maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pakko hidastaa tahtia.



En tiedä johtuuko tämä nyt viime viikon yhtäkkisestä treenispurtista, salitreeneistä vai mistä, mutta mun lonkat kiukuttelevat nyt ja pahasti. Lauantaiaamuna sen huomasin. Autolla ajaminen ei onnistunut normaalisti sillä molempia lonkkia vihloi niin kovasti että kytkimen nostaminen sujuvasti ei oikein onnistunut ja niinpä meillä oli tankissa kengurubensaa. 

Sinnittelin sunnuntaiaamuun asti, jolloin tein raskaan päätöksen; en lähtenyt Kokkolan ryhmätreeniin. Käveleminen oli niin vaivalloista että en pystyisi osallistumaan täysillä. Peruin lähdön ja toivoin että "kyllä tää tästä levolla ohi menee". 

No, ei ole edelleenkään mennyt. Ajattelin päivällä että lähdenpä pyöräilemään. Kun sehän on paljon kevyempää kuin vaikka kävely tai luistelu. Tarkoitus oli kiertää 20 kilometrin lenkki "kaikessa rauhassa"- pyöräilin neljä kilometriä ja jouduin kääntymään takaisin. Lonkissa tuntui sellainen paine että olisin joutunut soittamaan jonkun hakemaan kesken matkan jos olisin vielä jatkanut. 


Mua suututtaa ihan suunnattomasti. Pakkoko tämän oli alkaa juuri nyt kun mulla olis motivaatiota ja intoa vaikka muille jakaa? Kun olisi aikaa ja voimia liikkua niin paljon kuin mieli tekee? 

On mulla lonkkakipuja ollut aiemminkin, joskus ihan selittämättömistäkin syistä. Yleensä silloin jos oon nukkunut huonossa asennossa. Mutta tämä on jo jotain uutta, oikeastaan mua vähän pelottaakin. 


Mutta ei, en  aio antaa periksi. Nyt kun mulla on motivaatiota, käytän sen hyväksi. Raahasin tänään kaupasta kotiin kilotolkulla dieettiruokaa, ja huomenna teen kotona jonkinlaisen treenin joka ei rasita lonkkia. Nyt painetaan taas tuulta päin!

En aio antaa periksi.

1 kommentti:

  1. Lepoa pitääkin ottaa välillä! Mäkin koitan tän kipsin kanssa muka lepäillä ja paskat, olen hoitanut vain kaikkia rästihommia pois :D

    VastaaPoista