tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ruokaohjeita uusavuttomille! OSA 2 + fiiliksiä

Joku saattaa ehkä muistaa edelliskerran kun ammattimaisesti neuvoin muutamia simppeleitä ruokia ihmisille joilla on keittiössä peukalo yhtä keskellä kämmentä kuin minulla. Erityisesti tänään olen saanut taputtaa itseäni olkapäälle ja kehuskella olevani oikeasti ihan hyvä kokki; aamulla räjäytin kaurapuuron mikroon ja iltapäivällä poltin perunat uuniin. Mies naureskelikin selkäni takana ja aikoi ilmoittaa minut "Katastrofikokit"-ohjelmaan. Kuvittelin heiton olevan vitsi, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee niin hän saattoi olla ihan tosissaankin.... Ihan pian musta tulee ehkä aivan oikea julkkis! 


Noh, anyway, halusin jakaa tämän HUIPUN viipaleperunoiden ohjeen myös teille, koska olen viimeisten seitsemän viikon aikana rakastunut ruokaan niin syvästi etten edes muista milloin viimeksi olisin syönyt pastaa tai riisiä. Joten tässäpä siis (lähes) selkokieliset, kuvitetut ohjeet kaiken kansan ihmeteltäväksi. Saa käyttää muttei oo hei pakko! 



Ziipaloi soppeli määrä pottua esimerkiksi juustohöylää apuna käyttäen kulhoon. Mitä ohkasempia lastuja niin sen parempi. Varo peukalon rystystä, mulla siihen ainakin pian karaistuu kova kohta kun olen leikannut niin monta kertaa palasen pois... (kuvastaako tämä jo aika hyvin mun keittotaitoja...? )


Lorauta pottusiivujen päälle kohtuullinen määrä öljyä. Itse pidän maksimina yhtä ruokalusikallista; enempää ei tarvita. Hämmennä öljy perunoiden sekaan ronskisti sillä kädellä josta et äsken leikannut siivua pois. Levittele perunasiivut yksitellen pellille leivinpaperin päälle. 



Piristele siivujen päälle vielä suolaa ja mahdollisesti muita mausteita. Paista kiertoilmauunissa 225 asteessa niin kauan että osa perunoista on palanut. Jos sinulla ei ole kiertoilmauunia niin voit testata perunoiden käryyttämistä hieman pidempään hieman matalammalla lämmöllä.



Käy oikeastaan minkä tahansa ruuan lisukkeena tai ihan sellaisenaan. Huomionarvoinen seikka on että nämä kannattaa nauttia heti eikä esimerkiksi hautoa folion alla tuntitolkulla; muuttuu lötköksi nekin perunat jotka jo melkein sait paistettua rapsakoiksi... Mutta niin HEIDI SUOSITTELEE. 






Loppumaininta vielä tämän päiväisestä salireissusta. Oon kävellyt kaksi päivää kuin pingviini; etureiskat on kuin kaksi puupökkelöä joilla joudun tikuttelemaan eteenpäin sellaista vauhtia kuin pystyn. Siksipä valitsin tälle päivälle yläkropan rasvanpolttotreenin.

 Olen itsestäni melko ylpeä. Kaipaisin silti edelleen sitä korvan juuressa huutajaa joka saisi mut tekemään vielä vähän paremmin, vähän nopeammin, ja vähän isommilla painoilla. Eikä se tekniikoiden hiominenkaan pahitteeksi olisi... Silti se sunnuntain kimppakiva taisi vaikuttaa mun korvien väliin niin, että sain puristettua itsestäni irti suhteellisen kovan treenin kun kädet meinasivat täristä pukuhuoneessa banaania kuoriessa. Huomennahan sen lopullisen vaikutuksen kuitenkin vasta näkee.


Ja jos ei tuossa treenissä palanut rasva niin ihmettelen kyllä suuresti. Hiki lensi, kuten varmaan huomaatte, ja syke nousi ainakin mutu-tuntumalla melko korkealle. Aktiivisuusranneke/sykemittari/älykello-härpäkkeen hankinta on harkinnassa, ja ihan lähiaikoina mun ranteeseen sellainen napsahtaakin mikäli en nyt yhtäkkiä muuta mieltäni. 

Vaikka tuossa mun private-salissa on omat hyvät puolensa (ei juuri muita ihmisiä.... no, siinäpä ne plussat olikin) niin kyllähän sinne kaipaisi päivitettyjä vempaimia, tai edes soutulaitetta jolla saisi vaihtelua aerobiseen osuuteen. Onneksi joku oli sentään löytänyt jostain kuntopyörän penkkiin säätönupikan, ei tarvinut polkea polvet kurkussa kuten viimeksi.


Kyllä oli taas mukavaa!

2 kommenttia:

  1. Eilen löysin sen säätönupikan yhdestä nurkasta ja laitoin paikoilleen. Jollakin on ihme tarve piilotella sitä 😊

    VastaaPoista