maanantai 28. maaliskuuta 2016

Olen hengissä!

Oli hienoa avata aamulla silmät ja todeta että vielä se henki pihisee eilisen rääkin jälkeen. Ryhmätreeni oli aivan mahtava, opin paljon kaikkea uutta ja löysin itsestäni voimaa jota en tiennyt olevan olemassakaan. Silti oon itseeni todella pettynyt, pilasin nimittäin itseltäni mahdollisuuden treenata TÄYSILLÄ ja NAUTTIA siitä. 

Syyt ovat yksinkertaisia, eikä ne johdu kenestäkään muusta kuin minusta; Jos syö kahtena edellispäivänä päin veetä, eli ehkä noin 30 % "oikein" niin arvatenkin on selvää ettei asiaa korjaa pelkkä treenipäivän aamuna nautittu kaurapuuro. Jos taas nukkuu kovaa treeniä edeltävänä yönä yhteensä ehkä viisi tuntia joista vain puolet hyvää ja rauhallista unta, voi olettaa että päänsärky on taattu vaikka sitä vettä yrittäisi juoda kuinka paljon.



Olen idiootti, ei siitä pääse mihinkään. Mua hävettää ihan älyttömästi että treeni meni mun osalta niin huonosti, koska uskon että olisin pystynyt kyllä parempaankin. Ja kun nyt sanon että mulla meni huonosti niin en tarkoita vain sitä että voimat loppuivat kesken kaiken, vaan ihan oikeasti sitä että sarjojen välissä piti puhallella kylmän hien läpi jotten olisi pyörtynyt. Sydän hakkasi väärällä tavalla ja närästi. Tunsin siis etten ollut ihan oikeasti kunnossa. Mutta mitäpä sitä selittelemään ja puolustelemaan, mennyt on mennyttä ja sille ei nyt enää voi mitään. Otan tästä vain opiksi ja tulevaisuudessa osaan toivottavasti välttää vastaavanlaiset virheet.



Esimerkiksi sen että tankkauspäivän jälkeen ei kannata odottaa itseltään liikoja. Tosi moni on sanonut että hiilaritankkausta seuraa pöhnäinen olo, ihan kuin olisi krapulassa. Allekirjoitan tämän. Siispä tankkauspäivä pidetään joskus muulloin kuin juuri ennen kovaa treeniä. Toiseksi edellisenä päivänä ei kannata seisoa pihalla kyttäämässä palavaa lautakasaa tuntitolkulla liian vähissä vaatteissa. Kroppa alkaa taistella vilustumista vastaan ja siitähän ei hyvää seuraa. Lauantai-iltana mulle tuli kuumeinen olo mutta selätin sen kunnon C-vitamiinijuomalla. Eilen sitten treenin jälkeen (ja myöskin sen aikana) särki päätä ihan tajuttomasti ja luulin sen johtuvan nestehukasta. Sivuhuomautuksena nyt että mulla harvoin särkee päätä. No illalla nousi sitten lämpöä mutta näköjään se ei onneksi ihan kuumeeksi asti noussut. 

Tänä aamuna olo on edelleen kuin jyrän alle jääneellä, mutta jostain muusta syystä; ilmeisesti joku eilisessä treenissä kuitenkin meni onnistuneesti, sillä jalat ovat niin maan perkeleen kipeät että kaikki sattuu. Ja minä nautin siitä. Voi luoja miten ihanaa on kun tietää että rehkiminen on mennyt oikeaan osoitteeseen. Loppupäivän voisin pyhittää lihashuollolle eli venyttelylle ja putkirullailulle.



Ihan niin kamalan huonosti mulla sitten tosiaan meni että lihakset tuli kipeiksi ja varasinpa itselleni paikan jo seuraavaan ryhmätreeniin joka on vajaan kuukauden päästä. Ehdin hyvin latailla akkuja, hioa tekniikoita ja hankkia sitä lihasvoimaa mutta myös opetella syömään ja nukkumaan, jotta näen että voinko syyttää noita ulkoisia tekijöitä eilisestä epäonnistumisestani vai olenko vain oikeasti paska

Joskus aiemmin olisin heittänyt hanskat tiskiin tuon eilisen "epäonnistumisen" jälkeen mutta nyt sain vain lisää motivaatiota hommaan. Haluan näyttää itselleni että minähän pystyn ja minähän voin jos haluan. Ja voi jestas millaisia tuloksia saisinkaan aikaan jos pystyisin vetämään edes yhden treenin viikossa yhtä TÄYSILLÄ kuin tuon eilisen. Tajusin että mun tekeminenhän on ollut tähän asti täyttä hyssyttelyä. 

Puhuttiinkin treeniporukan kesken että jos voittaisi lotossa niin voisi palkata itselleen täysipäiväisen "pöösönäl treinörin" joka tulisi potkimaan ylös sohvalta ja pakottaisi tekemään kovempaa ja enemmän. Ainakin siihen asti että itse olisi jo niin motivoitunut ja hyvä ettei tulisi jämähdettyä sinne sohvanpohjaan grilliruokien kanssa. 


Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille eiliseen rääkkiin osallistuneille. Oli ihanan kamalan mahtavaa, onneksi tuli lähdettyä mukaan! Erityiskiitos Marille joka sopivasti piiskasi mutta hädän hetkellä myös kannusti tekemään niin että sain ylitettyä itseni. Ja suurin kiitos tietysti Annelle joka mahdollisti mun pääsyn Kokkolaan saakka! :)


4 kommenttia:

  1. Huippu mahtavaa Heidi!
    Ootko aatellu kysyä fitfarmilta jotain sponssi hommia ku heitä ahkeraan mainostelet blogissasi? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo ajatellut :D Ehkä se ois mun periaatetta vastaan, nyt mulla on sentään oikeus tarvittaessa myös valittaa ja haukkua kun oon itse maksanut koko homman ;)

      Poista
  2. Mä oon kans kuuluisa näistä "loistavista valinnoista". Olen pölyallerinen (katupöly, I love you), joka uhmaa keuhkoja ulkoilemalla kokoajan. Lääkäri kehotti olemaan sisällä, menin 3 tunniksi lenkille...:D Arvaapa, olinko kipeä...Ps. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina pitää olla vähän kapinallinen :D

      Poista