maanantai 18. heinäkuuta 2016

Viime viikon kuulumiset + SOMEPAASTO!

Viime viikko kului liikkumisten osalta oikeastaan vain lepäillen. Kova into olisi ollut treenaamaan, mutta en yksinkertaisesti uskaltanut tehdä juuri mitään, ja siitä harmistuneena en saanut itseäni edes sinne salille heiluttelemaan näitä pulkan narujani. Siltikin tuli touhuttua aika paljon kaikenlaista, sillä Nivalassa vietettiin perinteeksi muodostunutta Kapinaviikkoa, ja viikon tapahtumiin tulikin osallistuttua useampana päivänä. Mutta kun kaikkialla ei voi olla yhtä aikaa, paljon jäi vielä kokematta. Onneksi osa Kapinaviikon ohjelmasta on sellaisia, että mukaan pääsee taas ensi vuonna! (Minä epäilen Kapinaviikon saaneen nimensä Nivalan konikapinasta, josta voit lukea lisää täältä, mikäli historia kiinnostaa!)


 


Tiistaina vietettiin äiti-tytär-pikkuveli aikaa. Käytiin ihmettelemässä palo- ja poliisiautoja sekä ambulansseja, syötiin metrilakua, kierrettiin kirpputorit, läträttiin järvivedessä, tutustuttiin paikalliseen pop up-taidenäyttelyyn eikä me lapset edes kiukuteltu yhtään!



Keskiviikkona hemmottelin itseäni sekä ulkoisesti että sisäisesti. Aamulla mulla oli aika kosmetologille joka teki ripsiin kestotaivutuksen ja laittoi kulmakarvat ojennukseen. Iltapäivällä appiukko kiikutti kaupasta unelmaleivokset jotka syötiin grillieväiden jälkiruuaksi. Samalla poltin auringossa vatsani ja sääreni, minä se sitten aina onnistun.


Torstaina lähdettiin tyttöjen kanssa viihteelle, koska lomalla humputtelu ei katso aikaa tai paikkaa! Biljardipeli tuli hävittyä mutta harjoitus tekee mestarin. Perjantaina nukuinkin pitkään ja möllöttelin päivän kotona. Illalla lähdettiin ystävien luo iltaa istumaan, ja minä ajelutin poikia pitkin kylää aamuyöhön asti.


Lauantaina ystävät saapuivat oikein Helsingistä asti mua moikkaamaan, ja minä esittelin heille (lähes) kaikki kaupungin nähtävyydet! Käytiin (taas) kirpputorilla, Katvalan museoalueella ja kotieläinpihalla, kiivettiin vesitorniin ja syötiin (taas) herkkuja.





Lauantai-iltana oli tarkoitus pysytellä kotona, mutta jotenkin löysin itseni Tuiskulasta kuuntelemasta raskasta musiikkia tuoppi kädessäni. Vastaisku valtavirralle- tapahtumassa soitti kolme bändiä jotka näin ensi kertaa kuultuna kuulostivat mun korvaan ihan hyviltä.






Tänään meidän oli tarkoitus lähteä äidin ja minimiehen kanssa HopLoppiin seikkailemaan, mutta siirrettiin päivää muutamalla. Tulevalle viikolle on tiedossa taas paljon ohjelmaa, ja tarkoitus olisi myös uskaltautua mahduttamaan mukaan hieman rauhallista liikuntaa.

Mielessä on pyörinyt jo ennen juhannusta pitää pieni tauko, breikki, katko, paasto- miksi nyt ikinä haluaakaan sitä kutsua, puhelimen näpertämisestä, somettamisesta, instasta, facesta ja snäpistä. Jostain syystä tuo tauko on aina lykkääntynyt ja lykkääntynyt ja aina uudelleen löydän itseni sohvalta, sängystä tai pytyltä puhelin kädessä. Kammottavaa.

Tänään päätin että nyt se alkaa. Ainakin viikon mittainen somepaasto, jonka aikana en käytä puhelinta kuin soittamiseen ja tarpeellisten tekstiviestien lähettämiseen. Aion olla niin radikaali että poistan edellämainitut sosiaalisen median sovellukset puhelimestani, jottei kiusaus nousisi liian suureksi. Whatsapp-nimisen viestisovelluksen aion kuitenkin säilyttää, sillä tiedän että moni saattaa yrittää minua sitä kautta tavoitella. Myöskin valokuvien ottamisen puhelimella pidän sallittujen asioiden listalla.

Miksikö sitten mainitsen asiasta täällä? Saatanhan useinkin olla viikon tekemättä yhtään uutta postausta? No koska aion raportoida somepaaston tuloksista myöhemminkin. Mua itseäni ainakin kiinnostaa miten tässä tulee käymään.

Jäänkö täydelliseen uutispimentoon ja tipahdan kärryiltä mitä nyt maailman menoon tulee? Saanko viimein suoritettua kodin suursiivouksen? Paraneeko mun yöunet, tippuuko paino, muutunko hemaisevaksi kaunottareksi jonka itsevarmuus on rautaa? Entäs parisuhde, miten sen käy? Laitetaanko muutaman päivän paastoamisen jälkeen  lusikat jakoon vai alkaako uusi kuherruskuukausi? Entäs ystävät, katkeavatko ystävyyssuhteet kun en vastaa jokaiseen hassuun kuvaan johon minut tägätään Facebookissa?

Vai sorrunko jo ensimmäisenä iltana räpläämään puhelinta esimerkiksi kirjapinojen ja lehtien sijaan? Jääkö juhlamekon lyhentäminen, vetoketjun vaihto Pertin housuihin, ja muut työn alla olevat pikkujutut TAAS vain suunnitelmiksi?

Se jää nähtäväksi, raporttia aiheesta luvassa mahdollisesti siis ensi viikon puolella! ADJÖÖ!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Pakko hidastaa tahtia.



En tiedä johtuuko tämä nyt viime viikon yhtäkkisestä treenispurtista, salitreeneistä vai mistä, mutta mun lonkat kiukuttelevat nyt ja pahasti. Lauantaiaamuna sen huomasin. Autolla ajaminen ei onnistunut normaalisti sillä molempia lonkkia vihloi niin kovasti että kytkimen nostaminen sujuvasti ei oikein onnistunut ja niinpä meillä oli tankissa kengurubensaa. 

Sinnittelin sunnuntaiaamuun asti, jolloin tein raskaan päätöksen; en lähtenyt Kokkolan ryhmätreeniin. Käveleminen oli niin vaivalloista että en pystyisi osallistumaan täysillä. Peruin lähdön ja toivoin että "kyllä tää tästä levolla ohi menee". 

No, ei ole edelleenkään mennyt. Ajattelin päivällä että lähdenpä pyöräilemään. Kun sehän on paljon kevyempää kuin vaikka kävely tai luistelu. Tarkoitus oli kiertää 20 kilometrin lenkki "kaikessa rauhassa"- pyöräilin neljä kilometriä ja jouduin kääntymään takaisin. Lonkissa tuntui sellainen paine että olisin joutunut soittamaan jonkun hakemaan kesken matkan jos olisin vielä jatkanut. 


Mua suututtaa ihan suunnattomasti. Pakkoko tämän oli alkaa juuri nyt kun mulla olis motivaatiota ja intoa vaikka muille jakaa? Kun olisi aikaa ja voimia liikkua niin paljon kuin mieli tekee? 

On mulla lonkkakipuja ollut aiemminkin, joskus ihan selittämättömistäkin syistä. Yleensä silloin jos oon nukkunut huonossa asennossa. Mutta tämä on jo jotain uutta, oikeastaan mua vähän pelottaakin. 


Mutta ei, en  aio antaa periksi. Nyt kun mulla on motivaatiota, käytän sen hyväksi. Raahasin tänään kaupasta kotiin kilotolkulla dieettiruokaa, ja huomenna teen kotona jonkinlaisen treenin joka ei rasita lonkkia. Nyt painetaan taas tuulta päin!

En aio antaa periksi.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Reeniviikko viittä vaille paketissa.

Josko nyt jo saisin finaaliin tämän postauksen jota jo keskiviikkona aloittelin? Keskiviikkohan oli siitä erityinen päivä että urheilin yli maakuntarajojen. Hurautin nimittäin entisen työkaverin luo Iisalmeen, jossa me sitten vedettiin niskaan lenkkikamppeet ja lähdettiin radalle!





Ihastuin Iisalmessa noihin ulkotreenipaikkoihin joita ei meillä täällä Nivalassa liiemmin ole. Hauskoja vempaimiahan nuo oli, mutta osa jäisi aika pian hyödyttömiksi lihaskunnon kasvaessa; ellei sitten toisi mukanaan repullista tiiliskiviä, noin niinkuin lisäpainoksi.




Mua meinaa jo masentaa tämä harmaa sää, mutta on siinä hyvätkin puolensa; onpahan mukavampi höntsäillä ulkona kun ei ole pelkoa lämpöhalvauksesta tai nahan kärtsäämisestä. 



Todettiin Veeran kanssa että molempien käsivoimissa on parantamisen varaa. Itsehän haaveilen edelleen pystyväni joskus vetämään leukoja, ja tuo köyttä pitkin kiipeäminenkin olisi varmasti ihan mukavaa....



Myöskään monkey barin salat eivät auenneet mulle, saatoin nimittäin tippua heti vasemmanpuolimmaisen kuvan oton jälkeen. Ehkä mun pitää vielä harkita sitä Tough Vikingiin osallistumista, tai ainakin lykätä sitä vuodella. 




Putkien päällä tasapainoilu multa silti onneksi onnistui. Ehkä suurimmaksi osaksi siksi että pudotus olisi ollut niin pieni, eipähän huimannut päätä.


Torstaina reippailin sitten hieman lähempänä, naapurikaupungissa Ylivieskassa. Sonja houkutteli mut mäkitreenaamaan Huhmarkallion ulkoilualueelle. Alkulämmittelyt saatiin kun jätettiin autot valtatien varteen ja käveltiin mäen huipulle.



Ystäväni Polar M400 kertoi että reilun tunnin lenkin aikana kului hieman vajaa 550 kaloria ja harjoitus luokiteltiin "kovatehoiseksi harjoitukseksi". Kiivettiin entinen laskettelurinne kolme kertaa ylös ja lopuksi tehtiin vielä sekalaisia lihaskuntojuttuja karting-radan asfaltilla. Treeni oli raskas, mutta sen jälkeen tuli aika euforinen olo.



Onneksi tuli siis lähdettyä. Meinasi nimittäin jäädä menemättä, kun ennen lähtöä rupesi satamaan ns. kaatamalla. Yritin silti löytää säästä niitä positiivisia puolia; eipähän ole paarmalaumaa ympärillä pörräämässä, ja edelleenkään ei tarvitse läkähtyä auringonpaisteessa. Lisäksi ei tarvitse miettiä onko läpimärkä hiestä vai sadevedestä. 





Suosittelen kaikkia haastamaan itsensä, ja kokeilemaan sateessa urheilua! Enkä tarkoita nyt mitään perinteistä lenkkeilyä, vaan just esimerkiksi rapputreenejä tai mäkivetoja! Treenin jälkeen on (yleensä, ainakin mulla on aina ollut) huippufiilis ja sitä huomaa että "eipä tähän kuollutkaan!"





Sain käytyä tällä viikolla myös kaksi kertaa kuntosalilla, työkaverin houkuttelemana. Oli jännä tunne kun joutui/sai laittaa puolet vähemmän painoja mitä viimeksi (joskus pari kuukautta sitten). Oli vaihteeksi ihan mukava nostella rautaa, mutta pahoin pelkään että mun fysiikkaa ei ole luotu salitreenaamiseen. Vasen olka- ja kyynärpää vihoittelevat lievästi, vaikka en todellakaan käyttänyt isoja painoja. Aion kyllä hankkiutua fysioterapeutille kunhan saan aikaiseksi varata ajan... Siihen asti täytyy treenata maltillisesti ja kuunnella kroppaa. 


Sunnuntaina olen muuten menossa taas Kokkolaan Kirpun rääkättäväksi, wish me luck. Siitä reissusta kerron ehkä sitten myöhemmin!!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Mäkitreeni Pyssymäellä

Kyselin viime viikolla kavereita treenaamaan Nivalan Pyssymäen mäkiseen maastoon. Kaksi rohkeaa ilmoittautui mukaan, ja niin me lähdettiin lenkkeilemään vaikka sää oli uhkaavasti taas meitä vastaan. Itse en ole koskaan ollut missään tällaisessa jutussa ns. vetäjänä, eli tilanne oli uusi ja superrrrjännittävä. Onneksi "ohjattavat" olivat tuttuja ja läppä lensi välillä melkoisesti.



Ajattelin nyt jakaa tuon eilisen mäkitreenin ohjeen myös kaikille teille jotka ette jostain pakottavasta syystä päässeet paikalle, vaikka olisitte ihan järkyttävän paljon sitä halunneet. Odottelin vielä hetken treenin alkamisen jälkeen, josko jostain pusikosta hyökkäisi se satapäinen fanilauma joka on tullut paikalle minun vetämääni treeniin. Ei näkynyt fanilaumoja, mikä oli oikeastaan ihan hyvä. Minä ainoana tervakeuhkona puuskutin välillä todella rajusti kun muilla taas ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa.... NOLOA.






Mutta siihen ohjeeseen! Jossain välissä minulta kyseltiin ohjetta tuohon rasvanpolttotreeniin jota teen satunnaisesti oman olkkarin lattialla. Sitä en voi valitettavasti teidän kanssanne jakaa, koska ohje on FitFarmilta saatu, ja säännöt kieltävät ohjeiden jakamisen julkisesti. Eilinen mäkitreeni on kuitenkin omasta päästä keksitty (mitä nyt vähän tsiigailin ideoita internetin ihmeellisestä maailmasta ja hyväksikäytin bootcampistä saamiani oppeja), eli saan jakaa sitä niin paljon kuin haluan!!!



Valokuvissa ei muuten näy se varsinainen mäki missä treenattiin. Kuvat on otettu tasaisella maalla, ns. alkulämmittelyjen aikaan. 


Mäki- ja rapputreeni MA 4.7. Nivalan Pyssymäellä

  • alkulämmittely; kävely n. 2 km (me kierrettiin noin parin kilsan mittainen pururata, sinä voit kiertää vaikka ympyrää jos haluat. Mutta älä skippaa tätä kohtaa, lämmittely on tärkeää!)
  • venyttely; pohkeet, etureidet, takareidet, sisäreidet, jalan nostot sivulle... (venyttele nopeasti läpi kaikki treenattavat lihakset, erityisesti jalat. Noin 10-15 sec per lihas riittää hyvin
 Sitten otetaan maastosta noin 10 metrin mittainen matka, jonka on hyvä olla tasaisella maalla. Me vedettiin ihan vaan merkkiviivat hiekkaan. 
  • polvennostojuoksu x 3 ( menomatka polvennostoilla, paluumatka kävellen ja "palautellen")
  • "sivuloikat" x 4 (eli 2 x puoli) ( ns. laukkaloikat, kylki edellä. Ja taas menomatka laukaten, takaisin kävellen)
  • loikat x 3 ( voit ottaa muutaman juoksuaskeleen ennen varsinaista lähtöviivaa ns. antamaan vauhtia, ja sitten vain viivalta toiselle niin pitkillä loikilla kuin pääset. Yritä saada parempi tulos kuin edellisellä kierroksella. Palauttele paluumatkat kävellen.
Sitten mäkeen! Hyvä mäki on mun mielestä suhteellisen lyhyt mutta todella jyrkkä. En tosin ole koskaan testannut kunnon treeniä pitkässä ja loivassa mäessä, mutta varmasti sellainenkin on ihan hyvä. 

  • Tehdään 4 nousua "nousevalla" vauhdilla; 
  • Ensimmäisellä kerralla mäki kävellään ylös. 
  • Toisella kerralla nostetaan vauhti rentoon hölkkään.
  • Kolmannella kierroksella vedetään niin täysillä kuin kintuista lähtee
  • ja viimeisellä kierroksella taas kävellään, palautellaan lihaksia. 

  • Alamäkeen mennään tietysti aina rauhassa kävellen. 
  • Alhaalla pidetään noin 1-2 minuutin mittainen lepo, mutta ei kuitenkaan jämähdetä paikalleen. Käveleskele rauhassa, pyörittele käsiä ja jalkoja, hypi ja hytky....
Voit tehdä enemmänkin kuin 4 kierrosta, jos sinulla on aikaa. Voit nostaa vauhtia hitaammin, mutta jos vedät pidemmän treenin, myös palauttavia kierroksia olisi hyvä olla enemmän kuin tuo yksi. 

  •  Jos on vielä voimia, ja mahdollisuus, niin vedä portaat ylös x 2.
Kaiken tämän päälle kannattaa vetää vielä loppulämmittely, eli mielellään taas se parin kilometrin kävelylenkki. Ja kotona muutaman tunnin kuluttua vielä kunnon venyttely! 



Miltä kuulostaa? Voisitko kuvitella vetäväsi? Entäs te eiliset treenikaverit, onko paikat kipeinä...? ;) 
 
 Uusia treenejä tulee vedettyä varmasti vielä kesän mittaan, mutta vinkkinä kaikille; saa mullekin ehdottaa treenitreffejä, milloin vain! :)







maanantai 4. heinäkuuta 2016

Minun sydämeni palaa!


Lauantaina tapahtui sitten se, mitä oon koko elämäni odottanut. Suurin haave muuttui todeksi, kun näin lempibändini viimein livenä! Liput Provinssin lauantai-päivälle ostin jo keväällä, ja huippumahtava enoni lupasi että saamme yöpyä hänen luonaan kivenheiton päässä Seinäjoelta. Lisäksi mahtava-Arska lupautui kuljettamaan meidät edestakaisin, joten minäkin saatoin nauttia muutaman purkillisen jännityksenpoistajaa, wohoo!! 

Sää oli koko lauantain hyvin epävakainen. Lämpömittari näytti päivällä lähes 30 celsiusastetta, mutta tummat pilvet kiersivät jatkuvasti ympärillä. Otettiin varmuuden vuoksi kertakäyttösadetakit mukaan alueelle. Juuri ennen kuin Rammstein aloitti, ripsautti vettä juuri sen verran että avattiin toinen sadetakki ja värjöteltiin sen alla hetki. Suuremmilta kuuroilta vältyttiin - täydellistä!




Vaikka alueella olikin uutisoinnin mukaan 31 000 ihmistä, oleskelu sujui yllättävän kivuttomasti. Tietysti vessaan joutui jonottamaan, paitakojulla joutui jonottamaan ja juomiaan joutui jonottamaan, mutta joka ei sellaista ymmärrä, jääköön festareilta kotiin. Kavereita tuolta väenpaljoudesta oli hieman vaikeampaa löytää, mutta ei sekään mahdotonta! Nappaa kuva jostain maamerkistä, ja kaveri yrittää suunnistaa kuvan perusteella samaan paikkaan... Helppoa kuin mikä!


Jukka lupasi että tämän habakuvan saa ladata blogiin!



Homofobikoille tiedoksi - voitte nyt alkaa boikotoimaan myös Provinssia!





Vaikka ennen keikan alkua pyydettiin olla kuvaamatta esitystä, aika moni heilui pitkäänkin kännyköiden kanssa ottamassa videoita. Itse räpsin valokuvia sen minkä kerkesin, vaikka kovin moni kuva ei ollutkaan onnistunut. Muutama lyhyt videoklippi tuli otettua fiilistelytarkoituksiin, mutta en kyllä ymmärrä miksi pitää tulla keikalle pelkästään ottamaan videoita...?



Ennen ei ole tullut festareilla ostettua anniskelualueen viinejä, mutta tällaisen suuren juhlapäivän kunniaksi tein poikkeuksen. Radio Boca ei onneksi tuottanut pettymystä! Ehdimme tyhjentää pullon sopivasti ennen esityksen alkua, jolloin siirryimme pois anniskelualueelta, lähemmäs lavaa.

Valitettavasti kovin lähelle ei päässyt, ja mun keikka meni suurimmaksi osaksi screeniltä seuraten. Muuta en voi sanoa kuin että OLIHAN SE HYVÄ. Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Bändi soitti todella hyvin, eikä tullut yhtään sellainen olo että "onpa nää surkeita livenä, levyllä kuulostaa paljon paremmalta".







Mun henki meinaa salpautua vieläkin kun vain ajattelen koko juttua. Nytkö se on tosiaan jo ohi? Esitys kesti ilmeisesti yli tunnin (ainakin tämän YleX:n uutisen mukaan) mutta minä olisin voinut jatkaa kuuntelemista vaikka loputtomiin. Bändi aloitti keikan uudella Ramm4-kappaleellaan joka on koottu muiden kappaleiden nimistä. Mukana oli lähes kaikki hitit ja yleiso huusi mukana sen minkä jaksoi. Tarkemman settilistan näkee tästä.







Taidokasta pyro-showta ei oltu Provinssin keikallakaan unohdettu, ja esityksessä nähtiin niin raketteja kuin liekkejä ja räjähdyksiäkin. Teatteriakin esityksestä löytyi, kun Lindemann ohjasi kosketinsoittaja Lorenzin talutushihnan avulla johonkin arkun tapaiseen. Siellä tämä vaihtoi vaatteensa bling-bling-pukuun ja siirtyi takaisin kosketinsoittimen eteen - kävelemään juoksumatolle. En muistanut tarkistaa oliko juoksumatto päällä koko keikan ajan. 



En tiedä voisinko vielä jotenkin hehkuttaa konserttia? Ei siihen kyllä taida löytyä sanoja. Arvosana 5/5.



Jos Rammsteinin keikalle pääseminen oli mun suurin haave, niin nyt olisi kai aika etsiä uusi "suurin haave". Mikähän se voisi olla...?



perjantai 1. heinäkuuta 2016

Olisitsä mun treenikaveri...?

Noniin, sainhan mä eilen viimein polkaistua ne kesäkuun treenit oikein kunnolla käyntiin, ihan noin niinkuin viimeisen päivän kunniaksi! Tarkoitushan oli siis jumppailla kesäkuussa aivan älyttömiä määriä, mutta näköjään suunnitelmaa laatiessani unohdin sen tosiasian että ihmisen täytyy treenaamisen lisäksi myös mm. käydä töissä ja nukkua. :) Niihin kahteenpa se aika sitten oikeastaan kuluikin! Mutta siitä eilisestä onnistumisestani mä tulin kirjoittamaan enkä epäonnistumisista. Kuka nyt niitä haluaisi hehkuttaa, varsinkaan tällaisessa true-fitnessblogissa!?
Sovin itteni kanssa että mulla on just menossa bulkkauskausi, joka päättyy tasan NYT, tai ainakin heti seuraavan herkun jälkeen... 


Raivopäissäni, masentuneena ja itsesäälissä kieriskellen kirjoitin eilen blogin Facebook-sivulle treenikutsun, joka koskee myös jokaista teitä jotka ette blogia Facebookissa seuraa, vaan luette ihan oikeasti kaikki tekstit alusta loppuun.... Se kuului näin;

"HEI NYT MULLE RIITTI!

Tarvitsen potkun persuksille, ja te saatte auttaa mua siinä! En jaksa enää hakata päätä seinään tän vötkistelyn kanssa, vaan tahdon itteni takasi liikkeelle! Näillä näppäimillä ilmotan nyt ETTÄ:

Maanantaina 4.7. klo 17:00 vedän Nivalan Pyssymäellä ulkotreenin, joko rappusissa tai mäessä. SINÄ, kyllä, juuri sinä, olet kutsuttu mukaan! Joko kaveriksi tai vaan tsemppaamaan! Ilmoita tulostasi tässä alla tai vaikka yksityisviestillä jotta tiiän meenkö yksin vai lähteekö joku oikeesti mukaan. Mukaan saa tulla kaikenkokoiset ja näköiset kaverit, mummosta vaariin ja vauvaan! Mukaan kannattaa ottaa mukavat vaatteet, juomapullo ja mahdollisesti jonkinlainen alusta ettei vaatteet likaannu jos joutuu punnertamaan tms. SEKÄ TIETYSTI ILOISTA MIELTÄ! Tätä julkaisua saa jakaa jos haluaa, jotta saadaan mahdollisimman moni mukaan!
"
 
Jotenkin kummasti se valtaisa yleisöryntäys on vielä kokematta, sillä vasta kaksi kaveria on ilmoittautunut varmuudella mukaan. Odottelin tietysti sellaista satapäistä fanilaumaa kannoilleni, mutta menetteleehän tämäkin. Saadaanpahan treeniin intiimimpi tunnelma...


Loman aloituksen kunniaksi voi kai nauttia yhden virvistävän huurteisen, vaikka olisikin dieetillä?


Siitä innosta hurmioituneena jonka sain tuon tapahtuman suunnittelusta ja järkkäämisestä (okei, suunnittelu on vielä _HIEMAN_ vaiheessa, tai siis... en oo edes aloittanut...), keksin että samakos se treenaaminen on aloittaa heti. Kaivelin mun treenivihkosta esiin rasvanpolttotreenin ohjeen, raivasin olohuoneen lattialle ihmisen mentävän kolon ja väänsin rokit täysille. 25 minuuttia armotonta sätkimistä ja läähätystä, ja kyllä, kyseessä on edelleen RASVANPOLTTOTREENI, you little pervert.


Tällainen pieni iltapala ei liene pahitteeksi, jos se tekee hyvää mielenterveydelle? 


Aktiivisuus-fitness-rannekelloni sanoi että kyseessä oli keski-ja kovatehoinen harjoitus joka kehitti sekä aerobista kuntoa, että lihaskestävyyttä. Keskisyke 142, maksimi 175. Kaloreita paloi kokonaiset 237, eli tuo jäätelörasia oli siis ihan ansaittu, vai mitä? 

Uskomatonta miten 25 minuutissa voi saada itselleen niin järkyttävän hien päälle. Haaveenani olisi myös että joku kaunis päivä jaksan tehdä ne 20 burpeeta täysiä ja täydellisesti... No, eilinen treeni itsessään ei vielä aiheuttanut mitään suuria onnistumisen tuntemuksia. Ne tuntemukset sain vasta ihan äskettäin kun preppailin aamiaista itselleni. Mulla on nimittäin pylly hellänä, voi juku! Kyykyt ja lantionnostot meni siis oikeaan osoitteeseen! Tältäkö se ihana, terve kipu tosiaan tuntuikin...? Haluan lisää!

Kyllä tässä talossa edelleen (välillä) syödään jotain vihreääkin...

 Jottei nyt aivan ylikunnon puolelle lipsahtaisi, niin kerron että en ole varma ehdinkö tänään vetää ainakaan mitään lihaskuntosettiä. Tarkoitus olisi pinkaista kyläilemään vähän sinne sun tänne kunhan saan itseni kuosiin. Enkä mä nyt tiedä kannattaako noita kipeytyneitä lihaksia rasittaa kovin paljon, nehän sanoo että välipäiviä kannattaa pitää... 

Hehe, no eivaan, eiköhän sitä tänäänkin tule jotain tehtyä. Huomenna viimeistään kun Rammsteinin keikalla moshaan itseltäni niskalihakset hyytelöksi!!