sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Muista pyhittää lepopäivä!

Jonkin verranhan oon tässä viikon varrella kertonut mun tekemisiä ja fiiliksiä (onhan kaikki jo kuulleet että tää on HUIPPUA!!!) mutta voisin tehdä semmoisen loppukoosteen näin lepopäivän ratoksi! Oon nimittäin kirjoitellut tuntemuksia ylös tuohon mun treenivihkoon tässä viikon varrella. Tosiaan tää energian määrä, joka mulla nyt on, on aivan uskomaton ja oonkin moneen kertaan hokenut eri medioissa että "millonhan tää loppuu"? Oonkin miettinyt että missä menee tavallisten innostusten ja alamäkien, ja maanis-depressiivisyyden raja?

Maanantain välipala: Marjoja ja raejuustoa. Never again, jos ei oo pakko.
Aamulenkkipäivät mulla oli tällä viikolla ma, ti, ke ja la. Herätyskello soi siis kello viisi, ja muutaman torkkukerran jälkeen nousin sitkeästi ylös. Ihmettelen edelleen että minäkö se tosiaan olin, joka niin ahkerasti lenkkeili? Vai näinköhän sittenkin unta? No, anyway, aamulenkkien jälkeinen fiilis oli jotain SUPERIA, sitä jaksoi koko päivän niin paljon paremmin. Ja jotenkin kummasti aamuisin jäi ylimääräistä aikaa! 


Marjarahka, paljon parempi välipala-kombo!

Maanantaina en tehnyt aamulenkin lisäksi muita treenejä vaan valmistauduin vielä henkisesti tulevaan koitokseen. Ruokamäärä tuntui taas ihan valtavalta, ja koko ajan sai olla syömässä. Tiistain salireissusta kerroinkin jo. Keskiviikkona oli reisi-peppu-vatsa-jumppa joka otti kyllä tosissaan voimille. Tehtiin tunti käsipainojen kanssa ja rohmusin tietysti isoimmat käytössä olevat, 2,5 kilon painot. Pienemmät on pikkuvauvoille. Pukuhuoneessa palautusjuomaa sekoitellessani tuntui että jalat ei kanna. Torstaina tuntui pahalta nousta töissä portaita ylös ja illan tuplatreeni hirvitti jo valmiiksi. 

Fitbag-tunnilla oli harmikseni edelleen sama ohjelma kuin aikaisemminkin. Edellispäivän treenistä huolimatta jaksoin mielestäni aika hyvin, keskityin enemmän toistojen laatuun kuin määrään. Koko tunnin ajan mietin että jaksanko jäädä piloxing-tunnille. Viime hetkeen asti olin lähtemässä pois, mutta jäin kuitenkin! Tällä kertaa en kuitenkaan edes yrittänyt tehdä kaikkea täysillä, vaan otin tunnin lähinnä palauttavana jäähdyttely-treeninä. Hölläilystä huolimatta sain kesken tunnin niin kamalan krampin takareiteeni että itketti ja nauratti yhtä aikaa. Jouduin lopettamaan liikkeen kesken ja ryömimään kyykystä käsien avulla pois. Ohjaajakin vaikutti huolestuneelta kun antoi neuvoja tunnin jälkeen ja kysyi vielä perjantaina uudestaan että helpottiko se kramppi. :D 



Perjantaina oli sitten tietysti powerbox tai helpommin sanottuna kuntonyrkkeily, viikon odotetuin tunti! Siellä pääsi purkamaan taas patoutuneet agressiot ja höpöttelemään Mirkan kanssa kaikesta turhasta. Treenaaminen on näköjään oikeasti parasta kaverin kanssa, toinen kun voi tsempata ja kannustaa silloin kun voimat meinaa loppua.  Sen sain todeta myös lauantaina. Heräsin kahdeksan jälkeen, kävin taas aamulenkillä, söin aamupalan ja lähdin salille. Yksin. Oli p*rs**stä. Tai on yksin salilla olemisessa yksi hyvä puoli; saa ottaa typeriä sali-selfieitä niin paljon kuin sielu sietää!



Totesin pystypunnerruksia tehdessäni että kyllä musta ihan kuuma kinkku tulis kun jaksais treenata tarpeeksi. Oikeastaan musta saisi treenattua ihan oikean hottiksen jos vaan intoa riittäisi. Että kyllä se kaunotar siellä jossain rasvakerroksen alla on, vangittuna tähän ylipainoiseen ja epämuodostuneeseen kroppaan (Eikä tää nyt ole leikin laskemista, joudun tekemään oikeasti paljon työtä että esim. kyynärpäät on oikeassa asennossa liikkeitä tehdessä. Yliliikkuvat nivelet ). 


Eka julkinen belfie, jee!
Niin että miksikö on pyllystä olla yksin salilla? No kun en minä osaa tehdä niitä liikkeitä vielä oikein! Jonkun pitäisi olla selän takana vääntämässä hartioita oikeaan asentoon ja katsoa ettei kyynärpäät vääntyile luonnottomasti minne sattuun. Lisäksi olisi ihan jees jos se joku huutaisi mulle pää punaisena että NOUSEE VIELÄ AINAKIN KAKSI, kun se olisi ensin lyönyt painoja + 20 kg siihen mitä itse luulin jaksavani tehdä.  Oon oikeasti niin noviisi tässä salihommassa että kokeneempaa varmasti naurattaisi nähdä mut siellä pörräämässä. Onneksi muutamat ihanat ihmiset on lupautuneet mulle seuraksi ensi viikolla, jospa hommaan saataisiin nyt jotain tolkkua... Merkkailin treenivihkoon liikkeet jotka pitää katsoa vielä jonkun kanssa yhdessä läpi. 19 liikkeestä merkkasin 11!! Ei mikään hyvä lähtökohta siis, mutta kyllä musta vielä true-salikissa saadaan!



Mun suupielissä ollut ihottuma hävisi joksikin aikaa mutta nyt se on puhjennut uudelleen. Epäilen vahvasti että se johtuu maitotuotteista, joita tähän Liten ruokavalioon sisältyy aika (TODELLA) paljon. Katson tässä nyt pari viikkoa mihin suuntaan tuo ihottuma kehittyy, ja jos se ei ala kovalla rasvauksella ja puhtaalla ruokavaliolla helpottaa niin sitten mietin jotain korvaavaa protskunlähdettä rahkan ja raejuuston tilalle. Mutta en ihan vielä. 

Oliko tällä tekstillä joku tarkoitus? Eipä oikeastaan, mulla on vaan niin paljon virtaa että piti keksiä tekemistä, ja halusin jotain kirjoittaa menneestä viikosta. Sitä vaan tosiaan tässä mietin että milloin tää virtapiikki katoaa? Mitä veikkaatte, meneekö kaksi viikkoa vai kaksi kuukautta? Oma veikkaus lähentelee sitä paria viikkoa mutta tietysti parempaan pyritään. On mulla kyllä niin hyvät tsempparitkin nyt taustatukena että pelkästään heidän tuellaan mennään jo pitkälle. Ja ne tulokset on toinen juttu jotka kannustaa. Valitettavasti uusia aloituskuvia en oo vielä ehtinyt ottaa, mutta tuskimpa tämän yhden viikon aikana on niin paljon tapahtunut etteikö kuvia enää voisi ottaa. Mittanauhalla pitäisi vielä vähän mittailla sieltä ja täältä... Ehkäpä teenkin sen ennen kuin pyrähdän tekemään seuraavaa hommaa! 

Valoisaa ja lumipyryn täyteistä sunnuntaita kaikille, palailen ensi viikolla! 



3 kommenttia:

  1. Kunnolla reipas! Mäkin epäilisin maitotuotteita, mullakin iho-ongelmiin syy. Toisaalta lähellä suuta olevat ihottumat voi olla esimerkiksi hammastahnasta (vaahtoutuvalle ainesosalle allerginen tms) :) Pidähän innostusta yllä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy alkaa miettimään sille maidolle korviketta... ruokaohjeissa neuvottiin käyttämään riisi- tai herneproteiinia, mutta se kuulema maistuu kamalalle eikä makua saa peitettyä millään :/

      Poista
    2. Mä vedän riisiprotskia joka työpäivä :) Siis Puhdistamon oliko se kaakaonmakuinen riisiprotsku on on oikeasti hyvää :) Ja maidonkorvikkeista parhaita on itsetehty cashewmaito (kahviin), riisimaito/kookosmaito (puuroihin ja leivontaan) ja unsweetened mantelimaito (tykkään smoothieisssa ja kahvissa silloin ko en halua "kermaisempaa kahvia" :)). Kermakastikkeissa käytän tetroissa olevia kookoskermoja. Hasselpähkinämaitoa haluaisin maistaa, mutta perkule olen allerginen!

      Poista