torstai 25. elokuuta 2016

"MITEN MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?"


Huoh, sanonta jota vihaan yli kaiken, mutta joka vaan passaa tällä hetkellä mun tilanteeseen niin pirun hyvin. Tästä kesästä kun piti tulla "kaikkien aikojen fitnesskesä!" Piti urheilla niin maan pirusti ja suunnitelmia oli jos minkälaisia. Treenisuunnitelmien lisäksi tein toki myös listan muista TO DO- asioista, ja sitä listaa pääsee näppärästi tarkastelemaan TÄSTÄ. Nyt kun luen tuota listaa niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Haluaisin palata ajassa taaksepäin ja taputtaa itseäni olkapäälle sanoen "älä nyt vätys hulluja suunnittele!" Huvittavaa, miten paljon sitä onkin itseltään odottanut. Toisaalta kaikki suurimmat suunnitelmat kyllä toteutuivat, mutta liikunnan ja ruokailun saralla olen totaalisen epäonnistunut kesän aikana. Mutta hei, sellaista sattuu! Nyt vain on otettava itseään entistä lujemmin niskasta kiinni, vai mitä?


Voi sitä pettymyksen määrää kun mysteerivauvaa ei löytynyt Harjamäen sairaalamuseon vauvanpedistä.
Yhtään valehtelematta myönnän siis nyt että olen nyt "saavuttanut" taas saman painon jossa olin Liteä aloitellessani helmikuussa. Siis kuinka mahtavaa, näinhän sen pitikin mennä (not) ! Kaksi viimeistä kesälomaviikkoa meni ajatellessa "kohta tää loppuu, arki alkaa ja sitten palaan takaisin ruotuun... Mutta siihen saakka...."  Kaikenlaista paskaa tuli ahdettua kitusiin enemmän kuin laki sallii, ja jos en olisi tuosta turvonnut grammaakaan niin mun juttua voisi verrata Neitsyt Marialle sattuneeseen ihmeeseen; voiko olla käytännössä edes mahdollista...? Koska eihän kukaan nyt voi survoa suuhunsa mitä sattuun ilman että sillä olisi minkäänlaisia seurauksia? Siis jos huomioi että lenkkitossut ja jumppavaatteet ovat lahjakkaasti pölyttyneet kaapin pohjalla, niin mikäpä muu seuraus kammottavilla mässäys-orgioilla olisi kuin jäätävä lihominen? 


Nyt tuskailenkin vaatekriisin kanssa. En siksi että kaapissa ei olisi mitään kivaa tai muodikasta tai mätsäävää, vaan siksi että kun mikään perkeleen rääsy ei juuri nyt näytä ja tunnu hyvältä päällä. Farkkujen napit pinnistelevät pysyäkseen kasassa ja entiset oversize-paidat tuntuvat siltä kuin ne olisi pesty liian kuumassa vedessä...  Pohjalla siis ollaan, taas. Jotta tekstiin ei tulisi liian vähän kliseitä, niin sanotaanko vaikka että ONNEKSI SUUNTA ON VAIN YLÖSPÄIN!!

Ehkäpä näistä välineistä olisi apua mun ruokahalun hillitsemisessä ?


Onneksi ihana kamala kesä alkaa olla takanapäin, ja työrupeama häämöttää edessä. Palasin maanantaina siis takaisin palkansaajien kerhoon ja sitä myötä arki on palautunut lähemmäs normaalia. Ainoa ongelma on tietysti se että aamulla täytyy herätä juuri silloin kun kello soi, ja minä, parantumaton unikeko, itken henkisesti verta joka ikinen aamu seuraavat yhdeksän kuukautta (heh, tämänhän voisi ymmärtää "vahingossa" väärin!!! Tarkoitus oli kuitenkin sanoa että työsoppari kestää tuonne toukokuuhun ja mun matikkapäällä sinne on siis aikaa 9 kk ).  Toisaalta on onni että mun pitää olla töissä vasta kahdeksalta (hatunnosto kaikille jotka menee töihin yhtään sen aiemmin!


Ihanien ystävien ansiosta olen jopa saanut  persukseni taas liikkeelle! Aktiivisuusfitnesskellomittari on kehunut mua päivittäin saavutetuista tavoitteista ja lihaksia kolottaa kuin suurtakin urheiluhullua. Muutaman kävelylenkin lisäksi kävin kuluvalla viikolla nimittäin ihan juoksuradalla höntsäilemässä. ((30 sek spurtti, 1 min palautus) x 5 ) x 2 kuulostaa paperilla helkkarin helpolta, mutta jokainen voi ihan itse kokeilla miltä se tuntuu. En ehkä aivan juossut yhtä lujaa kuin Usain Bolt. 


Myös jumppia tuli taas haalittua kalenteriin ihan kiitettävä määrä. Tiistaista perjantaihin joka päivälle jotakin, mutta valitettavasti (vai onneksi, miten sen nyt ottaa) jumppailut alkavat vasta syyskuun loppupuolella. Siihen saakka on siis liikutettava ihan itse itseään. Uimahalliin olisi vielä käyttämättömiä lippuja ja haaveilen edelleen siitä ihmeestä että kuntosali muuttuisi mun temppeliksi (eli siis että oppisin nauttimaan siellä käymisestä...) joten ei pitäisi olla valinnanvaikeutta.  

Ilmeeni kun istuin BFF:n vänkärinä, jota jännitti ajaminen varmasti enemmän kuin mua hänen kyydissään istuminen. Sama ilme mulla on varmasti talvella kun poltan KIRJAIMELLISESTI naama irvessä kesän aikana haalittuja kiloja.

Tarkoitus oli myös vetää kesällä toinenkin kimppatreeni esimerkiksi mäessä tai urheilukentällä, joten jos kiinnostusta löytyy ruudun sieltä puolelta niin viestiä tulemaan ja koitetaan sopia yhteistä päivää ! Postaustoiveita ja ehdotuksia saa myös heitellä, sillä täällä on vaihteeksi taas takki tyhjä ideoista. 


Nyt minä painelen nukkumaan, sillä jos jotain olen elämästä oppinut niin sen että unirytmiä ei paranneta kukkumalla aamuyöhön. Ja sitten valitetaan kun ei jaksakaan herätä aamulla heti kun kello soi... Eli tänään teen poikkeuksen ja yritän nukahtaa ennen kello yhtätoista! HEIPPA! 





p.s. Ai niin, ja vastaus otsikon kysymykseen; HELEVETIN HYVINHÄN SE MENI! Vietin pitkän, kuuman, mukavan ja rentouttavan kesän, nautiskelin ruuasta ja köllöttelystä. Sitä voin palata muistelemaan kun juoksen hiki hatussa tai punnerran olemattomilla lihaksillani; nautinnon eteen pitää välillä myös vähän kärsiä!

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa arkeen, tää on ihan mukavaa! Ja hyvällä tsempillä kaikki hoituu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo eiköhän se tästä ku syksy saapuu :)

      Poista