tiistai 6. syyskuuta 2016

Liikunta on lääkettä!! + itkettävän ihana treeniohje





Otsikon teksti on lainaus Terveyskirjaston liikuntasuosituksista. Se on ällö itsestäänselvyys jonka hokeminen on kuin loppuunkulutetun vitsin toistelemista, vaikka kukaan ei enää nauraisikaan. Mutta samalla toteamus on niin totta, ja sitä voi jokainen itse kokeilla! Liikunta nimittäin ehkäisee lukemattomia kansansairauksia, auttaa 2. tyypin diabeteksen hoidossa, helpottaa masennusta ja parhaimmillaan (vai pahimmillaan...?!?!) sen kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Tai kuten minun tapauksessani, ystävystyy ja oppii paremmin tuntemaan niitä ihmisiä jotka ovatkin olleet ihan tässä mun lähellä jo pidemmän aikaa! 

Liikunta siis lääkitsee ja hoitaa niin henkisesti kuin fyysisestikin!  


Tänään olin lääkitsemässä itseäni jälleen Ullan kanssa. Ullan kanssa ollaan tiedetty ja/tai tunnettu toisemme oikeastaan siitä asti kun olen asunut täällä Nivalassa. Kun tulin tänne opiskelemaan, hän oli meidän osastolla opettajana, ja kun sain samasta koulusta työpaikan, meistä tulikin työkavereita. Lähes joka aamu istutaan samassa aamukahvipöydässä ja vaihdetaan ajatuksia milloin mistäkin. 


Kesällä meidän oli tarkoitus käydä yhdessä treenailemassa, mutta suureksi osaksi allekirjoittaneen laiskuudesta johtuen se sitten vain jäi. Nyt syksyn tultua innostuimme ajatuksesta uudelleen ja nyt on tullut rehkittyä yhdessä useammankin kerran, viimeksi tänään. 


Tehtiin vaihteeksi hieman erilainen treeni kuin aiemmin. Ohjeena toimi "discokrisun tanssi"- niminen sarja, jonka ohjevideo löytyy Lean in five weeks- sivustolta TÄSTÄ. Videollahan juttu oli taas naurettavan helpon näköinen, mutta edelliskerroista oppineena tiesin että itku ei tulisi tälläkään kertaa olemaan kaukana. 



Eikä se kaukana ollutkaan. Itse jouduin hieman keventelemään sarjoja varsinkin loppua kohti. Hämähäkkimiehen punnerruksista tein hämähäkkinaisen version (sillä saan tehtyä max. 3 miestenpunnerrusta) ja askelkyykyistä jätin hypyt pois polviani varjellen. Lankkunousutkin muuttuivat loppua kohden pelkäksi lankuttamiseksi, sillä käsivoimat loppuivat kesken. Silti hammasta purren vedin läpi koko setin, ja ensi kerralla se menee varmasti jo paljon paremmin! 


Lopuksi vedettiin vielä vähän pidempi pätkä pururadalla, ja taas piti ottaa muutama rivakampi veto ylämäkeen. Totesinkin Ullalle että "jos ei tämä p*rse nyt ala kutistua niin sitten se saa kyllä olla!" --tai jotain sinne päin. 


 

Kyllä on taas raukea olo. Pyytäkää tekin ystävää, naapuria tai työkaveria mukaan ulos treenaamaan! Ohjeita on netti pullollaan, tai äkkiäkös sellaisen keksii omasta päästä. Tärkeintä ei ole lukemattomat toistot tai tietyn ajan saavuttaminen vaan raitis ilma ja hyvä seura. Ulkona on hyvä jumppailla, vielä kun voi! Pianpa sitä ollaankin neljän seinän sisällä seuraavat kuusi (?!?) kuukautta kun pakkanen tai loska ovat muka oiva tekosyy olla menemättä ulos!!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti