keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Keskiviikon fiiliksiä ilman päätä ja häntää.

Tänään se alamäki kai sitten meinasi alkaa! Skippasin aamulenkin, joten se on siis edessä huomenna. Alunperinkään en ollut kyllä suunnitellut lenkkeileväni tänä aamuna, mutta eilen ajattelin että sittenpähän se ois ohi ja loppuviikon sais nukkua pikkuuuuusen pidempään. Iltapäivällä mua ei ois huvittanut lähteä jumppaankaan sitten ollenkaan, vaan jatkaa niitä 20 minuutin päiväunia muutamalla tunnilla... Raahauduin kumminkin jumppasaliin, ja vaikka liikkeet kulkikin hieman nihkeästi niin hyvä että tuli lähdettyä. Jalat ei nimittäin meinaa taaskaan kantaa.... 

Mutta mitäpä sitä muuta? No voisinpa kertoa vaikka että miten muuten on mennyt. Sunnuntaina mulla oli lepopäivä tai oikeastaan treenitön päivä. Rauhallisella kävelylenkillä tuli käytyä, kun ystävä vieraili kahden karvakaverin kanssa ja käytettiin niitä sitten koirapuistossa. Ja kuten kuvista näette, hän on kovin pieni, joten vauhti ei todellakaan ollut mikään päätä huimaava. Varsinkaan kun täällä vieraassa kaupungissa oli niin kamalasti kaikkia uusia hajuja...




Loppupäivä kuluikin sitten kokkaillessa ja kotitöiden parissa. Keittiössä kuluu taas ihan kiitettävän kauan aikaa kun pitää punnita ruuat, valmistaa ne, tiskata, siivota... Ruokaa kun ei ole mitenkään kovin vähän ja lisäksi ainesosia on useampia. Tällä kertaa tein tosiaan järkevästi heti aluksi ja punnitsin kaurahiutaleet ja riisit valmiisiin annospusseihin, joten vaikkapa aamupuuroa keitellessä ei tarvitse kuin nakata hiutaleet lautaselle ja mikroon. Salaatti-ainekset pyrin pilkkomaan myös valmiiksi, joten lounassalaattia tehdessä mun ei tarvitse kuin nakella eri ainesosia yhteen kippoon ja that's it. Oman lisähaasteensa tähän hommaan tuo nyt tuon miehen muuttuneet elämäntavat. Hänkin kun on alkanut kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa laittaa, joten meillä kuluu nykyään extrapaljon muun muassa salaattia, porkkanoita ja lihaa. Joskus valmistan siis ruokaa samalla myös hänelle. 


 Kuten vaikkapa tässä; oma jauhelihakeitto mulle sekä hänelle ja lisäksi valmistumassa risottoa päivälliseksi minulle. Paljon enempää ei liedelle mahtuiskaan?


Maanantaina en mennyt aamulenkille, vaan jätin sen iltapäivään. Töiden jälkeen kävinkin vain pikaisesti kotona vaihtamassa lenkkarit jalkaan ja ei kun menoksi. Pyrin välttelemään noita "iltalenkkejä" ja käymään aamuisin siksi, että aamulenkit saavat olla paljon lyhyempiä. Kun ennen kukonpierua riittää 45 minuuttia, iltapäivällä pitäisi hönttästä 1,5 tuntia. No thanks.  Lenkin jälkeen pääsin syömään. Keittelin sunnuntaina tosiaan itselleni jauhelihakeiton, ja itkuhan sitä hävittäessä meinasi päästä. Kattila oli puolillaan evästä, ja kaikki oli vaan pakko syödä. Saattoi myös olla että mulla oli humpsahtanut sekaan hieman liikaa chiliä, joten meinasi olla aika kuumat paikat.







Tiistaina kampesin itseni aamulenkille, ja oli mukava huomata että aamuisin on päivä päivältä valoisampaa. Lisäksi löysin Spotifystä mahtavan vanhan soittolistan jonka tahdissa jalka kulki uskomattoman kevyesti. 45 minuuttia hurahti hetkessä, ja taas oli energiaa päivään vaikka millä mitalla! Työpäivän jälkeen jäinkin suoraan kuntosalille, johon ihana työkaverini Ulla tuli mulle kaveriksi. Katsottiin yhdessä läpi liikkeitä joita mun ohjelmaan kuuluu ja jospa ne pienet (ja välillä vähän suuremmatkin) virheasennot ja väärin tehdyt jutut lähtisi siitä korjaantumaan. Ulla on muuten yksi mun parhaista tsemppareista, Liten ensimmäisellä viikolla hän taisi olla tästä jopa enemmän innoissaan kuin minä! :) Kiitos siis Ullalle kannustuksesta ja motivoinnista!


Aamupuuron olen joutunut nyt vaihtamaan smoothieen, koska musta tuntuu että en vain jaksa syödä puurolautasellista tyhjäksi. Smoothie onkin kätevä tehdä ja helppo syödä (juoda) vaikka samalla kun laittautuu töihin. Aamuisin tulee vedettyä myös monivitamiiniporeet, omega3-kapselit, D-vitamiiniä sekä green tea-kapseli. Ja tietysti kahvia, aivan liikaa. Sellaisella setillä pitäisi sitten jaksaa neljä tuntia, noin kello 11 asti. Ihan sama nautinko aamupalani smuuthiena vai puurona, silti kymmenen aikoihin on jo kiljuva nälkä. Esimerkiksi tänään töissä teki tiukkaa olla rohmuamatta kahvipöydästä tuoretta sämpylää kitusiin, mutta mun itsekuri on tällä hetkellä näköjään jämähtänyt ON-asentoon. En ottanut.


Hypätäänpä aamupalasta suoraan iltapalaan! Superdieetin aikaan sain maitorahkasta melkein tarpeekseni, ja nyt päätin että syön sitä mahdollisimman vähän. Lähinnä siis juuri tuossa aamupala-smoothiessa tai välipalalla marjojen kanssa. Iltapalalle kuuluvan rahkan vaihdoin suosiolla johonkin paljon parempaan, nimittäin proteiinivanukkaaseen, makuna double-chocolate, mmmmmm! Ensin jauhepussin hinta hirvitti (kuten mua aina kaiken hinta, mistä en ole ihan varma/en ole maistanut) mutta olipa kyllä hyvä ostos! Nyt saan herkutella vähän joka ilta, ja vielä hyvällä omallatunnolla! Makeanhimon lisäksi iltapalalla saan hävitettyä myös suolaisenhimon; paistan yleensä aina iltapalaksi yhden kananmunan jonka päälle laitan PALJON suolaa. NAM.



Ruokapuoleen oon tällä hetkellä aika tyytyväinen! Oon oppinut laittamaan ruokia eri tavalla, joten en (ainakaan vielä) ole ehtinyt kyllästyä mihinkään. Lisäksi itse itselleni suoma myönnytys " voin syödä VÄHÄN ohjeita sivuten " helpottaa elämää huomattavasti. Eli jos meillä nyt sattuu olemaan kaapissa jotain korvaavaa tuotetta, vaikkapa niitä kalapuikkoja, se on ok. Tai jos mulle tarjotaankin lounas vaikkapa töissä, voin syödä sen hyvillä mielin kunhan otan ruokaa lautasmallin mukaan. Tai jos mies onkin keittänyt ison kattilallisen riisiä, voin ottaa siitä silmämääräisesti oikean verran eikä homma heti kuse siihen. Tällainen ajattelutapa olisi nyt tarkoitus iskostaa tuonne aivoihin ja toimia samalla tavalla sitten liten jälkeenkin. 

Vielä kun oppisin aikatauluttamaan arkeni paremmin ja toimimaan ennakoivammin, eli seuraavan päivän kamat valmiiksi illalla ja niin edelleen, niin mun elämäni alkaisi olla aika täydellistä! Sitäkinhän ehtii tässä onneksi vielä harjoitella. 


Oli mun tarkoitus kirjoitella tänään vielä vaikka mitä, mutta kello lähestyy uhkaavasti yhdeksää. Siispä mun on mentävä jotta ehdin nukkua tarpeeksi ja jaksan aamulla sinne perhanan lenkille! Ja teille kaikille kateellisille jotka siellä tuskailee että "v*ttu kun toi on niin energinen, ärsyttää kun se vauhkoaa koko ajan ja on noin innoissaan"  niin lupaan tulla kirjoittamaan tänne myös niistä super-paskoista päivistä kun mikään ei onnistu ja oikeasti skippaan ne treenit. Voin luvata että niitäkin päiviä tulee, ja niitä tulee vielä paljon! Mutta ehei, ei vielä tällä viikolla. Eikä seuraavallakaan jos vaan terveiden kirjoissa pysytään :) 


2 kommenttia:

  1. Oon niin ylpeä susta ♥ Hyvin sä vedät! Mulla on menossa nyt paskoja päiviä ko oon kipeenä,mutta se ei haittaa, välillä niitäkin on. Ja just tuo ajattelu, että voi sallia korvaaviakin pitää huolen siitä, että muutoksista tulee elämäntapa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan edelleen :) Pienin askelin mennään. Paranemisia sinulle! :)

      Poista