maanantai 27. kesäkuuta 2016

Nummirock 2016 ja festaridieetti.

Seuraa kuvapläjäys mun juhannuksesta Nummijärvellä Kauhajoella. Kuvat eivät ole täydellisessä aikajärjestyksessä joten koittakaa kestää. 


Torstaina festareille lähtiessä ilme oli vielä ihan fresh.  



Ekana iltana on yleensä kaikkein hauskinta! 



Torstailta jäi parhaiten mieleen Turmion Kätilöiden keikka joka katsottiin lähes eturivistä alusta loppuun saakka. Biisit oli hyviä ja bändi veti livenä loistavasti mutta silti veto jäi mielestäni hieman vaisuksi - ketään ei esimerkiksi ruoskittu lavalla, kuten odotin aiempien esitysten perusteella. 


 1. Nummirockin 30. juhlavuonna rikkoutui kävijäennätys; 19 500 festarivierasta. AWESOME. 2. Alueelle oli tehty muutamia kierrätystaideteoksia, mutta en nyt kuolemaksenikaan löytänyt taiteilijan nimeä pikagoogletuksella. Hienoja ne kumminkin olivat, harmi kun en ottanut virtahevosta, norsusta ja gebardista kuvia! 3. Välillä on hyvä näyttää vähän tärähtäneeltä!

Säät suosivat tänä vuonna, ihme ja kumma. Ainoastaan torstaina leiriä pystyttäessä satoi sen verran vettä että vaatteet menivät vaihtoon. Muuten saatiin nauttia lämmöstä ja auringosta ihan riittämiin.



Eikä se ole fitness-bloggaaja eikä mikään joka ei nyt muutamaa asukuvaa itsestään otata!! 



Kaukana kotoa, oudossa ympäristössä, ei-niin-huippukunnossa, tärkeintä on tietysti hauskin, luotettavin ja muuten vaan PARAS festariseura!! Kiitos Minskille vuoden mahtavimmasta viikonlopusta, onneksi lähdettiin!



Jos Turmion Kätilöt oli vaisu niin Amorphis ei sitä taatusti ollut!


1. Tähänastisen elämäni paras kirpparilöytö oli 22,5€ hintaiset maiharit jotka olivat parhaat kengät festarimeininkiin. Ei kastuneet jalat eikä tullut yöllä kylmä! 2. Uskaltauduinpa heittämään perjantaina talviturkinkin. Olisi varmaan muuten jäänyt tekemättä, mutta suihkujonot olivat tuntien mittaiset ja helteessä oli pakko päästä vilvoittelemaan. 3. Tänä vuonna oli tarkoitus käydä katsomassa mahdollisimman paljon niitä itselle hieman oudompia bändejä, mutta kummasti se jäi sillä leirintäalueella oli jälleen niin kova meno että suurin osa ajasta tuli vietettyä jossain muualla kuin lavan edustalla.


Loppuajasta ei enää jaksanut näyttää aivan yhtä freshiltä kuin aluksi. Enpä onneksi tainnut olla ainoa.


1. Kuvittelin muistaneeni lisätä aurinkorasvaa tarpeeksi, mutta juhannussää teki mulle tepposet. Rintakehä, kaula, olkapäät ja otsa punoittavat nyt mukavasti vaikka eivät onneksi ole kovin kipeät. En silti mielelläni hanki rusketusta tällä tavalla, ihosyöpäriski pelottaa nimittäin sen verran paljon. 2. Työkaverit antoivat torstaina lähtiessä mukaani "festival survival packin" josta löytyi mm. nippu vanhoja avaimia. Onneksi sentään pääsin kotiin omia käyttäen! 3. Youth against drugs Ry:llä oli standi festarialueella ja joku jekkuilija oli liimannut tuollaisen tarran Minskin takin selkään. Aika söpöä, ja tehokasta! 



Sellainen juhannus. Kyllä täytyy myöntää että on ihanaa olla taas kotona, nukkua pehmeässä sängyssä, käydä lämpimässä suihkussa ja syödä tavallista ruokaa. Mukaan Nummeen lähti kassillinen evästä ja pari kertakäyttögrilliä mutta melkein kaikki ruuat palasivat syömättöminä takaisin. En kuitenkaan ostellut ruokakojuistakaan juuri mitään. Kuumalla ilmalla ei vain näköjään muista tai jaksa syödä. Kävin aamulla puntarilla ja vaakakin sanoi että paino oli tippunut kilolla viikonlopun aikana. Suosittelen siis tällaista festaridieettiä vedettäväksi silloin tällöin, mikäli vain maksa kestää! 

No ei vaan, ihan oikeasti pitäisi viimein ryhdistäytyä tuon dieettipuolen suhteen. Töitä olisi jäljellä enää kaksi päivää ennen kesälomaa, joten niitäkään ei voi käyttää enää tekosyynä. Toivokaamme siis hyviä kelejä myös loppukesäksi, ja ennen kaikkea tulevaksi viikonlopuksi sillä RAMMMMMMMSTEIN, täältä mä tuun!!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Nyt on TODELLA hyvä fiilis!


Aloitin toissapäivänä kirjoittamaan menkkaraivaripostausta, mutta jouduin poistamaan sen koska fiilikset eivät ole enää samanlaiset. "Lyhykäisyydessään" voisin kuitenkin kertoa että viimeiset kaksi viikkoa on olleet paljon rankemmat kuin osasin odottaa. Kun on koko päivän seisonut jaloillaan, kanniskellut tavaroita ja heiluttanut moppia niin kotona ei jaksa paljon jatkaa. Iltapäivät olenkin tosiaan kuluttanut nukkumalla siivouksen ja jumppaamisen sijaan.


(Okei, ei tästä vuodatuksesta niin lyhyttä tullutkaan. Pitäkäähän tuoleistanne kiinni!)




Siitähän syntyy mukava itseinhon kierre kun jumppakalenteri huutaa jääkaapin ovessa että "nyt pitäisi olla juoksulenkillä tai tekemässä vatsalihaksia!!!!!" Ylläolevasta kuvasta saattekin hieman esimakua siitä millä mallilla meidän huusholli on oikeastaan tälläkin hetkellä. Lattiat imuroimatta, vaatekasoja siellä täällä ja leivänmurusia pitkin poikin. Ikkunat ja saunakin pitäisi pestä ennen juhannusta, huh huh.




Ei siis ihme että alkuviikosta ilme oli tämännäköinen, varsinkin kun päälle painoi myös NE. Niin, jokainen tavallinen nainen tai sellaisen tavallisen naisen kanssa saman katon alla asuva mies tietää  että kerran kuussa tulee NE, ja silloin yksinkertaisesti kaikki vituttaa eikä mikään onnistu. Mulla tämä aika oli siis juuri kuluvalla viikolla. Peilistä tuijotti turvonnut pullukka jonka naamassakaan ei ollut kehumista ja tukka roikkui väärän värisenä päätä myöten. Vaatteet kiristi, puristi ja ahdisti. Olisi tehnyt mieli kaivautua sängynpohjalle ja naulata ovet ja ikkunat umpeen sadaksi vuodeksi. Helppoa, vai mitä?



Ja kun kaikki yleensäkin masentaa, ei silloin huvita puputtaa salaattia kaksin käsin. Vetelin siis huiviin mitä nyt kaapista sattui löytymään, ja itseinho kasvoi kasvamistaan. Huomasin että ällaisissa tilanteissa ei auta kuin yksi juttu; lupaudu treenaamaan jonkun toisen kanssa. Jonkun sellaisen joka ei heti anna periksi jos sua ei huvitakaan tai jolle tehtyä lupausta ei voi pettää. Niin minäkin tein, ja jumankauta miten se auttoikaan! Nyt olen kuin uudesti syntynyt.

(Menkkaraivopurkautuminen päättyy tähän. )

Lähdin nimittäin eilen työkaverini innostamana testaamaan LesMillsin jumppia.  Pohjustuksena kerrottakoon että en ole koskaan aikaisemmin osallistunut yhdellekään kyseisen lafkan ryhmäliikuntatunnille, mutta kuulopuheiden perusteella minulla oli sentään aavistus siitä  mitä tuleman piti. Pikku juttu vain, se mitä tunnit pitivät sisällään, oli ehkä noin kymmenen kertaa rankempaa kuin osasin odottaa!

Päätettiin että osallistutaan nyt ainakin kahdelle tunnille kun kerta naapurikaupunkiin asti lähdetään ja salimaksu maksetaan. Ihan hyvä että tehtiin se päätös ennen tunteja, muuten olisi voinut tulla puolessa välissä pupu pöksyyn. Koko setti oli jotain aivan mahtavaa ja tuntuu että lisää on saatava. Jumppien jälkeen fiilis oli katossa ja teki mieli lähteä juoksemaan maraton, vaikka voimia siihen ei olisi ollut sitten yhtään.




Ensin oli 45 minuutin mittainen BodyVive-tunti. Askeltamista, kyykkyjä, sykkeennostatusta, tanssiaskeleita... Lopputunnista otettiin treeniin mukaan kuminauhat, jotka sai lainata kuntosalilta. BodyVive oli todella hauska tunti, sen aikana ei ehtinyt miettiä kertaakaan että "joko tää loppuu, koska pääsee syömään!"



Siitä voi vähän kurkkia mitä mun Polar sanoi BodyVivestä. Pelkäsin jo että koko mittari on mennyt rikki kun sitä ei ole käytetty kunnolla pariin viikkoon, mutta kyllä se näytti ihan hyvin toimivan. 

Tuntien välissä oli noin vartin mittainen tauko jonka aikana ehti juuri ja juuri tasata hengityksen, pyyhkiä lattialle valuneet hikikarpalot pois liukastamasta parkettia sekä käydä täyttämässä vesipullon.

Seuraavaksi olikin vuorossa tunnin kestävä BodyCombat jota odotin tosi paljon. Siitä asti kun olen jumppasalien lattioita kuluttanut, olen ollut hulluna kaikkiin lajeihin jotka pitävät sisällään lyöntejä, potkuja, nyrkkeilyä ja taistelulajeja. (Musta olisi varmaan pitänyt tulla nyrkkeilijä?) Siksipä odotin BodyCombatilta ihan erityisen paljon, enkä onneksi joutunut pettymään!

Koko tunti oli täyttä tykitystä. Hakkasin ja potkin niin vimmatusti. Hypin ja pompin henkeni edestä niin että välillä tuntui että taju lähtee, mutta periksi en antanut. Olin aivan liekeissä!




Ja tämä taisikin olla ensimmäinen kerta kun Polarin mielestä tein kovatehoisen harjoituksen. Jes! Tuntien jälkeen olin niin hiestä märkänä, että mukana olisi saanut olla enemmänkin vaihtovaatetta... Fiilikset olivat loppuillan tosiaankin jotain niin käsittämättömän mahtavaa että minua ei olisi varmaan uskonut samaksi ihmiseksi jos maanantaina oltaisiin satuttu näkemään. 

Saattaa olla että alkusyksystä uskaltaudun ehkä kokeilemaan myös naapurisalin LesMills-tunteja, ettei tarvitse aina ihan toiseen kaupunkiin lähteä. Tämäkin nyt vain pienoinen ehkä, sillä en aio luopua lempiohjaajani tunneista joilla olen hypännyt jo vuosia. Tuo eilinen kokeilu kuitenkin toi mahtavan piristysruiskeen arjen keskelle, ja nyt uskon taas saavani vauhtia treeneihin! 

Tosin, tänään skippasin treenit kipeiden jalkojen verukkeella, nukuin pitkät päiväunet ja nyhväsin sohvalla sipsi- ja karkkipussin keskellä... Ajattelin että jos tekisin huomenna aamutreenin ennen sukuloimaan lähtöä.... (You wish...)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kesän treenisuunnitelmat

Bootcamp-kurssilla meidän piti laatia itsellemme liikuntasuunnitelma loppukesäksi. Tein omani kesä-heinäkuulle, sillä elokuu tuntuu niin kaukaiselta. Sen ehtii onneksi myöhemminkin!



Nyt kesäkuussa olisi tarkoitus puristaa täysillä tuonne juhannukseen asti. Juhannuksena otetaan sitten lepiä (toisin sanoen krebataan Nummirockissa tukka takussa) jonka jälkeen taas muutaman päivän rutistus ja jälleen viikonlopuksi festari-keskeytys sekä Rammstein ♥♥♥




Koko heinäkuun olenkin ansaitulla LOMALLA, jolloin on aikaa keskittyä taas tekemiseen. Haastavaa suunnittelusta teki se, että ei voi etukäteen tietää millainen sää on milloinkin. Entä jos koko kesäkuun sataakin vettä taivaan täydeltä, just kun oon suunnitellut tekeväni paljon aerobista ulkona sekä muita ulkotreenejä? Ja heinäkuussa paistaakin sitten koko ajan aurinko kirkkaalta taivaalta, kun minä haluaisin pumpata salilla?



Näin äkkiseltään nuo kalenterit näyttää melko täysiltä, vai mitä? (HUOM. kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi ni ei tarvi tihrustaa.) No niin kuuluukin. Luultavasti suunnitelmat muuttuu vielä moneen kertaan, tulee yllättäviä menoja, reissuja ja muuta mukavaa mikä kuuluu kesään. Saattaapa sekaan mahtua muutama sairaspäiväkin, puhumattakaan niistä päivistä kun vain lusmuan suunnitelmista ja makaan sisällä tekemättä mitään.







Mutta kun suunnitelma on tehty, teipattu jääkaapin oveen ja kaiken lisäksi vielä julkaistu täällä, tulee sitä ehkä noudatettua paremmin kuin ilman edellä mainittuja toimenpiteitä. On vähän kuin pakko onnistua, kun hommasta tekee julkista. Lisäksi voin siitä jääkaapin ovesta aina tarkistaa että mitä on jäänyt tekemättä, mitä kannattaisi ja voisi seuraavaksi tehdä.




Pakko kyllä myöntää että ensimmäisten päivien jälkeen on tullut luistettua suunnitelmasta aika lahjakkaasti. Viime viikko kului töiden lisäksi nukkuessa; duunipäivä alkaakin nyt kesäkuussa kahdeksan sijaan jo kuudelta, ja homma on noin 150 % fyysisempää kuin aikaisemmin. Iltapäivät tuleekin sitten vietettyä vaakatasossa peiton alla, joten viime viikolla kaikki jumpatkin jäi välistä.

Onneksi on vielä aikaa ryhdistäytyä ja ottaa menetetty aika kiinni!!










torstai 2. kesäkuuta 2016

"Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee...."

... ja silleen! 



Jokin aika sitten multa pyydettiin postausta joka sisältäisi vanhoja valokuvia. Täältä pesee. Kuvien plärääminen oli jokseenkin haastavaa. "Voi ei, miksi mulla on ollut tuollaiset hiukset!", "KAMALAT MEIKIT!" ja "Herranjumala mitkä ryysyt!" Edellisen kuvienmuistelu-postauksen pääset lukemaan tästä, se tosin on kuvien osalta paljon suppeampi kuin tämä tulee olemaan, mutta tuossa vanhassa tekstissä kerron laajemmin taustastani, käyppä siis ihan ekaksi lukaisemassa se, jos olet uudempi lukija!

Oma koko ei niinkään aiheuttanut inhotusta, sillä kaikki se on menneisyyttä ja johtunut erilaisista elämäntilanteista. Hyvän ja onnellisen elämän sitä on elänyt vaikkei aina olekaan ollut niin "tikissä". Sen huomaa jo kuvien määrästä!  Kuvia selatessani laitoin myös merkille että mun iho on nykyään paljon paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. En osaa sanoa mitä olen ruokavaliossani ja elämäntavoissani muuttanut, mutta suupielet ja nenän alunen eivät enää halkeile ja muitakin epäpuhtauksia puskee naamaan paljon vähemmän. (paitsi että silloin kun puskee niin tietysti mahdollisimman näkyvälle paikalle...)

Yritän saada kuvat tähän nyt jonkinlaiseen aikajärjestykseen mutta virheitäkin saattaa toki ilmetä. En jaksa hirveästi panostaa kuvien selityksiin, jokainen tehköön omat johtopäätöksensä. :) 

Rippikuva v. 2007
Vuonna 2008


2009, 17 v.

Edelleen 2009, JAPANISSA. Kyllä, Japanissa!!
Vuonna 2010
2010, omat 18-vuotissynttärit. Ja aina on ruoka maistunut!
Omat ylioppilasjuhlat vuonna 2011.



Kesä 2012
Edelleen kesää 2012
Ja yhä vieläkin kesällä 2012
Kuten kuvistakin huomaa, kesällä 2012 olin ehkä "pahimmassa kunnossa". Sen verran haluan kuitenkin hommaa selitellä, että tuon vuoden aikana tapahtui ehkä eniten muutoksia mun tähän astisessa elämässä. Lisäksi olin viikot koulussa ja viikonloput töissä, joten meno oli aika stressaavaa. Onneksi ei kuitenkaan olla enää tuossa pisteessä! 

Talavi 2013
Myöskin talvi 2013
Vieläki 2013!!
Sitten seuraavaksi vähän kesää 2014, jolloin itekki tajusin että hei nyt pitää tehä asialle jotain. 


AH noita yliliikkuvia niveliä, rakastan!



Seuraavat kuvat on otettu blogin aloittamisen jälkeen, mutta ne on jääneet julkaisematta syystä tai toisesta. Yleensä siksi että julkaistavaksi on valikoitunut "parempia" otoksia joissa makkarat ja röllykät ei näy. Samahan tässä on nyt kuitenkin käydä läpi ajanjakso blogin perustamisesta tähän päivään, ja kun ei viitsi samoja kuvia julkaista kahta kertaa, niin tässäpä nämä nyt olisi;


Keväällä 2015. MIKSI minulla ei ole enää noita hiuksia!?
Kesällä 2015

Kesällä 2015

Välillä vähän turvottaa..?

Syksyllä 2015. 


Joulukuussa 2015. Edelleen, miksi hävitin nuo hiukset...??!?
Keväällä 2016
Huhtikuu 2016
Toukokuun viimesiä päiviä, 2016

Touko/kesäkuu 2016

Toinen kesäkuuta, 2016!!!
Hitto vie, nyt se on tehty! Eikä ollut edes niin kamalaa kuin muistelin. Kylläpä nyt on helpottunut olo! Nyt jään vain kauhistuneena odottelemaan teidän kommentteja. Onko mitään muutosta tapahtunut, vai onko se vain mun superluja itsetunto joka tänään sanoo että "SÄ NÄYTÄT UPEALTA, jaksoithan just luistella 8 kilometriä ja riehua tunnin kahvakuulan kanssa !!" ?