lauantai 16. huhtikuuta 2016

TO SWEAT OR NOT TO SWEAT? eli testissä alumiiniton deodorantti.

Vaikka alumiinille altistumisen ei ole todistetusti osoitettu nostavan rintasyöpään sairastumisen riskiä, on mielessäni silti pyörinyt ajatus alumiinittoman dödön hankkimisesta. Meidän suvussa kun tuota syöpägeeniä näyttäisi jonkin verran olevan, ei varmasti olisi haittaa jos yrittäisi edes jollain tapaa välttää sairastumista. Toki tiedän että mun elämässä on monia muitakin epäkohtia, joita muuttamalla pienentäisin riskiä, mutta ANYWAY, halusin kokeilla tätä. Älkää moralisoiko. Prkl.


Moni kosmetiikkafirma on jo tuonut markkinoille oman alumiinittoman deodoranttinsa, mutta silti dödöhyllyllä saa olla tarkkana jos haluaa tosissaan vältellä tuota pelottavaa ja pahamaineista ALUMIINIA. Löysinpä sattumalta tekstin jossa sen kirjoittaja Anja Nystén sulkisi listalta myös ns. kivideodorantit, mikäli oikeasti haluaa välttää alumiinia kokonaan. (Äkkiseltään vilkaistuna Kemikaalikimara-blogi vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta, tätä pitää tutkia lisää!)

Dermosilin Nature Deo roll-on maksoi vain alle viisi euroa, joten tilasin sen kokeeksi. Nettisivuilla luvataan sen "pitävän sinut raikkaana hellien ihoasi" ja "torjuvan tehokkaasti hienhajua". Okei, I'm open for it.


50 millilitran kokoisessa purkissa ei ole siis lainkaan alumiinia tai alkoholia. Tökötti on lähes täysin luonnollista alkuperää ja reilu 10%:sesti ekologisia. Tuote on ECOCERT-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Pakkauksen ulkonäkö on miellyttävä ja puteli pysyy helposti kädessä. Tuotteen tuoksu on mieto, oikeastaan aika miellyttävä. Sitten siihen testaukseen....






Okei, en päässyt kokeilussani juuri alkua pidemmälle kun jouduin jo luovuttamaan ja palaamaan takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen alumiinilliseen myrkkydeodoranttiini. Tiesin toki etukäteen että alumiiniton dödö ei tuki hikirauhasia samalla tavalla kuin supertoxic aluminium extradangerous- merkkinen deodoranttini, joten hikitippoja osasin odottaa mutta en sellaista järkyttävää vedenpaisumusta jonka ensimmäisenä alumiinittomana aamunani kohtasin.
Poljen edelleen joka pirun aamu töihin vanhalla, rämisevällä ja kankealla jopolla, joka yleensä saa otsalleni nousemaan muutaman hikikarpalon silloin tällöin. No, sinä yhtenä kauniina arkiaamuna levitin ecocert supernature, stop the climate changinh "save the world"- deodorantin kainalooni ja lähdin töihin. Töihin päästyäni riisuin luonnollisesti ulkovaatteeni pukukaappiin ja peiliin vilkaistessani olin kirjaimellisesti lentää p*rseelleni. Molemmissa kainaloissa oli Laatokan kokoiset hikiläntit, jollaisia minulla ei ole edes kovan treenin jälkeen. OU MAI. Ei auttanut muu kuin heittää neuletakki hetkeksi tuolin selkänojalle kuivahtamaan ja vetää hieman henkeä. Loppupäivä kuluikin sitten kädet puuskassa kainaloita peitellen.




Jaksoin tuota tuskaa ehkä kahtena aamuna, kunnes tosiaan luovutin. Olen ohittanut oman puberteetti-ikäni aikapäivää sitten, joten ylenpalttinen hikoilu ei juuri tällä hetkellä oikein sovi kuvioihin. Se on ehkä nolointa mitä julkisella paikalla voi tapahtua, itselleni siis. Jokuhan voi saada tilanteesta jotain kiksejäkin, minä en... Siispä kahden päivän koeajan jälkeen vaihdoin takaisin tuttuun ja turvalliseen alumiinilliseen deodoranttiini.  Itse en ainakaan noiden kahden päivän aikana huomannut että mun hiki olisi kuitenkaan haissut mitenkään erityisen pahalle, omaan nenään se ei ainakaan tuoksunut millekään (läheiseni voivat tietysti olla TÄYSIN eri mieltä asiasta). Oikeastaan ainoa miinuspuoli oli siis vain hien määrä. Ja sehän muodostui lopulta sitten kompastuskiveksi testin jatkamiselle.



Tämä maailman- ja hengenpelastava dödö on minulla edelleen tuolla kylppärin laatikossa odottelemassa parempia aikoja. Ehkä jatkan sen sisäänajoa myöhemmin, sitten kun ei tarvitse olla niin kovin läheisissä kontakteissa kenenkään ihmisolennon kanssa. Hyvä sauma voisi olla ööm.... esimerkiksi kesälomalla heinäkuussa...? Kokonaan en haluaisi kuitenkaan deodoranttia hylätä sillä sen alumiinittomuus on plussaa ja houkuttaa mua. Jostain muistaakseni luin että ylenpalttisen hikoilun pitäisi vähentyä ajan saatossa, kun dödöä vain jaksaisi sitkeästi käyttää. Siihen uskomukseen minäkin tarraudun ja aion vielä jonain päivänä jatkaa testausta.... Siihen saakka, teidän kokemukset alumiinittomista deodoranteista? Vai kiinnostaako edes moiset hömpötykset?



1 kommentti:

  1. Olen ehkä tähän huono sanomaan, kun en oikein hikoile pahemmin (kovissa treeneissa joo, mutta muuten en) ja hiki ei pahemmin ainakana haise...huomaa treenivaatteistakin. Pääsen siis helpolla, mutta tykkään silti Vichyn dödöistä ja aion tosin noiden jälkeen siirtyä luonnonmukaisempiin merkkeihin :)

    VastaaPoista