keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Motivaatiokuvat VS. todellisuus

Mua nauratti tänään ihan suunnattomasti.


Pohjustuksena kerron että tänään oli vuorossa treeni nimeltä "multisport", ja vedettiin ulkona sellainen kestävyyttä kehittävä harjoitus että käveltiin tai juostiin pätkä, välissä tehtiin lihaskuntoa ja taas kävelyä tai juoksua. Tarkoituksena oli aloittaa matalilla sykkeillä, nostaa niitä pikkuhiljaa koko ajan ja loppua kohden taas laskea. Tunnin keskivaiheilla painettiinkin sitten niin kovaa kuin kintuista pääsi. Kuulostaa kammottavalta.


Olin iltapäivällä päättänyt että "no en mä nyt mene sinne kun olen alkuviikon kuitenkin ollut niin reipas, ja ulkona on niin kylmäkin... ja olinhan vasta viime viikolla kipeänä".  Kokkailin siinä päivällisen valmiiksi odottamaan ja käväisin kaupassa jääkaapintäydennysreissulla. Ajattelin että menen jos jaksan, jos ei ole tuolloin seitsämän aikaan parempaakaan tekemistä. 



Sitten kuulin että meillä aiotaan taas katsoa jääkiekkoa, joten eipä mulla ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin lähteä evakkoon. Eipä auttanut kuin kiskoa kahdet juoksutrikoot päällekkäin, muutama pitkähihainen paita tuulitakin alle ja pipo syvälle päähän. Kun lisäksi tiesin että luvassa on juoksua, oli tehtävä joitain esivalmisteluita; hiukset pipon alle sutturalle, hiostamasta niskaa. Kaikki liehuvat, heiluvat ja häiritsevät narut, huput ja ulokkeet veks. Mahdollisimman vähän roinaa mukaan. Ristin riisutun ulkomuotoni syöpäpotilas-lookiksi. En tuntenut oloani hehkeäksi, mutta kylläpä askel kulki kun ei tarvinut korjailla hiusten, pipon tai takin asentoa, vetää paidan helmaa alaspäin tai muutenkaan keskittyä ulkonäköön


Ymmärrätte ehkä paremmin mitä tarkoitan jos sanon tarkoittavani nyt niitä kivoja after workout-kuvia joita some on pullollaan. Kuvien naisilla ei näy hikikarpaloa sitten missään, tukka on täydellisesti ja meikit kohdillaan. Paidan selkämykset loistavat kuivuuttaan ja ainoa noihin kuviin liittyvä märkä asia on niitä katsovien miesten päiväunet. Ainoastaan miljöö sekä miljoonat häshtäägit kertovat että nyt on oltu vähän pumppailemassa jotain. Hassua. Haluan demonstraatioksi ladata tähän muutamia Pinterestistä nopeasti etsittyjä kuvia, jotka lainaan ilman lupaa. Lisään kumminkin kuvien alle lähdeviitteet niin laimennan pahaa tekoani! 


TÄÄLTÄ

TÄÄLTÄ
TÄÄLTÄ
TÄÄLTÄ
Saatoitte ehkä saada kiinni ideasta? Kaikkihan me näytämme täydellisiltä kuntoilun jälkeen vai mitä, hah? Mielikuvan vahvistamiseksi tässä vielä linkit Jontte Valosaaren Haastaja-biisin musavideoon sekä edellämainitun ja Elastisen yhteiseen luritukseen Hallussa. MYÖNNÄN että kaikki edelliset kuvat sekä musiikkivideoiden tsirbulat toimivat itsellenikin toisinaan motivaattoreina, mutta pelkäänpä silti että ennemminkin tuollaiset esikuvat vain nostattavat ulkonäköpaineita ja heikentävät itsetuntoa, varsinkin nuorilla tytöillä. 


Mutta kuten jo kerroin, itseänihän asia tänään vain nauratti. Siis katsokaapa nyt vaikka minkä näköisenä minä kävin tänään sen ulkotreenin tekemässä; 



 Joko naurattaa suakin?



Tunsin itseni niin epäseksikkääksi kuin nainen vain voi (toki en ole koskaan synnyttänyt joten en tiedä millainen olo heti sen jälkeen on, mutta en usko että paljon tätä seksikkäämpi) ja jotenkin androgyyniksi. Epäilen että oma äitikään ei olisi mua tunnistanut jos olisi tullut vastaan, niin vahvasti tunsin näyttäväni erilaiselta. Syöpäpotilas- nimitys taas tuli kaljupää-fiiliksestä jonka aiheutti pipon alle survotut haivenet.




No huolimatta siitä miltä näytin, treeni oli mahtava ja sain otettua siitä kaiken irti kun vaatteet eivät olleet hidastamassa vauhtia. On varmasti vaikea uskoa tätä hehkutusta kun miettii millainen sää tänään kuitenkin oli;  lämpötila lähempänä nollaa ja räntää sataa vaakatasossa. Siksi on itselläkin jotenkin epätodellinen olo. 

Loppuun vielä muutama lisäkuva alkuviikon jumppien jälkimainingeista, samalla teemalla; 



 Maanantain piloxing-tunti oli vähän hardcorea, mutta sieltäkin lähdettiin voittajana.
 "Sweat is just fat crying"

Että en mä sitten tiedä mitä nuo kaikki ensimmäisen kuvasarjan naikkoset siellä salilla tai lenkillä tekee, kun ei se tekeminen kerta näy missään? Vai olenko mä vain käsittänyt väärin, jos ne #afterHARDworkout-kuvat pitäisikin ottaa ENNEN hikoilua, ja postata nettiin vasta kotona? Ehkä multa on sitten mennyt vaan joku juttu tässä somettamisessa ihan ohi, olenhan jo kohta melkein keski-ikäinen niin ymmärtäähän sen... 


 


Ja loppukevennykseksi vielä kuva mun kintusta, joka on saanut väliaikaistatskan juoksuhousuista joissa on painokuviona teksti "WORK OUT". Tämä naurattaa mua aina kun jumpan jälkeen riisun housut pois ja näen tekstin. Että auttaiskohan se jos tatuois jalkaansa ihan oikeasti vaikkapa sanat " MENE LENKILLE!!!!"



EDIT; Voisinkin haastaa teidät lukijat lähettämään realistisia after rworkout-kuvia instagramiin tai facebookkiin ! Käyttäkää häästäkkiä #FITNESSpaskaa, jotta saadaan kaikki ihailla kuinka kaunis voi suomalainen nainen (TAI MIES) olla, kun se on antanut kaikkensa!!

4 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä, tartun haasteeseen tänään töiden jälkeen ja treenin jälkeen! :D

    VastaaPoista
  2. Munkin pitää tarttua haasteeseen ;)

    VastaaPoista
  3. Munkin pitää tarttua haasteeseen ;)

    VastaaPoista
  4. No voi vittu, miten semmosen kuvan ottaa jos on niin patalaiska ettei treenaa?? Oikeasti mulla on asialle ihan käypä selitys. Tai ainakin puoliksi käypä selitys. Meillä on lapset olu kohta viikon kipeinä ja ovat niin raivostuttavia perskärpäsiä ettei oo päässyt lähtemään.. eikä kyllä huvittanutkaan kun on ollut niin paska ilma :D Mutta kyllä oon iteki melko kaukana tommosesta sliipatusta lookista treenin jälkeen. Hikinen ja punainen mostly :D

    VastaaPoista