sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kuulumiset vol xxx.

Ai niin, mun piti kirjoittaa siitä oikeasta elämästä. No täältä pesee:


Paino jumittaa edelleen siinä hippasen alle kasikympissä. Olisin jo niin paljon pidemmällä jos viikonloppuja ei olisi olemassakaan. Tai tota lätkän MM-turneeta. Eli on siis (taas) kaikkien muiden syy, kun minä en onnistu. Joopajoo. Vaikkei paino ookkaan tippunut moneen viikkoon, oon silti tyytyväinen itseeni. Itsetunto on kasvanut ja olo on supergooooood.
Laskeskelin että tää jumpparumba alkoi kuusi viikkoa sitten. Kuusi viikkoa mulla on siis ollut jumppia neljänä päivänä viikossa, välillä viitenäkin. Olen onnistunut KOLMEN VIIKON ajan olemaan skippaamatta yhtään niistä. Siis kolme viikkoa kuudesta!

Toukokuun alku meni jokseenkin heikosti. Väsytti hurjasti ja nukuin liian vähän. Yöunet jäi vähäisiksi, mutta joka päivä on täytynyt nukkua päikkärit. Aamulenkkejä en ole tehnyt toukokuussa kertaakaan. Ruokailupuoli sujuu arkisin tosi hyvin, olen saanut kehitettyä sellaisen rutiinin ruuanlaittoon ja itse syömiseen, että sen kanssa ei ole enää mitään ongelmia.

Ainut kompastuskivi mulle on tosiaan nuo viikonloput. Nukun pidempään kuin viikolla, eikä päivät ole muutenkaan säännöllisiä, joten ruokailun sovittaminen siihen sekaan on melkoinen haaste. Lisäksi viikonloppuisin tulee herkuteltua ja syötyä ohi ohjeiden. Oon kuitenkin oppinut antamaan sen itselleni anteeksi, varsinkin kun onnistun palaamaan ruotuun aina maanantaisin.

Jos toukokuussa on muuten mennyt huonosti, niin onneksi viime viikko oli poikkeus. Treenejä tein maanantaista lauantaihin joka päivä, ja se tuntuu lihaksissa. Maanantaina ja tiistaina jumppailtiin sisällä, keskiviikkona oli ulkotreeni maastossa ja torstaina heiluteltiin kahvakuulaa pihalla. Perjantaina kävin bootcamp-jengin kanssa vetämässä mäkitreenin joka meni aivan loistavasti. Mäkitreenejä ehdottomasti lisää!

Lauantaina huutelin lenkkikaveria Facebookissa ja yritin houkutella kavereita mukaani liikkumaan. Tällä kertaa ei tärpännyt, mutta tahdonvoimaa löytyi onneksi sen verran että sain vedettyä rullaluistimet jalkaani ihan yksin. Aloitin rullailukauden kevyesti 12 kilometrin lenkillä, kuten Instagramista joku saattoi jo huomatakin.





Tilasin perjantaina itselleni uudet luistimet Intersportin varastontyhjennys-alesta, joten luistelukesä voi alkaa! Viime kesänä en uhoamisestani huolimatta käynyt luistelemassa kuin muutaman kerran.

Kesäjumppia on jäljellä vielä parin viikon ajan, sitten pitäisi osata liikkua yksin. Jonkinlaista alustavaa suunnitelmaa olen jo kyhäillytkin, ja bootcamp-porukan kanssa on ollu puhetta että sovittaisiin treeni-treffejä vaikka varsinainen kurssi päätyikin perjantaina. Mikä ettei!
 
Onnistuneen treeniviikon kunniaksi mässäilin grilliruualla eilen oikein antaumuksella. Uskaltauduin myös lähtemään ulos kesävaatteissa ensimmäistä kertaa tälle vuotta. Ystävät, maaseutu, auringonpaiste ja hyttyset, mitäs muuta sitä ihminen tarvitsee rentoutuakseen!




Kun viikon päästä haen myymättä jääneet tavarat kirpputorilta, ja saan myyntivoitot käsiini, aion ostaa koko rahalla uusia VAATTEITA! Tällä hetkellä mulla ei ole yksiäkään farkkuja jotka istuisivat täydellisesti, kesävaateita on vähänlaisesti ja treenipaitojakin tarvitsen kipeästi lisää. Ihanan turhamaista.


Summerbucketlist on jo otettu työn alle. Geokätköjä on löytynyt tähän mennessä 12 kappaletta ja Provinssi-lippu on piilotettu kirjahyllyyn. Myös kaveriporukan mökkireissu Kuopioon on ottanut kunnon harppauksen eteenpäin. Pitkä kuuma kesä, täältä mä tuun!


Tulipa tästä sekava postaus, mutta ei se kai eroa mitenkään normaalista!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Pikapäivitys.

Tulin vain ilmoittamaan että olen edelleen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikken ehdikään blogia päivittelemään. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä teitä lukijoita kohtaan, vaan merkki siitä että minulla todellakin on muutakin elämää kuin ruudun tuijottaminen 24/7. Viime viikot ovat niin kiireisiä että kello kourassa on tullut juostua, jotta joka paikkaan ehtisi. Kuulumisten kertominen on ollut mielessä, mutta aikaa tai flow-tilaa ei ole vain löytynyt, varsinkaan yhtä aikaa. 






I'm still here, eli ette päässeet musta eroon vieläkään, HÄHÄÄ!

torstai 19. toukokuuta 2016

HELLO (summer), is it me you lookin for...?

Hyvä näin harmaana päivänä kirjata ylös vähän kesäsuunnitelmia, siihen ihmeelliseen, nopeasti ohi kiitävään vuodenaikaan kun ei ole enää pitkä ponnistus. Viime kesänhän vietin kokonaan onnellisesti lomaillen, sillä koulujen loma-aikoina koulunkäynninohjaajatkaan eivät yleensä ole töissä. Tulevana kesänä tilanne on tällä kertaa hieman toinen, ja kesäkuu hujahtaa töissä milloin mitäkin hommaa hoidellen. En oikein itsekään vielä tiedä minkälainen tuosta kesäkuusta muodostuu, mutta mukava varmasti, sen tiedän jo nyt!
Paljon puhutaan siitä ettei saisi elää "sitkun"- elämää vaan CARPPE f*cking DIEM, ja nauttia joka hetkestä. Väkisinkinhän sitä tekee suunnitelmia, sillä muuten mulla jäisi ainakin moni asia tekemättä. Kesän päätteeksi huomaisin että hups, sitä on tullut sitten loikoiltua kotona kaikki päivät.
Viime kesäksikin tein listan tulevista tapahtumista ja tekemisistä. Kaikki suunnitelmat toteutuivat ja taisinpa kesän lopussa laskea että kotona tuli vietettyä vain yksi kokonainen viikonloppu, mutten viiletinkin pitkin poikin Suomea milloin missäkin. Onneksi arkisin oli vähän rauhallisempaa, mutta jotenkin onnistuin järjestämään kaikki menot aina viikonlopuiksi...
Kuva täältä
Tulevalle kesälle uskaltauduin tekemään hieman pidemmän listan. Osa suunnitelmista on pieniä arkipäiväisiä tekoja, osa taas isompia, aikaa, rahaa ja suunnitelmallisuutta vaativia projekteja. Viime kesänä tuli tosiaan viiletettyä niin kovasti ympäri Suomen, että tulevana kesänä taidan ottaa vähän rennommin, viettää aikaa maaseudulla ystävien kanssa pienenpienistä asioista nautiskellen.


Ihan ensimmäisinä lomapäivinä heinäkuussa aion nukkua niin pitkään kuin sielu sietää. Ja kun minusta on kyse, saattaapa hyvinkin olla että konkoilen makuuhuoneesta vasta iltapäivällä kolmen aikaan, jos herätyskellon ei anneta osallistua peliin. Mutta se mulle sallittakoon. Sitten ryhdistäydyn ja siirrän kelloni normaaliaikaan. Eikö olisi aika optimaalista jos lomalla nousisi ylös viimeistään kello yhdeksän...?



Muuten aionkin valvoa paljon. Suomen kesä on niin taianomainen että enää en aio tuhlata sitä torkkuen. Se, tarkoitanko valvomisella aikaisia aamuherätyksiä vai yömyöhään kukkumista, selvinnee tulevaisuudessa... Ehkäpä hieman molempia.

Suomen kesään kuuluu ehdottomasti grillaaminen. No, koska kesä tulee vietettyä dieetin merkeissä, joudun hieman kyttäilemään mitä suuhuni laitan. Silti en aio kieltäytyä kaikista herkuista ja muutenkin pyrin loihtimaan sallituista aineksista toinen toistaan herkullisempia ruokalajeja. Aion siis syödä hyvin.


Från här.


Vaikka nautiskelenkin kesän aikana ruuasta, aion myös laihtua samalla. Mitenkö se on mahdollista? No siten että liikun ennätyspaljon. Tarkoitus olisi rullaluistella, pyöräillä ja lenkkeillä enemmän kuin monena edelliskesänä. Lisäksi haaveilen uivani paljon järvissä ja suunnitteilla olisi myös SUP-lautailun kokeileminen. Tarkoitus olisi myös virallistaa harrastus jota olen itse seuraillut pitkään vain sivusta; geokätköily. Lähimaastoihin on piilotettu useita kätköjä, naapurikuntiin sitäkin enemmän. Lisäksi muualla Suomessa matkaillessa on helppo tutustua historiaan kätköjä etsimällä.


Geokätköillessä on  hyvä täydentää pakastinta samalla. Loppukesästä aion poimia ja pakastaa marjoja hullun lailla.  Talven aikana on kulunut niin paljon mustikoita että anopinkin pakastin on varmaan kohta tyhjä, enkä halua edes laskea paljonko pakastemansikoihin on uponnut rahaa. Elokuu tulee siis todennäköisesti vietettyä marjapusikoissa kykkien. Ei paha.

Kaiken kaikkiaan aion siis ulkoilla melko paljon ja nauttia elämästä.  Mutta entäs ne suuremmat suunnitelmat sitten?


Nyt Liten myötä tulee varmaan taas osallistuttua useampiinkin ryhmätreeneihin milloin missäkin. 11.6. olisi Tampereella oikein suuret kimpparääkit, harkitsen vielä menemistä. Ei sillä ettenkö uskaltaisi tai etteikö huvittaisi, mutta kyytihommat täältä Pohojos-Pohojanmaalta ovat aina vähän ongelmallisia. En viitsisi maksaa kuuttakymppiä matkustamisesta yhden päivän takia... Asia on kuitenkin työn alla!

NUMMIROCK. Ensimmäinen suuri juttu tämän kesän suunnitelmissa. Festari on pakko ottaa uusiksi tänä kesänä, sillä viime vuonna oli niin upea meno kaatosateesta huolimatta. Tänä vuonna mun kesä taitaa kunnolla vasta alkaa tuolloin juhannuksena, sillä jussin jälkeen käyn enää muutaman päivän töissä ja jään lomailemaan.

Tämän varastin TÄÄLTÄ.


Viikon kuluttua juhannuksesta onkin jo Provinssi. Ja siellä esiintyjänä Rammstein. Ja minä siellä katsomassa sitä.... Mun hengitys salpautuu ja alkaa itkettää kun ajattelenkin koko asiaa. Tämä on se koko kesän kohokohta, tai oikeastaan varmaan mun elämän kohokohta. Siis voitteko kuvitella, mun suurimmasta unelmasta on tulossa totta, VIIMEINKIN!!??!? Yöpaikan sain jo itselleni järjestettyä, enää mietityttää kyyti... Niin, ja varmaan se pääsylippukin kannattaisi ostaa? No, ehtiihän tuota...

Kuva PÖLLITTY täältä.


Heinäkuussa olisi tarkoitus käydä ainakin pääkaupunkiseudulla, Savossa, ehkäpä Jyväskylässä ja haaveilenpa minä käyväni myöskin Rovaniemellä. Aika tiivis setti tulee jos neljässä viikossa meinaa kiertää koko Suomen, mutta ei se kai ole mahdottomuus.


Stressata en silti aio, kunhan nyt ei tosiaan kävisi niin että huomaan elokuussa maanneeni koko loman pitkällään ja syöneeni (taas) hieman liikaa jäätelöä....

Minkälaisia lomasuunnitelmia muilla on? Vai onko edes lomaa?

tiistai 17. toukokuuta 2016

Parraat lenkkibiisit AT THE MOMENT.

To write- lista vaan kasvaa kasvamistaan eikä mulla ole aikaa kuroa sitä kiinni. Aika moni varmaan tietää sen tunteen kun joku asia painaa ja sitten se tuntuu vain kasvavan ja kasvavan eikä sille pysty sitten enää tekemään oikein mitään. Nyt on ollut näiden tekstien kanssa sellainen fiilis ettei oikein saa mistään sitä hyvää fiilistä aloittaa, joten helposti kirjoittelee vain jostain jonninjoutavista energiajuomista aikansa kuluksi.
Ehkä tuon kirjoita näistä- listan lyhentämisen voisi aloittaa siitä helpoimmasta, eli toisen listan tekemisestä. Uhkailin nimittäin tuossa jokunen aika sitten kertovani biiseistä jotka kolahtaa just nyt lenkkeillessä. Vajaa vuosi sitten tein edellisen listan ja siellä kerroinkin että on harvinaista jos minut näkee treenaamassa ilman musiikkia. 
Jumpissa nyt soi aina joku ohjaajan valitsema biisilista. Lenkillä kuljen napit korvissa ja ostinpa taannoin itselleni mukana kulkevan bluetooth-kaiuttimen nyt tauolla olevaa saliharrastusta varten. Hommasta ei vain yksinkertaisesti tule yhtään mitään ilman musiikkia.
Musiikkiaddiktina olen myös huomannut että hyvät kappaleet ovat harvassa. Listarenkutuksista muhun uppoaa vain noin 5%. Turhaa on myös yrittää kysyä kavereilta biisisuosituksia, sillä harvoin yksikään niistä kolahtaa vaikka joku sattuisi ihan hyvä muuten olemaankin. Myöskään ne kipaleet joita yleensä iste kuuntelee vaikka autolla ajaessa, illanistujaisissa tai ihan muuten vain, eivät aina toimi treeneissä. Treenibiisit ovat niitä jotka pitää vain itse löytää, ja  usein ne löytyvät juuri silloin kun vähiten niitä etsii. Omalla kohdallani ne eivät usein myöskään edusta sitä genreä jota normaalisti kuuntelen.
Mun uusi suosikkijuttu on Spotifyn Viikon suositukset- lista joka ehdottaa joka maanantai 30 kappaletta jotka valikoituvat sen perusteella minkä tyylistä musiikkia kuuntelee. Suurin osa noistakin ehdotuksista on täyttä paskaa (mainittakoon menneistä suosituksista mm. Matti Nykänen, Bat ja Ryyd sekä lukemattomat never heard- suomiräppiheebot).  Silloin tällöin listalle sattuu myös muutama todellinen helmi jotka poimin talteen myöhempää testausta varten.
Jos sattuu olemaan samanlainen perfektionisti kuin minä, saattaapa olla että joku kappale ei tunnukaan hyvältä kun sitä pääsee testaamaan käytännössä. Omalla kotisohvalla tai autoradiosta kuultuna saattaa tuntua että "hei täähän on hyvä" mutta lenkillä se vain latistaa tunnelman.
Mulla soi tällä hetkellä repeatilla Spotifyssa lite2016-lista jota pyöritän satunnaistoistolla. Siltikään kaikki noista noin 50 kappaleesta ei saa multa tykkäyksiä. Ne on jossain vaiheessa lisätty listalle testiksi mutta en ole jaksanut niitä kuitenkaan poistaa huomattuani ne kelvottomiksi.

Tässä kuitenkin maininnan arvoisia kappaleita jotka olen kohta luukuttanut loppuun:

1. Seinabo Sey - Hard time (Kretsen remix)
Tämä tuli vastaan jokin aika sitten eräissä kotibileissä. Nimenomaan tämä remix-versio, sillä alkuperäinenhän on kuunneltu kyllästymiseen asti jo aikoja sitten. Aivan älyttömän kova ralli joka saa hyvälle tuulelle välittömästi. Kuuntele vaikka.

2. Redrama - Now
Tämä on yksi harvoista joka löytyi juurikin sieltä viikon suositukset- listalta. Biisissä on sellainen tunnelma että koko ajan on pakko pistää töppöstä toisen eteen rivakammin tai muuten jää ehkä jostain paitsi...?

3. Turmion Kätilöt - Hyvissä höyryissä
Kappaleen nimikin jo kertoo että tätä pitää kuunnella treenatessa.

4. Elastinen feat. Sami Hedberg - Täytyy jaksaa
Elan ja Samin yhteisbiisi tuli kulutettua loppuun jo sen ilmestymistä seuraavana päivänä, mutta pienen tauon jälkeen toimii varmasti taas 100-0. Sanoista on helppo hakea motivaatiota itselle jos se nyt joskus sattuu olemaan vähän hukassa...

5. Negatiiviset Nuoret - Mä oon niin ruma
Kamalat sanat, hyvä energia. Ei kai tarkoitettu tosikoille.

6. W.A.S.P. - Crazy
Tämä on soinut meidän autossa jo vuosia mutta vasta hetki sitten tajusin että mikseipä tätä kuuntelisi vaikka juoksulenkilläkin...?

7. Raised Fist - Man & Earth
Loistava kiukuttelubiisi, sopii niin raivolenkille kuin ihan tavallisellekin..

8.  Leo Morachhioli feat. Rob Lundgren - Eye of the tiger (metal cover)
Jos tykkää niistä legendaarisista motivaation nostatus kappaleista, mutta on jo kyllästynyt alkuperäisiin niin tästä on hyvä aloittaa uusien fiilistely. Toimii, ainakin täällä! Jos tykkäät niin kuuntele myös muita Morachhiolin covereita, sieltä saattaa löytyä yllättäjiä!




maanantai 16. toukokuuta 2016

#FITNESSpaskaa testaa; TRUE BCAA

Oon haistellut somesta että nämä TRUE BCAA-juomat ovat nyt fitnessmaailman kuuminta hottia. Ja koska mä olen TRUE-fitnessmuija, halusin nyt myös maistaa tuota ihmejuomaa, elämän eliksiiriä, kun sitä kerrankin oli saatavilla. 
330 millilitran pönttö maksoi Prismassa vajaat kaksi euroa. Nappasin sattumanvaraisesti kouraani sen joka oli mukavimman näköinen ja jonka maut tuntuivat miellyttävimmiltä. Ilmeisesti tämän kotimainen versio on Nocco, jota ei tällä kertaa ollut saatavilla.




Koska en ikinä ole mielestäni ollut mitenkään herkkä kofeiinille, uskalsin huitaista tökötin naamariin vielä illalla hieman ennen nukkumaanmenoa. Vaikka tuotteessa ei ole lisättyä sokeria, maku oli niin makea että hampaita vihloo jo pelkkä ajatuskin. Lisäksi juomassa oli mun mielestä jotenkin teollinen maku, vaikka en tiedä oliko se sitten tuo goji-marja joka toi makuun hassun vivahteen.


Pitikin mennä ajattelemaan että "ei kofeiini muhun ennenkään oo vaikuttanut", nimittäin nyt vaikutti, ja lujasti! Lopputuloksena siis se että pyörin koko yön sängyssä kuin mikäkin hyrrä ja työpäivä on painettu 1,5 tunnin yöunilla. Jee, "suosittelen ehdottomasti"! Olo on nyt lähinnä tällainen;






En ole koskaan ollut mikään energiajuomien puolestapuhuja, ja nyt jäi kyllä sellainen olo että en puolustele tätäkään yhtään sen enempää. Olisi ehkä kannattanut tutustua tuoteselosteeseen ja muiden käyttäjien kokemuksiin paremmin ennen kuin tätä meni itse testaamaan.  Litku sisältää BCAA-aminohappoa, L-karnitiinia, ja älyttömän paljon kaikenmaailman vitskuja ja lisäaineita. Makuja on yhteensä neljä, joista toinen, mustikka-acai sisältää myös kofeiinia. Sitruksen sekä limen+päärynän makuisissa juomissa sitä taas ei ole ollenkaan.



Ensin ajattelin että no jee, juoma on varmasti ihan hyvä urheilijoille jotka välttelevät turhia kaloreita mutta kaipaavat piristystä. Tai onhan tuota ihan kiva juoda silloin tällöin kun haluaa vaikkapa herkutella... Mutta sitten rupesin miettimään että joopa joo, taas saadaan markkinoille yksi litku jolla saadaan ihmiset koukkuun. Itse ainakin aion jatkossa hankkia energiani jostain muualta, esimerkiksi vaikkapa ihan puhtaasta ruuasta ja raa'asta treenistä. Nih. Ja sitä paitsi, olen ihan varma että jos nauttisin tuota vaikkapa pitkän ajomatkan aikana, vaikutus ei varmasti olisi samanlainen, päinvastoin....



perjantai 13. toukokuuta 2016

Paras taco-soossi IKINÄ!








Onnistuin vahingossa eilen luomaan mestariteoksen, palan taivasta tai mitä muita ylistäviä adjektiivejä niitä nyt onkaan olemassa! Oikeastihan sen valmistusaineet ovat maailman yksinkertaisimmat ja löytyvät helposti melkein jokaisen kaapista, mutta ajattelin silti jakaa ohjeen kaikkien ihmeteltäväksi. Tai muistanpahan ainakin itse tulevaisuudessa vanhoja tekstejä lueskellessani että joskus se minäkin näköjään onnistun!!
Kysehän on siis otsikon mukaisesti taco- tai tortilla-täytteestä. Toissapäivänä kaupasta sattui mukaan ruis-tortilloja joista innostuin sitten ihan totaalisesti. En enää jaksa vetää ruokavaliota ihan 100% täysillä, vaan sallin tällaisia sovellutuksia että terveellisempi linja jatkuisi myös varsinaisen dieetin päätyttyä. Siispä tortillaa ruisleivän sijaan, ja ei haittaa yhtään!!
Tuon kammottavan näköisen mutta taivaallisen makuisen mössön salaiset ingredientsit tulevat siis tässä:
  • 400 g naudan jauhelihaa
  • 3 punasipulia
  • 6 tomaattia
  • valkosipulia oman maun mukaan
  • 1/2 paprikaa
  • mustapippuria
  • kuivattua basilikaa
Jauhelihan olin ruskistanut jo edellisenä päivänä ja maustanut sen taco-mausteella sekä valkosibalilla. Halutessaan voi tehdä niin tai ruskistaa jiilihan erikseen. Tämän soossin tekemisen aloitin kuitenkin kuullottamalla pilkottua sipulia tipassa oliiviöljyä. Sitten lisäsin kuutioidut tomaatit ja paprikan sekä jauhelihan. Lopuksi lisäsin vielä mausteita oman maun mukaan. Keittelin mössöä niin kauan että tomaateista tullut ylimääräinen neste oli haihtunut pois.
Kastikkeesta tuli aivan makuhermot räjäyttävän hyvää. Sanat ei vaan riitä ylistämään. Ei muuta kuin lätyn päälle salaatin, kurkun ja fetajuuston (3%) kanssa. Aivan täydellistä roskaruokaa joka on kuitenkin niin pirun terveellistä, sillä kaikki ainekset ovat sallittujen luettelossa tällä dieetillä. Oh my god, syön vaan tätä seuraavat kolme kuukautta!!


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Madafakin mainokset + loppuelämäni ensimmäiset hetket.

Multa on nyt kahteen kertaan kysytty että eikö kannattaisi pyytää Fitfamilta jonkinlaista sponsori-sopimusta, kun jatkuvasti  mainostan heidän lafkaansa tässä mun huippusuositussa, satapäisen fanijengin true-fitness-blogissani ihan 24/7. Idea olisi sinänsä ihan tosi tosi houkuttava; läski palaisi jatkossa ilmaiseksi ja puolta nopeammin, kun voisin mainita jokaisen tekstin alussa että "Jutta Gustafsberg muuten sponssaa just MUA, huomaatteks...?"
Ei.
Enkö mä ole tarpeeksi painottanut syytä tämän blogin olemassaololle, vai onko se hävinnyt sarkasmin sekaan niin että vain minä itse sen tunnistan? Ei. Mun blogi ei ole olemassa siksi että tienaisin sillä senttiäkään, nyt, koskaan, ikinä. :)
Selvennetään nyt asiaa vielä hieman; olen yläkoululaisesta asti näpertänyt jos jonkinmoista blogia, milloin enemmän, milloin vähemmän ahkerasti. Osa niistä menneistä blogeista oli julkisia, osaa kirjoitin täysin anonyymisti. Koskaan mua ei varsinaisesti ole kiinnostanut suuret lukijamassat tai kirjoituksilla tienaaminen. You know, jotkut sanoo sitä harrastamiseksi?
Olen myös aina lukenut muiden ihmisten blogeja mielenkiinnolla. Etsin jatkuvasti lisää luettavaa, ja luettavien blogien lista saattaa muuttua lyhyessäkin ajassa todella radikaalisti jos huomaan että tää ei nyt vaan vois vähempää kiinnostaa. Mun kiinnostuksen saa hyvin nopeasti lopahtamaan ihan muutamaa pikku kikkaa käyttämällä;
1. Blogin sivupalkit, tekstien välit ja yläbanneri ovat kaikki täynnä räiskyviä ja vilkkuvia mainoksia. Milloin mainostetaan kaalimatoja, lastenvaatteita, ameriikanmatkoja tai autonvuokraamista. Migreeni läsähtää päälle niin että ei ehdi sivulta poistua, ja se peli oli sitten siinä.
2. "Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Saarioisten teurastamon ja Laitilan virvoitusjuomatehtaan kanssa!" tai "Tämän postauksen lopussa koodi jolla saat 0,75% alennusta kaikista ostoista 15 minuutin ajan!" tai "Postaus sisältää affiliate-linkkejä!" Siinä muutamia lauseita joilla minut saa poistettua hyvin äkkiä lukijoiden joukosta. Olen varmaan sanonut tämän jo aikaisemmin, että ihan kiva jos onnistut olemaan niin hyvä että tosiaan tienaat blogillasi vaikkapa kuukausittaiset vuokra-rahat, mutta minua jatkuva mainostaminen jostain syystä vain raivostuttaa.


Niin, eli ehkä siis jos haluaisin olla oikeasti tosi sarkastinen ja hauska ja ivata noille mainoksilla eläville supermuotibloggaajille, aloittaisin jokaisen omankin postauksen jollain edellämainituista lauseista. Mutta kun en halua.

Haluan pitää vapauden valittaa itselläni. Jos saan huonoa palvelua tai en tykkää jostakin tuotteesta, haluan sanoa sen ääneen. Samalla haluan myös hehkuttaa jotain aivan mahtavaa palvelua tai juttua ihan vain hehkuttamisen ilosta, enkä siksi että saan siitä rahaa vaikka oikeasti vihaisin super-slim-fit-sukkahousuja koska ne puristaa jenkkiksiä. Huomaatteko mitä tarkoitan?


No entäs ne mun tulevaisuudennäkymät?

Niin tähän kaiken paasauksen ja avautumisen päälle on varmaan hyvä ilmoittaa (ei siis mainostaa) että jatkan sitten Lite-valmennustani vielä kolmella kuukaudella!

Me "vanhat" liteläiset saatiin alennuskoodi jolla sai seuraavan pätkän halvemmalla. Pakkohan mun oli tarjoukseen tarttua vaikka tiedän että sekin oli vain markkinointikikka asiakkaiden kalasteluksi.


En vain uskalla ottaa sitä riskiä että vietän kesän "omalla ruokavaliolla" ja syksyllä taaperran taas työpaikalle ryhävalaan kokoisena kun "tuli kesällä otettua vähän rennommin..." Lisäksi toivon että pääsisin vielä osallistumaan Kirpun vetämiin ryhmätreeneihin sillä niissä oli sitä jotain. Myös se motivoi ihan älyttömästi, että pelissä on omat rahat. Jos epäonnistun tai jätän dieetin kesken niin omapahan on häviöni ja sinne meni nekin rahat joilla olisi voinut ostaa vaikka pitsaa tai muita herkkuja. Syitä on siis monia, mutta niihin ei kuulu Fitfarmin markkinoiminen teille lukijoille. Nettivalmennuksiahan on maailma pullollaan, mutta olen nyt tykästynyt tämän firman tuotteisiin. Lisäksi se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Ja hattua nostan myös heille jotka tekevät lifestyle-changingin täysin ilman minkäänlaisia valmennuksia, itse en vain siihen pystyisi!

Että senmoista, oletteko nyt pettyneitä näihin säälittäviin jymy-uutisiin? Tätä siis luvassa (taas) seuraavat kolme kuukautta!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Cooperin testi ja järkyttävä hiilari-krapula.



Viime keskiviikkona meidän multisport-ohjelmaan kuului cooperin testi. Se sattuikin sopivasti, sillä olin suunnitellut sen juoksemista jo huhtikuun puolelle. Lisäksi aika moni osoitti kiinnostuksensa mun Cooperia kohtaan, kun siitä taannoin kyselin. Joku ehkä muistaa syyskyisen postauksen, jossa kerroin edellisestä juoksukerrastani.
Tuolloin reilu puoli vuotta sitten jaksoin juosta 12 minuutissa kokonaiset 2000 metriä. Olin silloin itseeni hirmuisen ylpeä, ja olihan se parempi suoritus kuin vaikka että ei olisi juossut ollenkaan!
Keskiviikkona mun ainoa tavoite oli, että pääsisin edes hieman pidemmälle kuin viime kerralla. Tein Spotify-listan joka koostui neljästä tajunnanräjäyttävästä kappaleesta ( 100% Battle Beastia siis. ) Pukeuduin mukavimpiin treenivaatteisiin jotka kaapista löytyi. Otin mukaan juotavaa ja vaihtovaatteita. Ennen juoksua jännitti niin maan kamalasti. Mirka oli ihana ja antoi minun juosta ensin, joten kidutus oli onneksi nopeasti ohi. Tai no miten sen nyt ottaa, 12 minuuttia voi olla myös hyvin pitkä aika..
Sää suosi meitä mukavasti, ja kaupungissa vieraileva sirkus ilostutti joka kierroksella. Hölkyttelin tasaisen tappavasti reilun kahden minuutin kierrosajoilla. Jälkeenpäin harmittaa että olisihan sitä ehkä pystynyt puristamaan hieman lujemminkin. Ainakin lopuksi. Maksimisykkeeksi en saanut kuin noin 180. Polar huusi että harjoitus oli maksimiharjoitus, joka kehitti sprinttinopeuttani ja lihasten hermotusta mikä taas parantaa suorituskykyäni. WOW, amazing. Olisin kyllä ilman mittariakin tajunnut että keuhkot räjähtää ja sydän jyrkyttää itsensä ulos rinnasta.  Kaloreita tuossa 12 minuutissa kului kokonaiset 164 (siis ei piruvie juuri mitään!) mutta matkaa kertyi HUIKEAT 2250 METRIÄ, eli 1/4-kilometriä enemmän kuin viimeksi!! Sain palautetta että juoksu oli hyvä ja tasainen, ja mun kuntoluokka on ikään verrattuna HYVÄ. Jee. Meitsin arvioitu maksimaalinen hapenkulutus on kuulema 41 ml/kg/min (mitä ikinä se sitte meinaaki!) ja näin ollen aerobinen kuntotasoni on keskimääräinen. Wau. Tulos ois voinu olla että "paska" tai "surkea", mutta ei, "KESKIMÄÄRÄINEN"!! Hyvä meitsie.


 No, siinäpä ne mun viime viikon treenit sitten oikeastaan olikin. Maanantaina kävin jumpassa mutta muuten ei tullut tehtyä mitään fyysisesti vaativaa. Eli vietin siis lepoviikkoa. Kiitän tai syytän tästä mun soulmatea, BFF:ää Minskiä joka saapui pääkaupunkiseudulta mua ilostuttamaan. Hulluissa kuvioissahan se loppuviikko tulikin sitten vietettyä. Mässäsin itseni täyteen hiilarimättöä oikein edellisten 12 viikon edestä. Heti perjantaina ajeltiin Ylivieskaan herkkuburgereille, ja ilta jatkui mukavissa merkeissä mm. Nivalan Tuiskulassa bailaten.



Täytyypä sanoa etten oo pitkään aikaan tuntenu itteäni yhtä aikaa näin nuoreksi ja näin vanhaksi. Uskomaton suoritus kai sekin on että jaksaa valvoa yli 24 tuntia putkeen...? Lauantaina käräytin itseni auringossa ja hankin kai auringonpistoksenkin, sunnuntai kului onneksi jo vähän rauhallisemmissa merkeissä.

En silti voi uskoa että miten ihminen edes PYSTYY syömään yhden viikonlopun aikana noin paljon kaikkea p*skaa? Pitsaa, kaljaa, karkkia, sipsiä, hampurilaista, kakkua...? Tää syömisistä aiheutunut olotila on jotain ihan järkyttävää, pahempi krapula kuin Nummirockin jälkeen viime juhannuksena.

Tänään jumpassa virtasi taas hiki niin vahvasti että sanoinkin jo ottavani ensi kerralla oman mopin mukaan, jotta saan lopuksi paikat siivottua. Oon ihan 100% varma että ei olis noin paljon soijaa pukannut jos oisin jättänyt vaikka puolet viikonlopun ruuista ahmimatta. Thank God vaaka näyttänyt ihan niin järkyttävää lukemaa kuin pelkäsin, vain + 1,5 kg turvotusta neljässä päivässä?!? Oikein loistava lopetus Litelle vai mitä?


Onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Osa tutuista jo tietääkin miten mun elämä jatkuu tästä eteenpäin, mutta minä pidän teitä huomiseen asti jännityksessä ja painelet itse nyt nukkumaan. Näkemiin! 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Päivä mun matkassa.


Herätyskello oli soimassa jo kello 5:00 mutta skippasin aamulenkin tänään. Harmittaa, sillä aamulla paistoi niin ihanasti aurinko että olisin varmasti saanut kunnolla rusketusta pintaan ulkona huhkiessani. Annoin meidän viirivehkalle aurinkokylpyä, silmä aamut ovat ainoata aikaa päivästä kun meidän olohuoneeseen paistaa aurinko.


Aamupalaksi puuroa raejuustolla ja marjoilla. Meidän ruokapöytä on sotkuinen kuin mikä, vaikka kaikki paperi- ja lehtipinot ovat sellaisia että ne olisi todella helppo raivata nopeasti pois tieltä. Jostain kumman syystä mulla ei vain ole viime aikoina ollut aikaa panostaa kodin siisteyteen. 


Aamupalan jälkeen vartin laittautumishetki. Tästä mun meikkiklaatikosta olen aika ylpeä, se kun on kohtuullisen siisti. Kaikki tavarat ovat siellä missä niiden kuuluukin joten meikkaaminen on aamulla nopeaa ja helppoa. Raivatahan tuo pitäisi, ihan jokaista tuotetta kun ei tule käytettyä päivittäin, tai edes kuukausittain...


Hiuskriisi puskee edelleen melkein joka päivä. Vaikka tyvikasvu ei nykyään erotukaan muusta väristä, oman ongelmansa tuo hiusten huono kunto. Pehkoa ei saa hyvän näköiseksi sitten millään. Lopulta päädyin sileään ponnariin, vaikka kaikki mahdolliset variaatiot tuli kyllä tänä aamuna testattua.


Työmatkan hurautan keskimäärin noin kuudessa minuutissa. Tuulisella säällä tai sateessa saattaa mennä seitsämänkin minuuttia, mutta tänään kulutin matkaan ainakin kymmenen! Oli nimittäin niin lämmintä ja IHANAA että oikein nautiskelin säästä eikä mulla oikeastaan ollut edes kiire. Tässä asiassa olen nimittäin parantanut tapani! Vuosi sitten lähdin kotoa vasta varttia vaille, nykyään olen aina viimeistään silloin jo työpaikan pihassa. Hyvä minä!


Työpäiväni kului aika pitkälti tämän aineen parissa. Hieman pelottaa se, että saatan nykyään ajoittain jopa ajatella ruotsiksi....


Lounastauolla lämmitin mikrossa wokkivihanneksia ja jauhelihaa. Salaatit tulee multa jo korvista, joten oli kiva syödä vaihteeksi jotain muuta. Tätä varmaan sitten taas niin kauan että kyllästyn....


Lähdin töistä neljän aikaan hyväntuulisena. Itse askartelemani "huoneentaulu" nostatti vielä enemmän suupielet korviin, kun vilkaisin sitä viimeisenä työhuoneesta poistuessani.



Nykyään osaan jo rytmittää syömiseni suhteellisen hyvin. Siirrän iltapalan välipalaksi ennen jumppaa, joten jumpassa jaksaa hyvin eikä kotona tarvi enää tehdä kuin yksi ruoka. Olen jo aika sissi tuon rahkan syömisessä. Enää ei tarvitse ottaa edes nenästä kiinni jotta se uppoaisi, aivot vain OFF-moodiin ja lusikalla naamariin. Ei meinaan ole mun herkkua tuo mössö.



Säntäsin jumppaan tänään melkein puoli tuntia etuajassa, sillä en millään malttanut himmailla kotona. Nappikuulokkeista raikasi uusi lempparibiisi, jonka aion esitellä myöhemmin tällä viikolla. Jumppaohjelmassa oli tänään piloxingin ja bodypumpin sekoitus. 



Jumpan aikana mietin että mikä mua vaivaa kun hikoilen kuin pieni sika. Sain aikaan sellaisen Saimaan jumppasalin lattialle että heikompaa hirvittäisi. Välillä piti itsekin miettiä että kärsinkö pahemmanlaatuisesta virtankarkailusta vai mitä nämä pisarat oikein ovat. Toisaaltahan hikoilu on merkki siitä että treeni menee perille, mutta epäilyttää silti mikä on vikana kun viikko toisensa jälkeen vaiva ei vain helpota.



Iltapalaksi huitaisin vielä nuudeliwokkia kanalla ja kasviksilla, samalla kun lueskelin Puhdistamon superfood-opasta. Tarkoitus oli vetää vielä nopea putkirullailuhetki olkkarin lattialla, mutta taidan olla laiska (tänäänkin) ja painella suoraan nukkumaan. 

Ja LUPAAN että huomenna en skippaa aamulenkkiä, vaikka sataisi räntää vaakatasossa 100 km/h ja pakkasta olisi -45 astetta. En skippaa!