maanantai 15. helmikuuta 2016

Duracell-pupu, päivää!

Minä tein sen, jipii! Herätyskello pärisi riemuisasti kymmentä vaille viisi ja minä torkutin hetken. Jostain löysin kuitenkin sisunsiemenen ja nousin sängystä. Säntäilin hetken unisena sinne tänne mutta olin ulko-ovella lenkkitamineissa kello 5:15. Ovella epäröin vielä hetken, saisin kuitenkin nukkua vielä yli tunnin jos jäisin kotiin.

Onneksi en jäänyt, sillä lenkkisää oli mitä mahtavin! Pakkasta vain yksi aste, tiet (kerrankin) auratut joskin todella liukkaat, ei tuulenvirettäkään saati sitten että olisi tarvinnut nähdä muita ihmisiä vielä tuohon aikaan!  Vain minä ja korvissa pauhaava musiikki, mikäs sen parempaa. Lenkin matkaa en tiedä, sillä en ole vielä nähnyt tarvetta SportsTrackerille tuossa uudessa puhelimessa. Kunnioitettavat 45 minuuttia minä kuitenkin tallustin tuolla pimeässä, ja ihan kivasti tuli hikikin. 


Nyt onkin ollut jotenkin super-hyper-energinen olo koko päivän, ihan ärsyttää kun on näin hyvä fiilis. Miksen voi löytää sellaista sopivaa balanssia jonka voimalla saisi kotihommat hoidettua ja jaksaisi toisinaan tehdä päälle vielä muutakin? 


Muuta treeniä en sitten tälle päivälle haalinutkaan, ajattelin ottaa tällaisen pehmeän laskun näin alkuun. Huomenna olisikin sitten tarkoitus käydä aamulenkin lisäksi vielä kuntosalilla, ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen! Jään töistä suoraan työpaikan salille, jotta lusmuamisprosentti kutistuisi edes hieman. Kuka nyt turhaan raahaisi salikamat mukanaan töihin? 

Aivan valtavat evääthän mun pitää kantaa töihin, kun lounaan ja välipalan lisäksi joudun ottamaan mukaan myös treenin jälkeisen evään. No can do, ruuat on raahattava mukana, ja tässähän mulla on hyvä syy katsella itselleni uutta laukkua/reppua johon mahduttaa kaikki työkamat, salivaatteet ja eväät. Ainahan on hyvä syy shoppailla!! Oikeastaan olen etsinyt uutta laukkua jo aika kauan, mutta SE OIKEA ei ole edelleenkään kävellyt vastaan.

Päivälliseksi vedin tänään riisiä ja KALAPUIKKOJA. Arvatkaapa lukeeko Fitfarmin ruokaohjeissa että "syö päivälliseksi kalapuikkoja"? No eihän siellä lue. Niitä oli mulla kuitenkin pakastimessa, ja teki mieli. Söin niitä kumminkin vain sallitun määrän, eli yhtä paljon kuin "sallittua kalaa" olisi saanut syödä. Oivalsinkin siinä kalapuikkoja paistellessani jotain; Yksi tämän dieetin tavoite on nyt se, että oppisin_prkl_syömään_NORMAALISTI. Että kohtuudessa voi pysyä vaikka ei syökkään juuri ohjenuoran mukaisesti. Että jos vähän poikkeaa säännöstä niin heti ei tarvi syödä koko hevosta.  Ehkä tästä hommasta sitten tulisi miellyttävämpää ja se jäisi helpommin elämäm_tavaksi? Mitä veikkaatte...?


Muutenkin tuolla foorumilla tai ohjesivulla todettiin että tämän urakan pääasia ei ole se ruokavalion tarkka noudattaminen. Kerrottiin että jos ruokavalio on jo muuten kunnossa, sitä ei välttämättä tarvitse noudattaa ollenkaan vaan nyt keskitytään siihen treeniin, prkl! Ja siitä jos mistä mä olen innoissani koska suurin osa tämän rupeaman tavoitteista saavutetaan kovalla treenillä (vaikka luinkin eilen Siekkisen Ilonan blogista että rasva palaa parhaiten ruokavaliolla, niin silti). Lisäksi kovaa treenaaminen ja itsensä haastaminen on ehkä melkein parasta mitä tiedän. Kovasta treenistä aiheutunut kipu (siis särky ja kolotus treenin jälkeen, EI kipu treenin AIKANA) on parasta kipua mitä on olemassa. Myönnän myös että mun tavoitteet on ehkä enemmänkin ulkoisia ja ulkonäköön liittyviä tavoitteita kuin jotain mahtavaa sisäisen tasapainon löytämistä, kehon ja mielen hyvinvointia  ja muuta lässynläätä.  

Ajattelin kuitenkin pitää teitä vielä jännityksessä ja kerron niistä tavoitteista vasta huomenna, tai ehkäpä vasta ylihuomenna, HÄHÄÄ! (Oikeasti en kerro niistä vielä KOSKA en ole itsekään lyönyt itseni kanssa lukkoon kaikkia juttuja mitä haluan ja mitä en halua) Sillä aikaa sinä voisit käydä vielä näppäilemässä sähköpostiosoitteesi arvontapostauksen kommenttiboxiin, sillä osallistujia on vielä niin vähän että niillä on liian hyvät mahdollisuudet voittaa! ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti