tiistai 24. marraskuuta 2015

Omituinen höpöttäjä.

Tästä on tulossa nyt sitte tosi sekava ja ärsyttävä ja oikiastaan ihan turha postaus, mutta mulla on tarve kirjottaa vaikkei kunnon aihetta ookkaan, niin sillonhan minä kans kirjotan! 

Tällä viikolla en oo päässy liikkumaan ollenkaan. Tai oisin päässy mutten oo halunnu. Tuoki oli oikiastaan väärin muotoiltu. Oisin HALUNNU ihan hirviästi, niin että sydän pakahtuu ja aivot sumenee, mutten oo USKALTANU. Maanantai-aamuna oli nimittäin niin kuumeinen olo että olin jo aivan "jes, sairastanko sittenki ennen joululomaa!" ja kurkkuun sattu. No eipä mitään, töissä sitkuttelin päivän ilman kummempia oireita. Mitä nyt sekoilin normaalia enemmän mutta sitä ei tainnut kukaan pitää tavallisesta poikkeavana. Kotona nukuin oikein kahen tunnin pöpön-karkotus-päikkärit enkä haaveillukkaan minkään kotijumpan tekemisestä. Illalla ei irronnu ääntä oikiastaan ollenkaan, mutta mies tais olla siitä vaan hyvillään.

Tänä aamuna oli samanlaiset fiilikset. Uinti-treffit Mirkan kanssa vaihtu lenkkisuunnitelmiksi jotka nekin peruuntui kun mulle ilmaantu niin vietävän paljon kaikkea muuta hommaa. Ja oikiastaan parempi vaan että rötväsin tämänki päivän ilman fyysisiä rasituksia, jospa se tauti ei vielä pariin viikkoon tähän taloon tuliskaan. 

Lenkille ei päästy mutta muuten tuli kyllä juostua niin sanotusti pää kolmantena jalkana. Piti käydä kirjastossa ja kolmessa eri ruokakaupassa. Myönnän olevani tarjoushaukka ja juoksen halpojen hintojen perässä millon missäki. Siltikään en aikonu torstaina mennä jonottamaan Tokmannin avajaisiin ilimasen ämpärin toivossa, ja sanon sen nyt ennen ku joku fiksu vinoilee asiasta kommenttilootassa :) 



Mutta niinku kuvasta huomaatte, esimerkiksi tänään se tarjousten perässä juokseminen kannatti! Joskus aikasemmin valitin että ku lohi on niin kallista, niin nyttepä ei kuulkaa ollu! Semmonen 900 gramman mötkäle lähti mukaan reilulla vitskalla! Kotona mää sitte laitoin lohen uuniin ja kun se oli kypsää, pistin palasiksi. Nyt vaan palat pakkaseen ja sieltä on helppo ottaa sopivan verran mukaan töihin tai sulattaa kotona ruuaksi. Jee! 





Jonkin verranhan oon tuota ruuan "preppausta" eli esivalmistelua tehny jo aiemmin, esimerkiksi kanan, jauhelihan ja pähkinöiden kanssa. Pähkinöitä oon pussittanut melkeen alusta asti oikean kokosiksi satseiksi.



Sitte eilen mulla välähti ja lamppu pään päällä palo kirkkaammin ku aikoihin! Miksei salattejakin vois valmistella samalla lailla! Mikä idiootti oonkaan ollu kun oon tehnyt vaan yhen annoksen salaattia kerralla; siitä syntyy vaan hirviästi tiskiä, päänvaivaa ja aikaa valuu hukkaan. Saman tien piti alkaa hommiin ja nyt on hyvä fiilis. 

Mulla on nyt nimittäin jääkaapissa pilvin pimein erilaisia rasioita ja purnukoita. Yhessä on valmiiksi pestyä ja pilkottua salaattisekoitusta, toisessa porkkanaraastetta, kolmannessa viipaloitua kurkkua ja neljännessä tomaattia. Ja noitahan voi tehä lisää ihan loputtomiin omien mieltymysten mukaan ! Sieltä sitte vaan lusikoin sopivat määrät tuotteita eväsrasiaan ja lounassalaatti on valmis. Miksen voinu tuotakin tajuta heti ensimmäisellä viikolla!? 


Joo, nyt oon saanu ajatukset tyhjennettyä tähän ruudulle ja voin hyvillä mielin jatkaa kotiaskareiden pariin. Enää olis aamupalan ja huomisen lunchin valmistelu ja pyykkien laittoa ja ehkä vähän tiskejä... Imuroidakin täällä kai pitäis ja joululeipomuksia alkaa suunnittelemaan. Mutta sen kaiken kai ehtii parin viikon päästäkin? :)

2 kommenttia:

  1. Oletko hyljännyt lukijasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti. Ja teen sen vastakin aina kun elämässä on tärkeämpääkin ajateltavaa kuin blogin kirjoittaminen :)

      Poista