perjantai 9. syyskuuta 2016

Juoksentelisinkohan...?




Mietin kyseistä juttua eilen. Oli taas mahdollisuus hypätä auton kyytiin ja hypätä kyydistä matkan varrella. Ihan niin kuin omalta kotiovelta ei voisi lähteä juoksulenkille... Jotenkin se vaan on niin vaikeaa, pitkästyttävää ja mahdottoman tuntuista. 

Näköjään tämä syksy on mulle aina aika aloittaa juoksuharrastus. Samoihin aikoihin viime vuonna vetelin niitä lähemmäs kympin matkoja ja olin niin helkkarin ylpeä itsestäni. Eilen sain sitten taas ihmeellisen energiapiikin ja päätin kokeilla kestävyyttäni. Realistina jättäydyin kuitenkin pois autonkyydistä noin viiden kilometrin päässä kotoa. 






Ihan hyvinhän se juoksu kulki! Kuntoni puolesta olisin jaksanut varmasti pidemmästikin, mutta edellispäivien treenit (tiistaina ulkotreeni ja keskiviikkona startannut RPV-jumppa) painoivat jaloissa sen verran että lihakset pistivät vastaan. Täten olin itselleni armollinen ja kävelin lyhyitä pätkiä aina välissä. Kotiovella tuntui että olisihan tuota jaksanut enemmänkin, mutta ensi kerralla sitten...




Sykkeet pysyttelivät hölkytellessä aika korkealla. Nuo matalammat piikit on niitä pätkiä kun vaihdoin kävelyvauhtiin. En ole yhtään tutkaillut että millaisella tasolla noiden sykkeiden KUULUISI olla juoksulenkillä, mutta sitä pidempäänhän sitä jaksaisi mitä matalammalla ne pysyttelisivät. Harjoittelulla tämän "vaivan" pitäisi kuitenkin korjaantua melko pian. 


Jaksan aina toistella tätä, ja teen sen nytkin; kun minä lähden "juoksulenkille", niin eihän sitä oikeastaan voi juoksemiseksi sanoa. Välillä vauhti on niin säälittävä että rivakasti kävellen minut voisi ohittaa tuosta vain. Painotan aina kuitenkin sitä että mulle tärkeintä ei ole nopea aika tai pitkä matka vaan se, että jonain päivänä jaksaisin oikeasti juosta ihan niin pitkästi kuin itse haluan, ilman että tarvitsisi levähdellä välillä. Vaikka esimerkiksi tunnin putkeen. Tai vaikka kaksi. 



Siksi nuo kierrosajatkaan eivät ole mitenkään kovin päätähuimaavat. Pikaisesti laskin että mun keskinopeus koko lenkillä oli 7,6 km/h. Eli jos autolla pääsee 120 km/h ja mopolla 50 km/h, niin mulla pääsee vajaa 8 km/h. Seuraavan kerran kun huutelette sieltä eteläsuomesta että "tuuppa käymään!" niin äkkiäkös minä sinne hilipasen!


Polar kertoi harjoituksen jälkeen että mun "running index" eli juoksuindeksi oli huikeat 39. Nopealla googletuksella selvisi että TUOLTA löytyvän taulukon avulla voin seurata kehitystäni. Nyt indeksi on keskitasoa eikä hyvään ole enää pitkä matka. Rakas paras ystäväni Polar kertoi myös että harjoitus oli rankka ja siitä palautuminen kestää 20 tuntia. Eli en voi siis tehdä mitään tänään.... 


NO HÖPSISTÄ TÖPPÖSEEN, kuten mummollani on tapana sanoa! Tänään tai viimeistään huomenna lähden uudestaan baanalle ja pyrin saavuttamaan seiskan! Oli nimittäin taas niiiiiin mahtavaa että ei voi sanoin kuvailla. Nyt kun saisi innon pidettyä katkeamattomana yllä vaikka heti sinne ensi syksyyn saakka, ettei tarvisi joka kerta rakentaa juoksukuntoa uudelleen alusta saakka.... 



Mukavaa viikonloppua hei!

2 kommenttia:

  1. Kun juossut on ennenkin, siihen on kuulemma helppo palata. Mutta juoksua harkitsevan tai aloittavan on vaikea päästä minkäänlaiseen alkuun. Itse kun olen tuo harkitseva.

    VastaaPoista