tiistai 15. syyskuuta 2015

Pahoitteluni!

Koen olevani anteeksipyynnön velkaa kaikille lukijoilleni. Kun perustin blogin, puhkuin intoa ja lupasin kertoa asiat niin kuin ne ovat. Sain positiivista palautetta kirjoitustyylistäni, ja siitä että juttuja ilmestyy niin usein... No, nyt kun katselen viime kuukausien kirjoitteluani niin kovin laskusuhdanteiselta näyttää. Huomasin blogin perustamisen jälkeen miten paljon kirjoittaminen oikeastaan vie aikaa. Tekstit kun eivät synny ihan itsestään, ja tämän superhauskan-muka-ironisen tyylini säilyttämiseksi joudun usein miettimään sanavalintojani tarkkaan ja muuttelemaan lopputulosta useaan kertaan. Lisäksi koen etten voi väittää teille rakkaille lukijoilleni tosiksi sellaisia asioita jotka eivät ole tosia. Siispä faktojen tarkistaminen vie myös aikaa. Ja käytänhän blogissani myös jonkin verran kuvia, niiden ottaminen ja julkaisukelpoiseksi muuttaminen vie tietysti oman aikansa. Huomautettakoon tässä välissä että en varsinaisesti "muokkaa" kuviani, säädän vain kontrasteja ja kirkkautta mielenkiintoisemmiksi sekä tietysti rajailen kaiken epämiellyttävän kuvien ulkopuolelle. Seli seli. 



Mutta niihin pahoitteluihini! Haluan siis pyytää anteeksi sitä että olen aliarvioinut teitä ja antanut teidän odottaa huippumatskua turhaan! Syitä tähän on tietysti lukuisia, niin oikeita kuin teko-sellaisiakin. Muutamina iltoina asiaa olisi ollut kerrottavaksikin asti, mutta niin on ollut kotitöitäkin (ja meillä hiljattain vierailleet voivat todeta etten ole hoitanut kumpiakaan kunniallisesti). Ja sitten toisaalta taas tuntuu että jutunaiheetkin ovat olleet viime aikoina vähissä. Minusta ei tunnu järkevältä tulla kertomaan jostain mitä tapahtui viime viikon maanantaina tai kuinka jumpassa tehtiin taas samat sarjat kuin viimeksikin. 

Viimeisin ja painavin syy laiskuudelleni on etten ole yksinkertaisesti vain jaksanut. Työpäivien jälkeen sänky on vetänyt puoleensa tietokonetta vahvemmin. Tunnen huonoa omatuntoa tietysti myös kaikista muistakin hoitamattomista asioista kuin vain kirjoittamisesta. Maca-jauheen ja minun alkuromanssi on hälventynyt ja sama vanha Heidi on palannut takaisin. Toivottavasti tähän väsymykseen on kuitenkin tulossa pian muutos! 

Kävin nimittäin eilen luovuttamassa labrassa viisi pulloa verta ja tänään sain verikokeiden tulokset. Työterveyshoitaja varasi minulle uuden ajan lääkärille huomiseksi, ja asia selvinnee (toivottavasti!!!!) siellä. En avaa asiaa vielä tämän tarkemmin koska en haluaisi maalata piruja seinille (vaikka oli pakko vähän tutkia asioita Googlesta ja nyt on toooosi epävarma olo...) mutta jospa huomenna tietäisin jo enemmän! 

Facebookissa on ominaisuus joka näyttää sinulle halutessasi muistoja (eli vanhoja tilapäivityksiä yms.) vuosien varrelta. Tänään totesin että onpa sitä osattu näköjään ennenkin... 


Sellaista mulle kai tänään. Olihan mun tarkoitus kirjoittaa eilisestä kehonpainotreenistäkin, mutta se taitaa jäädä koska löysin pinon maksamattomia laskuja joista osasta on eräpäiväkin jo mennyt. Näköjään (päiväunien)nukkuminen menee jo tärkeämpienkin asioiden edelle. Pakko siis kiitää jotta ehdin vielä nukkua ne yöunetkin! 

Lupaan siis että HUOMENNA kerron kehonpainotreenistä sekä lääkärin antamasta tuomiosta enemmän!


3 kommenttia:

  1. Lepuutahhan ihan rauhassa :-) Kyllä postauksia jaksaa odotella :-) Toivottavasti syy väsymykseen selviää, tai mikä tärkeämpää, saisit siihen jonkin ratkaisun :-) Kannattaa muuten tsekata D-vitskuarvot ja mm. kilpparikin :-) Itellä meni molemmat vuosi sitten testiin kun väsytti niin törkeesti ja sainkin lisätä ottamani D-vitskut viiteen kymppiin vaikka juon maitoakin varmaan litran päivässä :-) Voimia!

    Ja kyllä. Täälläkin välillä stressaa kun tuntuu että kirjoittamiseen ja kuviin menee tuhottomasti aikaa. Joskus useempi tuntikin! Ja sitten mietin että hetkonen, enhän ole ammattibloggari, ei tästä rahaa saa :-D Mutta on se kirjottaminen silti niin mukavaa :-) Kannattaa kuitenkin olla itelleen armollinen ja pitää vaikka blogitaukoakin välillä jos tuntuu ettei vaan aika riitä kaikkeen :-)

    VastaaPoista
  2. Mulla sama homma tän omaksi iloksi kirjoittamisen kanssa.. Vie yksinkertaisesti liikaa aikaa. :D Viime viikolla innostui,kun sängyn pohjalla jouduin aikani viettämään, vaan empä saanut sitä minusta riippumattomista syistä julkaistua! Hieman tympäsi. Vaan nautitaanpa näistä päivistä eikä oteta turhaa ressiä nettimaailmasta :)

    VastaaPoista
  3. Välillä pitääkin ottaa lepisti, muuten ei saa koskaan levättyä! Pitäisi se itselläkin oppia, välillä tuntuu vaan, että ei sitä osaa ollenkaan rauhoittua!

    VastaaPoista