tiistai 27. syyskuuta 2016

Pari hyvvää ruokaohojetta ja kuulumisia.





VAROITUS
seuraava teksti sisältää ohjeita ja kuvia lihottavista "anti-fitness" ruuista.




Jokin aika sitten sain maistaa ihanaa tonnikalamöhnää, jota oli pakko tehdä kotonakin.  Maistelin mössöä ruisnappien päällä, mutta mieleeni tuli heti että se sopisi myös kolmioleipien väliin. Niinpä hain tarvikkeet kaupasta ja pyöräytin möhnää omaankin jääkaappiin. 

Tämä mössö on siitä kiva että sen voi varioida täysin omien makumieltymysten mukaiseksi. Jos ei tykkää kovin tulisesta niin silloin tuo chilitonnikala kannattaa vaihtaa vaikka tomaattiseen tai ihan "maustamattomaan" tonskuun. Tuorejuustoissakin nykyään löytyy, joten jos sattuu tykkäämään vaikka Marabousta erityisen paljon niin sitähän voi halutessaan testata möhnän ainesosana. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi.



Itse kuitenkin nappasin mustapippuri-juuston koska maku miellyttää ja paketti oli sopivan pikkuinen. Ei siis kannata ehkä sitä suurinta juustopakettia kipata kokonaan jos ei halua kovin vetistä möhnää. Skippasin kaikki ainekset samaan astiaan ja hämmensin sekaisin. Halutessaan mössöön voi lisätä vielä vaikka tuoreita yrttejä tai muita mausteita jos tuntuu ettei makua ole riittävästi.
Säilytä "mönjä" kannellisessa rasiassa jääkaapissa, näin estät tuotteen kuivahtamisen ja jääkaappiin leviävän kalan hajun. Suosittelen käyttämään täytteen muutaman päivän sisällä tekemisestä. Maku On parhaimmillaan vasta noin vuorokauden kuluttua mössön valmistuksesta.
Lusikoi tai haarukoi tonnikalamassaa paahtoleiville. Halutessasi voit lisätä väliin muitakin täytteitä. Esimerkiksi salaatinlehdet tai kurkkusiivut sopivat mainiosti. Kun koko komeus on kasassa, aseta päälle vielä toinen leipä ja leikkaa kolmioiksi.


Vaikka olisi minkälainen sudennälkä niin muutamalla tonnikalamöhnäleivällä se lähtee kyllä takuuvarmasti!!


Torstaina maistoin elämäni ensimmäisen kerran kaurajäätelöä! Selvennettäköön nyt että sen maistaminen ei ole jäänyt välistä siksi että olisin nirso tai pelkäisin kokeilla uusia juttuja, vaan siksi että en ole saanut aikaiseksi ostaa Oatlyn jätskejä kotiin. 




Viikonloppuna saatiin kaimani Heidin kanssa idea; leivotaan kakku. Koska olin aikaisemmin samalla viikolla päässyt töissä maistamaan Kinuskikissan pähkinäsuklaatorttua, ehdotin että tehdään lähes samanlainen. Kinuskikissan ohje kun on niin nopea ja simppeli, että epäonnistuminen on lähes mahdotonta.

Poikkeuksena me teimme pohjan voista ja gluteenittomista kaurakekseistä. Lisäksi laitoimme kakkuun muutaman liivatteen jottei se jäisi moussemaiseksi vaan hyytyisi kokonaan.




Heidin ja Heidin gluteeniton pähkinälevitejuustokakkumoussehässäkkä

pohja:
50-70 g voita
n. 250-300 g gluteenittomia kaurakeksejä

Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita aineet ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan täytettä. 

täyte: 
2,5 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 liivatelehteä
vajaa purkki nutellaa tai muuta pähkinäsuklaalevitettä

Nakkaa liivatelehdet kylmään veteen lillumaan. Vinspaa sillä aikaa kerma jämäkäksi vaahdoksi. Hänmennä tuorejuusto ja suklaalevite kerman sekaan. Kuumenna pari ruokalusikallista vettä ja sulata lötköt liivatteet siihen. Kaada liivateseos täytemassaan samalla vatkaten. Pyri välttämään liivatekökköjä, niitä ei syö kukaan. 

Kaada massa pohjan päälle irtopohjavuokaan. Pirskottele suklaalevitettä kakun pinnalle ja vetele lopuksi veitsellä tai muulla vastaavalla rantuja muutamaan eri suuntaan. 

Laita kakku jääkaappiin jähmettymään. Jälleen maku on paras vasta seuraavana päivänä. Jos kakkua siis on enää silloin jäljellä... 



Kuulumiset sitten?



Tänään menin ensimmäistä kertaa jumppaan parin viikon tauon jälkeen. Viime viikolla alkanut crosstraining on sekoitus muun muassa kehonpainotreeniä, aerobista liikuntaa ja crossfittiä. Treeni on joka kerta erilainen.  Kotona iski valtaisa läskiahdistus. Tuntui että paikat tursuaa ja hiki nousi pintaan pelkästä treenivaatteiden pukemisesta.Jumppasalissa tilanne ei yhtään helpottunut; Tehtiin oikein kunnon AMRAP-treeni ( termi on tuttu crossfitistä; As Many Reps/Rounds As Possible – mahdollisimman monta toistoa tai kierrosta annetussa ajassa. ) Henki meinasi lähteä, mutta ei muuten ole koskaan mennyt jumppatunti yhtä nopeasti! Vielä kun oltaisiin oltu vaikka ulkona niin voin kuvitella millainen voittajafiilis SITTEN olisi. Nyt jo tuntuu siltä että ylihuomenna ei paljon naurata. 

Ohje oli kuta kuinkin seuraavanlainen; 

10 x etuheilautus (kahvakuulan kanssa)
10 x kyykky (painon kanssa) 
30 x polvennostojuoksu
10 x sotilaspunnerrus (puolapuut apuna)
10 x punnerrus
10 x vatsat

20 minuuttia, niin monta kierrosta kuin ehdit. Pystyt siihen. 

Nyt ei muuta kuin uuteen nousuun vaan, ajattelen. Tämä syksy on ollut sellaista kangertelua että huh huh. Olen päässyt yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taakse. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä pitkiin aikoihin, ja ehkä hyvä niin. Homma on jotenkin luisunut käsistä. On muka liian kiire syödä terveellisesti ja liikkua, mutta silti en saa täällä kotonakaan aikaiseksi mitään hyödyllistä. Mökki on kuin sikolätti ja to do-lista kilometrien mittainen. Kohta on joulukin ja mulla on vielä ikkunoiden syyspesu tekemättä. Kaikesta saa ongelman jos haluaa.

Voi miten ihanaa olisi aloittaa taas aamulenkkeily, jos jaksaisi. Vetää aamuisin keuhkoihinsa raikasta syysilmaa ja nauttia yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Mutta kun kello soi aamuisin, sammutan sen kuolemanväsyneenä, enkä jaksaisi nousta piiruakaan aikaisemmin kuin on pakko.

Olen vajonnut noidankehään, josta on vain yksi ulospääsykeino; täytyy aloittaa pienin ponnistuksin kohti isompaa kokonaisuutta (hyi miten filosofista). Tänään tuo crosstraining oli se ensimmäinen askel. Huomenna otan seuraavan, olkoon se sitten vaikka jättismoothie ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. 

Kohta toivottavasti huomaan että olen taas vauhdissa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti