keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksyn suosikit

Kuuluisien ja suosittujen muoti-, fitness-, ja lifestylebloggaajien keskuudessa on hyvin yleistä tehdä kaikenlaisia listoja milloin mistäkin asiasta.  Milloin listataan hittimeikkituotteita, milloin kuumimpia miesnäyttelijöitä ja milloin taas must have- vaatteita, laukkuja tai kenkiä.



Yksi suosittu postaustyyppi on "kuukauden suosikit". Esimerkiksi nyt minun olisi pitänyt otsikoida tämä teksti että "syyskuun suosikit", sillä syyskuu on loppusuoralla ja nyt sitten mun pitäisi osata tehdä lista uusista "WAU" tai "OH MY GOSH" -elämyksistä joita sain uusista jutuista kuukausen aikana. 

No. Sellaisia juttuja ei ole. Halusin tehdä tällaisen suosikki-postauksen ihan vaan siksi että jos joku nyt sattuu löytämään jotain itselleen uutta ja hämmästyttävää tai innostavaa ja inspiroivaa, niin se olisi ihan kiva juttu. Mutta että ottaisinko tästä nyt sitten kuukausittaisen tavan itselleni? NO EN TODELLAKAAN OTA! 


Ihan kurkkua kuristaa ja ahdistaa kun mietinkin että lupautuisin kirjoittamaan sellaisista aiheista joista en välttämättä saa sanaakaan aikaiseksi. Saati sitten että pitäisi väkisin keksiä tikusta asiaa ja mainostaa vaikka niitä mahtavia Lidlin kosteuspyyhkeitä joita en tosiaan ole itse koskaan kokeillut enkä siis tiedä ovatko ne edes hyviä. Mutta kun Facebookissa satuttiin nyt vaan niin sanomaan.  Niin että ei. Kirjoittelen näitä suosikkijutut-postauksia aina silloin kun siltä sattuu tuntumaan. Ettäs tiedätte.



Enkä tiedä onko niitä suosikkeja nyt tähänkään tekstiin riittävästi, mutta kun olen jutun jo aloittanut ja eräältä listalla olevalta henkilöltä kysynyt oikein luvankin kuvien julkaisuun, niin kai tämä asia on saatettava päätökseen ennen kuin syksy kääntyy talveksi.  Tässä vaiheessa myös paljastettakoon että teksti on maannut luonnokset- kansiossa reilusti yli kuukauden, mutta oma inspiraatio on ollut sen verran kateissa, etten oikein tiedä onko tämäkin teksti liian väkisillä väännetty.












mcrillen

Ruotsalaisen Christian Jonssonin Instagram-profiili on todellista iloa silmille. Crossfitiä harrastava nuori mies jakaa upeita kuvia  kropastaan mutta myös kannustavia videoita treeneistään sekä herkullisia ruokakuvia. Viinkinkimäinen komistus antoi luvan screenshottien jakamiseen ja toivotti mulle onnea projektissani, joten luvat on kunnossa! ;)  (Otin häneen yhteyttä yksityisviestillä jossa kerroin lyhyesti blogistani ja tämän tekstin aiheesta. Luen hänen henkilökohtaisesti mulle osoitetun vastauksensa joka ilta ennen nukkumaan menoa. Kahdesti. Vähintään. )









En viitsi jaaritella tästä suosikista sen enempää. Kuvat puhukoon puolestaan, päätä itse tykkäätkö vai et. Lisää pääset kuolaamaan klikkaamalla tästä.






celestebarber



Muun muassa eräs (mun silmissä) media-arvonsa menettänyt iltapäivälehti huomioi tämän australialaisnaisen hauskat kuvat ja kertoi niistä Suomen kansalle jo joulukuussa 2015. (Itsehän olen seurannut häntä jo paljon kauemmin... ) Celeste Barber jakaa hauskoja ja tunteita herättäviä kuvia Instagram-profiilissaan mukavan tiuhaan tahtiin. Kuvissa Celeste tekee omia versioitaan julkkisten tai muuten vain kauniiden ja täydellisten ihmisten täydellisistä ja upeista poseerauksista, ja usein lopputulokset ovat lähes tajunnanräjäyttäviä.


Katsokaa vaikka:











Lähetin myös Celestelle pyynnön screenshottien julkaisemiseen, mutta koska tähdellä on yli 1,3 miljoonaa seuraajaa, uskon hyvin että minun huonolla englannilla raapustamani viesti on varmasti hukkunut tuhatpäisen fanipostin joukkoon. Lupaa kuvien julkaisuun en ole siis saanut, mutta tässäpä linkki Celesten profiilin. Sillä lievitän hieman omantunnontuskiani tekijänoikeuslain rikkomisesta. Häikäisevän kauniin rouvan nettisivuille pääset tästä.






Chia-vanukas

Tunnen olevani taas jälkijunassa mitä superfoodien trendipelleilyyn tulee. Chian siemenet tupsahtivat ruokavaliooni vajaa vuosi sitten superdieetin seurauksena, ja silloin sekoitin ne vain tylsästi veteen, turvotin yön yli jääkaapissa ja kippasin aamulla tehosekoittimeen muiden smoothie-ainesten joukkoon. 

Hieman myöhemmin keksin sekoittaa siemenet sokeroimattomaan mehukeittoon. Se vähensi smoothieen tulevan nesteen määrää, joten smoothietakin tuli luonnollisesti vähemmän ja sen syöminen nopeutui sekä helpottui huomattavasti. Toisinaan chiansiemen-mehukeitto on tullut lusikoitua ihan sellaisenaan, sillä nuo siemenethän eivät oikeastaan maistu juuri miltään jos niitä laittaa oikeassa suhteessa nesteeseen nähden. 

 Jos olet samanlainen kuin minä, eli siis innostut kaikista uusista jutuista vasta ihan viimeisenä, etkä siis ole vielä kuullutkaan chian siemenistä tai chia-siemenistä (en ole ihan varma kirjoitusasusta, pahoitteluni. Pitäähän tässäkin täydellisessä blogissa olla joskus pieniä virheitä) , käväise lukemassa infoa vaikkapa maikkarin sivuilta, sillä minä en ehkä juuri nyt jaksa alkaa esittämään pätevää. 

No mutta, mitä uutta olen sitten huomannut näiden siementen suhteen? Törmäsin Instagramissa vinkkiin jossa siemeniä sekoitettiin vaniljan makuiseen soijamaitoon. Ajattelin että tuota täytyy joskus vielä testata... Eräänä päivänä satuin kävelemään kaupassa soijamaitohyllyn ohi, ja päätin napata suklaanmakuisen version siitä mukaani. 


VOI LUOJA, OLENKO TAIVAASSA!?





Suklaamaito-siemenvanukas on parasta herkkua mitä olen hetkeen maistanut! Maito maistuu aivan kaakaolle ja siemenet tekevät siitä hyytelömäistä; kuin oikeaa suklaavanukasta! Plussana tietty vielä kaikki mahtavat terveysvaikutukset! Voisin syödä pelkästään tätä päivästä toiseen! 

Yksi juttu vain; en ole vielä löytänyt sopivaa sekoitussuhdetta. Siemeniä kaadan lasin pohjalle yleensä noin puoli desiä, mutta maitoa en osaa vielä laittaa oikeaa määrää. Ensimmäisellä kerralla sain liian vetelää velliä, toisella taas liian paksua jankkia joka maistuikin jotenkin jauhoiselta. Osaisiko kukaan auttaa minua?





Lean in five weeks

Olenkin puhunut aikaisemmissa postauksissa kyseisestä nettivalmennuksesta jo muutamaan kertaan. Olen kuullut valmennuksesta paljon kehuja, ja se vaikuttaakin todella innostavalta jutulta! En silti aio osallistua uusiin nettivalmennuksiin ihan hetkeen, sillä edellisistäkin on vielä ohjeet tallessa ja aion vielä hankkia motivaation ryhtyä noudattamaan niitä. 

En ryhdy tähänkään esittelemään personal trainer Tomi Kokon kehittämää elämäntapamuutos-valmennusta, vaan voit halutessasi itse lukea lisää heidän nettisivuiltaan. 

Silti listaan LIFW-sivuston yhdeksi syksyn suosikeista. Nyt pari kertaa heidän ohjeiden mukaan treenanneena voin sanoa että kyllä on tehokasta toimintaa! Lisäksi liityin heidän postituslistalleen ja saan viikoittain hyviä vinkkejä, ruokaohjeita ja treenivideoita suoraan omaan sähköpostiini! Suosittelen!


Syksyn Spotify-suosikit:
(ja linkit niiden Youtube-versioihin)


Aika säälittävä suosikkilista oli, pakko myöntää. Ei yhtään huippuhyvää käsirasvaa, hajusyöppöä deodoranttia tai herkullista herkku-uutuutta. Silti kai tämä on pakko julkaista koska olen ihan varma että mr. Jonsson odottaa kärsimättömänä koska julkaisen postauksen jossa ylistän hänen täydellisyyttään. Insta-profiilien julkaisu- ja seuraajamäärät ovat muuten vanhentuneita, koska Screenshotit on otettu miljoona vuotta sitten ja tämä(kin) kirjoitus on aloitettu kauan kauan sitten. Jotenkin minusta tuntuu että tästä tuli nyt vain hieman tekemällä tehty ja laimea. 

No, ihan sama. Mestarikin saa joskus epäonnistua.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Pari hyvvää ruokaohojetta ja kuulumisia.





VAROITUS
seuraava teksti sisältää ohjeita ja kuvia lihottavista "anti-fitness" ruuista.




Jokin aika sitten sain maistaa ihanaa tonnikalamöhnää, jota oli pakko tehdä kotonakin.  Maistelin mössöä ruisnappien päällä, mutta mieleeni tuli heti että se sopisi myös kolmioleipien väliin. Niinpä hain tarvikkeet kaupasta ja pyöräytin möhnää omaankin jääkaappiin. 

Tämä mössö on siitä kiva että sen voi varioida täysin omien makumieltymysten mukaiseksi. Jos ei tykkää kovin tulisesta niin silloin tuo chilitonnikala kannattaa vaihtaa vaikka tomaattiseen tai ihan "maustamattomaan" tonskuun. Tuorejuustoissakin nykyään löytyy, joten jos sattuu tykkäämään vaikka Marabousta erityisen paljon niin sitähän voi halutessaan testata möhnän ainesosana. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi.



Itse kuitenkin nappasin mustapippuri-juuston koska maku miellyttää ja paketti oli sopivan pikkuinen. Ei siis kannata ehkä sitä suurinta juustopakettia kipata kokonaan jos ei halua kovin vetistä möhnää. Skippasin kaikki ainekset samaan astiaan ja hämmensin sekaisin. Halutessaan mössöön voi lisätä vielä vaikka tuoreita yrttejä tai muita mausteita jos tuntuu ettei makua ole riittävästi.
Säilytä "mönjä" kannellisessa rasiassa jääkaapissa, näin estät tuotteen kuivahtamisen ja jääkaappiin leviävän kalan hajun. Suosittelen käyttämään täytteen muutaman päivän sisällä tekemisestä. Maku On parhaimmillaan vasta noin vuorokauden kuluttua mössön valmistuksesta.
Lusikoi tai haarukoi tonnikalamassaa paahtoleiville. Halutessasi voit lisätä väliin muitakin täytteitä. Esimerkiksi salaatinlehdet tai kurkkusiivut sopivat mainiosti. Kun koko komeus on kasassa, aseta päälle vielä toinen leipä ja leikkaa kolmioiksi.


Vaikka olisi minkälainen sudennälkä niin muutamalla tonnikalamöhnäleivällä se lähtee kyllä takuuvarmasti!!


Torstaina maistoin elämäni ensimmäisen kerran kaurajäätelöä! Selvennettäköön nyt että sen maistaminen ei ole jäänyt välistä siksi että olisin nirso tai pelkäisin kokeilla uusia juttuja, vaan siksi että en ole saanut aikaiseksi ostaa Oatlyn jätskejä kotiin. 




Viikonloppuna saatiin kaimani Heidin kanssa idea; leivotaan kakku. Koska olin aikaisemmin samalla viikolla päässyt töissä maistamaan Kinuskikissan pähkinäsuklaatorttua, ehdotin että tehdään lähes samanlainen. Kinuskikissan ohje kun on niin nopea ja simppeli, että epäonnistuminen on lähes mahdotonta.

Poikkeuksena me teimme pohjan voista ja gluteenittomista kaurakekseistä. Lisäksi laitoimme kakkuun muutaman liivatteen jottei se jäisi moussemaiseksi vaan hyytyisi kokonaan.




Heidin ja Heidin gluteeniton pähkinälevitejuustokakkumoussehässäkkä

pohja:
50-70 g voita
n. 250-300 g gluteenittomia kaurakeksejä

Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita aineet ja painele irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan täytettä. 

täyte: 
2,5 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 liivatelehteä
vajaa purkki nutellaa tai muuta pähkinäsuklaalevitettä

Nakkaa liivatelehdet kylmään veteen lillumaan. Vinspaa sillä aikaa kerma jämäkäksi vaahdoksi. Hänmennä tuorejuusto ja suklaalevite kerman sekaan. Kuumenna pari ruokalusikallista vettä ja sulata lötköt liivatteet siihen. Kaada liivateseos täytemassaan samalla vatkaten. Pyri välttämään liivatekökköjä, niitä ei syö kukaan. 

Kaada massa pohjan päälle irtopohjavuokaan. Pirskottele suklaalevitettä kakun pinnalle ja vetele lopuksi veitsellä tai muulla vastaavalla rantuja muutamaan eri suuntaan. 

Laita kakku jääkaappiin jähmettymään. Jälleen maku on paras vasta seuraavana päivänä. Jos kakkua siis on enää silloin jäljellä... 



Kuulumiset sitten?



Tänään menin ensimmäistä kertaa jumppaan parin viikon tauon jälkeen. Viime viikolla alkanut crosstraining on sekoitus muun muassa kehonpainotreeniä, aerobista liikuntaa ja crossfittiä. Treeni on joka kerta erilainen.  Kotona iski valtaisa läskiahdistus. Tuntui että paikat tursuaa ja hiki nousi pintaan pelkästä treenivaatteiden pukemisesta.Jumppasalissa tilanne ei yhtään helpottunut; Tehtiin oikein kunnon AMRAP-treeni ( termi on tuttu crossfitistä; As Many Reps/Rounds As Possible – mahdollisimman monta toistoa tai kierrosta annetussa ajassa. ) Henki meinasi lähteä, mutta ei muuten ole koskaan mennyt jumppatunti yhtä nopeasti! Vielä kun oltaisiin oltu vaikka ulkona niin voin kuvitella millainen voittajafiilis SITTEN olisi. Nyt jo tuntuu siltä että ylihuomenna ei paljon naurata. 

Ohje oli kuta kuinkin seuraavanlainen; 

10 x etuheilautus (kahvakuulan kanssa)
10 x kyykky (painon kanssa) 
30 x polvennostojuoksu
10 x sotilaspunnerrus (puolapuut apuna)
10 x punnerrus
10 x vatsat

20 minuuttia, niin monta kierrosta kuin ehdit. Pystyt siihen. 

Nyt ei muuta kuin uuteen nousuun vaan, ajattelen. Tämä syksy on ollut sellaista kangertelua että huh huh. Olen päässyt yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taakse. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä pitkiin aikoihin, ja ehkä hyvä niin. Homma on jotenkin luisunut käsistä. On muka liian kiire syödä terveellisesti ja liikkua, mutta silti en saa täällä kotonakaan aikaiseksi mitään hyödyllistä. Mökki on kuin sikolätti ja to do-lista kilometrien mittainen. Kohta on joulukin ja mulla on vielä ikkunoiden syyspesu tekemättä. Kaikesta saa ongelman jos haluaa.

Voi miten ihanaa olisi aloittaa taas aamulenkkeily, jos jaksaisi. Vetää aamuisin keuhkoihinsa raikasta syysilmaa ja nauttia yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Mutta kun kello soi aamuisin, sammutan sen kuolemanväsyneenä, enkä jaksaisi nousta piiruakaan aikaisemmin kuin on pakko.

Olen vajonnut noidankehään, josta on vain yksi ulospääsykeino; täytyy aloittaa pienin ponnistuksin kohti isompaa kokonaisuutta (hyi miten filosofista). Tänään tuo crosstraining oli se ensimmäinen askel. Huomenna otan seuraavan, olkoon se sitten vaikka jättismoothie ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. 

Kohta toivottavasti huomaan että olen taas vauhdissa!


lauantai 24. syyskuuta 2016

Kuvaile itsesi kolmella kuvitteellisella hahmolla.



Sain Instagramissa hauskan haasteen ystävältäni Veeralta. Koska olen kova selittelemään asioita, pelkkä kuvan lataaminen Instaan ei riitä, vaan mun on pakko saada perustella miksi valitsin juuri seuraavat hahmot. Ja ettei nyt vaan kukaan saisi musta väärää käsitystä. Koska oikeastihan olen ihana, fiksu ja filmaattinen.




Olen kuin Äksy-smurffi ( Grouchy smurf ) koska tulen vihaiseksi kun olen nälkäinen. Lisäksi sanon helposti vihaavani monia asioita, vaikka oikeasti pidänkin itseäni melko positiivisena ihmisenä. Olen kuullut jonkun ajatelleen että "sillä nyt ei koskaan ole mikään hyvin..." Ei pidä paikkansa. Seuraava tarina sen sijaan on tosi; 

Aikoinaan YleX-radiokanavalle sai lähettää omia "listojaan" erilaisista kappaleista. Siellä oli listoja ihmisten lempibiiseistä, nuoruusvuosien tunteita herättävistä kappaleista ja niin edelleen. No mitä tekee Heidi?

Hetken mielijohteesta Heidi tekee listan kappaleista joita yksinkertaisesti VIHAA yli kaiken. Toimittaja soitti heti seuraavana päivänä että "saiskos sua vähän haastatella suorassa lähetyksessä, oli nimittäin niin erottuva aihe...." Kappaleiksi valitsin Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen "Nuori ja kaunis", sekä jonkin Nicky Minajin renkutuksen. Noita kahta vihaan edelleen yli kaiken. Kahta muuta listalla ollutta bändiä sen sijaan rakastan nykyään todella paljon; Skrillexiä sekä Haloo Helsinkiä. Tästä näette että paatuneinkin vihaaja voi muuttua!


Työssäni minun tulee olla koko ajan hyvällä, tai vähintäänkin neutraalilla tuulella. Siksi kotona ei enää illalla jaksa juuri hymyillä, varsinkaan kun ne tiskit ja pyykit eivät useinkaan ole päivän aikana hoitaneet itse itseään. Siksipä miestäni kuulema pelottaakin että kulmakarvani jäävät pian kesto-kurttuun. Epäilen silti että kurttuilun syy olisi täysin minussa. Vika ajoittaiseen pahantuulisuuteen saattaa olla myös meidän hieman eriävissä käsityksissä kodinhoidosta. Onko muita naisia jotka tuntevat joskus samoin?


Smurffin kuvan lähde


Olen kuin Hermione Granger koska olen niin viisas ja minulla on paksut hiukset.... Ei vaan. Minä kuitenkin TIEDÄN tai ainakin luulen tietäväni paljon. Jos en jotain tiedä, otan selvää. Jos jokin askarruttaa mieltä, nappaan puhelimen käteen ja "katon v*ttu Googlesta". Lisäksi minulla on ihmeellinen muisti. Muistan turhia numerosarjoja vuosien takaa ( kuten parhaan ystäväni vanhan puhelinnumeron joka on ollut poissa käytöstä öööö 10 vuotta? (entisten poikakavereiden numerot eivät ONNEKSI ole juuttuneet yhtä tiukkaan) ) ja kaikki nimet jäävät päähäni todella helposti (esimerkiksi kun kaveriporukassa mietiskellään kuka se ja se näyttelijä olikaan, niin vastaus tulee lähes varmuudella minun suustani ). Lähimuisti ei sitten olekaan yhtä hyvä, sillä saatan unohtaa jotain mitä juuri aioin tehdä....


Syperälyni lisäksi minulla on Hermionen kanssa muutakin yhteistä; meidän molempien kaveripiirissä on enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajia kuin omaa sukupuolta. Eihän Hermionella tainnut olla yhtään tyttöä ystävänään, jos oikein muistan? Minulla sentään on, muutamia, jotka ainakin väittävät olevansa ystäviäni.... MUTTA NIIN, jos mietitään vaikkapa kymmenen läheisintä ystävää niin kyllä heistä suurin osa on uroksia. Tällä hetkellä. Olen nimittäin viime aikoina tutustunut niin moneen upeaan naiseen, että elättelen toiveita ystävyyssuhteiden syntymisistä... :) 

 Hermionen kuvan lähde.

Olen kuin Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty) koska olen niin kaunis ja hoikka... Plus että; Voisin nukkua vaikka 100 vuotta putkeen!!! Tämä ei kaipaa enempää selityksiä. 

Ruususen kuvan lähde .

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

PALJASTUS!

Voi kamalaa miten pitkä aika edellisestä tekstistä on taas ehtinyt kulua. Oon suorittanut niin flow-tilassa tätä perusduunarin arkea, että oikeille harrastuksille ei ole juuri ollut aikaa. Työpäivän jälkeen olenkin viettänyt suurimman osan ajasta lempipuuhissani; joko a.) nukkuen tai vaihtoehtoisesti b.) syöden.

Viime viikko hujahti flunssaa vastaan taistellessa, ja sama battle ( hip hop- kulttuurille ominainen kilpailumuoto jossa kaksi MC:tä ottaa mittaa toisistaan. Tarkoitus on voittaa vastustaja nokkelalla riimittelyllä, joka perustuu yleensä improvisointiin. Lähde; Wikipedia.) näyttää jatkuvan tälläkin viikolla. Kuumetta ei ole ollut, ei ole, eikä varmaan tule olemaankaan, mutta kaikki muut flunssan oireet kyllä löytyy. Nyt ollaan kai jo aika loppusuoralla, sillä jäljellä on enää vatsahappoja nostattava, keuhkoputkea raastava, super-äkäinen yskä sekä voimat vievä, vihlova päänsärky. 





Asiaan! Mitä minä haluan nyt teille paljastella? Kyse ei sentään ole vauvauutistista saati sitten blogin lopettamisesta. Haluan vain kertoa teille yhden jutun; Minä olen huijannut teitä. KYLLÄ, olette joutuneet elämään valheessa, rakkaat lukijani. Kerrottakoon hieman että miten ja miksi.

Tarinani juontaa viime viikonloppuun. Olin ystäväni luona istumassa iltaa, ja paikalle oli saapunut myös paljon muitakin. Iloisessa joukossa oli ennestään tuttujen ihmisten lisäksi myös paljon ihmisiä joiden kanssa keskustelin ihan ensimmäistä kertaa. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja ihana. Muutama kertoi lukevansa mun blogia ja kehui sitä (tai ainakin näin oletan, saattaahan olla että sarkasmintaju heikkenee alkoholia nautittaessa enemmän kuin olen luullut).

Sain palautetta mm. energisyydestäni. Heeeeei stop stop stop. SIIS MISTÄ!? Siis minäkö muka energinen? Ilmeisesti osa lukijoista on jostain ihmeen syystä saanut tekstieni kautta sellaisen kuvan että _MINÄ_ olen energinen sporttihirmu joka jaksaa jaksaa, painaa painaa. Valetta.

Kun tarkemmin ajattelee, niin helpostihan sellaisen kuvan voi kyllä saada. Jos ei siis ajattele ollenkaan kaikkea sitä mitä mun elämässä saattaa tapahtua vaikkapa kahden viikon postaustaukojen aikana. Ja helpostihan niitä on ajattelematta, kun en minä niitä asioita täällä blogissa juurikaan avaa...





Siinä minä myönnän tehneeni virheen. Etten juurikaan kerro epäonnistumisistani, mässäilypäivistä tai jumppakerroista jotka missaan syystä tai toisesta. En linkittele kuvia pizzoista, sipsipusseista tai saunalonkeroista jotka valuvat alas ruokatorveani pitkin. En hehkuta sitä kuinka "taas söin lounaaksi salaatin sijaan pastaa" tai kuinka "en ole käynyt kertaakaan aamulenkillä sitten maaliskuun". Jos kirjoittaisin blogitekstin joka kerta kun jotain edellä mainituista anti-fitness-jutuista tapahtuu, postauksia ilmestyisi vähintään neljä kertaa viikossa. Pahimpina aikoina nuo neljä kertaa saattaisi tulla täyteen yhdessä päivässä.



Koska sain lauantaina palautetta siitä että kerron asiat suoraan ja kannustan muita ihmisiä liikkumaan, niin ehkäpä minun täytyy nyt siis hieman ryhdistäytyä. Täten lupaan siis kertoa enemmän myös huonoista ajoista, repsahduksista ja epäonnistumisista, vaikka niistä puhuminen hävettääkin aivan vietävästi.

Olen ehkä saattanut aiemminkin kertoa olevani liikunnan suhteen hyvin maanis-depressiivinen. Sama pätee myös terveellisesti syömiseen ja kaikkeen sellaiseen FITNESSpaskaan. Kaksi viikkoa jumppailen hiki hatussa, lenkkeilen ja treenaan 24/7. Nuo samat kaksi viikkoa puputan salaattia ja muuta terveellistä täydellisesti dieettiohjeiden mukaan. Herkutteluun lipsumisia ei noiden viikkojen aikana juurikaan tapahdu. Vedän siis niin sanotusti 110% TÄYSILLÄ. Sitten alkaa se alamäki. En pääse yhtenä päivänä liikkumaan syystä tai toisesta, joten seuraavinakaan päivinä en saa aikaiseksi lähteä. Ruokailut alkaa lipsumaan ja mätän suuhuni lähes mitä tahansa, mitä käsiini saan. Seuraavan kuukauden makaan sohvalla ja syön huonosti.

Eli siis suurimman osan ajasta syön melko epäterveellisesti ja liikun aivan liian vähän. Olen siis valehdellut, kun olen antanut elämästäni vääränlaisen kuvan täällä blogin puolella. Pahoitteluni siitä. Lupaan muuttua.


Tarkoituksellisesti en ole tätä kuitenkaan tehnyt (alitajuisesti ehkä).



Tekstin pointti on siis tämä; Ryhdistäydyn bloggaamisessa, ja jatkossa kerron asioista niin kuin ne oikeasti ovat. Kerron myös niistä huonoista tai kertakaikkisen paskoista päivistä, kun en vaan pääse sohvalta ylös ja käsi käy sipsikupissa useammin kuin _____ (keksi tähän joku hyvä vertauskuva. Minä en keksinyt vaikka kuinka yritin. Eli se käy siellä sipsikupissa siis TOSI usein).

Haluan sanoa tähän loppuun vielä jotain muutakin (ja tiedän sen olevan ällöttävän kliseistä hyvinvointipaskaa, jota puskee nykyään joka kanavasta MUTTA): Sinä olet ihan huippu tyyppi, ja kelpaat joka paikkaan juuri tuollaisena kuin olet! Vaikka et jaksaisikaan juosta joka toinen päivä kymmentä kilometriä ja tehdä joka toinen päivä salilla pumppi-pamppi-treeniä, niin HEI, se ei haittaa! Tärkeintä olisi että itsellä on hyvä olo itsestä ja omasta tekemisestään. Että kokisi onnistuvansa, huomaisi välillä pientä kehitystä ja löytäisi sellaisen kultaisen keskitien kaikessa tekemisessään.

En ole itsekään sitä keskitietä vielä löytänyt, onhan treenaamiseni yhtä edestakaisin sahaamista. Se on teille lukijoille kuitenkin (toivon mukaan) hyvä uutinen! Niin kauan kuin minä onnistun ja epäonnistun uudestaan ja uudestaan, blogista ei ainakaan jutut lopu kesken!


Hauska ajatelma jonka laittomasti varastin Facebookista, enkä voi laittaa tähän edes lähteitä koska minulla ei niitä ole!



Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän blogipostauksen joka oli työn alla kokonaiset kolme päivää. Pahoittelut jos kauniit mallikansio-kuvani järkyttivät herkimpiä lukijoita.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Juoksentelisinkohan...?




Mietin kyseistä juttua eilen. Oli taas mahdollisuus hypätä auton kyytiin ja hypätä kyydistä matkan varrella. Ihan niin kuin omalta kotiovelta ei voisi lähteä juoksulenkille... Jotenkin se vaan on niin vaikeaa, pitkästyttävää ja mahdottoman tuntuista. 

Näköjään tämä syksy on mulle aina aika aloittaa juoksuharrastus. Samoihin aikoihin viime vuonna vetelin niitä lähemmäs kympin matkoja ja olin niin helkkarin ylpeä itsestäni. Eilen sain sitten taas ihmeellisen energiapiikin ja päätin kokeilla kestävyyttäni. Realistina jättäydyin kuitenkin pois autonkyydistä noin viiden kilometrin päässä kotoa. 






Ihan hyvinhän se juoksu kulki! Kuntoni puolesta olisin jaksanut varmasti pidemmästikin, mutta edellispäivien treenit (tiistaina ulkotreeni ja keskiviikkona startannut RPV-jumppa) painoivat jaloissa sen verran että lihakset pistivät vastaan. Täten olin itselleni armollinen ja kävelin lyhyitä pätkiä aina välissä. Kotiovella tuntui että olisihan tuota jaksanut enemmänkin, mutta ensi kerralla sitten...




Sykkeet pysyttelivät hölkytellessä aika korkealla. Nuo matalammat piikit on niitä pätkiä kun vaihdoin kävelyvauhtiin. En ole yhtään tutkaillut että millaisella tasolla noiden sykkeiden KUULUISI olla juoksulenkillä, mutta sitä pidempäänhän sitä jaksaisi mitä matalammalla ne pysyttelisivät. Harjoittelulla tämän "vaivan" pitäisi kuitenkin korjaantua melko pian. 


Jaksan aina toistella tätä, ja teen sen nytkin; kun minä lähden "juoksulenkille", niin eihän sitä oikeastaan voi juoksemiseksi sanoa. Välillä vauhti on niin säälittävä että rivakasti kävellen minut voisi ohittaa tuosta vain. Painotan aina kuitenkin sitä että mulle tärkeintä ei ole nopea aika tai pitkä matka vaan se, että jonain päivänä jaksaisin oikeasti juosta ihan niin pitkästi kuin itse haluan, ilman että tarvitsisi levähdellä välillä. Vaikka esimerkiksi tunnin putkeen. Tai vaikka kaksi. 



Siksi nuo kierrosajatkaan eivät ole mitenkään kovin päätähuimaavat. Pikaisesti laskin että mun keskinopeus koko lenkillä oli 7,6 km/h. Eli jos autolla pääsee 120 km/h ja mopolla 50 km/h, niin mulla pääsee vajaa 8 km/h. Seuraavan kerran kun huutelette sieltä eteläsuomesta että "tuuppa käymään!" niin äkkiäkös minä sinne hilipasen!


Polar kertoi harjoituksen jälkeen että mun "running index" eli juoksuindeksi oli huikeat 39. Nopealla googletuksella selvisi että TUOLTA löytyvän taulukon avulla voin seurata kehitystäni. Nyt indeksi on keskitasoa eikä hyvään ole enää pitkä matka. Rakas paras ystäväni Polar kertoi myös että harjoitus oli rankka ja siitä palautuminen kestää 20 tuntia. Eli en voi siis tehdä mitään tänään.... 


NO HÖPSISTÄ TÖPPÖSEEN, kuten mummollani on tapana sanoa! Tänään tai viimeistään huomenna lähden uudestaan baanalle ja pyrin saavuttamaan seiskan! Oli nimittäin taas niiiiiin mahtavaa että ei voi sanoin kuvailla. Nyt kun saisi innon pidettyä katkeamattomana yllä vaikka heti sinne ensi syksyyn saakka, ettei tarvisi joka kerta rakentaa juoksukuntoa uudelleen alusta saakka.... 



Mukavaa viikonloppua hei!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Liikunta on lääkettä!! + itkettävän ihana treeniohje





Otsikon teksti on lainaus Terveyskirjaston liikuntasuosituksista. Se on ällö itsestäänselvyys jonka hokeminen on kuin loppuunkulutetun vitsin toistelemista, vaikka kukaan ei enää nauraisikaan. Mutta samalla toteamus on niin totta, ja sitä voi jokainen itse kokeilla! Liikunta nimittäin ehkäisee lukemattomia kansansairauksia, auttaa 2. tyypin diabeteksen hoidossa, helpottaa masennusta ja parhaimmillaan (vai pahimmillaan...?!?!) sen kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Tai kuten minun tapauksessani, ystävystyy ja oppii paremmin tuntemaan niitä ihmisiä jotka ovatkin olleet ihan tässä mun lähellä jo pidemmän aikaa! 

Liikunta siis lääkitsee ja hoitaa niin henkisesti kuin fyysisestikin!  


Tänään olin lääkitsemässä itseäni jälleen Ullan kanssa. Ullan kanssa ollaan tiedetty ja/tai tunnettu toisemme oikeastaan siitä asti kun olen asunut täällä Nivalassa. Kun tulin tänne opiskelemaan, hän oli meidän osastolla opettajana, ja kun sain samasta koulusta työpaikan, meistä tulikin työkavereita. Lähes joka aamu istutaan samassa aamukahvipöydässä ja vaihdetaan ajatuksia milloin mistäkin. 


Kesällä meidän oli tarkoitus käydä yhdessä treenailemassa, mutta suureksi osaksi allekirjoittaneen laiskuudesta johtuen se sitten vain jäi. Nyt syksyn tultua innostuimme ajatuksesta uudelleen ja nyt on tullut rehkittyä yhdessä useammankin kerran, viimeksi tänään. 


Tehtiin vaihteeksi hieman erilainen treeni kuin aiemmin. Ohjeena toimi "discokrisun tanssi"- niminen sarja, jonka ohjevideo löytyy Lean in five weeks- sivustolta TÄSTÄ. Videollahan juttu oli taas naurettavan helpon näköinen, mutta edelliskerroista oppineena tiesin että itku ei tulisi tälläkään kertaa olemaan kaukana. 



Eikä se kaukana ollutkaan. Itse jouduin hieman keventelemään sarjoja varsinkin loppua kohti. Hämähäkkimiehen punnerruksista tein hämähäkkinaisen version (sillä saan tehtyä max. 3 miestenpunnerrusta) ja askelkyykyistä jätin hypyt pois polviani varjellen. Lankkunousutkin muuttuivat loppua kohden pelkäksi lankuttamiseksi, sillä käsivoimat loppuivat kesken. Silti hammasta purren vedin läpi koko setin, ja ensi kerralla se menee varmasti jo paljon paremmin! 


Lopuksi vedettiin vielä vähän pidempi pätkä pururadalla, ja taas piti ottaa muutama rivakampi veto ylämäkeen. Totesinkin Ullalle että "jos ei tämä p*rse nyt ala kutistua niin sitten se saa kyllä olla!" --tai jotain sinne päin. 


 

Kyllä on taas raukea olo. Pyytäkää tekin ystävää, naapuria tai työkaveria mukaan ulos treenaamaan! Ohjeita on netti pullollaan, tai äkkiäkös sellaisen keksii omasta päästä. Tärkeintä ei ole lukemattomat toistot tai tietyn ajan saavuttaminen vaan raitis ilma ja hyvä seura. Ulkona on hyvä jumppailla, vielä kun voi! Pianpa sitä ollaankin neljän seinän sisällä seuraavat kuusi (?!?) kuukautta kun pakkanen tai loska ovat muka oiva tekosyy olla menemättä ulos!!!



maanantai 5. syyskuuta 2016

Energiaa syysauringosta .



Lienee jo klisee hehkuttaa mahtavia kelejä joista ollaan saatu nauttia ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ihan yllin kyllin! Olisikin ollut häpeä viettää aurinkoiset päivät sisällä, mutta onneksi voin kerrankin kehua ottaneeni jostain kaiken ilon irti! 

Perjantaina nimittäin lähdettiin taas Ullan kanssa Pyssymäkeen ottamaan mittaa itsestämme. Teimme saman treenin kuin viimeksi,  ja hämmästyksekseni huomasin kehitystä tapahtuneen! Aika parani edelliskerrasta ainakin noin viisi minuuttia ja yllätyin kun seuraavana päivänä pystyi kävelemään ihan normaalisti. 


Silti soijaa pukkasi ihan kiitettävästi ja etenkin burpeeta tehdessä tuntui että taju lähtee. Koko rasvanpoltto-osion ajan sykkeet pysyttelivät 160-180 välissä ja aktiivisuushypersuperrannekellomittarini väitti harjoitusta kovatehoiseksi. No sitä se toki olikin, mutta emme tyytyneet noin vähäiseen. Loppulämmittelyjen aikana vedettiin vielä muutama spurtti ylämäkeen. 


Seuraavaksi vielä muutama inspiroiva ja motivoiva kuva! En osannut päättää kumpi olisi kannustavampi, joten saatte molemmat! 







Lauantaina sain kammettua itseni lenkille. Käytiin Mirkan kanssa kävelemässä yhteensä noin yhdeksän kilometriä ja löysin aivan uuden lenkkireitin jossa aion kyllä ehdottomasti käydä harjoittelemassa juoksemista vielä tänä syksynä! Täällä pikkukaupungissa asuminen on siitä mahtavaa että kun kävelee kotiovelta 15 minuuttia mihin tahansa suuntaan, pääsee halutessaan hiekkatielle metsän suojaan. 

Loppumatkasta mun lonkkia alkoi taas jomottaa, joten iltapäivälle suunnittelemani kuuden kohdan lihaskuntotreeni  sai jäädä haaveeksi. Haaveen aion toteuttaa huomenna tiistaina, ja juuri sinä olet kutsuttu mukaan testaamaan tuota kuolettavan tehokkaalta tuntuvaa hikirääkkiä!

Ihan kotiin en silti jämähtänyt vaan riensin Marin luokse päiväunille, jonka jälkeen lähdettiin porukalla makkaranpaistoon muuan laavulle metsän keskelle. Laavun lähellä sattui olemaan pari geokätköä ja porukan 8-vuotiaan juniorin avustuksella molemmat löytyivät näppärästi hiillosta odotellessa. 




Viikonlopun kätköilysaldo ei jäänyt kahteen sillä sunnuntaina suunnistettiin Ylivieskaan uusille apajille. Tässä välissä täytyy mainita että Ylivieskassa on kyllä todella asiansa osaavia harrastajia! Kaikki kätköt oli upeasti ja jokainen omalla erikoisella tavallaan toteutettuja. Niitä etsiessä oli ilo tutustua uusiin paikkoihin joihin ei taaskaan olisi tullut lähdettyä muuten vain. Ja mikäs siinä, kun aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta!! 

Pssssst. Geokätköjä on kesän aikana tullut löydettyä huikeat 70 kappaletta, mikä on minusta aika paljon näin lyhyessä ajassa! 





Ulkoilu-painotteisen viikonlopun jälkeen uni maistui todella hyvin eilen illalla. Asensin kokeeksi kellon soimaan 5:30 jos vaikka olisin jaksanut lähteä aamulenkille. Mutta ei tällä kertaa. Vielä ei ollut se hetki kun aamulenkkeily palaa mun arkirutiineihin. Onneksi huomenna on uusi päivä!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

TREENIKUTSU

Lähekkö nää mun kaas vaikka tiistaina reenaamaan? Mulla ois taas yks mukavan tehokas ohje jonka mukaan voitas vääntää vaikka Nivalan Pyssymäellä tai Raudaskylällä Huhmarissa tai mihin vaan haluat?
Ideaalitilanne ois tietty auringonpaiste kirkkaalta taivaalta mutta pikku tihkusadehan vaan parantaa hapensaantia. Mää tuon ohjeet ja musiikin, tuo sää ihtes ja ilonen mieli! Tähän alle tai Facebookissa, Instagramissa TAAAAI Snapchatissa viestiä niin suunnitellaan mihin mennään ja moneltako!!!


Kuva TÄÄLTÄ