tiistai 26. tammikuuta 2016

Mun lukulista.

Koska mun elämässä ei viimeaikoina ole tapahtunut mitään järisyttävän mullistavaa, päätin kirjoittaa niistä blogeista joita lukemalla toisinaan tapan aikaa.

Kerrottakoon heti alkuun että postaus on maannut luonnoksena tuolla muiden tekstien joukossa aika pitkään koska halusin kysyä luvan kaikilta listalla olevien blogien kirjoittajilta. Sellainen nyt vaan on mielestäni kohteliasta vaikka blogit ovatkin ihan julkisesti kaikkien luettavissa. :) 

Myönnän olevani todella laiska (blogien)lukija, ja siksi vain harva blogi päätyy mun suosikiksi sekä seurattavien listalle. Enkä laske tähän listaan nyt niitä (teitä) joiden juttuja luen ikään kuin "vertaistukena", eli sellaisia blogeja joita olen alkanut seuraamaan tämän oman projektini myötä ja joiden kirjoittajista on tullut mulle ikään kuin sielunsisaria (o-ou, nyt paljastuukin että tunne on pian yksipuoleinen. ;)

Mulla on joitain kriteereitä jotka ovat joko tiedostettuja tai tiedostamattomia, ja niiden perusteella valitsen luettavani. Saatan lukea jotain blogia pitkäänkin, mutta lopettaa lukemisen vaikkapa kertaheitosta jos joku oleellinen asia muuttuu häiritsevästi. Tärkeimpiä juttuja hyvässä ja kiinnostavassa blogissa on mun mielestä nämä; 

Suuret ja laadukkaat kuvat. Ei niiden tarvitse olla mitään järjestelmäkameralla studiossa otettuja kuvia, mutta mielellään. Tai siis, ainakin kuvien pitäisi olla selkeitä ja sen verran isoja ettei niitä tarvitse tihrustaa silmät kipeinä. Myönnän että omankaan blogin kuvat eivät aina ole mitään mestariotoksia, mutta mielummin jätän kuvan julkaisematta kuin laitan kaiken kansan töllisteltäväksi etukameralla otettua pikselimössöpuuroa josta ei saa selvää edes selvännäkijä tai oppineinkaan astrologi. 

Mainostaminen. Seuraamani blogi päätyy hyvin äkkiä boikotti-listalle jos mainoksia ja maksettuja postauksia alkaa vilisemään kirjoitusten joukossa enemmän kuin "tavallisia" tekstejä. En tiedä mikä minua mainostamisessa niin ärsyttää. (Ehkäpä se ettei mikään yritys ole koskaan tarjonnut minulle minkäänlaisia yhteistyökuvioita, olen siis kateellinen!) Totuushan on 2010-luvun internet-maailmassa että moni bloggaaja ihan oikeasti tienaa noilla postauksilla ja mainoslinkeillä rahaa, osa jopa tosi paljon. Usein kuitenkin blogin sielu katoaa näiden maksettujen hehkutusten ja ylistyspuheiden myötä. En tykkää. Blogin yleiskuvasta tulee myös todella sekava ja törkyinen jos sivupalkit ja tekstien välit ovat täynnä välkkyviä mainospalkkeja. Voi migreeni.

Kirjoitustyyli. Tykkään nokkelasta ja sarkastisesta tyylistä. Lisäksi on huippua jos kirjoittaja osaa nauraa itselleen eikä ota elämää liian vakavasti. Kaikkea tuota olen ainakin yrittänyt ylläpitää myös omissa teksteissäni. Mikään kielipoliisi en myönnä olevani mutta minua ärsyttää jos kielioppiin ei panosteta YHTÄÄN. Pieniä virheitä nyt sattuu kaikille joskus mutta toistuvat yhdys sana virheet ärsyttävät välimerkkien käyttö ja lauseiden pilkkominen järkevän mittaisiksi olisi ihan jees koska loputonta lausetta on hankala lukea kuten varmaan ehkä itsekin saatat huomata tästä virkkeestä.






 Mutta sitten itse asiaan eli niihin mun suosikkiblogeihin! Toivottavasti tekin löydätte itsellenne uutta luettavaa!




http://www.ptfu.fi
Lainattu blogista kirjoittajan luvalla. Klikkaa kuvaa niin pääset suoraan blogiin!


Miss Ruki Verin kirjoittama SUPERHAUSKA, kantaaottava ja taidokas PTFU-blogi on ollut mun seurattavien blogien listalla pisimpään. Löysin aikanaan blogin jonkun kaverin linkkaamana Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Huomioni kiinnittyi kirjoittajien (heitä oli silloin vielä kaksi :) ) kauniiseen ja massasta erottuvaan pin-up- tyyliin. Myös kirjoitustyyli iski muhun silloin ihan sata-nolla ja siksipä olen edelleenkin innokas seuraamaan juuri kyseistä blogia. Saisinpa omiin hyppysiini edes palasen tuosta hauskuudesta ja ironiasta jota Miss Ruki Ver viljelee ihan jokaisessa tekstissään. Toisaalta hän osaa tarttua tärkeisiin ja vakaviinkin aiheisiin juuri oikeanlaisella asenteella, ja se jos mikä herättää minussa kunnioitusta! Erityisesti blogissa otetaan kantaa naisten asemaan ja kohteluun nykysuomessa. Plussaa siitä!

Parhaiten minulla on jäänyt mieleen Suuri Tinder-kokeilu joka näyttäisikin olevan blogin suosituin teksti. Kehottaisin erityisesti kaikkia mieslukijoitani (jotka käyttävät Tinderiä) lukemaan tekstin ja miettimään omaa käyttäytymistään. Samaistutko? Vastapainoksi mainittakoon tietysti postaus Tinder-mies tulee, oletko valmis? , joka antaa hyvän kuvan siitä miten eri tavalla miehet ja naiset tuntuvat käyttäytyvän tuolla Tinderin ihmeellisessä maailmassa!

Haluaisin kiittää Rukia myös elämäni pelastamisesta, sillä onhan hän kirjoittanut myös siitä miten kuukauden hirveimmistä päivistä voi tehdä edes vähän miellyttävämmät. Tuohon elämääni muuttaneeseen postaukseen pääset kätevästi tästä linkistä, mutta klikkaa omalla vastuulla! Elämäsi saattaa oikeasti muuttua!





http://fitever.fitfashion.fi
Kuva lainattu blogista kirjoittajan luvalla.


Seuraavaksi listalta löytyy omankin blogin tyyliin sopivasti EVER FIT, joka käsittelee terveellistä elämää, urheilua ja sen semmoista. Taisin löytää tämän sattumalta kun selailin huvin vuoksi aihepiiriin kuuluvia blogeja sekä etsin uutta luettavaa ja ehkäpä myös kadonnutta motivaation hippusta. Eveliinan blogissa huomioni kiinnittyi siihen että asiat tosiaan kerrotaan niin kuin ne ovat, kaunistelematta ja rehellisesti. Jos jonain päivänä menee huonosti niin sitten menee, eikä sitä jätetä kertomatta. EVER FIT siis edustaa juuri sitä mitä itsekin haluaisin välittää lukijoilleni; elämä ei ole aina NIIN ihanaa kuin näissä blogeissa annetaan ymmärtää. Joskus vähän turvottaa, söin pari hevosta, jumppa jäi väliin koska telkkarista tuli Quantico, meillä kotona on paskaista ja kaikki ärsyttää (nämä siis mun omia mietintöjä, ei Even blogista lainattuja!) mutta niin sen pitää välillä ollakin että voi taas olla sitä ihanaa ja kivaa jota naistenlehtien sivut ovat pullollaan.

Myös Even teksteissä on sitä ihanaa sarkasmia josta minä pidän.Voin samaistua niin moniin hänen teksteihinsä että suurin osa tulee luettua naurulihakset hytkyen. Jos ei ole aikaisemmin lukenut Even blogia, mielestäni se on hyvä aloittaa vaikkapa tästä tekstistä. Luulenpa (ja salaa myös haaveilen) että jos mulla olisi varaa palkata personal trainer, valitsisin ohjaajakseni Even!  Yksi mieleenpainuvimmista teksteistä EVER FITissä oli "Rasvanpoltolla varoja valtionkassaan". Muistan kun luin sen, ja se oli pakko jakaa heti omalle Facebooksivulle. Näin me pelastetaan Suomi, PRKL ! Häälööperiä! liikutti mut kesällä kyyneliin kuten myös tämä häihin liittyvä kirjoitus, ja ne saivat allekirjoittaneen huokailemaan siihen malliin että hyperventilaatio oli lähellä. Kaikille kuitenkin tiedoksi että EI, ei olla suunnittelemassa omia.




Listan viimeiseksi jätin blogin joka on tehnyt minuun ehkä suurimman vaikutuksen. Kun omaa blogia perustaessani mietin, onko nimi #FITNESSpaskaa liian raju tai jotenkin sopimaton niin en kyllä mieti enää. Vitun huora MÄ RAKASTAN SUA- blogi nimittäin hakkaa kaikki nimet ihan mennen tullen. Vaikka nimi ensialkuun säikäyttää (ymmärrän hyvin, se säikäytti minutkin) niin sen takaa löytyy aivan ehdottoman aito, kaunis ja hyväsydäminen pariskunta, joka ei ole ihan tavallinen. Ja tavallisella tarkoitan nyt sellaista jonka meidän yhteiskunta vuonna 2016 määrittelee tavalliseksi. Kun blogiin tutustuu paremmin, tajuaa ettei juuri tuon osuvampaa nimeä heidän blogilleen ole olemassakaaan. Uusio-suurperheellä on nimittäin yhteensä kuusi lasta, ja perheen isällä touretten syndrooma.

Kuva lainattu blogin Facebook-sivulta kirjoittajan luvalla.

Blogi kertoo siis heidän perheensä arjesta ja pyrkii samalla poistamaan ennakkoluuloja touretten syndroomaa kohtaan. Perheen äiti Pirtsu kirjoittaa niin käsittämättömän kauniisti että itse olen joutunut pyyhkimään kyyneleitä silmäkulmistani jo useamman postauksen kohdalla. Perheen isä JP taas on käsittämättömän rohkea esiintyessään videoilla omana itsenään. Uskon ja syvästi toivon että ihmisten tietoisuus kaikenlaisia käytös-, ja ahdistuneisuushäiriöitä kohtaan hälvenisi tämän blogin myötä. Kirjoittajille taas haluan sanoa että keep up the good work!



Miten on, nappasiko joku?

maanantai 25. tammikuuta 2016

Ruokaohjeita uusavuttomille!


Eilisen vietin hellan ääressä. Valmistin nimittäin jo ennakkoon alkuviikon ruokia, ettei viikolla tarvitse nälkäisenä töiden jälkeen alkaa keksimään syömistä tai kokata illalla viimeisenä seuraavan päivän eväitä. Olisihan tuota ruokaa voinut tehdä vielä paljon enemmänkin mutta tällä kertaa ainekset loppuivat kesken. Ja luulen että viimeistään huomenna kaappi on taas tyhjä ja on pakko tehdä lisää sapuskaa.


Ruokalistalla oli pastaa ja jauhelihaa tomaattikastikkeessa, kasvispihvejä sekä lämpimiä voileipiä.  Suurin osa läheisistäni tietää miten onneton olen keittiössä. Halu tehdä ruokaa ja leipoa olisi ihan valtava, mutta taidot eivät vain riitä. Ja kun minun taidoillani yrittää tehdä kolmea ruokalajia yhtä aikaa, niin tiedättehän miten siinä käy... Tällä kertaa palohälytin ei onneksi alkanut huutamaan eivätkä naapurit soittaneet palokuntaa paikalle, kaikki säilyi ehjänä emmekä miehen kanssa saaneet edes ruokamyrkytystä mutta mun hermot olivat kokkaus-session jälkeen lähes riekaleina.


Ajattelin myös jakaa teille nämä suurta älykkyyttä vaativat viiden tähden ruoka-annosten ohjeet! Olen nimittäin varma siitä että ette keksisi laittaa vaikkapa Googleen hakusanaksi "kasvispihvit" tai "lämpimät tonnikalavoileivät". Jos vaikka joku keksisikin kokeilla Googlea, on hyvin epätodennäköistä että kohdalle sattuisi juuri se, THE Ohje, jolla minäkin sain aikaan nämä mestariluomukset !
Mutta aloitetaanpas!



Ensimmäisenä neuvon teille legendaariset, perinteisesti äidiltäni opitut, salaisella reseptillä valmistetut

lämpimät tonnikalavoileivät!
Aloita kaatamalla kulhoon valutettu tonnikala. Saat käyttää ihan juuri sellaista tonnikalaa kuin itse haluat; eettisesti tai epäeettisesti kalastettua, öljyssä tai vedessä tai auringonkukkaliemessä haudutettuna. Tarvittaessa tonnikalan tilalle voi laittaa vaikka kinkkukuutioita. Plöräytä päälle aimo annos (no ehkä n. 1 dl )  ketsuppia. Mausteet olisi myös hyvä lisätä tässä välissä. Itse tykkään laittaa mustapippuria, chiliä sekä kuivattua basilikaa. Hämmennä tasaiseksi mössöksi as you can see.

Asettele pellille leivinpaperin päälle niin monta ruisleipää kun siihen nyt sattuu mahtumaan. Tässä välissä olisi hyvä laittaa myös uuni lämpenemään noin 225 asteeseen, jos nyt ylipäätään haluaa syödä leipänsä lämmitettyinä. Itsehän usein valmistan ruokia pelkällä uunin lampulla, kunnes mies tunnin - puolen tunnin kuluttua käy napsauttamassa uunin oikeasti lämpiämään, hups....
Mutta noihin leipiin palataksemme; yhdestä tonnikalapurkista riittää täytettä juuri ja juuri kaikille leiville jos laittaa täyden pellillisen. Jos haluaa enemmän täytettä leiville, älä ole niin ahne vaan tee vähemmän leipiä. Levitä täyte haarukkaa apuna käyttäen tasaisesti leipien päälle. Ripottele täytteen päälle vielä juustoraaste ja työnnä uuniin. Ota ulos uunista mielellään ennen kuin se palokunta saapuu paikalle...
Nuo lämpimät leivät on meillä sellainen vakioherkku kun tekee jotain hyvää ja nopeaa mieli. Lisäksi niiden ainekset löytyy usein valmiina kaapista. Ja makuelämystä voi vaihdella kun vaihtaa vaikkapa leivän paahtoleiväksi, nakkaa täytteen päälle fetajuustoa tai paprikaa, kokeilee eri mausteita ja niin edelleen. Jokainen voi tehdä ihan oman näköiset-, ja makuiset leivät!
Sitten ne kasvispiffit!
Näiden ohjeen löysin kerran ihan vaan kotikokki-sivustolta, kun teki mieli kokeilla osaisinko minä tehdä kasvispihvejä. Suoritinpa tuossa nopean haun ja sieltähän se tarkka ohje tosiaan löytyi, ihan ensimmäisenä. Kotikokin sivuilta voit katsoa tarkat määrät aineksille, minä neuvon tässä sitten että miten kannattaa tehdä!
Nämäthän on siitä huippuja piffejä että ne sopii vaikkapa hampurilaisen väliin! Mausteiden määrää säätelemällä saa ihan niin tujuja pihvejä kuin haluaa, joten luulisi kelpaavat paatuneimmallekin lihansyöjälle. Paitsi ei mun miehelleni.. Minä tein aika ison satsin koska osa pihveistä menee pakkaseen. Ohjeesta poiketen en käyttänyt vehnäjauhoja ollenkaan mutta ihan hyviä näistä silti tuli.
Elikkä siis, riko munat ja pyydystä sekaan joutuneet kuorenpalaset pois kulhosta. Sekoita munien joukkoon korppujauhot  ja mausteet. Anna turvota sillä aikaa kun valmistelet kasvikset; kuorethan niistä kannattaa ottaa pois, paitsi jos noudattaa jotain uutta luolamies-dieettiä jossa kaikki syödään sellaisena kuin luoja ne meille loi.
Raasta porkkana ja peruna sekä pilko sipuli niin pieneksi hakkelukseksi kuin vain pystyt. Itselläni on käytössä Tupperwaren sipulileikkuri. Ihan ässä kone, nimittäin sillä saa sipulinkin ihan soseeksi jos innostuu liikaa nykimään narusta.
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Pihvit voi paistaa joko pannulla tai uunissa, itse kokeilin kumpaakin menetelmää. Siis kaikille pihveille. Eli paistoin ensin hetken aikaa pannulla jonka jälkeen siirsin uunipellille ja työnsin uuniin. Koska mun tuurilla pihvit olisivat jääneet sisältä raa'oiksi tai hajonneet palasiksi; meillä syötäisiin siis tänään joko pihvejä joiden sisällä on porkkanaraastetta TAI pannulla paistettua porkkanaraastetta. Ihanaa.
Kun taas käytin tätä ekologista ja energiatehokasta "ensin-pannulla-sitten-uunissa"-menetelmää, pihvit saivat sopivasti väriä pintaan mutta myös kypsyivät kokonaan. Valmiista pihveistä en tietenkään muistanut ottaa kuvaa mutta katsokaa tuota Kotikokin sivuilta löytyvää ja kuvitelkaa minun omani noin viisi kertaa rumemmiksi.



Ja sitten viimeisenä se kaikkien odottama, ja ah niin monimutkainen ja vaikea mutta kuitenkin yllättävä jauhelihakastike! Oletteko valmiina, tässä se tulee;


Keitä makaronit. Ruskista jauheliha ja kaada sekaan mausteet sekä Lidlin valmis tomaattikastike. Anna kastikkeen kiehua hetki. Kaada vesi pois makaroneista kun ne ovat ylikypsiä. Nautiskele.




Helppoa, eikös juu? Ja miettikää, kulutin elämästäni 1,5 tuntia tätä postausta tehdessä. Ihan totta!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Muut SoMe-kanavat joissa #FITNESSpaskaa on mukana!

Otsikostakin jo huomaa että tämän postauksen ainoa tavoite on säälittävästi kalastella lisää seuraajia ja "kavereita" blogin muillekin somekanaville! Tiedän että siellä ruutujen toisella puolella on paljon lukijoita jotka eivät välttämättä seuraa kuin tätä pelkkää blogia. Se ei haittaa minua, mutta muita somekanavia seuraamalla pääsee näkemään ja kuulemaan paljon enemmän kuin pelkkää blogia lukemalla. Lisäksi yllättävän blogihiljaisuuden sattuessa saatan käydä heittämässä vaikka Facebook-sivulle pahoittelut, jolloin tiedätte minun olevan hengissä ja turha hätäily voi unohtua. Snapchat, Facebook ja Instagram kun ovat jostain syystä paljon nopeampia ja helpompia päivittää kuin tämä blogi.. Tänne kun pitää koittaa saada aikaiseksi jotain jär-ke-vää.


Mutta pidemmittä puheitta, tässä he nyt ovat!

Esimerkiksi Snapchatiin päivittelen tällä hetkellä (ainakin vielä) paljon tiheämmin ja monipuolisemmin omia tekemisiä kuin muualle. Joten jos esimerkiksi "videopostaukset" kiinnostaa niin sieltä niitä löytyy. Olen vielä vähän onneton tuon "snäpin" käyttämisessä koska latasin sen tosiaan vasta viikko sitten. Saa siis nähdä kuinka kauan jaksan sitä innokkaasti päivitellä...  Minua koukuttaa Snapchatissä ehkä eniten se, että kuvat ja videot ovat katsottavissa vain 24 tuntia niiden lataamisesta (tai niinhän meille uskotellaan, netistähän mikään ei katoa, KOSKAAN) joten kynnys ladata aamunaama-selfieitä ja äkkipikaisia videopostauksia on paljon matalampi kuin vaikkapa Instagramiin.



Blogin ehkäpä tärkein somekanava on sen omat Facebook-sivut. Laitan sinne aina linkin kun teen uusia postauksia, joten sivusta tykkäämällä pysyt helposti ajan tasalla kun jotain uutta ilmestyy. Lisäksi jaan sivulle löytämiäni muka-hauskoja kuvia, videoita ja lainauksia. Ja kuten aiemmin mainitsinkin, pidempien päivityskatkojen aikana heitän yleensä jotain suuntaa-antavaa informaatiota Facebookkiin kuten; "uutta tekstiä tulossa ensi viikolla..." ja seuraava teksti ilmestyykin kuukauden kuluttua.. ;)

Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä mainittakoon blogin Instagram-tili, jota päivittelen vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan innostun julkaisemaan 10 kuvaa päivässä, joskus taas tili on käyttämättömänä viisi viikkoa... Todella tasapainoista ja innostunutta hommaa siis!  Mutta siis niin, myös Instagramissa ilmestyy toisinaan ennennäkemätöntä materiaalia, joten kannattaa käydä ainakin välillä vilkuilemassa sielläkin, jos ei halua ihan seuraajaksi alkaa. 


Tämä postaus on toteutettu ihan vain sunnuntai-aamupäivän tylsyyksissä, takaraivossa pienen pieni toivomus siitä että joku alkaisi seurailemaan minua jossain niin blogi näyttäisi suositummalta ja kiinnostavammalta ja musta tulis pian über-kuuluisa! Saisin sitten jaella nimmareita tuolla kylänraitilla ja kaupat jakais mulle tavaraa ilmatteeksi markkinointimielessä! JOKA BLOGGAAJAN UNELMA! 

Ei vaaaaan, ihan huvikseni näitä tänne kirjoittelin kun ei muka taas ole muutakaan tekemistä. Mutta linkkailkaapa kommenttikenttään omia profiilejanne niin voisin mahdollisesti ehkä alkaa seurailemaan! :) Uudet inspiraationlähteet kun eivät koskaan ole pahitteeksi. 

Mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kotilauantai.

Tänään olen aika ylpeä itsestäni! Vaikka sammutin yhdeksältä soivan herätyksen ja nousin sängystä vasta vajaa kolme tuntia myöhemmin, olen silti saanut aikaiseksi jo vaikka mitä! Ja kellokin on vasta viisi! Siivoilin, pesin pyykkiä ja tiskiä, ja kävin jopa lenkillä! Poikkeuksellinen päivä siis! Vähän mietityttää onko tämä energinen fiilis nyt Dymistan ansiota vai joku lumevaikutus joka loppuu viikon kuluttua...




Lenkkeillessä totesin taas miten rakastankaan tätä kaupunkia. Asutaan keskustassa, mutta vartin kävelemisen jälkeen olinkin "maaseudun rauhassa".

Mahtavaa kun pakkanen on lauhtunut, mutta nyt ei sitten taas osaa pukeutua oikein. Tänäänkin laitoin liikaa vaatetta päälle.

En tiedä mihin mun "loistokunto" on kadonnut joulun aikaan; parikymmentä minuuttia kävelyä ja minä hengästyin! Eihän tässä auta muu kuin alkaa kunnonkohotus-kuurille.... Parempi saadakin sitä kuntoa vähän nostatettua ennen helmikuussa alkavaa rääkkiä. :) 


Tai no kyllähän mää oikeasti tiedän miksi se kunto on laskenut näin rajusti. Olen käynyt viimeisen kolmen viikon aikana tasan kahdessa jumpassa, muut on jääneet välistä. Tammikuun ekalla viikolla siihen oli hyvä syy; olo tuntui flunssaiselta, ja fitbagin yksinkertaisesti vain unohdin. Viime viikolla kävin vain fitbagissa ja kuntonyrkkeilyssä, ja tällä kuluneella viikolla en käynyt missään! Hävettää, mutta ei silti oo huono omatunto. Ajattelen nyt niin että ehdinhän jumpata seuraavan kolmen kuukauden aikana ihan riittävästi, jos tahti on samanlainen kuin edellisellä dieetillä... Ehkä voisin silti ensi viikolla yrittää ryhdistäytyä, olenhan maksanut kausikortista joten olisi typerää olla käymättä niissä jumpissa joihin olen ilmoittautunut.

Nyt mun pitää varmaan mennä jatkamaan noita kotitöitä, ne kun ei vaan kummasti koskaan lopu kesken. Ihmettelenpä vaan miten meidän keittiö voi TAAS olla kuin kaaoksen vallassa, vaikka aamulla laitoin sen järjestykseen... 

Melko mestarikuvaaja kun saanut tätäkään otettua suorassa :D 


Siispä näkemiin ja mukavaa viikonloppua ihan kaikille!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Mitä mun väsymykselle kuuluu?

Pahoittelen jo etukäteen tätä jäätävää valitusta mitä seuraavaksi on luvassa, lue omalla vastuulla. 



Joku varmaan saattaa muistaakin kun syyskuussa kerroin että mulla epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasarvot olivat himpun verran koholla, joten olin kolme kuukautta koelääkityksellä. Söin tyroksiiniä 50 µg päivässä ja kontrollikäynti oli joulukuussa. Ennen kontrollia otettiin tietysti labrat joista sitten selvisikin että kilppariarvot olivat palanneet takaisin viitearvojen sisäpuolelle. 

Työterveyslääkäri totesi sitten ettei mulla olekaan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Se tuntui kuin iskulta vasten kasvoja. Ensin totuttelin ajatukseen että olen sairas ja syön lääkkeitä lopun ikäni, mutta h*lvetin helpottunut että ainaiseen väsymykseen löytyi syy. Kolmen kuukauden aikana totesin kuitenkin ettei tyroksiini vaikuttanut toivotulla tavalla; väsymys ei vaan väistynyt.  Sitten vedetään matto jalkojen alta ja sanotaan että ei tämä olekaan vajaatoimintaa. Ja että "entä jos vaan lopettaisit niiden päiväunien nukkumisen?"

Siis anteeksi mitä? 

Sama kuin sanoisi masentuneelle että "entä jos vaan koittaisit piristyä?" Rehellisesti sanottuna mulla pääsi itku siellä lääkärin vastaanotolla silloin ennen joulua. Tämän lääkäri sitten tietysti tulkitsi työuupumukseksi ja masennukseksi. Tilanne oli muutenkin jotenkin todella painostava, kun mua vaan tuijotettiin pöydän toiselta puolelta ja sain itse koko ajan johdatella keskustelua eteenpäin. Mun elämäntapoja arvosteltiin ja kaikki ideat tai ehdotukset mitä mulla oli väsymyksen syystä, oikeastaan lytättiin. Kerroin myös olleeni superdieetillä juuri ennen käyntiä ja sitäkin kritisoitiin. Kuulema liian rankkaa ja raskasta ja muuta vastaavaa. Sanoin syöväni monipuolisesti ja ottavani myös monivitamiinejä päivittäin. Lääkärin vastaus oli "miksi sinä niitä syöt?" NO ÖÖ, koska meitä suomalaisia aina patistetaan ottamaan vitamiinejä kun ei niitä saada ruuasta riittävästi! 



Lähdin vastaanotolta surullisena, hämmentyneenä ja ilman ohjeita jatkosta. Enkä todellakaan lopettanut päiväunien nukkumista. En koe olevani masentunut tai uupunut, olen vain jatkuvasti niin helkkarin väsynyt että se vaikuttaa kaikkeen muuhun elämiseen. Ja kun sanon "väsynyt", tarkoitan sitä että aamulla herätessä en koskaan tunne itseäni levänneeksi. Iltapäivällä on pakko ottaa torkut, oli aikaa sitten 15 minuuttia tai kaksi tuntia. En saa tehtyä niitä asioita jotka olen suunnitellut tekeväni päivän aikana. Pakolliset, luvatut ja sovitut jutut tietysti, mutta esimerkiksi "leivonpa pullaa" tai "siivoanpa tässä aikani kuluksi" eivät kuulu mun harrastuksiin. En ole koskaan virkeä

Olen kokeillut vähän kaikenlaista oloni parantamiseksi. Oikeastaan viimeisen neljän vuoden aikana mun elämäntavat on koko ajan vain parantuneet ja parantuneet. Liikunnan määrä on kasvanut lähes olemattomista kävelylenkeistä useampiin jumppiin viikossa. Ruokailutottumukset ovat ihan 10+ verrattuna siihen mitä söin kun muutin aikoinaan omilleni; nykyään lautasella tosiaan on 1/2-osaa vihreää, ja lisäksi syön SÄÄNNÖLLISESTI. Nykyään nukun joka yö 6-8 tuntia. Kuten aiemmin mainitsinkin, syön myös vitamiinejä ja ostinpa kerran muinoin Maca-jauhettakin ja toivoin sen auttavan, mutta kun ei. 

Mulla oli usko loppua mutta viimeinen niitti oli, kun luin Kanta.fi-sivustolta mitä tuo veikeä työterveyslääkäri oli minusta kirjoittanut. Tässäpä muutamia lainauksia; 
"Elämäntavat tietyllälailla aika terveelliset. --- Ruokavaliossa kannattaisi tiettyyn säännöllisyyteen ja perusterveellisyyteen kiinnittää huomiota. Kovista, rajuista dieeteistä kannattaa pidättäytyä, nyt kun väsymysasiat selvittelyssä. --- Myös masennuksen hoito voisi tulevaisuudessa tulla harkittavaksi, mikäli väsymys kovin mittavana näyttäytyy.

Tietyllä lailla aika terveelliset? No mitähän mun sitten pitäisi vielä muuttaa? Ruokavaliossa kannattaisi säännöllisyyteen kiinnittää huomiota? Mies oli sitä mieltä että "no sillä dieetilläkinhän sää koko ajan vaan söit, ja sulla oli eväät mukana joka paikassa!" Rajuista dieeteistä? En kyllä kokenut superdieettiä rajuksi. JA KUN TÄTÄ VÄSYMYSTÄ ON OLLUT AINA, eikä vain edeltävien kuuden viikon ajan. Antakaa mun kaikki kestää.  Nyt jälkeenpäin tuo teksti oikeasti lähinnä huvittaa mua, mutta ekaa kertaa lukiessa ei naurattanut. Siispä tartuin viikko sitten puhelimeen ja varasin itselleni ajan yksityiselle lääkärille.  Ja nyt on taas odotukset korkealla. 



Ystävällinen tohtorisetä nimittäin määräsi mulle reseptin nenäsumutteeseen joka helpottaa mun (varsinkin öisin) tukkoista  nenääni, mikä taas auttaisi nukkumaan syvempää ja parempaa unta, jolloin väsymys alkaisi helpottaa. Tuon parinkymmenen minuutin aikana kun olin vastaanotolla, hän tutki mut aika läpikotaisin. Keskustelu kääntyi sitten mun tukkoiseen hengitykseen joka on vaivannut oikeastaan aina. Lääkäri kurkkasi mun nenään ja totesi että oikea sierain on selvästi tukkoisempi kuin vasen. Ja että voitaisiin kokeilla ensin helpottaa oloa sumutteella, sitten vasta mietitään leikkauksia ja vastaavia. 


Voi elämä, jospa tämä nyt viimein auttaisi? Voisko kaikki vaan laittaa nyt peukalot ja varpaat pystyyn että tää nyt olis se juttu joka palauttas mut taas elävien kirjoihin?  

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tulevaisuuden suunnitelmat.

Podin jotenkin valtavan huonoa omatuntoa tuosta mun kuukauden blogitauosta, mutta onnekseni huomasin etten todellakaan ole ainoa joka ei ole jaksanut joulun aikana himotreenata saati kirjoitella kuulumisiaan kaikkien luettavaksi. Siispä mulla on huono omatunto vain siitä että olen lipsunut takaisin huonoihin elämäntapoihini enkä jaksanutkaan jatkaa dieetin ohjeiden mukaista ruokavaliota.



En esimerkiksi juo enää kolmea litraa vettä päivässä. Oikeastaan hyvä jos tulee juotua edes se yksi. Tässä täytyisi petrata ehdottomasti. Lisäksi vihanneksia, marjoja ja hedelmiä tulee syötyä taas aivan liian vähän; tosin siihen superdieetin aikaiseen 600 grammaan nyt ei ole tarkoituskaan pystyä ihan joka päivä. Mutta olisihan sitä hyvä tavoitella. Myöskin maitorahkaa on tullut syötyä paljon _PALJON_ vähemmän kuin silloin. Toisinaan kyllä nautiskelen purkin ihan vain vanhojen muistojen verestämiseksi.

Nyt mun mieli himoitsee hiilareita; sipsiä, vaaleaa leipää, pullaa, karkkia. Pastaa, nuudeleita, perunaa, pitsaa. Mitä tahansa mistä tulee ähky olo ja vähän äkkiä. Jumpat ei kiinnosta ja lenkkeily vielä vähemmän. Onneksi jälkimmäisen voi helposti skipata vetoamalla vallitseviin sääolosuhteisiin.

Sen sijaan että tatuoisin olkavarteeni tekstin "fat forever" voisin tarttua itseäni niskasta kiinni ja pistää taas hihat heilumaan. Nyt on ehkä liian myöhä ryhtyä kotijumppailemaan, mutta huomenna olisi tarkoitus vetää oikein tuplatreeni; reisi-peppu-vatsa-jumppa jonka päälle vielä uintia sen verran kun kroppa antaa periksi. Jos nyt alkuun vaikka 1000 m ?

Laiskan ihmisen arkiruuaksi tänään on tulossa lasagnetteä kaupan valmispaketista. Ensimmäistä kertaa kokeilen tehdä sitä ilman maitoa sillä parempi puolisko on alkanut kieltäytymään sen käytöstä.  Toki maidottomuus voisi tehdä hyvää minullekin mutten edelleenkään ole valmis luopumaan maitokahvista aamuisin.


Töihin olen sentään jaksanut värkätä vielä ihan siedettävät eväät lähes joka päivä; salaattia vaihtelevilla komponenteillä ja lisukkeeksi lihaa tai kanaa sekä iltapäivän hiukopalaksi hedelmää, pähkinöitä ja proteiinipatukkaa. Totuttelen tässä (taas) siihen mitä vajaan kuukauden päästä on (taas) luvassa, nimittäin.....



Heti kun superdieetti loppui joulukuussa, päätin että joku uusi valmennus on ehdottomasti saatava ja pian, kun vauhti on kerrankin päällä. Katselin itselleni sopivaa pakettia ja sellainen löytyikin aika pian. Uutta superdieettiä en halua aloittaa koska onhan mulla siihen jo ohjeet olemassa. Kun kuitenkin tykkään kulkea noissa jumpissa ja kokeilla aika monipuolisesti kaikenlaista liikuntaa (paitsi ehkä sitä kuntosalia jonne en vaan saa itteäni pakotettua) ykkösvaihtoehdoksi valikoitui 12 viikkoa kestävä Lite Workouts joka alkaa helmikuun puolessa välissä! Can't wait!

Eli siis, jos ei dieettihehkutus ja Fitfarmista höpöttäminen kiinnosta niin nyt olisi hyvä aika alkaa katkaisemaan riippuvuuttasi #FITNESSpaskaan sillä sitä on pian luvassa seuraavat kuukaudet! 

perjantai 15. tammikuuta 2016

Uusi vuosi Budapestissä!

Vuosi 2016 tuli aloitettua sitten hieman perinteisestä poikkeavalla tavalla. Normaalisti siis juhlistan vuoden vaihtumista suurella ystäväporukalla jonkun kotona, syöden, juoden ja raketteja paukutellen. Vähän paikasta riippuen on saunottu ja/tai käyty kuluttamassa diskolattiaa.
Tänä vuonna siis toisin. Tuossa syksyllä varattiin tosiaan matka Budapestiin parin viikon pähkäilyn jälkeen. Pähkäiltiin lähinnä siis matkakohdetta, ajankohtaa, kestoa sekä budjettia. Ensin mietittiin mm. Prahaa, mutta koska haluttiin matkustaa mahdollisimman edullisesti ja nopeasti, kohteeksi valikoituikin Unkarin pääkaupunki Budapest. Hotelli varattiin neljäksi yöksi, ja lähtö Helsingistä tapahtui tiistaina 29.1.-15. Suora lento Helsingistä Budapestiin lähti aamulla puoli kymmeneltä ja kesti noin kaksi tuntia. Yhden henkilön edestakaiset lennot sekä hotellimajoitus maksoivat meille noin 400 euroa. Ja reissussa meitä oli kaikkiaan siis neljän hengen porukka.


 
Kun tiistaina saavuttiin Budapestiin, ilma oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja oikeastaan jopa lämmitti hieman. Taivas oli lähes pilvetön eikä tuullut juuri ollenkaan. Oli todella keväinen sää. Myös seuraava päivä oli samanlainen, ehkä hieman kylmempi ja tuulisempi. Uudenvuodenaatto ja -päivä olivatkin sitten ihan eri luokkaa... Navakka tuuli ja pari astetta pakkasta meinasi jäädyttää aivot ja aiheuttaa hypotermian vaikka päälleen puki kaikki vaatteet jotka matkalaukusta löytyi.



Ja täytyy myöntää että kovin paljon sitä vaatetta ei kyllä matkalaukusta löytynyt, ja siihen on kaksi syytä! Ensimmäinen syy on se että möhlin kotona laukun punnitsemisen jotenkin kummallisesti. Kotona vaaka näytti että laukku painoi viimeisimmässä punnituksessa 15 kiloa, ja halusin tietysti että ostoksille jää tilaa joten kaikki turha oli siis karsittu pois. No, lentokentän vaaka näytti että laukku painoi vain hieman yli 11 kiloa, eli olisin saanut ottaa tavaraa mukaan vielä vaikka kuinka. Tarkoituksenani oli ostaa uusia vaatteita dieetissä onnistumisen kunniaksi. Kun me sitten viimein lähdettiin ostoksille keskustaan, melkein kaikki kaupat olivat kiinni. Olisi varmaan pitänyt suunnitella vähän paremmin milloin lähtee ostoksille...

Pienenä sivuhuomautuksena että mun puntari ei siis kuseta neljää kiloa, vaan pidin itse laukkua jotenkin väärin sylissä kun punnitsin sen. Tai jotain. Kaiken järjen mukaanhan summan pitäisi olla oikea kun käy ensin vaa'alla laukun kanssa, ja sitten ilman laukkua. Ja vähentää isommasta pienemmän...? En käsitä.. 





Joku varmaan miettii että millaista siellä oli ja kannattaisiko itse joskus lähteä. Minä sanon että kyllä kannattaa! Aion itsekin lähteä vielä uudestaan, sillä virheistä oppineena kaupungin näkee ensi kerralla ihan eri tavalla. Seuraavat vinkit koskevat kaikkea muutakin matkailua; Kannattaa suunnitella ainakin pääpiirteittäin mitä nähtävyyksiä haluaa nähdä ja missä kohteissa haluaa käydä. Lisäksi kannattaa tarkistaa niiden aukioloajat. Itse en esimerkiksi päässyt ainoaan haluamaani paikkaan, Budan linnan labyrinttiin, koska se ei ollut auki päivänä jona olisimme olleet sinne menossa (eli tietysti reissun viimeisenä).




Toinen juttu; Kannattaa opetella käyttämään julkisia kulkuvälineitä heti reissun aluksi. Tulee huomattavasti halvemmaksi ja helpommaksi kun ei tarvi metsästää taksia ja miettiä miten sen tilaisi ja minne, kadunnimien lausuminen vieraalla kielellä kun ei ole aina niin helppoa... Tai jos päätät kulkea vain takseilla, ota ylös useamman kuin yhden taksi-firman numero, sillä siitä yhdestä ainoasta ei välttämättä heti vastata, ja kun vastataan, tarjotaan ei-oota. Ei sillä että meille olisi käynyt näin, mutta vinkkaampahan vaan mikä ei ainakaan olisi reissussa mukavaa...






Ja lopuksi: Ota rennosti ja nautiskele! Katsele ympärillesi ja ihmettele! Vaikka reissu ei menisikään ihan putkeen, saat silti muistoja jotka säilyvät ikuisesti! Minä ainakin suunnittelen jo seuraavaa matkaa vaikka nähtävyydet jäi näkemättä, shoppailut shoppailematta ja oltiin ilmeisesti väärässä paikassa vuoden vaihtumisen aikaan sillä Budapestin raketti-meri oli niin säälittävä, että kotona olisi nähnyt komeamman. Mutta silti en vaihtaisi reissua mihinkään!



Kaupunkina Budapest oli upea. Meidän hotelli sijaitsi Budan puolella, jossa "ei ollut oikein mitään", mutta silti niin lähellä Tonavaa että matka Pestin puolelle "missä kaikki on" oli lyhyt. Noin 500 metrin päässä hotellista oli ostoskeskus jonka alakerrassa oli myös ruokakauppa. Ei otettu majoitukseen aamiaista, vaan haettiin kaupasta evästä ja säästettiin aika paljon. Reissun lähetessä loppuaan löydettiin vielä lähempää pikkukauppa joka oli auki 24/7.


Ruokakaupoissa asioidessani pistin merkille muutamia jutuja: Kaikki myydään pikkupakkauksissa. Paitsi mehu. Tuoremehu myydään kahden litran pakkauksissa. Mutta juustoa on paketissa vain noin seitsemän siivua ja paahtoleipä myydään puolet pienemmissä pakkauksissa kuin Suomessa. Jugurttipurkit on pienempiä ja sipsipussit varmaan lapsille tarkoitettuja. Mutta VIINAA, voi pojat, sitä kyllä löytyy kaikista kaupoista! Pienimmissä puodeissa nimittäin saattoi olla suurempi valikoima erilaisia viinejä, oluita ja viinaa kuin ruokaa ja muita tarvikkeita. Älytöntä. Ja edullistakin se oli. Viinipullot maksoivat vain n. 3 euroa, vahvemmat kympin.  Ihan näin sivuhuomautuksena. Muuten marketista ostetettu ruoka maksoi ehkä 2/3 Suomen hinnoista.  


Ravintoloiden hintataso vaihteli jonkin verran. Huomautuksena nyt siis että ei käyty missään viiden tähden ravintoloissa vaan ihan tavallisissa ruokapaikoissa. Jossain sai valtaisan hampurilaisaterian oluen kanssa viidellä eurolla, eräässä kahvilassa taas pahviastioista tarjoiltu kahvi ja palanut kuivakka patonki maksoi kymmenen euroa. Älytöntä sekin.


Unkarilaiset ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ja he kertovat varsin mielellään omasta maastaan, mistä voi olla hyötyä jos on kiinnostunut koluamaan läpi eläintarhat ja muut nähtävyydet. Suomalaista saattaa ärsyttää liiallinen kohteliaisuus mikä on yleistä varmaan kaikissa maailman "vähänkään hienommissa" hotelleissa. Nimittäin se jatkuva ovien availeminen! Hei ihan oikeasti pikkolo-poika, istu sinä vaan siinä sohvalla, kyllä minä jaksan tästä kahvasta nykäistä ilman apuakin! Kamalaa, noloa ja ahdistavaa. Ainoa asia mikä mua häiritsi koko hotellissa. 

Katselin viime viikolla Unkarin-matkoja hiihtoloman ajaksi, ja ne sai vielä alle neljänsadan....

torstai 14. tammikuuta 2016

Blogihiljaisuus on katkaistava!

Kaikista vaikeinta on aloittaminen.
On niin paljon sanottavaa, muttei saa ajatuksiaan järkevästi näppäimistön kautta maailmalle.


Mihin edes jäin viime kerralla?
Niin, siihen onnistumiseen.
No, kaikkihan tietää mitä lifestyle-laihduttajalle tapahtuu. Nousukauden jälkeen alas tullaan ja kovaa.

Näköjään edellisestä tekstistä on aikaa jo reilu kuukausi joka muuten humpsahti ihan hetkessä. 

Oli siis joulu. Ja joulunahan kuuluu syödä ja nauttia ruuasta. Niin minäkin tein. Ensin yritin pysyä terveellisellä linjalla, maistella vain vähän suklaata ja noudattaa dieettiä "sinne päin". Kuitenkin kummasti tässä kuukauden aikana kaikki on unohtunut ja kiloja on tupsahdellut takaisin. Vaikka peilistä tuijottaa se sama turvonnut minä kuin ennenkin, onneksi vaaka näyttää vielä vähän vähemmän kuin ennen superdieetin aloittamista.

Vietin aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, otin rennosti ja yritin olla stressaamatta mistään. Nautiskelin lomasta. Kävin ulkomailla. Nukuin paljon. Väkersin käsitöitä. Kävin hautajaisissa ja surin. Syleilin ihanaa pientä poikavauvaa, ja riemuitsin kutsusta ryhtyä hänen kummitätikseen. En juuri urheillut mutta en onneksi myöskään sairastanut. 

***
Ja nyt karu arki on palannut. Ruokailu on palannut takaisin "normaalimmaksi", eli ei enää sipsiä-keksiä-suklaata-kinkkua-torttua-yms. vaan enemmän salaattia ja rahkaa sekä säännöllisempi rytmi. Silti tulee mätettyä liikaa leipää ja iltanapostelusta olisi kiva päästä taas eroon. Kävin tänään ensimmäistä kertaa jumpassa vuonna 2016. Meinasin kuolla enkä todellakaan nauttinut. Oikeastaan edes jälkifiilis ei ole hyvä. Viikonloppuna podin kuumeetonta flunssaa ja olo on edelleen tukkoinen.

Juuri nyt motivaatio urheiluun, laihdutukseen ja bloggaamiseen on lähes nollissa, mun takki on jotenkin tyhjä. Luotan kuitenkin siihen että kun mennään kohti kevättä ja valon määrä lisääntyy, myös mun motivaatio kasvaa. Ja sitten ollaan hetki taas aivan liekeissä! Sitä odotellessa voisin vaikka kirjoitella meidän Budapestin reissusta, tulevaisuuden suunnitelmista ja sen semmoisesta. Ja ehkäpä jopa alle kuukauden päästä ;)