tiistai 9. elokuuta 2016

First world problems: Avautuminen ja superupeita kuvia MINUSTA.

Olen tällä hetkellä Vantaalla. Kuvat viikonlopun seikkailuista odottavat puhelimessa että valkkaan niistä parhaat ja siirrän tänne blogin puolelle. Sitten täytyisi saada myös runosuoni sykkimään jotta saisin oksennettua ajatukseni ja fiilikseni tekstiksi. Ennen sitä mun oli kuitenkin pakko tulla jakamaan seuraavat kuvat ja kertoa niistä, tai ennemminkin niiden aiheuttamasta tunteesta, enemmän. 


Lady Minde on töissä ja minä olen viettänyt leppoisaa vapaapäivää hänen kotonaan kahden kissan kanssa hengaillen. Tarkoitus oli lähteä ihmisten ilmoille ja metsästää samalla muutamat lähimaaston geokätköt.

No.... Ryhdyin ehostamaan kasvojani "kevyesti". Huomasin Minden kylpyhuoneen hyllykössä korin pullollaan koruja ja hiustarvikkeita. Erityisesti silmääni pisti 20-luvun tyylinen sulkapäähine. Kokeilin sitä varsiksi päähäni ja sain idean. 

Noin viisitoista minuuttia myöhemmin hiukseni olivat (omasta mielestäni) kauniisti laitetut ja meikki kerrassaan lumoava. Tyrmäävän upea, etten sanoisi. Lopputuloksen näette alla.






Myönnettäköön myös näin kuvapläjäyksen alkupuolella että kyllä, näitä kuvia on sitten käsitelty. Puhelimessa valmiina olevalla kuvankäsittely "ohjelmalla", mutta onpahan kuitenkin. Kuvat eivät siis noudata blogini yleistä linjaa "esittää asiat sellaisina kuin ne ovat", mutta saan varmasti asian anteeksi kun kerta sen näin julkisesti ilmaisen. 







Yksi (ja itseasiassa ainoa) syy näiden kuvien julkaisemiseen täällä on se, että en osannut päättää minkä kuvan asetan henkilökohtaiseen Facebookiin profiilikuvaksi tai minkä julkaisen henkilökohtaisella Instagram-tililläni, sillä minusta nämä kaikki ovat kerrassaan MAGNIFICENT, MAGNIFIQUE tai HERRLICH!  En kuitenkaan halua vaikuttaa itserakkaalta kusipäältä ja täyttää kavereideni fiidejä omalla pärställäni, joten yhden kuvan oli riitettävä molempiin kanaviin. Ratkaisu; blogissa voin julkaista niin monta kuvaa kuin ikinä haluan ja kaikki saavat niitä halutessaan täältä ihastella!! 









No mikäs mulla sitten on hätänä? Kuvathan ovat lähestulkoon mallikansio-ainesta, joten mitä mä nurisen? No JUST SITÄ, että kyllähän sitä onnistuu juuri silloin kun ei ole mihinkään lähdössä ( tai on lähdössä juuri sinne metsään rymyämään geokätköjen perään...) mutta auta armias tärkeän juhlapäivän aamuna... Naama näyttää petolinnun p*rseeltä sentin pakkelikerroksen jälkeenkin ja tukka vänkää vastaan vaikka siihen on suihkuteltu kaikkia kaapista löytyviä kemikaaleja WC-raikastajasta lähtien. Ei mene aina nallekarkit aivan tasan. Ainakaan mulla, tiedä sitten onko siellä lukijoissa niitä jotka näyttävät aina hyvältä, oli päivä millainen tahansa.





2 kommenttia: