sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Dear fat, prepare to die!

Huomennahan se rutistus sitten alkaa, ja en voi itsekään uskoa että olen asiasta näin mielissäni. Odotan alkavaa liteä kirjaimellisesti kuin kuuta nousevaa. Aikaisemmin superdieetillä ollessani tulostin ruokaohjeet itselleni suoraan netistä, mutta tällä kertaa aion tehdä hieman eri tavalla; kirjaan kaiken ylös vihkoon, joten asiat iskostuu mun päähän myös samalla kun kirjoitan niitä itse. Vihko on muutenkin kätevämpi kuin irralliset lippu-laput jotka tuppaavat sekoittumaan ja menemään hukkaan. 



Tein itselleni tulevaa viikkoa varten myös tarkan "lukujärjestyksen" jotta näen miten paljon hommia mun on oikeasti tehtävä, ja jottei lipsumisia tapahtuisi (ainakaan niin herkästi). Ja nyt ei kannata ajatella että "onpa se hullu kun tekee kaiken noin tarkasti eikä anna itselleen yhtään armoa, järkihän tolla menee! " Lukujärjestys on käytössä nyt juuri sitä varten, että sille joustolle on tilaa. Jos vaikkapa tiistaina en pääsekkään salille, näen heti milloin mun on sinne sitten mentävä. Eikä sunnuntaina tule sitä fiilistä että "voi paska, kolme treeniä jäi tekemättä..." Myöhemmin kun homma (toivottavasti) muuttuu rutiiniksi, tunnilleen merkatut liikunnat voi jättää pois eikä päivienkään lukkoon lyöminen ole enää niin välttämätöntä. 




Joku normaali ihminen varmaan herkuttelisi tällaista urakkaa edeltävinä päivinä sillain normaalisti... No, minä en onneksi ole normaali, mutta eivätpä ole kyllä mun ruokailutavatkaan. Perjantaina hain kotiin sipsiä ja karkkia. Lauantaina kävin grillillä vetämässä lemppari-mättöä, eli ranskalaisia aurajuustolla. Ja tänään mies vielä ehdotti että haetaan jotain pizzeriasta. No, koska meidän pizza-passi oli täynnä ja ilmaiseksi annokseksi tarjotaan vain pizzaa, minä tietenkin tilasin sellaisen ihan hyvällä omallatunnolla. "MÄÄ SAAN SYÖDÄ, KOSKA HUOMENNA SE ALKAA!" Oksettavaa.  Tiiän itekki ettei tommosessa ahtamisessa oo mitään järkeä, ja sekös vasta ärsyttää! Tiiän miten pitäs toimia ja elää, mutten kuitenkaan tee niin. Joku päivä ehkä vielä opin... tai sitten en. 



Muuten tämä viikonloppu sujui aika leppoisasti. Heräilin aamuisin yllättävänkin aikaisin, jos vertaa mun "normi"viikonloppuheräämisiin; lauantaina nousin jo kymmenen aikaan, tänään peräti YHDEKSÄLTÄ! Siihen olisikin parempi tottua nyt kun etsitään uutta elämänrytmiä tämän liten mukana. Lauantaista olisi nimittäin tarkoitus tehdä mun TRUE-HARDCORE-GYMIpäivä, eikä sunnuntaisinkaan saa nukkua liian pitkään jottei ruokarytmi kärsi. Voi pojat, elämme jännittäviä aikoja. Luuletteko että paatuneen vötkistelijän kelkan voi kääntää totaalisesti kahdessatoista viikossa?

Eilen ja tänään yritin myös antaa aikaani tälle meidän kodille. Se reppana kun jää (taas) vähemmälle huomiolle nyt kun mun pitää hypätä pää kolmantena jalkana lenkillä ja treeneissä ja kaupassa ja kokata jatkuvasti. Loppuviikkoa kohti hamstrasin myös kaupasta kaiken tarvittavan, ja saatoin vetää myös vähän överiksi (vai voiko 8 purkkia tonnikalaa sanoa vielä överiksi?). Haluaisin kuitenkin asioida ruokakaupoissa mahdollisimman vähän (totaalirepsahdusten välttämiseksi) ja siksi ostan mahdollisimman paljon kerralla. Tämä on kuitenkin ajoittain haastavaa sillä saksalais-omisteisessa suosikkikaupassani ei myydä lainkaan erään suomalaisen meijeriketjun tuotteita. Lempikaupassani on edullisimmat vihannekset, kun taas meijerin maitorahkat ovat ainoita joita saatan syödä. Usein joudunkin siis asioimaan vähintään kahdessa kaupassa kerrallaan. Haastavaa. Onko muilla samanlaisia ongelmia? 

Kaupoissa hyppäämisen lisäksi olen tänään valmistellut ruokia mahdollisimman pitkälle. Viime kerrasta oppineena punnitsin jopa kaurahiutaleet ja riisit valmiisiin annospusseihin. Mitä pidemmälle kaiken voi tehdä valmiiksi, sen parempi. 



Myös salaatti-ainekset pilkoin ja kuutioin valmiiksi omiin astioihinsa jääkaappiin, joten enää ei tarvi kuin nakella sopivat määrät haluamiaan aineksia yhteen kippoon ja kippo kainalossa töihin. Yksi juttu mua tässä ruokia preppaillessa kuitenkin ihmetytti, suututti ja harmitti tosi paljon. 

Olen nimittäin pian 24-vuotias nais-ihminen ja tykkään ruuanlaitosta ihan tosi-tosi paljon. Haluaisin kokeilla erilaisia juttuja ja akkainlehtien ruokasivuja selailenkin usein kuola pärksyen, mutta haaveeksipa vain aina jäävät. Että, jos haluatte antaa mulle vertaistukeanne, tsempata, tukea tai kannustaa, niin parhaiten teette sen kun kerrotte että; 






MITEN H*LV*TISSÄ TE SAATTE SEN KANAN PAISTETTUA NIIN KAUNIIN VÄRISEKSI!?!?!?


Säädin levyn muka soppelisti; ei ihan täysille, mutta kuitenkin kuumaksi. Luin pakkauksesta ohjeen että KOLOME MINUUTTIA per puoli! ja laitoin puhelimeen vielä ajastimenkin päälle, ettei vaan kävis niinkö äiti aina eppäilee että unohan ruuat pannulle. Lorautin pannuun vielä öljyäki etteivät ainakaan kiinni kärähä. JA SILTIKI lopputulos on tämä! 


Karsinogeenejä on niimmaan p*rklsti, helepomminhan näistä syövän saa ku Tšernobylin alueelta poimituista puolukoista tai murtuneesta asbestilevystä. Joo huonoja vitsejä, tiiän, muttako ei muakaa enää hirviästi tuolla hellan ääressä naurata. Ois kiva osata laittaa hyviä piffejä ja herkullista kanaa, mutta niinkö näätte niin eipä laiteta. AUTTAKAA. 


Oli tarkotus taas kirjottaa viisaita sanoja ja oikeen taitavasti, mutta mulla on nyt niin kiire nukkumaan etten kerkiä ees oikolukemaan tätä tekstiä. Toivottavasti ei oo kamalasti virheitä, ja jos on niin antakaa anteeksi! Aion nimittäin aamulla herätä kello 05:00 ja lähtiä viikoon ensimmäiselle aamuaerobiselle. Jee! En oo varmaan koskaan ollu näin innoissaan siitä että joudun heräämään 1,5 tuntia aikasemmin ku ois pakko. 

Tässä vielä mää ja mun kummipoika Jannu vietetään laatuaikaa yhdessä.
HEIPPA!!

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä Heidi! Iso muutos sussa on kyllä tapahtunutkin jo :)
    Itsellä yritystä uudelleen tän jojoilun kanssa..kyllä tää tästä (taas :D )
    T: Laura A.

    VastaaPoista
  2. Mun kananpaisto#salaisuus" on kookosöljyllä paistaminen (ennen tosin käytin muitakin öljyjä), paistan kananfileen kummankin puolen ensin todella kuumalla (nätti väri) ja sitten loppuajan paistelen kanaa miedolla lämmöllä (tarvittava aika, tykkään sellaisesta mehukkaasta kanasta). En tiedä, onko tuosta mitään apua :DDDD Tsmeppiä hulluna! Hyvä asenne sulla ainakin on <3

    VastaaPoista
  3. Jotkut mausteet palavat helpommin kuin toiset. Pelkkä suola+pippuri ainakin mulla on toiminut. paiston jälkeen lisää maustetta jos tarvii. Toisaalta, pannuissakin voi olla eroja.

    VastaaPoista
  4. Heidi oot aivan ihana! Ei näille sun kirjotuksille voi muutaku nauraa :D Tsemppiä hulluna tähän projektiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vaan että naurat vaan mulle höh! :D <3

      Poista
  5. Ihan hyvältähän tuo sun kana näyttää! ;D Ai että alkoikin tehdä mieli vaikka vähän mustia ovatkin. Kanasuikaleet alkanu maistua jo puulta.

    VastaaPoista
  6. Laura A: Tsemppiä sullekki! :)
    Sirpale: Tuota mää kokeilen ens kerralla! :)
    Suvi: Noissa saatto kyllä olla se hunaja jota laitoin marinadiin, eikä meidän paistinpannutkaan oo kyllä mitään Jamie Oliver-laatua :D
    Päivi: Voin lähettää sulle ens kerralla !:D

    VastaaPoista