maanantai 5. syyskuuta 2016

Energiaa syysauringosta .



Lienee jo klisee hehkuttaa mahtavia kelejä joista ollaan saatu nauttia ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ihan yllin kyllin! Olisikin ollut häpeä viettää aurinkoiset päivät sisällä, mutta onneksi voin kerrankin kehua ottaneeni jostain kaiken ilon irti! 

Perjantaina nimittäin lähdettiin taas Ullan kanssa Pyssymäkeen ottamaan mittaa itsestämme. Teimme saman treenin kuin viimeksi,  ja hämmästyksekseni huomasin kehitystä tapahtuneen! Aika parani edelliskerrasta ainakin noin viisi minuuttia ja yllätyin kun seuraavana päivänä pystyi kävelemään ihan normaalisti. 


Silti soijaa pukkasi ihan kiitettävästi ja etenkin burpeeta tehdessä tuntui että taju lähtee. Koko rasvanpoltto-osion ajan sykkeet pysyttelivät 160-180 välissä ja aktiivisuushypersuperrannekellomittarini väitti harjoitusta kovatehoiseksi. No sitä se toki olikin, mutta emme tyytyneet noin vähäiseen. Loppulämmittelyjen aikana vedettiin vielä muutama spurtti ylämäkeen. 


Seuraavaksi vielä muutama inspiroiva ja motivoiva kuva! En osannut päättää kumpi olisi kannustavampi, joten saatte molemmat! 







Lauantaina sain kammettua itseni lenkille. Käytiin Mirkan kanssa kävelemässä yhteensä noin yhdeksän kilometriä ja löysin aivan uuden lenkkireitin jossa aion kyllä ehdottomasti käydä harjoittelemassa juoksemista vielä tänä syksynä! Täällä pikkukaupungissa asuminen on siitä mahtavaa että kun kävelee kotiovelta 15 minuuttia mihin tahansa suuntaan, pääsee halutessaan hiekkatielle metsän suojaan. 

Loppumatkasta mun lonkkia alkoi taas jomottaa, joten iltapäivälle suunnittelemani kuuden kohdan lihaskuntotreeni  sai jäädä haaveeksi. Haaveen aion toteuttaa huomenna tiistaina, ja juuri sinä olet kutsuttu mukaan testaamaan tuota kuolettavan tehokkaalta tuntuvaa hikirääkkiä!

Ihan kotiin en silti jämähtänyt vaan riensin Marin luokse päiväunille, jonka jälkeen lähdettiin porukalla makkaranpaistoon muuan laavulle metsän keskelle. Laavun lähellä sattui olemaan pari geokätköä ja porukan 8-vuotiaan juniorin avustuksella molemmat löytyivät näppärästi hiillosta odotellessa. 




Viikonlopun kätköilysaldo ei jäänyt kahteen sillä sunnuntaina suunnistettiin Ylivieskaan uusille apajille. Tässä välissä täytyy mainita että Ylivieskassa on kyllä todella asiansa osaavia harrastajia! Kaikki kätköt oli upeasti ja jokainen omalla erikoisella tavallaan toteutettuja. Niitä etsiessä oli ilo tutustua uusiin paikkoihin joihin ei taaskaan olisi tullut lähdettyä muuten vain. Ja mikäs siinä, kun aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta!! 

Pssssst. Geokätköjä on kesän aikana tullut löydettyä huikeat 70 kappaletta, mikä on minusta aika paljon näin lyhyessä ajassa! 





Ulkoilu-painotteisen viikonlopun jälkeen uni maistui todella hyvin eilen illalla. Asensin kokeeksi kellon soimaan 5:30 jos vaikka olisin jaksanut lähteä aamulenkille. Mutta ei tällä kertaa. Vielä ei ollut se hetki kun aamulenkkeily palaa mun arkirutiineihin. Onneksi huomenna on uusi päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti