maanantai 29. elokuuta 2016

Meleko mahtava pikawokki.

Syöksyin tänään nälkäisenä ja väsyneenä kotiin kyläilyreissulta, ja vatsa kurni kuten yleensäkin. Jotain pikaista piti valmistaa ja pian, mutta kauppaan en ehtinyt. Niinpä nakkelin pannulle niitä aineksia joita kaapista sattui löytymään. Olen jakanut vastaavan tyyppisen ohjeen aikaisemminkin, mutta haluan tehdä sen uudestaan sillä nyt olen tuonut mukaan muutamia uusia ainesosia jotka tekevät wokista entistäkin parempaa. Ja mikä parasta, kokkaus vei vain hetken! 



Ohje on tosiaan "omasta päästä", ilman keittiövaakaa tehty mutta se vastaa suunnilleen FitFarm-dieettien aikaisia ohjeita. Eli sen lisäksi että ruoka oli älyttömän HYVÄÄ ja TÄYTTÄVÄÄ, se oli myös täydellistä laihdutusruokaa! Noilla määrillä saat sopivan annoksen yhdelle, mutta koska me ollaan kaikki erilaisia niin sun täytyy vain kokeilla mikä on oikea annostus ja muokata ohjetta sen mukaan!! MUTTA ASIAAN! 


Mulla oli jääkaapissa siis valmiina edellispäivältä (tai sitä edelliseltä) jäänyttä, valmiiksi ruskistettua ja maustettua jauhelihaa. Sen seassa oli siis taco-mausteseosta ja punasipulia. Siinä olikin oikeastaan ainoa esivalmisteltu juttu, ja loppu syntyi vajaassa 15 minuutissa samalla kun valmistelin huomispäivän eväitä. 


Tarvitset siis noin yhden hengen annokseen

- 100 g taco-maustettua jauhelihaa
- 50 g riisivermisellejä (ei siis mitään vehnänuudeleita!!)
- 100 g haluamiasi wokkivihanneksia
- 1 tl - 1 rkl sriracha-kastiketta
- 1 kananmunan
muita mausteita kuten basilikaa ja mustapippuria

pinnalle esimerkiksi aurajuustoa


  • Keitä vermisellit runsaassa vedessä. Itse teen aina niin että kun vesi kiehuu, nakkaan nuudelit veteen ja sammutan levyn. 
  • Yhtä aikaa voi ryhtyä lämmittämään esipaistettua jauhelihaa ja heittää sen sekaan jäiset wokkivihannekset.
  • Kun nuudelit ovat kypsiä, valuta ne ja heitä jauhelihan ja vihannesten sekaan. Tursota päälle oman maun mukaan sriracha-kastiketta ja muita mausteita sekä yksi raaka kanamuna. 
  • Hänmentele mössöä hetki ja sammuta levy. Anna vermisellejen vielä "ruskistua" hetki mutta varo polttamasta ruokaa pohjaan. 
  • Kumoa lautaselle, murskaa pinnalle aurajuustoa ja NAUTI!



Vermisellejä (vai -sillejä?) löytyy siis kaupoista ihan sieltä nuudelihyllyltä. Ne eivät oikeastaan itsessään maistu yhtään millekään mutta tuollaisena lisukkeena ovat oikein loistavia. Sriracha-kastike ei varmaankaan olem ikään uusi juttu, mutta minä tutustuin siihen vasta hiljattain ja nykyään tungenkin sitä lähes joka rupkaan. Se antaa sopivasti tulisuutta boostaamaan aineenvaihduntaa! Finduksen Spicy Zanju- wokkivihannekset ovat mun lemppareita. Niissä ei ole ollenkaan sitä pahaa-pahaa-maissia jota ei saanut dieetin aikana syödä, eikä myöskään mustasieniä joista en pidä sitten yhtään. 


Vege-version saa helposti koottua samoista aineksista kun jättää vain lihan pois ja korvaa sen esimerkiksi soijarouheella tai jollain muulla herkulla. Paitsi että eihän sitä ole pakko korvata yhtään millään sillä oikein maustettuna wokki maistuu varmasti hyvältä myös ilman lihaa. 


Ei muuta kuin testaamaan. Itse söin tätä mössöä dieettien aikaan usein päivällisenä tai heti treenin jälkeen, sillä nuudeleissa on sopivasti hiilaria.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Perjantain raivotreeni.

Mikäpä sen parempi tapa purkaa paineita kuin oikein kunnon raivotreeni mahtavassa säässä huipputyyppien kannustamana! Työkaverini Ulla kun osallistuu Tomi Kokon verkkovalmennukseen Lean in five weeks, ja on siis tällä kuluvalla viikolla "raahannut" minutkin mukaan treenaamaan.


Taas oli paperilla-helponnäköinen-juttu edessä, mutta sanomattakin on selvää että totuus oli ihan toinen. Aloitettiin tietysti lämmittelemällä hyvin kiertämällä noin kilsan mittainen pururata laskuineen ja nousuineen. Sitten hommiin! Kyseessä oli siis kuntopiiri-tyyppinen kiertoharjoittelujuttu jossa tehtiin ilman taukoja neljää eri lihaskuntoliikettä kaikkiaan viisi kierrosta. Itse lihaskunto-osuuteen kului aikaa noin 20 minuuttia.



Välillä kyllä tuntui että voimat loppuu kesken, ja oli pakko pitää lyhyitä (10-20 sec) hengenvetotaukoja. Koko treenin ajan mun sykkeet pysyi yli 160:ssä joten lienee selvää että ihan suhteellisen tehokas juttu oli kyseessä (vaikka alimmaisessa kuvassa polar väittää muuta. Tarkoitan kuitenkin tätä lihaskuntotreenin osiota kun taas polarin mittauksessa on koko treeni alku-, ja loppuverkkoineen. Ja seli seliseli...). Ja ihan kokonaisvaltaisestihan tuolla sai aikaiseksi täydellisen kokovartalo-jumin.




Eilen ja tänään on liikkuminen ollut melkoisen hankalaa ja sovitut lenkkitreffit oli yksinkertaisesti pakko peruuttaa koska käveleminen tuottaa tuskaa. Jalkojen lisäksi myös rintalihaksiin sattuu, eli esimerkiksi pukeminen ja riisuminen meinaa olla hieman hankalaa. 



Suoraa ohjetta en viitsi tähän laittaa mutta oman treenin voi kehittää haluamistaan liikkeistä; punnerrukset, kyykyt, lankut, erilaiset vatsalihakset, mountain climberit, dipit,  burpeet, ja niin edelleen... Valitse mitkä tahansa neljä tai viisi lihaskuntoliikettä, tee 15-30 toistoa oman kunnon mukaan (suosittelen aloittamaan tuosta viidestätoista...), tee viisi kierrosta ja pidä mahdollisimman vähän lyhyitä taukoja. Lupaan että rasvaa palaa. Lisäksi turhat paineet ja stressi kaikkoavat kuin itsestään. Suosittelen!


Saat treenin päätteeksi hyvän fiiliksen ja kevyen mielen. Lisäksi (ainakin) kaksi seuraavaa päivää kuluu pingviinimarssia matkien. Toivon että huomenna voisin liikkua jo normaalisti...


torstai 25. elokuuta 2016

"MITEN MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?"


Huoh, sanonta jota vihaan yli kaiken, mutta joka vaan passaa tällä hetkellä mun tilanteeseen niin pirun hyvin. Tästä kesästä kun piti tulla "kaikkien aikojen fitnesskesä!" Piti urheilla niin maan pirusti ja suunnitelmia oli jos minkälaisia. Treenisuunnitelmien lisäksi tein toki myös listan muista TO DO- asioista, ja sitä listaa pääsee näppärästi tarkastelemaan TÄSTÄ. Nyt kun luen tuota listaa niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Haluaisin palata ajassa taaksepäin ja taputtaa itseäni olkapäälle sanoen "älä nyt vätys hulluja suunnittele!" Huvittavaa, miten paljon sitä onkin itseltään odottanut. Toisaalta kaikki suurimmat suunnitelmat kyllä toteutuivat, mutta liikunnan ja ruokailun saralla olen totaalisen epäonnistunut kesän aikana. Mutta hei, sellaista sattuu! Nyt vain on otettava itseään entistä lujemmin niskasta kiinni, vai mitä?


Voi sitä pettymyksen määrää kun mysteerivauvaa ei löytynyt Harjamäen sairaalamuseon vauvanpedistä.
Yhtään valehtelematta myönnän siis nyt että olen nyt "saavuttanut" taas saman painon jossa olin Liteä aloitellessani helmikuussa. Siis kuinka mahtavaa, näinhän sen pitikin mennä (not) ! Kaksi viimeistä kesälomaviikkoa meni ajatellessa "kohta tää loppuu, arki alkaa ja sitten palaan takaisin ruotuun... Mutta siihen saakka...."  Kaikenlaista paskaa tuli ahdettua kitusiin enemmän kuin laki sallii, ja jos en olisi tuosta turvonnut grammaakaan niin mun juttua voisi verrata Neitsyt Marialle sattuneeseen ihmeeseen; voiko olla käytännössä edes mahdollista...? Koska eihän kukaan nyt voi survoa suuhunsa mitä sattuun ilman että sillä olisi minkäänlaisia seurauksia? Siis jos huomioi että lenkkitossut ja jumppavaatteet ovat lahjakkaasti pölyttyneet kaapin pohjalla, niin mikäpä muu seuraus kammottavilla mässäys-orgioilla olisi kuin jäätävä lihominen? 


Nyt tuskailenkin vaatekriisin kanssa. En siksi että kaapissa ei olisi mitään kivaa tai muodikasta tai mätsäävää, vaan siksi että kun mikään perkeleen rääsy ei juuri nyt näytä ja tunnu hyvältä päällä. Farkkujen napit pinnistelevät pysyäkseen kasassa ja entiset oversize-paidat tuntuvat siltä kuin ne olisi pesty liian kuumassa vedessä...  Pohjalla siis ollaan, taas. Jotta tekstiin ei tulisi liian vähän kliseitä, niin sanotaanko vaikka että ONNEKSI SUUNTA ON VAIN YLÖSPÄIN!!

Ehkäpä näistä välineistä olisi apua mun ruokahalun hillitsemisessä ?


Onneksi ihana kamala kesä alkaa olla takanapäin, ja työrupeama häämöttää edessä. Palasin maanantaina siis takaisin palkansaajien kerhoon ja sitä myötä arki on palautunut lähemmäs normaalia. Ainoa ongelma on tietysti se että aamulla täytyy herätä juuri silloin kun kello soi, ja minä, parantumaton unikeko, itken henkisesti verta joka ikinen aamu seuraavat yhdeksän kuukautta (heh, tämänhän voisi ymmärtää "vahingossa" väärin!!! Tarkoitus oli kuitenkin sanoa että työsoppari kestää tuonne toukokuuhun ja mun matikkapäällä sinne on siis aikaa 9 kk ).  Toisaalta on onni että mun pitää olla töissä vasta kahdeksalta (hatunnosto kaikille jotka menee töihin yhtään sen aiemmin!


Ihanien ystävien ansiosta olen jopa saanut  persukseni taas liikkeelle! Aktiivisuusfitnesskellomittari on kehunut mua päivittäin saavutetuista tavoitteista ja lihaksia kolottaa kuin suurtakin urheiluhullua. Muutaman kävelylenkin lisäksi kävin kuluvalla viikolla nimittäin ihan juoksuradalla höntsäilemässä. ((30 sek spurtti, 1 min palautus) x 5 ) x 2 kuulostaa paperilla helkkarin helpolta, mutta jokainen voi ihan itse kokeilla miltä se tuntuu. En ehkä aivan juossut yhtä lujaa kuin Usain Bolt. 


Myös jumppia tuli taas haalittua kalenteriin ihan kiitettävä määrä. Tiistaista perjantaihin joka päivälle jotakin, mutta valitettavasti (vai onneksi, miten sen nyt ottaa) jumppailut alkavat vasta syyskuun loppupuolella. Siihen saakka on siis liikutettava ihan itse itseään. Uimahalliin olisi vielä käyttämättömiä lippuja ja haaveilen edelleen siitä ihmeestä että kuntosali muuttuisi mun temppeliksi (eli siis että oppisin nauttimaan siellä käymisestä...) joten ei pitäisi olla valinnanvaikeutta.  

Ilmeeni kun istuin BFF:n vänkärinä, jota jännitti ajaminen varmasti enemmän kuin mua hänen kyydissään istuminen. Sama ilme mulla on varmasti talvella kun poltan KIRJAIMELLISESTI naama irvessä kesän aikana haalittuja kiloja.

Tarkoitus oli myös vetää kesällä toinenkin kimppatreeni esimerkiksi mäessä tai urheilukentällä, joten jos kiinnostusta löytyy ruudun sieltä puolelta niin viestiä tulemaan ja koitetaan sopia yhteistä päivää ! Postaustoiveita ja ehdotuksia saa myös heitellä, sillä täällä on vaihteeksi taas takki tyhjä ideoista. 


Nyt minä painelen nukkumaan, sillä jos jotain olen elämästä oppinut niin sen että unirytmiä ei paranneta kukkumalla aamuyöhön. Ja sitten valitetaan kun ei jaksakaan herätä aamulla heti kun kello soi... Eli tänään teen poikkeuksen ja yritän nukahtaa ennen kello yhtätoista! HEIPPA! 





p.s. Ai niin, ja vastaus otsikon kysymykseen; HELEVETIN HYVINHÄN SE MENI! Vietin pitkän, kuuman, mukavan ja rentouttavan kesän, nautiskelin ruuasta ja köllöttelystä. Sitä voin palata muistelemaan kun juoksen hiki hatussa tai punnerran olemattomilla lihaksillani; nautinnon eteen pitää välillä myös vähän kärsiä!

perjantai 12. elokuuta 2016

Maalaistollon seikkailut Stadissa.




Kuten jo aiemmin olen hieman vihjaillut, olen siis tosiaan ollut tämän viikon reissussa, kaukana kotoa. Tätäkin tekstiä rustaan ystäväni MacBook Airilla, joten lopputuloksesta en mene takuuseen (meinaan vaan että löydänkö kaikki oikeat nappulat ja nippelit, vai täyttyykö postaus sekavasta asettelusta) ! Tätä reissua olen harkinnut koko kesän, ja nyt sille löytyi sopiva sauma. Hyppäsin junaan siis tasan viikko sitten perjantaina, ja kotiin palaan tulevana sunnuntaina. Kaiken kaikkiaan olen poissa kotoa kokonaiset yhdeksän päivää, joten olen aika ylpeä itsestäni; pisin aika reissussa niinku ehkä EVER. 


Suuntasin ensiksi siis Helsinkiin. Juna oli perillä rautatieasemalla kello 22:.33, ja siitä paineltiin äkkiä nukkumaan jotta jaksettiin herätä aikaisin seuraavana aamuna. Saatiin nimittäin idea, notta lähetään käymään Tallinnassa päivän reissulla. Tuolta meiltä päin kun ei tule sinne lähdettyä ihan joka viikonloppu, kun se taas täällä Helsingissä oleillessa on mahdollista lähes milloin vain. Viimeksi (ja sen ainoan kerran) olenkin käynyt Tallinnassa tasan viisi vuotta sitten, joten mun muistikuvat kaupungista eivät ole kovin kirkkaat. Onneksi matkaseuralaiseni tunsivat cityn paremmin, ja "must see"- nähtävyyksiä oli valtava lista jo viikkoa ennen reissua.

Yksi ehdottomimmista vierailukohteista oli entinen Patarein vankila  joka toimii nykyään museona. Vuonna 1840 valmistuneessa linnoituksessa asuttiin vuoteen 2002 saakka. Viimeinen teloitus siellä tapahtui vuonna 1991, ja "hirttohuone" on avoinna turistien nähtävillä edelleen. 






Patarein kivisiä käytäviä koristi erilaiset taideteokset jotka ovat ilmestyneet sinne varmasti vuosikymmenien varrella. Harmittavasti paikkoja oli myös sotkettu ja rikottu muuten vain, ja myös ihmisruumiin eritteet tulivat tutuksi tuolla reissulla. Vankila oli hieno kokemus jota suosittelen ehdottomasti kaikille historiasta kiinnostuneille. Olisi ollut mukava osallistua opastetulle kierrokselle, mutta ei huomattu selvittää miten sellaiselle pääsee. 3 euron hinta ei kuitenkaan ollut paha ihan omatoimisesta kierroksesta vankilassa.



Patarei ei jäänyt meidän ainoaksi kulttuurikohteeksi sillä kaikki matkaseurueemme jäsenet olivat äärimmäisen kiinnostuneita historiasta. Ennen reissua mietittiin onko 10,5 tuntia liian pitkä aika olla maissa, mutta eihän se riittänyt alkuunkaan. Paljon koluttavaa jäi vielä ensi kertaan. Yksi juttu nousi kuitenkin ylitse muiden, ja sinne suunnattiinkin ensimmäiseksi; Bastionin tunnelit. 

Visiitin alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, sillä kierros alkoi noin vartin myöhemmin kuin meille luvattiin, ja lisäksi tunneleiden esittelyvideo oli tosi tökerö ja sekava. Onneksi pian päästiin vajoamaan maan alle, ja hyvä ja asiantunteva opas paikkasi alun ontumisen. Tunnelista en valitettavasti ottanut kuvia. Asiasta kiinnostuneita suosittelen varaamaan kunnolla aikaa, ja tutustumaan Kiek in de Kökin museoon ennen tunneleihin lähtöä. Me emme sitä tiukan aikataulun vuoksi ehtineet tehdä, ja 9 euron pääsymaksu tuntuu jälkeenpäin ajateltuna hieman suolaiselta pelkästä umpitunnelissa seikkailusta. 



Mitään valtavia määriä Tallinnan puolella ei tullut shoppailtua. Muutamat kaupat kierrettiin läpi mutta itselleni en ostanut oikeastaan mitään. Kymmenen ja puoli tuntia hujahti ohi hetkessä, mutta ehdittiin me onneksi hetki istahtaa ja nautiskella säästä. Viimeisenä kierrettiin tietysti kaikki sataman läheisyydessä olevat pullokaupat, mutta viinaralliin ei sen kummemmin osallistuttu. 




Reissu oli kerrassaan mahtava, kalorit paloivat Tallinnan katuja tallatessa ja illalla jalat huusivat hoosiannaa. Ensi kerralla taidetaan varata hotelli yhdeksi yöksi, jotta päästään koluamaan kunnolla läpi vanhaa kaupunkia. 




Sunnuntaina hypättiin taas laivaan ja suunnistettiin Suomenlinnaan. Ollaan Viivin kanssa molemmat hurahdettu geokätköilyyn, joten mikäs sen mukavampaa kuin etsiä niitä nauttien samalla nähtävyyksistä. Löydettiinkin päivän aikana melko monta kätköä, ja seikkailtiin taas paikoissa joihin ei normaalisti olisi tullut lähdettyä.










Mulla on koko viikon ollut melko eläimellistä seuraa. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, Minden luona hengailin kahden kissan kanssa, ja täällä Viivillä mulle seuraa pitää kaksi pupua. Aamuisin onkin saanut herätä jos minkälaisen karvaturrin lähentely-yrityksiin. 





Myös kaikenlainen roskaruoka on luonnollisesti maistunut tällä reissulla. Viikon kuluttua olisi taas aika palata töihin, ja voi luoja että mä olen siitä kiitollinen! Vaikka tiedänkin miten paljon parempi olo mulla olisi kun söisin terveellisesti, niin silti se ei ole jotenkin vain onnistunut. Lisäksi olen innoissani siitä että pääsen palaamaan salille pitkän tauon jälkeen. Ennen kaikkea tuota, aion kuitenkin vielä (ihan vähän) herkutella ja nauttia lomasta... 




Palataanpas asiaan. Päivisin, kun ystäväni ovat olleet töissä, mulla olisi ollut aikaa tutustua Helsingin nähtävyyksiin. Koska olen laiska ja sitoutunut mun loma-moodiin 110%:sesti, aamuheräämiset venähtivät turhan pitkään, joten se niistä nähtävyyksistä... No ei nyt sentään, ihan kokonaan ainakaan. 

Yhtenä päivänä kävin kiertelemässä Puu-Vallilaa jalkaisin. Kurkistelin aitojenraoista ihmisten pihoille ja haaveilin huokaillen omasta puutarhasta (kunnes muistin miten surkea viherpeukalo olen).






Kävin tutustumassa myös merenrantaan sekä "Pihlajakatuun", eli Salkkareista tuttuun kuvauspaikkaan Huvilakadulla. Heiluin kaikkialla kuin turisti konsanaan kamerani kanssa, ja löysin jotain mitä haluan joskus itsekin omistaa; keskisormea näyttävät puutarhatontut. Saa vinkata mistä tällaisia voisi löytää!! 




Tein elämäni suurimman virheen ja lähdin aivan elokuvateatteriin katsomaan kauhuelokuvaa. En tiedä oliko leffa oikeasti edes hyvä, mutta olen kiitollinen siitä että pysyin hengissä raidan loppuun saakka. Paniikkikohtaus ei todellakaan ollut kaukana, vaikka normaalisti nautinkin kauhuleffojen katsomisesta. Pimeä leffasali, jättimäinen valkokangas ja aivan liian voimakkaat äänitehosteet saivat mut kuitenkin lähes hyperventiloimaan. Se, että istuin reunassa jossa ei ollut poistumismahdollisuutta, sai pumppuni lähes hyppäämään rinnasta. Siispä suosittelen. Aina kannattaa mennä pois omalta mukavuusalueelta. 




Vantaan metsistä tuli etsittyä myös kätköjä. Yläpuolella näette yhden erikoisemmista; kannon sisälle sahattu piilo. 

Muutamiin Helsingin museoihin tutustuin myös, yhdessä Minden kanssa. Helsingin työväenasuntomuseo oli mielenkiintoinen piipahdus menneeseen, kun taas Museum of Broken Relationships  kertoi yksittäisten ihmisten historiaa mielenkiintoisella tavalla.  



Kyllä mut on sitten kulttuurissa uitettu, kerta kaikkiaan. Kuluneellakaan viikolla en varsinaisesti urheillut kuin kerran. Hölkkäsinkin jopa vähän, ehkä kokonaiset 700 metriä. Askelia aktiivisuusmittariin on silti kertynyt päivittäin yli suosituksen, ja aktiivisuusprosentit paukkuivat päivittäin koska olen yksinkertaisesti vain kävellyt niin tajuttoman paljon. 


Vielä olisi edessä viikonloppu Pohjois-Savon maisemissa, ja se tulee otettua rennosti ystävien seurasta, saunasta, viinistä ja ruuasta nauttien. Kuka tietää, ehkä löydetään läheltä taas muutamat geokätköt ja kerrytetään lisää askeleita mittariin... Mutta mitään tavoitteita en aio sen suhteen asettaa, sillä tyttöjen viikonloppu tulee viettää rennosti. 


Kuten naamasta varmaan näkyykin, kesäkiloja on tullut kerrytettyä suhteellisen hyvin, mutta syksyllä on taas aikaa kulkea jumpissa ja pumpeissa oikein kesänkin edestä. Se on omalla tavallaan ihanaa ja nautinnollista, mutta sen aika ei ole vielä. Kuulen kyllä itseni manaamassa että "miksi piti taas päästää itsensä tällaiseen rapakuntoon", mutta mitäs sitten. Saanpahan blogiin matskua ja pidettyä epäonnistumisen janoiset lukijani tyytyväisinä ;) 


Mukavaa viikonloppua, kuulemisiin! 



tiistai 9. elokuuta 2016

First world problems: Avautuminen ja superupeita kuvia MINUSTA.

Olen tällä hetkellä Vantaalla. Kuvat viikonlopun seikkailuista odottavat puhelimessa että valkkaan niistä parhaat ja siirrän tänne blogin puolelle. Sitten täytyisi saada myös runosuoni sykkimään jotta saisin oksennettua ajatukseni ja fiilikseni tekstiksi. Ennen sitä mun oli kuitenkin pakko tulla jakamaan seuraavat kuvat ja kertoa niistä, tai ennemminkin niiden aiheuttamasta tunteesta, enemmän. 


Lady Minde on töissä ja minä olen viettänyt leppoisaa vapaapäivää hänen kotonaan kahden kissan kanssa hengaillen. Tarkoitus oli lähteä ihmisten ilmoille ja metsästää samalla muutamat lähimaaston geokätköt.

No.... Ryhdyin ehostamaan kasvojani "kevyesti". Huomasin Minden kylpyhuoneen hyllykössä korin pullollaan koruja ja hiustarvikkeita. Erityisesti silmääni pisti 20-luvun tyylinen sulkapäähine. Kokeilin sitä varsiksi päähäni ja sain idean. 

Noin viisitoista minuuttia myöhemmin hiukseni olivat (omasta mielestäni) kauniisti laitetut ja meikki kerrassaan lumoava. Tyrmäävän upea, etten sanoisi. Lopputuloksen näette alla.






Myönnettäköön myös näin kuvapläjäyksen alkupuolella että kyllä, näitä kuvia on sitten käsitelty. Puhelimessa valmiina olevalla kuvankäsittely "ohjelmalla", mutta onpahan kuitenkin. Kuvat eivät siis noudata blogini yleistä linjaa "esittää asiat sellaisina kuin ne ovat", mutta saan varmasti asian anteeksi kun kerta sen näin julkisesti ilmaisen. 







Yksi (ja itseasiassa ainoa) syy näiden kuvien julkaisemiseen täällä on se, että en osannut päättää minkä kuvan asetan henkilökohtaiseen Facebookiin profiilikuvaksi tai minkä julkaisen henkilökohtaisella Instagram-tililläni, sillä minusta nämä kaikki ovat kerrassaan MAGNIFICENT, MAGNIFIQUE tai HERRLICH!  En kuitenkaan halua vaikuttaa itserakkaalta kusipäältä ja täyttää kavereideni fiidejä omalla pärställäni, joten yhden kuvan oli riitettävä molempiin kanaviin. Ratkaisu; blogissa voin julkaista niin monta kuvaa kuin ikinä haluan ja kaikki saavat niitä halutessaan täältä ihastella!! 









No mikäs mulla sitten on hätänä? Kuvathan ovat lähestulkoon mallikansio-ainesta, joten mitä mä nurisen? No JUST SITÄ, että kyllähän sitä onnistuu juuri silloin kun ei ole mihinkään lähdössä ( tai on lähdössä juuri sinne metsään rymyämään geokätköjen perään...) mutta auta armias tärkeän juhlapäivän aamuna... Naama näyttää petolinnun p*rseeltä sentin pakkelikerroksen jälkeenkin ja tukka vänkää vastaan vaikka siihen on suihkuteltu kaikkia kaapista löytyviä kemikaaleja WC-raikastajasta lähtien. Ei mene aina nallekarkit aivan tasan. Ainakaan mulla, tiedä sitten onko siellä lukijoissa niitä jotka näyttävät aina hyvältä, oli päivä millainen tahansa.





perjantai 5. elokuuta 2016

#FITNESSpaskaa testaa: SUP-lautailu

Sain Helzulta kuin tilauksesta haasteen, jonka kokeilemista olin haaveillut viime kesästä saakka. Aika monihan on varmasti jo kuullut trendikkäästä SUP-lautailusta ja tuntuu että melkein joka toinen on sitä käynyt kokeilemassakin. 

 SUP on lyhenne sanoista Stand up paddle. Sup-lautailu on siis Hawaiilta lähtöisin oleva liikuntamuoto jossa seisotaan (tai istutaan) surffilautaa muistuttavalla laudalla, ja eteenpäin pääsee tietysti meloen. Suppailu kehittää erityisesti keski- ja alavartalon lihaksia sekä tasapainoa. Itse jouduin aloittamaan kokeilun istuen, mutta kehittyneimmät suppailijat jopa joogaavat laudalla! 
 
Lähellä oli mullakin testaaminen viime kesän Vuokatin reissulla, mutta jostain syystä se jäi. Googlettelin tuolloin innoissani SUP-lautojen hintoja, jos sellaisen hankkisi innostuksissaan itsellekin. Into omaan lautaan kuitenkin lopahti kun a.) tajusin että eihän ihminen osta hevostakaan jos ei se ole koskaan sellaisen kanssa mitään tehnyt ja b.) muistin että hyvää ei saa halvalla, ja halvimmatkin SUP-laudat maksavat useamman satasen. 

Onneksi aloittelijan ei ole pakko ostaa omaa lautaa heti, sillä sellaisen voi vuokrata käyttöönsä muutamalla kympillä! Lisäksi tarjolla on lautailu-kursseja, mutta me päätimme tällä kertaa kokeilla hommaa ihan omin päin. Houkuttelin nimittäin mukaani pikkuveljeni tyttöystävän, ja niin me keskiviikkona lähdettiin lautailemaan luonnonvoimia uhmaten.




Koska ukkospilvet olivat suhteellisen kaukana ja vaikuttivat kiertävän meidät, uskaltauduimme kokeilemaan. Vuokrasimme laudan silti vain puoleksi tunniksi. Kumpikaan meistä ei ollut myöskään kokeillut suppailua aikaisemmin, joten tuntui turvalliselta aloittaa vain "testaamalla" hommaa. 

Käytössämme oli vain yksi kovamuovista valmistettu lauta. Lautojahan on olemassa monenlaisia, ja itse olisin halunnut päästä testaamaan sellaista puhallettavaa/pumpattavaa lautaa. Hyvin onnistui meno silti tuolla muovisellakin möhkäleellä! Kiipesimme ensin laudan selkään molemmat ja meloimme pienen matkan istuen. Mulla kipeytyi nilkat niin pahasti että kovin kauas ei viitsitty lähteä. Lisäksi sattoi olla kyse uskalluksesta, sillä itse en ainakaan olisi halunnut haaksirikkoutua keskellä järveä. 


Lyhyen lautaan tutustelun jälkeen kokeilimme suppailua itseksemme. Yllättävän hyvin homma sujui näin vasta-alkajaltakin, vaikka kova tuuli ohjaili lautaa välillä minne halusi. Silti voin ylpeänä kehua etten kertaakaan tippunut laudalta (kokonaisten 10 minuutin aikana) ja mulle tuli reissussa ehkä jopa hieman hiki (johtuen ehkä siitä että pyöräilin pois niin lujaa kuin kintuista lähti, sadetta pakoon) joten voin sanoa urheilleeni! 


Luultavasti seuraavalla kerralla uskallan vuokrata laudan jo pidemmäksi aikaa ja lähteä kauemmas rannasta, mikäli siis sääolosuhteet ovat suotuisat. Voi kuinka hienoa olisi katsella maisemia ulapalta käsin auringon helliessä hipiää... 




Tosin, sellainen reissu saattaa jäädä ensi kesään sillä mulla on niin paljon tekemistä loppuloman ajaksi etten ehdi moisesta edes haaveilla. Luultavasti tänne blogiinkin ehdin kirjoittelemaan vasta muutaman viikon päästä joten siihen saakka AURINKOISIA KESÄPÄIVIÄ KAIKILLE, nauttikaa! 


Lupaan kertoa seikkailuistani vielä, mutta en paljasta mitään etukäteen sillä en itsekään ole vielä ihan varma millainen tulevasta viikosta muodostuu!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Sometauon tulokset.

Voi luoja, nyt mun täytyy todellakin uskoa että sen videopostauksen tekeminen kannattaa oikeasti unohtaa. Kuvasin sellaista tänä aamuna hieman yli kymmenen minuuttia ja kaikista surkeista sattumuksista päätellen kohtalo on sitä mieltä että mua ei ole tarkoitettu vloggaamaan. Pahoittelut siis niille jotka mun videopostauksia ovat odottaneet, onnittelut heille jotka kauhulla odottavat MILLOIN niitä ilmestyy... Vähän kyllä harmittaa, sillä nyt kun katson tuota raakiletta, täytyy todeta että olen mä sitten aika hauska. Ja fiksu ja filmaattinen.


Palataanpa kuitenkin asiaan, että mitenkäs ne päivät kuluivatkaan tuossa pari viikkoa sitten ihan ilman sosiaalista mediaa. Pohjustuksena kerrattakoon vielä että mielessä pyöri jo juhannuksesta saakka heittää Facebook, Snapchat ja Instagram hetkeksi tauolle, sillä mulla oli jatkuvasti puhelin kädessä ja selasin samat kuvat ja päivitykset uudestaan ja uudestaan. Olin siis toisin sanoen koukussa puhelimen räpeltämiseen ja "somettamiseen".


Sometauon alku sujui sekä hyvin että huonosti. Heti paussin alkumetreillä jouduin painiskelemaan sellaisten kysymysten kanssa kuin "onko ok kuunnella musiikkia Spotifystä?" tai "voinko tarkistaa pankkitilin saldon mobiilisovelluksella?" sillä enhän asettanut itselleni sen kummempia sääntöjä puhelimen käytön suhteen kuin että EI SOMEA ja valokuvaaminen ja whatsapp on ok! Päätin sitten että molemman edellämainitut ovat sallittujen listalla, kuten myös geokätköily-sovellus, sillä purkkien löytäminen maastosta ilman toimivaa sovellusta on mulle täysi mahdottomuus, kun noita maastokarttoja ei tule aina kanniskeltua mukana...

Kuten oletinkin, sain viikon aikana tehtyä vaikka mitä! Siivoilin kotona, tein rästihommia, luin kirjoja, nautiskelin kiireettömästä olemisesta. Liikuntaa ei kuitenkaan tullut harrastettua sen enempää kuin aikaisemminkaan, lenkkien määrä viikon aikana siis tasan yksi.

Ensimmäinen kompastuskivi oli tiistain hammaslääkärireissu. Ennakkoon jännitin todella paljon miten selviän odotushuoneessa ilman tukikapulaani. No hyvinhän se meni, sillä nappasin käteeni lehden jonka taakse saatoin piiloutua ihmisten katseilta. Muutenpa en puhelinta oikeastaan kaivannutkaan. Viikon puoliväliin mennessä olin jo tottunut katselemaan maailmaa omin silmin enkä somen välityksellä. Samalla tarkkailin myös muiden ihmisten someriippuvuutta. Olen järkyttynyt, ei lisättävää.


Seuraavaksi voisin kertoa muutamalla sanalla, kuvien kera, mitä kaikkea sain aikaan puhelimen näpertämisen sijaan:


....hiljennyin metsässä.


...sain päätökseen 1,5 vuoden mittaisen askarteluprojektin. Lisäksi vaihdoin yksiin farkkuihin vetoketjun ja siivosin beautyboksini hiustenpätkistä ja tarpeettomista tavaroista.



... ihastelin maisemia. Lähdin loppuviikosta mun kesäkaverin kanssa Alahärmään, ja siellä tulikin nähtyä ja koettua paljon kaikenlaista. Esimerkkeinä nyt muun muassa tuo upea kirkko.



...kiipesin näkötorniin keskellä yötä. Geokätköjahti vei mut viikon aikana mitä mahtavampiin paikkoihin. Kätköjä löytyikin ruhtinaalliset 15 kappaletta vähän sieltä sun täältä....




... kuten tämän 1900-luvulla rakennetun, käytöstä poistetun rautatiesillan kupeesta. Tuotakaan paikkaa ei olisi ikipäivänä löydetty ilman tätä mun (joidenkin mielestä) raivostuttavaa harrastusta.


...vahingossa vähän urheilin ja saatoin myös hieman herkutella. Alahärmään tutustuttiin virkistävän lenkin lomassa, ja kuvasta poiketen jouduin kyllä itsekin lykkimään vauhtia aina välillä. Superdieetin ja liten aikaisiin ruokavalioihin en ole ihan täysin pystynyt palaamaan, mutta joistakin asioista pidän kuitenkin tiukasti kiinni; aamupalan syön joka päivä, ja vähintää neljä kertaa päivässä tulee syötyä aina jotain..


...käytin äitiä ja pikkuveljeä HopLopissa sekä geokätköilin myös kotiseudun maisemissa. Kuvien aikajärjestys on nyt hieman sekaisin, mutta väliäkö sillä. Myös HopLopissa olisi välillä tehnyt mieli räpeltää puhelinta, vaikka suurin osa ajasta kuluikin sokkelo-labyrinteissä ryömien ja kontaten.






...huomasin että mun mysteerivauva on taas turvottanut vatsan sellaiseen kuntoon että syksyllä on taas hommaa. Onpa hyvä, niin ei pääse tästä blogistakaan juttu loppumaan!



... aloitin mustikanpoiminnan maltillisesti. Anoppilan ovelta kun on muutama loikka mustikkamättäille, joten yhtenä iltana riivin pikaisesti aamupuuromarjat kotiin viemiseksi.


Kaiken kaikkian sometauko oli siis ihan positiivinen kokemus, jonka aion kyllä ottaa uusiksi vastakin. Olen nimittäin (taas) valunut samaan kaavaan kuin ennen taukoakin; puhelin tarttuu käteen aina kun ei muka ole oikein muutakaan tekemistä. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia muitakin kokeilemaan!

Tästä mun selvityksestä tuli hieman latteampi kuin olisin toivonut. Teksti on lojunut luonnoskansiossa noin viikon päivät, mutta jotenkin mulla ei vain ole ollut intoa istahtaa koneelle ja kirjoittaa tätä loppuun. Kerrankin siihen on hyvä syy; on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä! Ystäviä, omaa aikaa, aurinkoa, kirjoja, jäätelöä, ruokaa, elokuvia, juhlia.... Lisäksi olen perjantaina lähdössä reissuun, vielä ennen kuin loma loppuu. Onneksi siis kohta on syksy ja saan itseni sujautettua takaisn ruotuun. Onkin ikävä salille ja jumppiin!!