mitä kastike pitää sisällään 

Lisukkeeksi voit keittää spagettia, makaronia tai perunoita ihan oman maun mukaan. Minä kokeilin uunissa paahdettua kukkakaalta joka oli oikein hyvää sekin. Tässäpä ohje myös siihen, vaikka en saanutkaan kasviksia vihaavaa miestäni sitä maistamaan; 

  • Pese kukkaskaali
  • Leikkaa siitä pystysuunnassa noin 1,5 cm paksuisia siivuja
  • Sivele siivujen pinnalle kevyesti öljyä
  • Ripottele päälle suolaa ja halutessasi pippuria
  • Paista uunissa noin 225 asteessa  niin kauan että kukkakaalisiivut saavat kauniin värin





Nam! Taidan kohta ryhtyä kirjoittamaan ruokaohjekirjaa kun nämä mun eväät ovat niin uskomattoman maukkaita, kekseliäitä ja ennen kaikkea silmiähivelevän kauniita! Vai mitäs sanotte...?

torstai 13. lokakuuta 2016

Kävimmä kuntosalilla!

Hetken mielijohteesta säntäsimme tänään Marin kanssa salille koettelemaan voimiamme. Viime kerrasta onkin tosi pitkä aika. Enkä minä kyllä tiedä milloin menen seuraavan kerran, joten päätin tekaista vain pikaisen rasvanpolttotreenin sen sijaan että olisin ryhtynyt säätämään tekniikoita sen kummemmin kuntoon. 

Joku varmaan repii tuosta nyt pelihousunsa koska "tekniikkahan on tärkein ja ei salille mennä vaan tekemään sinne päin ja kamalaa ja hirveää, ei tuollaista saa ääneen sanoa koska joku voi käsittää väärin ja sitten siellä loukataan itseään kun mennään vaan summanmutikassa hetkumaan."


Eli siis korjaan vähän; tein vain itselle tuttuja liikkeitä sellaisilla painoilla jotka eivät ole liian suuret, niin että jaksoin hyvällä sykkeellä tehdä koko sarjan loppuun asti.  Get it? 

Jokainen voi varioida ohjelman itselleen sopivaksi liikkeitä muuttamalla. Tarkoitus on tehdä yhtä liikettä aina kolme sarjaa ja pitää sarjojen välissä noin minuutin mittainen tauko. Kun koko tripla on tehty, siirrytään suoraan nostamaan sykettä hullun lailla (älä siis pidä viimeisen liikkeen ja sykkeennoston välissä taukoa). Itse valitsin tällä kertaa sykkeennostatukseen kuntopyöräilyä, hyppynarulla hyppimistä, mountain climbereitä ja polvennostojuoksua paikoillaan juosten. Yhtä hyvin olisin voinut tehdä kyykkyyn-ylös- tai haara-perus-hyppyä, soutulaitetta, crosstraineria tai mitä vain millä saa tosissaan sykkeet maksimiin. Kokonaisuudessaan harjoitus kestää pisimmilläänkin vain vajaan tunnin. Tässäpä teille siis ohjelma lyhykäisyydessään; 

KYYKKY  3 x 15-20

SYKKEENNOSTATUS 1 x 1-2 min

JALKAPRÄSSI 3 x 15-20

SYKKEENNOSTATUS 1 x 1-2 min

ASKELKYYKKYKÄVELY 3 x 15-20 min

SYKKEENNOSTATUS 1 x 1-2 min

MAASTAVETO 3 x 15-20 min

SYKKEENNOSTATUS 1 x 1-2 min


Kroppa kiittää ja rasvaa palaa vielä kauan treenin jälkeenkin!




Oli kyllä ihan hauska käydä salilla pitkästä aikaa! Pitäisi viitsiä tehdä noita "extempore"-salireissuja useammin. Tänäänhän olisi tosiaan ollut piloxing-päivä, mutta nyt senkään skippaaminen ei harmita kun sai tehtyä jotain korvaavaa tilalle. 





Eikä salireissua tietenkään ole tapahtunut, jos ei siitä ole muutamaa saliselfietä todisteena! 





Kiitokset vielä Marille, #FITNESSpaskaa-blogin SoMe-apulaiselle joka mahdollisti elävän tuntuiset ja realistiset kuvat tähänkin blogitekstiin! Girl, you rock!


tiistai 11. lokakuuta 2016

Alkuviikko ja tunteiden vuoristorataa.

Eilen mulla oli totaalinen itketys-kiukutuspäivä. Aamu alkoi väärällä jalalla sillä heräsin superhuonosti nukkuneena. Olisin halunnut jäädä vielä sänkyyn pötköttelemään, mutta tietystikään se ei ole työssäkäyvälle ihmiselle mahdollista ihan noin vain.

Päivä jatkui armottoman päänsäryn riivaamana, ja haaveilinkin painelevani päiväunille kunhan pääsen töistä kotiin. NO, kun duunipäivä oli viimein ohi ja syöksyin vaakatasoon sängylle, uni ei tullutkaan. Vaikka päänsärky jatkuikin. Kuinka hienoa, kerrassaan! (Hyi mun ohimoita oikein vihloo kun ajattelenkin noita eilisen fiiliksiä!)

Iltapäivällä lähdettiin Mirkan kanssa kävelylenkille ja nautiskeltiin raittiista syysilmasta. NOT. On nimittäin se hieno aika vuodesta kun maanviljelijät lannoittavat peltojaan, ja milläs muulla tietenkään kuin lietteellä. Normaalisti tuo täyteläinen esanssi ei mua juurikaan haittaa, mutta kun päänsärynkarkotuslenkillä sattuu joutumaan nokatusten paskakärryn kanssa, ei paljon naurata.



Huippis-laatuinen screenshot lietteenlevityskärrystä tositoimissa!



Kun pääsin kotiin, pääkipu palasi. Kiskoin päivän aikana useamman nelisatasen särkylääkkeen, mutta mikään ei tehonnut. Ehkä mulla oli vain erityisen voimakasta työstressiä, nestehukka, natriuminpuutos, hartiat jumissa tai jotain muuta vastaavaa. Säryn aiheuttajaa en tiedä, mutta sen tiedän että koko päivä meni sen takia pilalle. Onneksi uni tuli kuitenkin illalla lähes heti kun painoin pään tyynyyn. Täytyi vain toivoa että seuraava päivä olisi parempi.


No tänään mulla on ollut ihan kivaa. Sanotaan että "laiska töitään luettelee", joten minäpä kerron mitä kaikkea sain tänään aikaiseksi!

Töistä kotiuduin neljän aikoihin kauppakassin kanssa. Aamulla kun meinasi käydä niin haasusti että kahvi meinasi loppua kesken; Siispä töistä suoraan ruokakauppaan, jotten vain unohtaisi koko asiaa. Kauppakassin purkamisen jälkeen äkkiä evästä naamariin. Sitten oli totuuden hetki; painelenko nukkumaan, ja nukun todennäköisesti taas liian pitkään, vai kituutanko hereillä siihen saakka että RPV-STEP-jumppa alkaa hieman ennen puoli kuutta...?

Päätin kokeilla onneani sillä mua ei erityisen paljon edes väsyttänyt tänään (mikä onkin aivan erikoisen kummallista !!! ). Selasin Jotexin joulukuvastoa, ja mieli teki ryhtyä sisustamaan. Muistin että mulla on kesken muutama sisustusaiheinen käsityöjuttu, joten päätin ryhtyä tekemään jompaa kumpaa loppuun. Mutta kun yksi pikku juttu... En löytänyt etsimääni projektia sieltä missä luulin sen olevan. Raivasin kuitenkin sen nurkan, ennen kuin siirryin etsimään muualta.

Viimein härpäke löytyi survottuna kangaskassiin muutaman muun projektin, ja valtavan lehtiläjän kanssa. Päätin lonia lehtiläjästä roskiin menevät ja säästettävät lappuset saman tien, muuten se jäisi taas kaapin pohjalle odottamaan ties mitä hetkeä. Käsityöprojektit eivät siis edenneet, mutta löytyivätpähän ainakin. Ja tulipa siinä samalla siivottua muutama läjä sotkuakin. Piristi mieltä kummasti!!









Sitten hirveää kyytiä vaihtamaan vaatteita ja pakkaamaan treenikassia. Yllättäen olin taas viimeisten joukossa jumppasalissa, mutta olinpahan kuitenkin paikalla! Ai että olen ylpeä itsestäni. Tuota reisipeppuvatsa-jumpan astetta rankempaa pikkusiskoa en ollutkaan vielä ehtinyt testaamaan, vaikka kurssit ovat pyörineet jo kuukauden päivät. Tänään jumppaan otettiin apuvälineiksi (nimestäkin päätellen steppilauta sekä) painotanko. Itse aloitin neljästä kilosta, sillä en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää.

No, tehokas treenihän minua odotti! Kyykkyjä, kyykkyjä, vatsalihaksia, kyykkyjä, hyppyjä... Vuorotellen lihaskuntoa ja aerobista sykkeennostatusta. Uskon että ylihuomenna minun lihaksettomat koipeliinini ovat melko hellänä. Mutta eipä tässä vielä kaikki! Olihan tänään myös crosstraining-päivä, eli mulla oli siis tuplajumppa!

Crosstrainingissa tehtiin tänään myös ihanan vaativa treeni. Edessä oli tietysti lisää ihania kyykkyjä, punnerruksia, vatsalihaksia, etuheilautuksia kahvakuulan kanssa, ja vaikka mitä muuta. Tuntien jälkeen olo oli "kiitollinen, siunattu, onnellinen..." Ihme ja kumma, jalat eivät edes tärränneet kun rääkki oli ohi! (Onko se sitten huono merkki, vai olenko kehittynyt...?) Jotenkin mä vähän veikkaan että pienoista kehitystä on voinut tapahtua, mutta en viittis mahtailla...  Katsotaan tosiaan huomenna ja ylihuomenna mitkä on fiilikset, vaapunko eteenpäin kuin ylipainoinen pingviini vai tuntuuko missään.


Sellainen alkuviikko täällä päin, mites siellä?

torstai 6. lokakuuta 2016

JOIN THE MOVEMENT eli liity liikkeeseen




Mun työssäni koulunkäynninohjaajana on muun muassa se hyvä puoli, että muutaman kerran vuodessa pääsen reissaamaan päiväksi maakunnan ulkopuolelle. Eilen oli sellainen päivä, kun käytiin ETEENPÄIN - koulutus-, rekrytointi-, työelämä-, vapaa-aika ja digimessuilla Oulussa. Messureissun jälkeen pysähdyttiin pikaisesti kotimatkalla kauppakeskus Zeppelinissä. Kollegan kanssa teimme varmasti jonkin ennätyksen; kuinka tuhlata rahat 45 minuutissa. Kahvittelimme ensin Arnoldsilla muhkeiden donitsien kera, jonka jälkeen suuntasimme urheiluvälineliike Stadiumiin. Pikaisen kierroksen jälkeen bongasin perusmallin juoksuhousut, jollaiset olen harkinnut ostavani vanhojen kulahtaneiden hirvitysten tilalle. 







Aikaa oli hintsusti mutta kävin silti sovittamassa housuja. Koko 40 oli just soppeli, ja lahkeetkin olivat hyvän mittaiset eivätkä nykytrendin mukaisesti nilkkapituiset. Hintaa noilla pöksyillä oli 29,90 mutta ne sai "klubitarjouksena" 19,90:llä eurolla. Koska en ennestään ole ollut mikään Stadium Member, päätin liittyä sellaiseksi kassalla. Äkkivilkaisulla jäsenedut vaikuttivat ihan hyviltä (vaikka asioin Stadiumissa kyllä niin harvakseltaan että tuskin mistään bonuksista pääsen nauttimaan) ja jäsenille suunnatut alennukset olivat ihan mukavan kokoisia.


Vähän on vielä hakusessa nämä fitness-poset ja luonnolliset ilmeet...?

Uudet housut pääsivät heti testiin sillä vedin ne jalkaan lähtiessäni reisipeppuvatsajumppaan. Pikapyllistys peiliin päin ja oli pakko todeta sama juttu kuin (lähes) kaikkien muidenkin urheilutrikoiden kohdalla; läpihän sieltä näkyy. Muuten housut tuntuivat täydellisiltä, ja jumpassa huhkiminen ei kumonnut tätä ennakko-oletusta. 




Housut pysyivät hyvin jalassa eivätkä kaivautuneet vääriin paikkoihin. Vyötärö on sopivan korkea mun makuun ja lahkeet ovat tosiaan tarpeeksi pitkät. Kangas on laadukkaan tuntuista, pehmeää ja mukavaa. 

Ensikäytön jälkeen olin siis ihan;



No. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, köyhän ei kannata ostaa halpaa, ja mitä niitä sananlaskuja nyt oli... Tänään oli jumppakalenteriin merkattu piloxing. Ryhdyin kaivautumaan housuihin (kyllä, olen ällö enkä pese urheiluhousujani ihan joka käytön jälkeen) jolloin huomasin että vyötärönauha oli alkanut purkautumaan sisäpuolelta. "No eipä se mitään, pikkuvikoja", ajattelin. Jumppasalissa kuitenkin tajusin että vyötärönauha oli purkautunut jo todella pitkältä matkalta. O-ou, ei hyvä. 


Tietysti pääsin tarkistamaan asian vasta kotona, ja tottahan se oli. Trikoo oli purkautunut kokonaan irti taso-ompeleesta housujen vasemmalta puolelta. Eli se siitä laadukkuudesta, tai sitten mulle vaan sattui maanantaikappale? 


Mutta eipä tässä vielä kaikki! Housujen vasemmassa lahkeessa reiden kohdalla on heijastin-painatus. Se on täysin pilalla, kirjaimet ovat irronneet tai ihan kohta irtoamassa. Selvennykseksi siis että housuja ei ole vielä kertaakaan pesty.



Olen aika TODELLA hyvin pettynyt. Tästä piti tulla ylistävä hehkutuspostaus, koska housut vaikuttivat niin täydellisiltä (siis muutenkin kuin hintansa puolesta). Totuus olikin toinen, ja kyllähän se harmittaa. Laitoin Stadiumin asiakaspalveluun palautetta ja kyselyä miten pöksyjen kanssa nyt toimitaan. En yhtään tiedä milloin seuraavan kerran pääsen asioimaan kyseisessä liikkeessä, ja periaatteessa osaisin kuitenkin korjata housut itsekin. Tarkoitukseni ei ollut päästä vain valittamaan, sillä itsekin vaateliikkeessä työskennelleenä tiedän että välillä vain sattuu niitä huonosti valmistettuja eriä, jotka saatetaan sitten jossain vaiheessa vetää pois myynnistä. Ehkäpä mun kohdalle sattui vain sellainen? 



Jännityksellä jään odottamaan mitä Stadiumista mulle vastataan, josko vaikka saisin jonkin mega-hyper-super-jätti-hyvityspalkinnon ja loppumattoman lahjakortin kyseiseen kauppaan henkisestä kärsimyksestä ja mielipahasta jota nämä surkealaatuiset housut minulle nyt ovat aiheuttaneet. 


Jatkossa en kuitenkaan ehkä enää juokse halpojen tarjousten perässä vaan sijoitan laatuun, vaikka se maksaakin hieman enemmän. Seuraavaksi taidan hankkia uudet Husky Bananat, koska edellisissä ei ole vieläkään mitään moitittavaa. 

Kertokaa mitkä on teidän lemppari-trikoot? Onko halppiksista löytynyt yllättäjiä vai löytyykö suosikkihousut merkkibrändien valikoimista?


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kukkuluuruu, mitä kuuluu?

Oli tarkoitus kirjoitella alkuviikosta pikaisesti viime viikon ja viikonlopun kuulumisia, mutta nyt on jo keskiviikko! Mihin tämä aika oikein häviää...?



Viime viikolla sain itteni pakotettua useampaankin jumppaan. Tiistaina oli tosiaan crosstraining, keskiviikko oli vapaa koska jumppasali ei ollut käytössä ja torstaina oli lukuvuoden ensimmäinen piloxing. Voi luoja, mä sanon. Samat vanhat, tutut liikkeet olivat muuttuneet yhtäkkiä jotenkin kamalan vaikeiksi. Mun tasapaino on  kadonnut täysin, enkä meinannut pysyä pilates-osuuden liikkeissä pystyssä sitten ollenkaan. Lisäksi voimat ovat hävinneet enkä jaksanut paukuttaa nyrkeillä ilmaa yhtä tehokkaasti kuin ennen.. Tämä ei suinkaan ole merkki siitä että minä olisin muuttunut huonommaksi, liikkeet vain tosiaan ovat vaikeutuneet sitten viime kerran... (heh heh!)

Perjantaina oli vuorossa vanha tuttu fitbag. Sama homma sielläkin. Ei tuntunut kivalta. Askelkyykyt eivät luonnistuneet niin hyvin kuin olisin halunnut ja hiki nousi pintaan "liiankin hyvin". Tällaistahan tämä on. Jumppien kesätauot ovat mulle pahasta. Pitäisi ostaa kesäksi varmaan se salikortti että olisi PAKKO käydä jossain (koska muuten menee rahat hukkaan) niin ei pääsisi kunto rapistumaan.... Nooooo, ei muuta kuin uuteen nousuun, tässähän on toukokuuhun saakka aikaa kehittyä entiseen loistoonsa!! 



Lauantai-aamuna lähdettiin kaverin kanssa ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Siellä järjestettiin koiranäyttelyt ja minä olin lupautunut tarvittaessa ajamaan jossain välissä. Viikonloppuna tuli "yllättäen" syötyä _todella_ huonosti; lauantai-iltana käytiin pizzalla sekä mutusteltiin illalla hotellilla sipsejä ja karkkia. Sunnuntain ainoa kunnon ateria oli hotelliaamiainen. Aamupalan jälkeen siirryttiin Tuulosen koiranäyttelyyn. Elämäni ensimmäiset koiranäyttelyt hujahtivat ohi hetkessä upeita koirarotuja kuolaillen. Maijun koirat pärjäsivät todella hyvin (näin minulle kerrottiin sillä en noista arvonimistä mitään ymmärrä) joten kaikille jäi reissusta hyvä mieli.



"Sitten joskus" kun on oma tupa ja oma lupa, hankin tuollaisen irlanninsusikoiran (tai vaikka kaksi) lenkkikaveriksi. Nuo upeat koirat saivat mun polvet veteliksi enkä olisi malttanut lopettaa niiden ihailemista. Pakko kuitenkin oli, sillä koirien omistajat alkoivat jo tuijotella minua paheksuvasti...



Koiranäyttelyn jälkeen käännettiin nokka kohti Poria. Siellä Maijua odotti ceskyterrierin pentu Iines, joka me käytiin noutamassa kyytiin. Jossain Tampereen kohdilla huomattiin että ollaan syöty viimeksi siellä hotellin aamupalalla. Pysähdyttiin Drive-in Hesburgeriin ja tilattiin kunnon fitness-mätöt. Ei kaduta ei (EIPÄ!)!







Jos nyt lupaan että tää mässäily ja possuilu loppuu, niin uskotteko?



Porissa jututettiin Iineksen kasvattajaa hetki sekä paapottiin ja nuuhkuteltiin koiranpentuja ennen kuin lopullinen kotimatka pääsi alkamaan. Viimein minä sain hypätä rattiin, ja loputtoman tuntuinen taival alkoi. Reilun 400 kilomertin matkan aikana peba ehti puutua moneen kertaan. Take-away kahvin voimalla jaksoin ajaa loppuun asti, ja kotona oltiinkin kymmenen jälkeen illalla. Ei muuta kuin nukkumaan ja aamulla pirtsakkana töihin (NOT!)


Tällä viikolla fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan (naiset, huoh). Maanantaina päätin pitää löhöilypäivän ja että en saa tuntea siitä syyllisyyttä. Ei tuottanut ongelmaa! Eilen taas meinasi päästä itku kun punnerrukset eivät sujuneet niin hyvin kuin olisin halunnut. Tänään kiukutti kun nukuin liian pitkät päiväunet mutta jumpassa mielikin parani ja tällä hetkellä fiilis on ihan hyvä. 
 
Hyvää fiilistä elämään ovat tuoneet mm. nämä jutut;  Uusi pyykinpesukone; (lupasin jo Snapchatissa etten enää hehkuta, mutta jos vähän kuitenkin..) Nyt vasta huomaa miten aikansa elänyt vanha kone oli. Nykyään meidän pyykit tuoksuvat pesusta tullessaan raikkaille, ja huipputehokkaan linkouksen ansiosta kuivuvat vuorokaudessa (entisen 3-4 vrk sijaan!!).  Uusi eteisen matto; järjestelin viime viikolla meidän eteis-hallia toisin sanoen "pääsisäänkäyntiä" uusiksi ja päätin samalla että hankin uuden kuramaton. Vanha oli väärän värinen, liian pieni, kulunut ja hieman vinoon leikattu. Eilen marssin Tokmannille ja ostin juuri meille sopivan, ihanan pehmeän maton jota täytyy aina välillä käydä eteisessä ihastelemassa ja rapsuttelemassa. Hääkutsu; Osasinkin jo odottaa serkkupoikani hääkutsua, mutta kyynel kohosi silti silmäkulmaan kun vapisevin käsin avasin kuorta tänään ja luin kutsun sisälle kirjoitettua, liikuttavaa tarinaa. Joulukuussa pääsen satuhäihin lähelle Joulupukin asuinseutua!! 

Että siinäpä muutama todiste siitä että en minä nyt aina niin negatiivinen ole. Voi ne pienetkin asiat tehdä onnelliseksi. :)
 
 
Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan; onko piloxingin salat palautuneet lihasmuistiin  ja saankohan taas jonkun nurkan siivottua tässä huushollissa.  Jääköön nähtäväksi!