torstai 14. tammikuuta 2016

Blogihiljaisuus on katkaistava!

Kaikista vaikeinta on aloittaminen.
On niin paljon sanottavaa, muttei saa ajatuksiaan järkevästi näppäimistön kautta maailmalle.


Mihin edes jäin viime kerralla?
Niin, siihen onnistumiseen.
No, kaikkihan tietää mitä lifestyle-laihduttajalle tapahtuu. Nousukauden jälkeen alas tullaan ja kovaa.

Näköjään edellisestä tekstistä on aikaa jo reilu kuukausi joka muuten humpsahti ihan hetkessä. 

Oli siis joulu. Ja joulunahan kuuluu syödä ja nauttia ruuasta. Niin minäkin tein. Ensin yritin pysyä terveellisellä linjalla, maistella vain vähän suklaata ja noudattaa dieettiä "sinne päin". Kuitenkin kummasti tässä kuukauden aikana kaikki on unohtunut ja kiloja on tupsahdellut takaisin. Vaikka peilistä tuijottaa se sama turvonnut minä kuin ennenkin, onneksi vaaka näyttää vielä vähän vähemmän kuin ennen superdieetin aloittamista.

Vietin aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, otin rennosti ja yritin olla stressaamatta mistään. Nautiskelin lomasta. Kävin ulkomailla. Nukuin paljon. Väkersin käsitöitä. Kävin hautajaisissa ja surin. Syleilin ihanaa pientä poikavauvaa, ja riemuitsin kutsusta ryhtyä hänen kummitätikseen. En juuri urheillut mutta en onneksi myöskään sairastanut. 

***
Ja nyt karu arki on palannut. Ruokailu on palannut takaisin "normaalimmaksi", eli ei enää sipsiä-keksiä-suklaata-kinkkua-torttua-yms. vaan enemmän salaattia ja rahkaa sekä säännöllisempi rytmi. Silti tulee mätettyä liikaa leipää ja iltanapostelusta olisi kiva päästä taas eroon. Kävin tänään ensimmäistä kertaa jumpassa vuonna 2016. Meinasin kuolla enkä todellakaan nauttinut. Oikeastaan edes jälkifiilis ei ole hyvä. Viikonloppuna podin kuumeetonta flunssaa ja olo on edelleen tukkoinen.

Juuri nyt motivaatio urheiluun, laihdutukseen ja bloggaamiseen on lähes nollissa, mun takki on jotenkin tyhjä. Luotan kuitenkin siihen että kun mennään kohti kevättä ja valon määrä lisääntyy, myös mun motivaatio kasvaa. Ja sitten ollaan hetki taas aivan liekeissä! Sitä odotellessa voisin vaikka kirjoitella meidän Budapestin reissusta, tulevaisuuden suunnitelmista ja sen semmoisesta. Ja ehkäpä jopa alle kuukauden päästä ;)

7 kommenttia:

  1. Mulla on kanssa laihduttamisen kanssa vähän alakuloa ilmassa - onhan tässä menty meikäläisen kohdalla jo vuosi suhteellisen tiukasti... Mulla menee periaatteessa tosi kivasti (paino ei nouse, ruokailut ei täydelliset muttei katastrofitkaan ja liikuntaakin tulee harrastettua), fiilis vaan on välillä vähän hukassa. Eiköhän me kuitenkin ponnisteta tästäkin suosta vielä ylös ja lenkille kunhan kaamosväsymys alkaa helpottamaan - eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Eikä siihen mene varmasti edes kauan, päivät on pidentyneet nyt jo aivan hurjasti! :)

      Poista
  2. Tervetuloa takaisin! Mullakin oli tuossa blogitauko liian kiireisen elämän ja noh, muuten vain oman laiskuuden vuoksi :D Nyt ollaan täällä taas, miljoona postausta keskeneräisenä ei yhtään valmiina. Kohta sie taas koukutut liikuntaan ;)

    VastaaPoista
  3. Et oo ainut jolla motivaatio hukassa... Jouluna tuli tosiaan mätettyä kaikkea, mikä on kyllä mullekin outoa, mätin jopa suklaita kamalasti, niitä tuli töihin _paljon_! Nyt alkanu taas liikunta maistua, mutta napsupolvi alkanut juilia välillä, ei kiva :o

    VastaaPoista
  4. Et oo ainut jolla motivaatio hukassa... Jouluna tuli tosiaan mätettyä kaikkea, mikä on kyllä mullekin outoa, mätin jopa suklaita kamalasti, niitä tuli töihin _paljon_! Nyt alkanu taas liikunta maistua, mutta napsupolvi alkanut juilia välillä, ei kiva :o

    VastaaPoista
  5. Täällä toinen joka vasta tänään palaili blogimaailmaan joulutauolta. Ja takki se on auki täälläkin ja niitä plussakilojakin. Pöh. Hirmunen herkkusokerikoukku vaan päällänsä eikä koulustressi tiukalla aikataululla auta asiaa. Mutta josko viimeistään se valoisa kevät toisi taas tullessaan niitä tuloksia! :-)Kyllä me vielä taas kiloja karistellaan! :-)

    VastaaPoista
  6. Onpa helpottavaa huomata etten oo ainoa joka ei oo vaan jaksanut ! :D Täältä me taas tullaan, kesällä rantakunnossa!!!

    VastaaPoista