keskiviikko 3. elokuuta 2016

Sometauon tulokset.

Voi luoja, nyt mun täytyy todellakin uskoa että sen videopostauksen tekeminen kannattaa oikeasti unohtaa. Kuvasin sellaista tänä aamuna hieman yli kymmenen minuuttia ja kaikista surkeista sattumuksista päätellen kohtalo on sitä mieltä että mua ei ole tarkoitettu vloggaamaan. Pahoittelut siis niille jotka mun videopostauksia ovat odottaneet, onnittelut heille jotka kauhulla odottavat MILLOIN niitä ilmestyy... Vähän kyllä harmittaa, sillä nyt kun katson tuota raakiletta, täytyy todeta että olen mä sitten aika hauska. Ja fiksu ja filmaattinen.


Palataanpa kuitenkin asiaan, että mitenkäs ne päivät kuluivatkaan tuossa pari viikkoa sitten ihan ilman sosiaalista mediaa. Pohjustuksena kerrattakoon vielä että mielessä pyöri jo juhannuksesta saakka heittää Facebook, Snapchat ja Instagram hetkeksi tauolle, sillä mulla oli jatkuvasti puhelin kädessä ja selasin samat kuvat ja päivitykset uudestaan ja uudestaan. Olin siis toisin sanoen koukussa puhelimen räpeltämiseen ja "somettamiseen".


Sometauon alku sujui sekä hyvin että huonosti. Heti paussin alkumetreillä jouduin painiskelemaan sellaisten kysymysten kanssa kuin "onko ok kuunnella musiikkia Spotifystä?" tai "voinko tarkistaa pankkitilin saldon mobiilisovelluksella?" sillä enhän asettanut itselleni sen kummempia sääntöjä puhelimen käytön suhteen kuin että EI SOMEA ja valokuvaaminen ja whatsapp on ok! Päätin sitten että molemman edellämainitut ovat sallittujen listalla, kuten myös geokätköily-sovellus, sillä purkkien löytäminen maastosta ilman toimivaa sovellusta on mulle täysi mahdottomuus, kun noita maastokarttoja ei tule aina kanniskeltua mukana...

Kuten oletinkin, sain viikon aikana tehtyä vaikka mitä! Siivoilin kotona, tein rästihommia, luin kirjoja, nautiskelin kiireettömästä olemisesta. Liikuntaa ei kuitenkaan tullut harrastettua sen enempää kuin aikaisemminkaan, lenkkien määrä viikon aikana siis tasan yksi.

Ensimmäinen kompastuskivi oli tiistain hammaslääkärireissu. Ennakkoon jännitin todella paljon miten selviän odotushuoneessa ilman tukikapulaani. No hyvinhän se meni, sillä nappasin käteeni lehden jonka taakse saatoin piiloutua ihmisten katseilta. Muutenpa en puhelinta oikeastaan kaivannutkaan. Viikon puoliväliin mennessä olin jo tottunut katselemaan maailmaa omin silmin enkä somen välityksellä. Samalla tarkkailin myös muiden ihmisten someriippuvuutta. Olen järkyttynyt, ei lisättävää.


Seuraavaksi voisin kertoa muutamalla sanalla, kuvien kera, mitä kaikkea sain aikaan puhelimen näpertämisen sijaan:


....hiljennyin metsässä.


...sain päätökseen 1,5 vuoden mittaisen askarteluprojektin. Lisäksi vaihdoin yksiin farkkuihin vetoketjun ja siivosin beautyboksini hiustenpätkistä ja tarpeettomista tavaroista.



... ihastelin maisemia. Lähdin loppuviikosta mun kesäkaverin kanssa Alahärmään, ja siellä tulikin nähtyä ja koettua paljon kaikenlaista. Esimerkkeinä nyt muun muassa tuo upea kirkko.



...kiipesin näkötorniin keskellä yötä. Geokätköjahti vei mut viikon aikana mitä mahtavampiin paikkoihin. Kätköjä löytyikin ruhtinaalliset 15 kappaletta vähän sieltä sun täältä....




... kuten tämän 1900-luvulla rakennetun, käytöstä poistetun rautatiesillan kupeesta. Tuotakaan paikkaa ei olisi ikipäivänä löydetty ilman tätä mun (joidenkin mielestä) raivostuttavaa harrastusta.


...vahingossa vähän urheilin ja saatoin myös hieman herkutella. Alahärmään tutustuttiin virkistävän lenkin lomassa, ja kuvasta poiketen jouduin kyllä itsekin lykkimään vauhtia aina välillä. Superdieetin ja liten aikaisiin ruokavalioihin en ole ihan täysin pystynyt palaamaan, mutta joistakin asioista pidän kuitenkin tiukasti kiinni; aamupalan syön joka päivä, ja vähintää neljä kertaa päivässä tulee syötyä aina jotain..


...käytin äitiä ja pikkuveljeä HopLopissa sekä geokätköilin myös kotiseudun maisemissa. Kuvien aikajärjestys on nyt hieman sekaisin, mutta väliäkö sillä. Myös HopLopissa olisi välillä tehnyt mieli räpeltää puhelinta, vaikka suurin osa ajasta kuluikin sokkelo-labyrinteissä ryömien ja kontaten.






...huomasin että mun mysteerivauva on taas turvottanut vatsan sellaiseen kuntoon että syksyllä on taas hommaa. Onpa hyvä, niin ei pääse tästä blogistakaan juttu loppumaan!



... aloitin mustikanpoiminnan maltillisesti. Anoppilan ovelta kun on muutama loikka mustikkamättäille, joten yhtenä iltana riivin pikaisesti aamupuuromarjat kotiin viemiseksi.


Kaiken kaikkian sometauko oli siis ihan positiivinen kokemus, jonka aion kyllä ottaa uusiksi vastakin. Olen nimittäin (taas) valunut samaan kaavaan kuin ennen taukoakin; puhelin tarttuu käteen aina kun ei muka ole oikein muutakaan tekemistä. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia muitakin kokeilemaan!

Tästä mun selvityksestä tuli hieman latteampi kuin olisin toivonut. Teksti on lojunut luonnoskansiossa noin viikon päivät, mutta jotenkin mulla ei vain ole ollut intoa istahtaa koneelle ja kirjoittaa tätä loppuun. Kerrankin siihen on hyvä syy; on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä! Ystäviä, omaa aikaa, aurinkoa, kirjoja, jäätelöä, ruokaa, elokuvia, juhlia.... Lisäksi olen perjantaina lähdössä reissuun, vielä ennen kuin loma loppuu. Onneksi siis kohta on syksy ja saan itseni sujautettua takaisn ruotuun. Onkin ikävä salille ja jumppiin!!




4 kommenttia:

  1. Mulla pitäisi kans kokeilla tuota sometaukoa...niin turhaa roikkua luurilla netissä!

    VastaaPoista
  2. Ai että! Mukavaa luettavaa tää blogi :) Tukikapulaan tulee liikaakin turvauduttua ja niin inhoan itesä sitä piirrettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitä nykyaikaa, valitettavasti. :(

      Poista