maanantai 2. toukokuuta 2016

Päivä mun matkassa.


Herätyskello oli soimassa jo kello 5:00 mutta skippasin aamulenkin tänään. Harmittaa, sillä aamulla paistoi niin ihanasti aurinko että olisin varmasti saanut kunnolla rusketusta pintaan ulkona huhkiessani. Annoin meidän viirivehkalle aurinkokylpyä, silmä aamut ovat ainoata aikaa päivästä kun meidän olohuoneeseen paistaa aurinko.


Aamupalaksi puuroa raejuustolla ja marjoilla. Meidän ruokapöytä on sotkuinen kuin mikä, vaikka kaikki paperi- ja lehtipinot ovat sellaisia että ne olisi todella helppo raivata nopeasti pois tieltä. Jostain kumman syystä mulla ei vain ole viime aikoina ollut aikaa panostaa kodin siisteyteen. 


Aamupalan jälkeen vartin laittautumishetki. Tästä mun meikkiklaatikosta olen aika ylpeä, se kun on kohtuullisen siisti. Kaikki tavarat ovat siellä missä niiden kuuluukin joten meikkaaminen on aamulla nopeaa ja helppoa. Raivatahan tuo pitäisi, ihan jokaista tuotetta kun ei tule käytettyä päivittäin, tai edes kuukausittain...


Hiuskriisi puskee edelleen melkein joka päivä. Vaikka tyvikasvu ei nykyään erotukaan muusta väristä, oman ongelmansa tuo hiusten huono kunto. Pehkoa ei saa hyvän näköiseksi sitten millään. Lopulta päädyin sileään ponnariin, vaikka kaikki mahdolliset variaatiot tuli kyllä tänä aamuna testattua.


Työmatkan hurautan keskimäärin noin kuudessa minuutissa. Tuulisella säällä tai sateessa saattaa mennä seitsämänkin minuuttia, mutta tänään kulutin matkaan ainakin kymmenen! Oli nimittäin niin lämmintä ja IHANAA että oikein nautiskelin säästä eikä mulla oikeastaan ollut edes kiire. Tässä asiassa olen nimittäin parantanut tapani! Vuosi sitten lähdin kotoa vasta varttia vaille, nykyään olen aina viimeistään silloin jo työpaikan pihassa. Hyvä minä!


Työpäiväni kului aika pitkälti tämän aineen parissa. Hieman pelottaa se, että saatan nykyään ajoittain jopa ajatella ruotsiksi....


Lounastauolla lämmitin mikrossa wokkivihanneksia ja jauhelihaa. Salaatit tulee multa jo korvista, joten oli kiva syödä vaihteeksi jotain muuta. Tätä varmaan sitten taas niin kauan että kyllästyn....


Lähdin töistä neljän aikaan hyväntuulisena. Itse askartelemani "huoneentaulu" nostatti vielä enemmän suupielet korviin, kun vilkaisin sitä viimeisenä työhuoneesta poistuessani.



Nykyään osaan jo rytmittää syömiseni suhteellisen hyvin. Siirrän iltapalan välipalaksi ennen jumppaa, joten jumpassa jaksaa hyvin eikä kotona tarvi enää tehdä kuin yksi ruoka. Olen jo aika sissi tuon rahkan syömisessä. Enää ei tarvitse ottaa edes nenästä kiinni jotta se uppoaisi, aivot vain OFF-moodiin ja lusikalla naamariin. Ei meinaan ole mun herkkua tuo mössö.



Säntäsin jumppaan tänään melkein puoli tuntia etuajassa, sillä en millään malttanut himmailla kotona. Nappikuulokkeista raikasi uusi lempparibiisi, jonka aion esitellä myöhemmin tällä viikolla. Jumppaohjelmassa oli tänään piloxingin ja bodypumpin sekoitus. 



Jumpan aikana mietin että mikä mua vaivaa kun hikoilen kuin pieni sika. Sain aikaan sellaisen Saimaan jumppasalin lattialle että heikompaa hirvittäisi. Välillä piti itsekin miettiä että kärsinkö pahemmanlaatuisesta virtankarkailusta vai mitä nämä pisarat oikein ovat. Toisaaltahan hikoilu on merkki siitä että treeni menee perille, mutta epäilyttää silti mikä on vikana kun viikko toisensa jälkeen vaiva ei vain helpota.



Iltapalaksi huitaisin vielä nuudeliwokkia kanalla ja kasviksilla, samalla kun lueskelin Puhdistamon superfood-opasta. Tarkoitus oli vetää vielä nopea putkirullailuhetki olkkarin lattialla, mutta taidan olla laiska (tänäänkin) ja painella suoraan nukkumaan. 

Ja LUPAAN että huomenna en skippaa aamulenkkiä, vaikka sataisi räntää vaakatasossa 100 km/h ja pakkasta olisi -45 astetta. En skippaa!




4 kommenttia:

  1. Miten se väsymys mistä aiemmin korjoittelit, onko se väistynyt? :)

    VastaaPoista
  2. Mitä teet työksesi? :)

    VastaaPoista
  3. Moi anonyymit! Tekaisen postauksen johon kirjoittelen näitä kysymyksiä mitä mulle on tullu. :)

    VastaaPoista
  4. Mä niin tykkään näistä myday-postauksista :) Kiva oli lukee!

    VastaaPoista