tiistai 24. marraskuuta 2015

Omituinen höpöttäjä.

Tästä on tulossa nyt sitte tosi sekava ja ärsyttävä ja oikiastaan ihan turha postaus, mutta mulla on tarve kirjottaa vaikkei kunnon aihetta ookkaan, niin sillonhan minä kans kirjotan! 

Tällä viikolla en oo päässy liikkumaan ollenkaan. Tai oisin päässy mutten oo halunnu. Tuoki oli oikiastaan väärin muotoiltu. Oisin HALUNNU ihan hirviästi, niin että sydän pakahtuu ja aivot sumenee, mutten oo USKALTANU. Maanantai-aamuna oli nimittäin niin kuumeinen olo että olin jo aivan "jes, sairastanko sittenki ennen joululomaa!" ja kurkkuun sattu. No eipä mitään, töissä sitkuttelin päivän ilman kummempia oireita. Mitä nyt sekoilin normaalia enemmän mutta sitä ei tainnut kukaan pitää tavallisesta poikkeavana. Kotona nukuin oikein kahen tunnin pöpön-karkotus-päikkärit enkä haaveillukkaan minkään kotijumpan tekemisestä. Illalla ei irronnu ääntä oikiastaan ollenkaan, mutta mies tais olla siitä vaan hyvillään.

Tänä aamuna oli samanlaiset fiilikset. Uinti-treffit Mirkan kanssa vaihtu lenkkisuunnitelmiksi jotka nekin peruuntui kun mulle ilmaantu niin vietävän paljon kaikkea muuta hommaa. Ja oikiastaan parempi vaan että rötväsin tämänki päivän ilman fyysisiä rasituksia, jospa se tauti ei vielä pariin viikkoon tähän taloon tuliskaan. 

Lenkille ei päästy mutta muuten tuli kyllä juostua niin sanotusti pää kolmantena jalkana. Piti käydä kirjastossa ja kolmessa eri ruokakaupassa. Myönnän olevani tarjoushaukka ja juoksen halpojen hintojen perässä millon missäki. Siltikään en aikonu torstaina mennä jonottamaan Tokmannin avajaisiin ilimasen ämpärin toivossa, ja sanon sen nyt ennen ku joku fiksu vinoilee asiasta kommenttilootassa :) 



Mutta niinku kuvasta huomaatte, esimerkiksi tänään se tarjousten perässä juokseminen kannatti! Joskus aikasemmin valitin että ku lohi on niin kallista, niin nyttepä ei kuulkaa ollu! Semmonen 900 gramman mötkäle lähti mukaan reilulla vitskalla! Kotona mää sitte laitoin lohen uuniin ja kun se oli kypsää, pistin palasiksi. Nyt vaan palat pakkaseen ja sieltä on helppo ottaa sopivan verran mukaan töihin tai sulattaa kotona ruuaksi. Jee! 





Jonkin verranhan oon tuota ruuan "preppausta" eli esivalmistelua tehny jo aiemmin, esimerkiksi kanan, jauhelihan ja pähkinöiden kanssa. Pähkinöitä oon pussittanut melkeen alusta asti oikean kokosiksi satseiksi.



Sitte eilen mulla välähti ja lamppu pään päällä palo kirkkaammin ku aikoihin! Miksei salattejakin vois valmistella samalla lailla! Mikä idiootti oonkaan ollu kun oon tehnyt vaan yhen annoksen salaattia kerralla; siitä syntyy vaan hirviästi tiskiä, päänvaivaa ja aikaa valuu hukkaan. Saman tien piti alkaa hommiin ja nyt on hyvä fiilis. 

Mulla on nyt nimittäin jääkaapissa pilvin pimein erilaisia rasioita ja purnukoita. Yhessä on valmiiksi pestyä ja pilkottua salaattisekoitusta, toisessa porkkanaraastetta, kolmannessa viipaloitua kurkkua ja neljännessä tomaattia. Ja noitahan voi tehä lisää ihan loputtomiin omien mieltymysten mukaan ! Sieltä sitte vaan lusikoin sopivat määrät tuotteita eväsrasiaan ja lounassalaatti on valmis. Miksen voinu tuotakin tajuta heti ensimmäisellä viikolla!? 


Joo, nyt oon saanu ajatukset tyhjennettyä tähän ruudulle ja voin hyvillä mielin jatkaa kotiaskareiden pariin. Enää olis aamupalan ja huomisen lunchin valmistelu ja pyykkien laittoa ja ehkä vähän tiskejä... Imuroidakin täällä kai pitäis ja joululeipomuksia alkaa suunnittelemaan. Mutta sen kaiken kai ehtii parin viikon päästäkin? :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ensimmäiset ( tai siis ainoat ) pikkujoulut paketissa!

Kyllä, meillä oli siis perjantai-iltana työpaikan pikkujoulut jotka meinasin aluksi skipata, mutta onneksi en sitten kuitenkaan. Ruoka oli mahtavaa, fiilis oli loistava ja hauskaa tuli pidettyä. En millään malttaisi odottaa ensi vuoteen, on mulla vaan niin huikeat työkaverit ! 

Harmi vaan että yhtään kokovartalokuvaa mun asukokonaisuudesta ei tullut otettua. Pikkujouluihin sain nimittäin pukea ylleni peplum-topin joka ei vielä kuukausi sitten aivan istunut mun päälle. Perjantaina toppi päällä oli jo melko itsevarma olo, parin viikon päästä toivottavasti vielä parempi! Oikeastaanhan mulla ei ole ollut mitään suuria tavoitteita tämän dieetin osalta, mutta voin sen verran paljastaa että tässä vaiheessa lukemat näyttää jo melko hyviltä, helkkarin paljon paremmilta kuin alkuun uskalsin toivoa!!! :) Uusia "naku"-kuvia en ota ennen kuin vasta ihan lopuksi mutta kyllä sen jo itsestään huomaa että mistä on lähtenyt tavaraa.


 Ensin mua jännitti hirveästi että miten mä nyt sumplin noi mun ruokailut. Päätin kumminkin höllätä vannetta pään ympärillä yhdeksi illaksi sen verran, ettei se nyt haittaa jos vähän lipsahtaa. Ja kun antoi itselleen luvan ottaa rennosti, niin yllättäen ei edes lipsahtanut kovin pahasti!

Jouluateriallakin kun voi syödä paljon vihreää salaattia ja ottaa kaveriksi enemmän lohta kuin kinkkua. Toki sitä kinkkuakin piti vähän maistaa, ja ai että kun oli HY-VÄÄ!!



Eilinen dagen efteri olikin sitten melkoinen. Varsinaisesti mitään huonoa oloa ei ollut, väsytti vaan hirveästi. Vaikka tulin kumminkin pippaloista suoraan kotiin enkä jatkanut yökerhon puolelle, vastoin matkaseuralaisten pyyntöjä. Vaikean päivästä kuitenkin teki se, että teki mieli syödä mitä sattuu.

Eilinen päivä kului siis sohvalla pötkötellen. Aivan hirveästi olisi tehnyt mieli hakea pitsaa, makkaraperunoita, salmiakkia, sipsejä ja suklaata. Televisiossa joka toinen mainos oli ruokamainos. Rahka ja salaatti ei olisi maistunut sitten yhtään. Teki mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit. Tyhjentää jääkaappi; miehen ruisleivät, nakit ja lihapiirakat alkoivatkin näyttää huokuttelevilta. Olin vähällä ahmia pakastimesta jätskipaketin lopun joka jäi yli tankkauspäivältä. 

Mutta. Minä pysyin ruodussa! Ja olen siitä tositosi ylpeä! Ainut asia missä olisi pitänyt skarpata oli veden juonti. Sen kanssa meinaa muutenkin olla vähän ongelmaa, varsinkin näin viikonloppuisin. Arkena kun aloitan juomisen tasaisesti heti aamulla, ja töissä tulee hörpittyä lasillinen aina tauolla. Treenin aikana ja sen jälkeen tulee juotua myös lähemmäs se litra, ja joka aterialla ainakin yksi tuopillinen. Uskoisin siis että arkisin tuo 3-4 litraa täyttyy ihan reilusti, mutta nämä viikonloput meinaavat tuottaa mulle ongelmia. Monesti sitä illalla vasta huomaa että "jahas, olen viimeksi juonut vettä aamulla vitamiinilisien kanssa..." 

Ehkä voisin yrittää tehdä tästä päivästä poikkeuksen ja kantaa pulloa mukana jatkuvasti. Ottaa kiinni eilisenkin nesteytysvajeen. Joo!!!

torstai 19. marraskuuta 2015

Pakko jaksaa maaliin saakka!

Eilen mulle iski olo että "Nyt mä luovutan, eihän tässä ole mitään järkeä. Miksi mun pitäisi rääkätä itseään tällä dieetillä ny kun sen jälkeen kuitenkin taas valahdan takaisin vanhoihin tottumuksiini ja turpoan entiselleen? Eikö olisi helpompaa vaan antaa periksi?" Onneksi se hetki ja ne ajatukset kestivät vain noin 2 minuuttia ja 15 sekuntia, ja sitten tajusinkin jo että enhän mä edes voisi mennä vetämään mitään ruokaövereitä koska jääkaapissa ei ole muuta kuin rahkaa, rahkaa ja salaattia. Ja tää juttu on sitäpaitsi jo yli puolessa välissä. Lisäksi tulokset on olleet niin hyviä että ois idioottimaista jättää katsomatta mitä voin saada aikaan loppuajassa. 



Syy moisiin synkkiin ajatuksiin löytyy varmaan tästä silmittömästä väsymyksestä, mikä on tällä viikolla saanut musta otteen ihan tosissaan. Kun tulen töistä, painelen päiväunille. Oli aikaa sitten 15 minuuttia tai kaksi tuntia, mutta mun on pakko saada päiväunet. Jumpan meinasin skipata eilen eikä tänäänkään ois huvittanut lähteä. Onneksi sain itseni kuitenkin raahattua saliin kumpanakin päivänä, ja ei muuten kaduta. Mutta en minä siellä kyllä mitenkään virkistynytkään. 



Kaikista eniten ärsyttää tämä jatkuva ruuanlaittaminen ja tiskaaminen. Kun illalla saan viimeisen aterian suusta alas, onkin aika alkaa valmistaa seuraavan päivän eväitä. Jos en siis ole töissä, nukkumassa tai liikkumassa, olen lähes 100 % todennäköisyydellä keittiössä. Jotkut sanoo että "se muuttuu ajan kanssa ihan rutiiniksi" niin joo, no ei näköjään ainakaan kolmessa viikossa. Pötkähdän päivän päätteeksi sänkyyn ja saan silmät kiinni niin päähän tuleekin ajatus että "ai niin perkele ne chia-siemenet. ja se suola!" Sitten on vaan noustava ylös vaikka nukku-Masa availikin jo hiekkapussukan nyörejä.  Jos siis olisin varakas, palkkaisin jonkun valmistamaan mulle ruokaa ja huolehtimaan kodin siisteydestä. 


Kun näin ruokaohjelman ensimmäistä kertaa, voivottelin kun ruokaa oli niin paljon. Että miten sitä muka jaksaa syödä kaiken, ja kun koko ajan pitäisi olla syömässä. Nyt on vähän toisenlaiset ajatukset. Itku meinasi tirahtaa kun kävin katsomassa ensi viikon ohjelmaa ja joudun luopumaan treenin jälkeisestä banaanista. 

Itku tässä on ollut muutenkin tosi herkässä. Kiittelinkin hiljaa mielessäni että miehellä on tällä viikolla iltavuoro, säilyy perhesopu kun saan kyhjöttää illat yksin kotona. Mutta kyllä tämä tästä! Sisulla mennään päivä kerrallaan. Ja tämä avautuminen auttoi kummasti. Nyt perse ylös penkistä ja huomisen eväitä valmistelemaan, v*tt& JEE! 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Erinomaista tiistaita kaikille!

Lupasin edellisessä postauksessa kuvata ja selostaa kaikki ruokani viikon ajalta. Muistin lupaukseni tasan eilisen aamupalan ajan. Homma tuli mieleeni taas illalla kun olin jo syönyt osan päivällisestä. Että ei tämä ihan putkeen mennyt, musta ei näköjään ole tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Siispä aion nyt vielä keskittyä tähän dieettiin ja kuvailen ruokia satunnaisesti kun muistan ja siihen on tarvetta. Tällä hetkellä kun ateriat on pääosin samankaltaisia; aamupalaksi smoothie, lounaaksi salaattia joko kanan, tonnikalan tai jauhelihan kanssa, välipalaksi SMOOTHIE, ja niin edelleen... :) Oikeastaan ainoat ateria joka muuttaa eniten muotoaan on juuri se päivällinen; sen saa valmistaa ja syödä rauhassa täällä kotona. Iltapalaksikin vedän rahkaa ja mehukeittoa tai joskus vaihtelun vuoksi "puddingia". 

Tässä nyt kuitenkin ne kuvat jotka eilen muistin ottaa: 


Breikfästinä siis kaksi isoa lasillista pirtelöö, kuppi kaffii ja omegat + burnerit ja green tea-kapseli vedellä huuhdottuna. 


Dinnerinä makaronia jauheliha"kastikkeella": murskattua tomaattia, sipulia ja porkkanaa jauhelihan kaveriksi, annetaan porista pannulla sen aikaa että kaikki muu on valmista. Vihanneskiintiötä täydensin kurkulla ja paprikalla, sekä tietty true-bodareitten ruokaa eli _RAE_JUUSTOA_!!

Mutta joo, lätinät on lätisty, oli mulla jotain asiaakin! Ajattelin nimittäin viimein paljastaa uudenvuodensuunnitelmani, etten pääsisi itsekään niitä unohtamaan! 



Laskin nimittäin aivan itse äskön että tänä päivänä on tasan 42 päivää siihen kun me lennetään Unkariin juhlimaan vuoden vaihtumista! Ihana kaveri-pariskunta höynäytti meidät mukaan ja niin me varattiin matkat tuossa öbaut kuukausi sitten! Ollaan reissussa kokonaiset neljä yötä ja ai että mä odotan! Reissu on mulle kuin palkinto hienon vuoden päätteeksi ja on mukava päästä vaihtamaan maisemaa ihan sanan todellisessa merkityksessä hetkeksi. 

Uusi passikin mun piti hankkia reissua varten, ja voi että kuinka melkein hävettää tuo uusi passikuva. Niin mielelläni olisin säilyttänyt tuon vanhan kuvan kuusitoistavuotiaasta Heidistä jolla oli vielä elämä edessä ja nuoruuden uhma silmissä!! (...ja ehkä myös ihan _hieman_ kapeampi olemus kannettavanaan...)




Myönnettäköön että ihan hintsusti teki mieli otsikoida tämä teksti vaikkapa sanoin "Paljastus!" tai "6+0, odottavan aika on pitkä..." tai jotain muuta yhtä ärsyttävää, mutta en tykkää semmoisesta draamasta että puhelin alkaa soida ennen kuin ihmiset jaksavat lukea jutun loppuun asti. :D Siksipä tylsä ja ehkä vähän (tai musta ainakin PALJON) ärsyttävä toteamus otsikkona toimii paremmin!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tankkauspäivän safkat! (+ Ismo Leikola-show)

Heinäkuussa kyselin että minkälaisia juttuja te lukijat haluaisitte mun kirjoittelevan. This Corner of the Earth toivoi että kuvaisin kaikki ruokani viikon ajalta. No, kuten tiedätte homma on jäänyt tekemättä vaikka satunaisesti lisäilenkin tänne kuvia syömistäni eväistä. Ehkäpä nyt voisin ryhdistäytyä? Jos mentäisiin vaikka sunnuntaista sunnuntaihin! 

Sain idean tähän juttuun sattumalta aamulla, kun ajattelin kuvata tämän päivän eväät alusta loppuun asti, sillä tänään on TANKKAUSPÄIVÄ, eli syödään PALJON, mutta tarkoin määrätysti. Erityisesti hiilareita tuli tänään mätettyä oikein urakalla, niin että oikein hirvittää. Toisaalta kuitenkin oon himoinnut vaaleaa-, sekä ruisleipää dieetin alusta asti. Ja herkkuhammasta on hemmoteltu tänään jätskillä ja hillolla. Joten hyvin erilainen, mutta mukava päivä silti! 

Haluan kuitenkin aloittaa kuvapläjäyksen eilisellä ruualla! Tein pitsaa johon tuli kukkakaali-pohja. Ei yhtä hyvää kuin tavallinen pitsa, eikä edes yhtä hyvää kuin karppaajien maitorahkapitsa, mutta menetteli, ja oli mukavaa vaihtelua!! 


Pohjaan tuli siis raastettua kukkakaalta sekä kananmunaa. Esimerkiksi Soppa365-sivustolla on hyvä ohje josta selviää myös paistolämpötila-, ja aika. 


Paistettuani pohjaa ensin hetken, levitin siihen itse tekemäni tomaattikastikkeen (tuoretta tomaattia soseena, piripiri-kastiketta sekä mausteita;mustapippuria, chiliä ja basilikaa ).Täytteinä mulla oli naudanjauheliha sekä tonnikala, ja kasvispuolelta valitsin tomaatin, paprikan sekä sipulin. Lopuksi raastoin pizzan pinnalle kaksi siivua juustoa, täysin sääntöjen vastaisesti. Onneksi ei kuitenkaan tullut edes huono omatunto vaikken ohjeita noudattanutkaan. Kaveriksi vielä vihersalaattia, ja kyllä lähti nälkä! 

Sitten tämän päivän eväisiin! Aamiaiseksi tein pitkästä aikaa puuroa, jota tulikin yli kolminkertainen annos siihen verrattuna mitä ennen dieettiä söin. 


Puuron lisukkeeksi tuli mehukeittoa, raejuustoa sekä vadelmahilloa. Nam vai yök, sen voi jokainen itse päättää. 


Annos oli tosiaan niin valtava että puurohan ehti jäähtyä ennen kuin sain kaiken alas. Mutta periksi ei annettu!!

Välipalalle tein hedelmärahkaa, jota myöskin oli melkoinen satsi. Plussana kuitenkin sörsselin makeus joka helpotti lisää makeanhimoa.


Lautaselle päätyi siis omenaa, banaania ja mandariiniä sekä tietysti sitä rahkaa. Kyytipojaksi monivitamiinipore ja omega3:set jotka aamupalan kanssa unohdin ottaa.



Lunchina mulla oli vaaleaa riisiä, jauhelihaa Uncle Ben's  oriental chili-kastikkeessa sekä Lidlin paistopisteestä eilen lauantaina haettua ciabatta-leipää, nom nom. Leipä oli ehtinyt hieman menettää tuoreuttaan ja makuelämystä latisti se ettei voita tai muuta levitettä saanut käyttää mutta kyllä tuo tyydytti himot nyt hetkeksi!

Välipalaksi tein samaisesta leivästä pari täytettyä patonkia jotka nappasin mukaan kun lähdettiin katsomaan Ismo Leikolan showta Ylivieskan Akustiikkaan.


Leipien välissä oli siis kalkkunaleikettä, joka ei ennakkoluuloistani huolimatta ollut ollenkaan hassumpaa. Saatan ostaa sitä siis jatkossakin! Kalkkunaleikkeen kaverina tietysti kurkkua ja salaattia.





Shöw väliaikoineen kesti noin kaksi tuntia ja oli kyllä näkemisen arvoinen! Vaikka silti mielestäni Hedberg onkin Suomen stand-up maailman ykkönen, Leikola nosti kyllä päätään huikealla musaesityksellään. Pisteet 9-, koska liikaa alapääjuttuja mun makuun.

Kun kymmenen aikoihin olin viimein kotona, oli taas kiire syömään. Olisi pitänyt herätä aamulla paria tuntia aikaisemmin että olisi saanut syötyä rauhassa... Täytyypä muistaa ensi kerralla..


Ruokalautasella oli samanlainen annos kuin päivälläkin, nyt vain eri lisukkein. Tein kaveriksi pikaisen salaatin ja leipänä tällä kertaa Lidlin luomuruisleipäneliöt, jotka ovat tuoreina, paksulla voikerroksella siveltyinä, muutamalla juustosiivulla päällystettynä melkein parasta mitä tiedän. Nyt hieman kuivahtaneena, kovana ja ilman levitettä meni alas vain koska oli pakko.


Iltapala oli päivän odotetuin ruoka. 



PUOLI PAKETTIA vaniljajäätelöä!! Tosin kevyttä sellaista, jonka takia kierrettiin 75% Nivalan ruokakaupoista ennen kuin löydettiin juuri oikeaa! Ja sitä vadelmahilloa! 

Juuri äsken tätä kirjoittaessani sain kupin tyhjäksi ja huh huh ! Onneksi näitä tankkauspäiviä ei ole ihan joka viikko. Mutta kun tarkemmin ajattelee niin puhtaampia ja terveellisempiä kaloreitahan mun on tullut tänään syötyä kuin "normaalisti". Tavallisena sunnuntaina kun saatan (mieheni sanoja lainatakseni) "syödä paketillisen Aino-jäätelöä yhdeltä istumalta" plus siihen päälle vielä mahdollisesti pitsat ja sipsit. 

Mutta eipä nyt olekaan samalla tavalla ähky kuin yleensä. Oikeastaan on aika hyvä fiilis. Ja pakko rientää nukkumaan jotta jaksaa huomenna painaa taas arkea!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Puoliväli häämöttää!!

En ole muka mitenkään taas ehtinyt ja jaksanut kirjoitella koko viikolla. Siispä joudun kertomaan kuluneen viikon tapahtumat näin kertapompsina.

Jotenkin vaikea uskoa että tässä sitä todellakin ollaan. Joskus muinoin ennen kuin edes tiesin ryhtyväni tälle dieetille, ajattelin ettei musta olisi näin kurinalaiseen elämään kuin ehkä pariksi päiväksi. Mutta nyt on kuitenkin jo päivä numero 20 ja "repsahduksia" on takana vain kaksi eikä treenejäkään ole rästissä yhtään. Hyvä fiilis sen kun vahvistuu ja on tunne että nyt mä onnistun!

Pikku repsahduksilla tarkoitan tosiaan niitä viikon 2 mutakakku-lusikallisia. Eilen tuli toinen tällainen, harkittu ja pakollinen pikku oikominen. Mulla oli nimittäin työreissu jossa mulle tarjottiin lounas. En tietenkään kehdannut raahata mukaan omia eväitä ja mennä johonkin piiloon niitä syömään, saati että olisin alkanut julistamaan koko työyhteisölleni olevani nyt superdieetillä, että siks mää vaan syön näitä omia salaatteja!!

Mun täytyi siis vaan luottaa siihen että meille tarjotaan hyvää ja terveellistä safkaa ja näin onneksi tapahtui! Tarjolla oli lohikeittoa (joka oli kylläkin keitetty kermaan) sekä monipuolinen ja hyvä salaatti jota kauhoinkin lautasen täydeltä. Keitosta jätin suurimman osan perunoista syömättä, mutta vähän maistoin niitäkin. En koe sitä pahaksi jutuksi koska illalla oli kuitenin treeni, ja päivän ruokaohjelmaan kuului muutenkin perunaa; eri aterialla vain.

Pahaa teki kieltäytyä aamukahvilla ja lounaalla tarjotuista leivistä lisukkeineen sekä iltapäiväkahvin kääretortusta. Mutta kun päätöksen oon tehnyt niin siitä en lipsu ihan kevyin perustein!

Mun treeniviikko sujui näin: Maanantaina kotitreeni, tiistaina lepopäivä lihaskunnosta mutta 2 km uintia, keskiviikkona reisipeppuvatsa, torstaina fitbag ja piloxing (joiden jälkeen oli aivan HUIKEA olo!!!!) sekä eilen perjantaina kuntonyrkkeily. Tarkoitus olisi vielä viikonlopun aikana käydä lenkillä koska yksi aerobinen treeni on tullut tehtyä nyt liian vähän.

Tällä viikolla olen myös huomannut miten monipuolisesti olen oppinut syömään!



Joku kysyi kommenteissa että syönkö aamupalan nyt sitten puurona ja muina lisukkeina vai meneekö smoothiena. Ensimmäisen viikon jälkeen en ole keittäny ainoatakaan puuroa vaan nakkaan kaikki ainekset tehosekoittimeen ja koko kannullinen uppoaa naamariin jo noin 20 minuutissa. Enää ei tarvitse tunnustella onko smoothieen jäänyt kokkareita vaan voin ns. juoda sitä. Ja se tosiaan maistuu jopa hyvältä (paitsi jos käytän marjoina mustaherukoita, yök!!)


Marjoista puheenollen! Ennen en voinut sietää puolukkaa (tai oikeastaan en ollut syönyt sitä 20 vuoteen ja luulin etten pidä siitä...) mutta nyt se menee vaivatta alas mustikan seassa 50/50-yhdistelmänä!


Tämä sammakonkudun näköinen mössö on liotettuja chia-siemeniä, joita olen alkanut myös dieetin myötä syödä. Tämä superfood sisältää mm. seuraavia ihmeaineita: protskua, kuitua, antioksidantteja, magnesiumia, vitskuja, rautaa ja sinkkiä. Lisäksi sen kerrotaan helpottavan masennusta ja hidastavan hiilareiden imeytymistä jolloin kylläisyyden tunne säilyy pidempään. Jee! En ole kyllä edellämainittuja asioita huomannut mutta syön noita nyt kun kerran käsketään. Ja ehkä myös jatkossa, jos siltä tuntuu...

Olen myös uskaltautunut kokeilemaan erilaisia ruokia. Pelkään epäonnistuvani ruuanlaitossa (koska niin tapahtuu usein, ihan tuttujenkin ruokien kanssa) ja siksi meidän taloudessa on syöty aika "tylsästi". Aiemmin laitoinkin kuvan kebab-annoksestani, jota uskaltauduin kokeilemaan ekalla dieettiviikolla. Ehkäpä sen onnistumisesta rohkaistuin niin että on tullut kokeiltua muitakin uusia juttuja, ja osa on vielä hautumassa korvan takana.



Esimerkiksi tämä uunikasvis-annos onnistui oikein loistavasti kun uskalsin laittaa riittävästi mausteita ja maltoin pitää vuokaa tarpeeksi kauan uunissa. Vuokaan nakkasin siis porkkanaa, paprikaa, perunaa ja sipulia. Mausteeksi pippuria, chiliä ja kuivattua basilikaa. Tilkka öljyä päälle ja kaikki sekaisin. Uuniin pariksi tunniksi n. 120 asteeseen. Kun porkkanat olivat pehmenneet, heitin kasvisten päälle vielä pakastimesta hiljalleen sulaneen lohenpalan ja annoin senkin olla hetken lämpenemässä. Ah, nam nam!!


Tuota kanaa on tullut nyt myös syötyä aika paljon. Huomenna aion viedä tämän siipikarja-kokeiluni uudelle levelille ja maistan ehkä kalkkunaa. Ehkä. Mun olisi tosiaan aika jo kostaa sille kalkkunalle joka puraisi mua sormesta kun olin about kolme vee...

Huomennahan mulla on siis edessä dieetin puoliväli ja "tankkauspäivä" jolloin syödään paljon hiilaria. Vapaasti ei silti saa syödä, eli herkuttelun puolelle ei niin sanotusti mennä. Mutta kyllä se mulle on herkuttelua kun saa nautiskella vaaleaa leipää ja iltapalaksi vaniljajäätelöä!!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Onko kahden viikon jälkeen ehtinyt tapahtua muutoksia?

Edellisen postauksen kommenttikentässä kyseltiin onko Superdieetin edetessä ehtinyt tapahtua jo muutoksia. Olen asiaa tässä päivän mietiskellyt, ja vastaan että kyllä. Vaikka painoa ei ole lähtenyt juuri ollenkaan, huomaan silti vaatteista että jotain on tapahtunut. Lisäksi olo on paljon kevyempi ja parempi. Vaikka äsken kotijumppaa ähertäessäni mietinkin että miksi h*lvetissä tähän piti lähteä kun tuossa sohvalla olisi vaan niin mukavampi istua. 

Uusia muutoskuvia ei ole vielä otettu, koska ajattelin jättää niiden ottamisen vasta ihan sinne viimeisen viikon lopulle. Ettei tulisi niin suurta pettymystä. Vaikka voihan se pettymys tulla siellä vikalla viikollakin.... 

Mutta muutoksen havainnollistamiseksi pelleilin kameralla ja otin muutamia kuvia postausta piristämään!


Jo viikonloppuna huomasin että heltta leuan alla on kutistunut. Muutamia viikkoja sitten se vielä ahdisti mua ihan valtavasti, mutta parempaan suuntaan ollaan näköjään menossa! Iho sen sijaan voi edelleen huonosti, ja tuohon oikeaan suupieleenkin on puhjennut joku ihmeen ihottuma. Oikeastaan se on ollut siinä jo aika pitkään, ja asia täytyykin ottaa esille kun menen kilpirauhas-kontrolliin tässä marras-joulukuussa.




Vatsa ei pömpötä enää yhtä valtavana kuin ennen! Mittauksissa totesinkin että vyötäröltä on lähtenyt kolme senttiä, mutta rinnan-, ja lantionympärys ovat valitettavasti pysyneet tismalleen samoina. Lemppari-farkkuleggingsit pysyvät taas hienosti jalassa eikä niitä tarvitse päivän mittaan olla niin usein nykimässä ylös. Pari viikkoa sitten ne vielä rullautuivat miellyttävästi vatsamakkaran alle pakoon. NOT nice.



Tunnen myös näpeissäni että jenkkakahvat ovat kutistuneet. Mukanahan ne vieläkin kulkevat mutta huomattavasti sutjakampina kuin aikaisemmin. Tuntuu niin huipulta! Ja vaikkei nämä muutokset vielä ehkä ulkopuolisille näykään, niin se ainakin näkyy kun musta tuntuu hyvältä.


Eli siis eteenpäin vaan sano mummo ja silleen!!  

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Aika lentää!

Aloitin tätä postausta, ja lopetinkin sen jo yhdesti, mutta kun samaan aikaan oli kilahtanut kommentti edelliseen postaukseen "Yyy, viikko jo ilman postausta ;__;  Kerro jo miten dieetti etenee! Mitkä fiilikset, lipsumiset ja onnistumiset?" niin oli pakko tulla takaisin ja ryhtyä hommiin. 

On vain tapahtunut niin paljon kaikkea etten oikein tiedä mistä aloittaa. Tavallaan taas ei ole tapahtunut juuri mitään erityistä, ja tuntuu että tää syöminen on muuttunut jo rutiiniksi. Ja koko ajan on nälkä. 

Maanantaina skippasin kehonpainotreenin kuten viime viikolla uhkailinkin, mutta siitä syystä että oli niin paljon kaikkea muuta tekemistä. Tein kuitenkin kotitreenin Fitfarmin ohjeiden mukaan joten ilman liikuntaa en ollut. Paistoin lohta josta osan pakastin myöhempää käyttöä varten. Tuoreeltaan se oli ainakin hyvää, tiedä sitten miltä maistuu pakastamisen jälkeen...





Tiistaina sorruin töissä herkuttelemaan; maistoin kaksi TEElusikallista vasta paistettua höyryävän kuumaa ja valuvan pehmeää mutakakkua jota leivottiin opiskelijoiden kanssa. Meni kyllä aivan överiksi. Hyi mua. Töiden jälkeen käytiin Mirkan kanssa uimahallissa uimassa. Oli mukavaa ja rentouttavaa hommaa, joten sovittiin että yritetään alkaa käymään kerran viikossa pulikoimassa. Ajankohta ei ollut ehkä paras mahdollinen, koska paikka kuhisi pikkulapsia, vesijuoksijoita ja himouimareita, joten koko ajan piti kikkailla ja miettiä että missäs olisi helpointa uida.. Siispä ei mitattu matkaa ollenkaan, mutta ehkä noin tunti tuli uitua yhteensä. Ja kokeiltiin me vähän vesijuoksuakin, mutta se ei ollut kyllä mun juttu! 

Uinnin jälkeen oli mukava mennä nälkäisenä kauppaan ja koittaa miettiä että mitäs meiltä sieltä kaapista puuttuikaan. Hairahduin sitten ostamaan jotain mitä en ole reiluun kolmeen vuoteen ostanut...


Nimittäin kanaa! Lopetin kanan syömisen siis noin kolme vuotta sitten samoihin aikoihin kun yritin olla hetken kasvissyöjä. Pari kuukautta meni kokonaan ilman lihaa ja kanaa mutta lopulta luovutin ja palasin takaisin lihansyöjäksi. Kanaa kohtaan mulle jäi kuitenkin sellainen ällötys etten ole sitä pystynyt syömään. Paitsi nyt. Oli pakko. Tuntui että jauheliha ja tonnikala työntyy ulos korvista, ja kun se lohikin on niin kallista... Eikä sitäkään saa syödä kuin 3-4 kertaa viikossa. 

Mutta voin kertoa että hyvää oli, ja aion ostaa jatkossakin! 

Keskiviikkona meinasin jättää reisipeppuvatsa-jumpan välistä mutta mies onneksi lähestulkoon pakotti mut lähtemään. "Piristyt siellä vähäsen!" se totesi. Ja tottahan se oli. Pumppailtiin jalkoja kuosiin kuminauhojen avulla, oli huippua! 

Torstaina totesin että aamupala uppoaa jo ilman ongelmia, ja maistuu itseasiassa jopa tosi hyvälle. Niin se ihminen vaan on sopeutuvainen! Illalla menin fitbagiin mutta piloxingin skippasin koska oli niin kova kiire kotiin punnitsemaan ruokia viikonopun reissua varten! 



Perjantaina lähdettiin nimittäin töiden jälkeen kohti Kalajoen hiekkasärkkiä! Oltiin varattu kaveriporukalla uudenkarhea hirsimökki Karhunlinna paljuineen meidän käyttöömme koko viikonlopuksi. Porukka raahasi mukanaan olutlaatikoita, mikropitsoja-, ja burgereita, minä tarkasti punnittuja marjoja, vehnänleseitä, kassitolkulla vihanneksia ja prikulleen laskettuja omegakolmosia ynnä muita tabletteja. Ai niin joo, kävinhän itsekin alkossa hakemassa pikku-pullon, jota lantrasin Pepsi Maxilla... 


Kuva lainattu Purmo Hirsi-Timberin sivuilta. 

Kuva lainattu Purmo Hirsi-Timberin sivuilta.

Upea 10 hengen mökki oli juuri sopiva meidän porukalle: vaikkei säät suosineetkaan niin sisällä oli onneksi niin viihtyisää että ajan sai kulumaan myös siellä. Ja paljussahan pystyi onneksi istumaan pienellä tihkusateellakin. Musta tuntuu että olen viikonlopun jäljiltä nyt niin rentoutunut että jaksan heittämällä painaa duunia (ja tätä dieettiä) joululomaan asti!



Lauantaina mun olisi tehnyt hirveästi mieli sipsejä, joten kävin hakemassa kaupasta lehtikaalta. Kaikkihan tietää trendikkäät lehtikaali-sipsit? No, ei ne korvanneet aitoja perunalastuja ihan sataprosenttisesti, mutta siirsivät mun repsahtamisen hetkeä ainakin viikolla eteenpäin. Ei niitä varmaan tule kotona ihan huvikseen tehtyä, mutta herkkuhimoon sopivat aivan justiinsa! 

Tänään sunnuntaina ajeltiin takaisin kotiin ja päivä onkin kulunut arkielämään totuttautumisessa. Tiskiä, pyykkiä, ruuanlaittoa ja sitä rataa. Soitin isälleni isänpäivätoivotukset, makasin sohvalla ja luin hyvää kirjaa. Sitten Mirka laittoi viestin että lähdetäänkö lenkille, ja mehän lähdettiin. Pieni tihkusade ei haitannut ollenkaan!

Mitään muita ruoka-repsahduksia mulle siis ei ole sattunut viikon aikana kuin tuo mutakakku-fiasko. Mä olen niin ylpeeeee itestäni! 1/3-osaa tästä kidutuksesta on tänään jo siis takana päin, huikeaa!! Tämän viikon treenit jäivät liian vähäisiksi, yksi lihaskunto jäi uupumaan. Mutta ehkäpä edellisviikon yksi ylimääräinen kerta voi vähän kompensoida... Fiilikset on tällä hetkellä siis todella hyvät, ja toivotaan että ne pysyykin tällaisina!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Tortillapäivä!

Lueskelin tuossa aamupäivällä vanhoja kuntoPLUS-, ja FIT-lehtiä, ja jostain sieltä sain idean että voihan sitä dieetilläkin syödä tortilloja.



 Turvottavien vehnätortillojen sijaan käytin tänään siis salaatinlehtiä! Hommahan menee suunnilleen näin: Pese salaatinlehdet. Ruskista jauheliha, pilko sipuli ja lisää se jauhelihan joukkoon. Mausta haluamallasi tavalla, mielellään mahdollisimman tulisesti. 


Valmista lisuke, kuten esimerkiksi tuollainen  herne-kurkku-tomaatti-raejuustohässäkkä. Halutessasi voit lisätä lisukkeen myös suoraan tortilloihin, käyttää kastikkeita ja niin edelleen. Itse vedin homman kuitenkin tälleen simppelisti! 


 Eri tyyppinen salaatti olisi varmaan toiminut paremmin tässä, mutta käytin nyt tuota mitä sattui kaapista löytymään. Ja nam! Päätyy ehdottomasti mun suosikiksi! Ja voihan näitä syödä vaikkei olisikaan dieetillä mutta haluaa vaan kokeilla jotain kevyempää. Suosittelen!!