sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

On se laiskallakkii kiire lauantaina!

Jo etukäteen oli tiedossa että luvassa on pitkä ja touhukas lauantai, mutta se ylitti odotukset kyllä ihan 100%:sesti! Minäpä kerron miksi!




Kampesin itseni sängystä ylös yhdeksän aikoihin, vaikka kello oli ollut herättämässä jo kahdeksalta... Koska meidän oli määrä lähteä matkaan vasta 12 aikoihin, ehdin hyvin pinkaista kauppareissulle jalan, hieman pidempää kautta. Ilma oli mitä mahtavin, mutta surkuttelin mielessäni sitä kun kaikkialla on tähän aikaan vuodesta niin harmaata ja ruskeaa, tylsää ja masentavaa. Että kun ei saa otettua hienoja asukuvia, kuka nyt viitsii keikistellä tuolla koirankakkakasojen ja mätänevän nurmikon värisissä maisemissa?!

Sitten saavuin joelle ja olin ihan että WAU tai OU MAI GAAD, mikäs upea luonnon taidenäyttely täällä on menossa?! Oli pakko pysähtyä ottamaan valokuvia, ja vaihdoinpa samalla pari sanaa vanhemman herrasmiehen kanssa joka oli myös kuvauspuuhissa. Hän kertoi että jäät olivat lähteneet edellisenä iltana, ja harmitteli ettei ollut jännitysnäytelmää katselemassa. 


Samaa harmittelin minäkin, jäälohkareet olivat niin mahtavan näköisiä että niiden voimailunäytöstä olisi ollut mukava seurata. Lohkareita oli työntynyt pitkälle rantaan, ja mietiskelinkin minkähänlaista olisi asua juuri tuossa joen varressa. Kyllä veti sanattomaksi. Tähän kohti haluan lainata koomikko Iikka Kiven sanoja; "luonto yllättää aina, kun sitä malttaa kuunnella ja katsella hetken. Sillä on aina vielä yksi juttu näytettävänä."





Aamukävelyn jälkeen suihkuun, syömään ja ruuanlaittoon. Myönnän että piti myös vähän sukia hiuksia ja maalata naamaria. Saimme nimittäin kuluneella viikolla idean lähteä katsomaan jääkiekkopeliä Kärpät - Tappara oikein isolle kirkolle, Oulun Energia-areenalle! 

Pakkasin mukaan tietysti omat eväät, jottei iskisi paniikki kesken päivän. Mukaan otin myös fleece-, ja toppatakit, etten vain palelluttaisi itseäni hyytävässä hallissa.


Toteutin ruokailun suhteen samaa kaavaa kuin taannoisella Ikean reissulla; protskut pussiin juuston muodossa, vihannekset näppärinä sormi-ruokailtavina slaisseina kuin pikkulapselle konsanaan ja rasvat pähkinöiden muodossa. Kaikki komponentit boxiin ja boxin ympärille jotain kylmää. Tällä kertaa mulla oli siis mukana yläpuolella näkyvä violetti näppärä kylmälaukku.  Yhtä hyvin toimisi varmasti yksi laatikkoon sujautettu kylmäkallekin, mutta tällöin ruoka ei säily varmaankaan ihan iltaan asti.


Mun eväiden taas oli pakko säilyä iltaan saakka, sillä menomatkalla pysähdyttiin Zeppeliinissä syömään jotain aivan muuta. Kierreltiin ostoskeskusta mahat kurnien etsimässä ruokapaikkaa joka sopisi kaikille. Lopulta päädyimme Kotipizzaan sillä sieltä löytyi jokaiselle jotain. Itse tilasin salaatin fetajuustolla ja tonnikalalla. Olen kyllä tyytyväinen annokseen, nam!





Kun oli ensin ostettu fani-pipot Raksilan Prismasta, valuttiin jäähallille. Täyteen ammuttu halli kuhisi porukkaa ja tunnelma oli katossa. Valitettavasti meidän paikat ei. Kun oltiin lippujen kanssa ns. myöhännäisheränneitä, jouduttiin seisomapaikoille aivan kentän päätylaitaan. Ottelua oli oikeastaan helpompi seurata screeniltä kuin suoraan itse kaukalosta. 



Onneksi pääsimme hivuttautumaan hieman paremmille pleisseille erätaukojen aikana, ja viimein saimme rahoillemme vastinetta kun Kärpät tasoitti pelin. Valitettavasti viime minuuteilla Tampereen pojat tasoittivat tilanteen ja jäimme odottamaan neljättä, ratkaisevaa erää. Vaikka itse en jääkiekosta niin kovin ymmärräkään, oli melkein pakko lähteä pois katsomosta kun jännitti niin kovasti.


Valitettavasti Tappara vei voiton aivan meidän silmiemme edestä. Kyllä kirpaisi. Tarkemman otteluraportin voi käydä lukemassa täältä, mikäli et ottelua seurannut ja silti hintsusti kiinnostaa. 



Kotimatka starttasi siinä yhdeksän maissa, kunhan ruuhkasta selvittiin. Pitkällä kaasulla himaan, ja kotimatkalla tosiaan nautiskelin mukaan pakkaamani eväät. Hyvä minä, ei lipsumista mässäilyyn eikä myöskään syömättömyyttä! 

Puolen yön aikoihin kuskasin porukkaa legendaariseen Tuiskulaan katsomaan bändiä nimeltä Teflon Brothers. Oikeasti minä taisin olla bändistä eniten innoissani, ja kuskina oleminen oli vain veruke sille ettei tarvinut itse koskea iloliemeen. Itse keikasta en sano muuta kuin että se oli mulle valtava pettymys, enkä enää tiedä voinko aidosti iloiten luukuttaa vaikkapa Maradonaa tai Ay ay ay:ta lenkkeillessäni. Toisaalta ymmärrän että pienten levy-yhtiöiden bändeillä on varmasti oikeasti "artisti maksaa"-meininki, mutta silti esitys oli mulle pettymys... Tai ehkä mulla oli taas jälleen kerran liian korkeat odotukset. 





Keikan jälkeen siirryttiin bailaamaan nostalgisen discosalin lattialle, ja kylläpä olikin mukavaa. Kunhan muuvssit sai haltuun niin ei haitannut yhtään että oli selvinpäin, uskotteko! Kuumahan tuolla oli kuin Borneon sademetsissä, mutta eipä se mitään näin huhtikuisena iltana. Mietiskelin vain mikä meininki mahtaa olla heinäkuun helteillä... Jortsailtiin puoli kolmeen asti, jonka jälkeen ryhdyin kuskaamaan väkeä koteihinsa. Nukkumaan pääsin lähempänä neljää, joten tämä päivä on painittu kuskin-krapulan kourissa.

Loppuun vielä suurkiitokset minua jututtamaan tulleille lukijoille! ❤ Just teidän takia jaksan jatkaa tätä hommaa, koska ilman palautetta ei jaksaisi kukaan :) 

1 kommentti:

  1. Noi onkin hyviä biisejä lenkillä luukutettavaksi! Ja luonto on nyt niin upea, huhheijakkaa :)

    VastaaPoista