tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ruokaralli.

Tänään mulla välähti päässä niin valtavankokoinen (yhdyssana?) hehkulamppu, että jos olisin ollut kotona niin varmaan koko taloyhtiö olisi mennyt pimeäksi. Niin paljon se olisi vaatinut sulakkeita. 


Oon jo kauan pähkäillyt ja painiskellut ruokailujen aikatauluttamisen kanssa, että monta kertaa on meinannut palaa käämi. Ruokaluvälit kun eivät saisi venyä liian pitkiksi eivätkä myöskään olla liian lyhyitä. Heti ennen treeniä ei myöskään saisi syödä (kaikki varmaan tietävät täydellä vatsalla treenaamisen tunteen (MIKÄ KÄSITE)). Joinain päivinä kiire on aiheuttanut paljon hästäämistä, epätoivoa, sotkua ja sekamelskaa; joskus jopa niin paljon että luovuttamisen hetket eivät ole olleet kaukana.

Tällä viikolla on alkanut kasapäin uusia jumppia, jotka pääsääntöisesti starttaavat kello 18. Ongelma on ollut juurikin siinä että edellisestä ruuasta kuluu liian pitkä aika seuraavaan, kun välissä on ollut tuo treenaaminen. Töistä tultuani painelen tavallisesti nukkumaan ne ihanat, noin 15-120 minuutin mittaiset päiväunet, ja se ei sovi ruokailurytmiin sitten ollenkaan. Töissä nautin välipalan kahden ja kolmen välillä, joten jotain pitäisi syödä vielä ennen treeniä. 

Aikaisemmin olen järkeillyt asian näin; kotiin klo 16, päiväunet, välipala klo 16:30, jumppaan kuudeksi. Usein on tuntunut että nuo päikkärit jäävät sitten liian lyhyiksi kun taas syömisen jälkeen on vaikeaa pysytellä hereillä siihen asti että pitää lähteä huhkimaan. No mitenkäs se lamppu liittyy tähän? Näin:

URPÅ, mikset sitkuttele hereillä siihen puoli viiteen, huitaise välipalaa ja mene vasta sen jälkeen päikkäreille? Päiväunilta heräämisen jälkeen olisi jo niin kova kiire pakkailemaan vaatteita, kenkiä ja palautusjuomia, ettei vötkistelylle yksinkertaisesti olisi aikaa. ÄLY HOI, miksen tajunnut tätä aikaisemmin? Siihen kotiintulon ja syömisen väliin jää sitten noin puoli tuntia aikaa hoitaa vaikkapa kotitöitä, joita meidän huusholli kaipailee enemmän kuin kipeästi. Kerrankin tämä vätys keksii huippuideoita! 

Satunnainen vanha kuva, joka saattaa sopia kontekstiin.



Saiko kukaan siis ideasta kiinni? Kirjoitan tätä tekstiä siis edelleen älynväläyksen aiheuttamissa tunnehöyryissä, odotellen sitä hetkeä kun saan viimein tarttua rahkapurkkiin ja sen jälkeen syöksyä nukkumaan. Sangen selkeää tekstiä siis, eikö vain? Kyseessähän on vain aivan pieni aikataulun muutos, parin jutun kääntäminen toisin päin, ja minä hömelö huomaan sen vasta nyt. Kuinka AWESOME

Enää 20 minuuttia että saa syödä, ja sitten pääsee nukkumaan.....

2 kommenttia:

  1. Inhoan tuota syömisen ajoittamista... Aina väärään aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, ja kun virheen huomaa niin sille ei enää voi oikein edes tehdä mitään!

      Poista