keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Havaintoja aamulenkkeilystä.

Tänään sain itseni kammettua sängystä ylös noin tasan kello 5:00. Kello soi jo vähän ennen, mutta olin luovuttaa ja jäädä jatkamaan unia. Uni ei kuitenkaan jostain syystä enää tullut, ja päätin että samapa tuo on nousta ylös. Samalla ajattelin että hei ei tehdä tästä nyt pakkopullaa, käyn tällä kertaa sen mittaisella lenkillä kuin jaksan. Oli se sitten 15 minuuttia tai 30, parempi kuin ei ollenkaan. Aamulenkin suosituspituushan on siis 45-60 min. No, kun heitti velvoitteet nurkkaan niin lenkki sujuikin kuin siivillä ja sen pituudeksi napsahti ruhtinaalliset 40 minuuttia!

Halusin tällä kertaa kertoa mun aamulenkkeilystä koska olen saanut osakseni paljon ihastusta (ja varmasti myös sanatonta vihastusta) sekä ihmettelyä ja hämmästystä aamulenkkeilyn aloittamisen jälkeen. Täytyy tässä välissä vähän leuhkia että olen mä kyllä todella ylpeä itsestäni, kun oon tähän asti jaksanut näinkin ahkerasti kipitellä pitkin pimeitä ja jäisiä katuja 2-4 kertaa viikossa koko dieetin (viikko 5 menossa) ajan.



Mutta voi pojat eihän tää ole ollut helppoa, enkä voi missään nimessä sanoa nauttivani (ainakaan vielä) aikaisista aamuherätyksistä. Kun kello soi lenkkiaamuina hieman vaille viisi, käyn joka kerta pienen henkisen taistelun siitä lähteäkö vai ei. Että onko tässä mitään järkeä ja eikö tätä tosiaan voisi tehdä milloinkaan muulloin. Kun saan rytkyt niskaani ja itseni pihalle ulko-ovesta, taistelen vielä ensimmäiset 200 metriä sitä ajatusta vastaan että voisin kääntyä takaisin ja painua nukkumaan. Kun 200 metrin rajapyykki on ylitetty, alkaakin armoton kellon kyttääminen. Enkö mä perkele ole kävellyt vasta kuin 15 minuuttia? Onko oikeasti pakko saada 45 täyteen? Jos menen tuota kautta niin tuleeko liian pitkästi, enhän halua kävellä yhtään ylimääräistä täällä kylmässä ja pimeässä... Yleensä tasan 44 minuutin kuluttua lähdöstä olen kotiovella hikisenä, nälkäisenä ja v*ttuuntuneena.

You should try it, they said. It'll be fun, they said... Varsinkin tähän aikaan vuodesta aamulenkkeily on ihan helkkarin rentouttavaa; tiet ovat mustassa jäässä ja eilispäivän loska on jäätynyt yön aikana pikkuruisiksi jäävuoriksi jotka varmasti murtavat kallosi jos satut kaatumaan kompuroidessasi muhkuroiden ylitse. Joudut harkitsemaan jokaisen askeleesi tarkasti pysyäksesi pystyssä. Lisäksi jokainen pimeässä liikkuva varjo saattaa olla raiskaaja tai vesikauhuinen jättiläis-kulkukoira (niin kuin nyt kukaan kulkisi aamulla viiden aikaan KESKELLÄ VIIKKOA raiskaamassa ihmisiä tai täällä päin liikkuisi jotain villikoiria...) Lisäksi sulla on aina liian paljon tai liian vähän vaatetta päällä säähän suhteutettuna. Saamarin rentouttavaa. Kannattaa kokeilla!



Mutta jos joku valittaa että tämä aika on masentavan harmaata tuon loskan vuoksi, niin e-hei. Joka paikkahan oli ihan täynnä bling blingiä niin että oikein silmiin sattui. Joka paikka siis kimalteli pakkasen vaikutuksesta kuin jossain Disney-sadussa. Tietysti on mukava huomata kilometrin päässä kotoa että "täällä on muuten oikeastaan aika kylmä vaikka lämpömittari näytti +2,6 astetta. Eikä mulla tietysti ole hanskoja mukana...." Kirsikkana kakun päällä, ja kuin loppusilauksena tälle valituksen listalle voisin vielä mainita sen kun Spotify ei ehdota mitään hyvää musiikkia, etkä muutenkaan oikein keksi mikä biisi menisi nyt oikein hyvin jalan alle ja pistäisi kinttuihin vipinää. Paitsi sitten 50 metrin päässä kotiovelta; Antti Tuiskuhan sen tatsin olisi tuonut...



Joo, tiedän että se kuulostaa hullulta; tuo vätyskö muka nousee viideltä lähteäkseen lenkille? Onko se ihan hullu? Mitä järkeä tuossa on? Ärsyttävän pirteää! Mutta kuten jo edellä mainitsin, en ole itsekään uskoa tätä todeksi, minäkö muka näin reipas. Ja joka päivä lenkin tehtyäni taputan itseäni henkisesti olkapäälle ja tunnen ylpeyttä; minä tein sen! Loppujen lopuksi tuon aamulenkkeilyn pitäisi olla mulle helppo nakki; ei lapsia, ei vuorotyötä ja työpäivätkin alkavat vasta kello kahdeksan. Kunnioitan suuresti niitä jotka jaksavat vetää tämän dieetin kunnialla läpi vaikka kotona olisi muutama taapero ja vuoroviikoin olisi iltaduunia. Huh huh.

Vaikka lenkin aikana kiroan koko dieetin alimpaan helvettiin, päivällä kiittelen kuitenkin itseäni siitä että tuli lähdettyä. IHAN OIKEASTI koko päivästä tulee paljon parempi kun sen aloittaa kevyellä reippailulla. Saan paljon enemmän aikaiseksi kuin tavallisina päivinä, olen iloisempi ja jotenkin vahvempi. Uni tulee illalla helpommin enkä stressaa lenkkipäivinä yhtä paljon kuin tavallisesti. Suosittelen kokeilemaan, edes kerran! Sittenpähän tiedät onko se sun juttu vai ei. Enkä minäkään aio tätä näin intensiivisesti jatkaa dieetin jälkeen. Haaveeni olisi että saisin käytyä aamulenkillä jatkossa vähintään kerran viikossa, enemmänkin jos siltä tuntuu.

Miten sitten ajattelin saada itseni pitämään myös siitä itse toimituksesta? No jatkossa voisin kokeilla samaa taktiikkaa kuin tänä aamuna; ei pakottamista. Kävelen sen verran kuin tuntuu hyvältä, kelloon katsomatta. Yhtenä aamuna käyn tunnin lenkin, toisena vartin. Varttikinhan on kuitenkin parempi kuin ei mitään?

7 kommenttia:

  1. Jo viikko viisi!!? Milloin me dieetti tuloksia kuullaan D;

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Hienosti oot jaksanut! Tuo kevyempi "ei pakottamista"- taktiikka tuppaa kyllä usein toimimaan, monessakin asiassa. Kaikki on jotenkin heti paljon helpompaa - tai ainakin miellyttävämpää - kun se pakkosuorittaminen ei kuumottele takaraivossa :-)

    Varttikin on todellakin parempi kuin ei mitään. Ja hei, varmasti enemmän kuin aamut ennen dieettiä! :-)

    VastaaPoista
  3. Täytyy nostaa hatuua, että lähdet lenkkeilemään aamutuimaan tänä vuodenaikana. Onneksi aamut (vaikka ei tosin ehkä ihan vielä tohon aikaan) on jo valosampia, niin ehkä ne lenkitkin siitä helpottuu.

    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  4. Aamulenkkeily on kyllä sieltä ja syvältä, en itsekkään saa siitä iloa lenkkeilyhetkellä, mutta päivällä kiittelen itteäni :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista :) Halusin kirjoittaa aiheesta kun tuntuu että porukka tosiaan pitää mua ihan hulluna aamulenkkeilyn takia. Totuushan on että en minä siitä mitenkään nauti. :D

    VastaaPoista