maanantai 31. elokuuta 2015

Maca-jauhe

Blogin Instagram-tilillä olikin jo kuva kyseisestä ihmetuotteesta jota ostin viikonloppuna liikkuessani suuressa cityssä. 



Eräs tuttavani suositteli minulle maca-jauhetta kun valittelin väsymystä ja voimatonta oloani hänelle. Kertomuksista jäi minulle sellainen lapsenusko että kyseessä on suorastaan supervoimat antava taikajauhe jonka avulla muutun 24/7-toimivaksi Duracell-pupuksi nykyisen päämäärättömästi vaeltelevan zombie-haamun sijaan. Painoin asian mieleni sopukoihin ajatuksella "sitten palkkapäivänä".  Palkkapäivän lähestyessä ryhdyin tutkailemaan jauheen ominaisuuksia internetin ihmemaasta ja löysinkin vaikka minkälaista tietoa. 

Nykytiedon mukaan macaa on ryhdytty käyttämään Perun Andeilla yli 2000 vuotta sitten. Se on naurista muistuttava sinappikasvi josta hyödynnetään juuret. Macaa voidaan kutsua superfoodiksi koska se sisältää mm. 31 eri mineraalia, 60 tunnettua kasviravinnetta, useita eri B-vitamiinejä, 18 eri aminohappoa ja muita elimistön kannalta tärkeitä juttusia. Lue itse CocoVin sivuilta, siellähän tuo on kaikki kerrottu, minä vain yritän toistaa asiat järkevästi ja tiivistetysti.   
Life-kauppa taas kuvailee maca-jauhetta seuraavasti; "Maca tukee fyysistä ja henkistä suorituskykyä sekä auttaa ylläpitämään optimaalista fyysistä kestävyyttä sekä elinvoimaisuutta.---Urheilijat suosivat macaa, sillä se lisää energisyyttä, kestävyyttä, fyysistä suorituskykyä. Macan katsotaan parantavan muistia ja helpottavan oppimista. Moni huomaa macan vaikutukset jo 1-2 päivän sisällä, toisilla ne alkavat näkyä vasta 2 viikon päästä."



Puheiden perusteella siis melkoinen voimajauhe, vai mitä? Toisaalta, Jeminakin mainitsi käsittämättömät vatsakivut joita hän sai jonkin aikaa jauhetta käytettyään, ja hetken keskustelupalstoja tutkittuani huomasin monen käyttäjän todenneen samoin: Kummallisia, joillain aika rajujakin, vatsaoireita jotka hävisivät macan käytön lopettamisen jälkeen. Toisaalta, demi.fi-sivustolla joku sanoin kuumentaneensa jauheen (ilmeisesti jonkin ruuan seassa) ja sivuvaikutukset katosivat. Ja koska demi.fi-keskustelufoorumi on luotettavampi kuin esim. Wikipedia, aion tarvittaessa kokeilla myös tätä kikka kolmosta. Mitä vain tämän väymyksen kukistamiseksi. 

Toinen ikävä seikka maca-jauheessa on sen järkyttävä maku. Onneksi osasin varautua tähän yllätykseen noita keskustelupalstoja selailemalla. En tosin muistanut selvittää miten ihmiset ovat macansa nauttineet, ja ensimmäisenä aamuna, lauantaina, sotkin jauhetta maitorahkan ja mehukeiton sekaan. Koska annos oli vielä niin pieni (1 teelusikka), sain koko sotkun syötyä ihan kunnialla. Kysäisin päivällä kuitenkin vielä Jeminalta suosituksia jauheen käytöstä, ja eihän mun auttanut muu kuin käydä vielä iltapäivällä ostamassa päärynä-vaniljajugurttia joka kuulema peittäisi makua ihan hyvin. 



Ja katinkontit. Eilen aamulla lusikoin jugurtti-jauheseoksen kiireesti naamariin ja yritin olla maistelematta sitä. Flunssassa olisi ehkä onnistunutkin, nyt ei. Maku oli aika järkyttävä. Tänä aamuna nostin "annostuksen" jo 2 tl:aan ja kokeilin jälleen maitorahka-mehukeittohässäkkää. Ei. Hyi. 

Joten jos jollakin on hyviä vinkkejä millä tuon järkyttävän, sanoinkuvailemattoman maun saa peitettyä niin ideoita otetaan vastaan? Meneekö aamupuuron maku pilalle jos sekoitan jauheen siihen? Minkälaista smoothieta mun kannattaisi tehdä että maku peittyisi? 


Miksi sitten syön tuollaista p*skaa ihan väkisillä? No koska tekisin  lähes mitä vaan että tosiaan pääsisin tästä väsyneestä ja voimattomasta olosta eroon. Haluaisin olla energisempi ja jaksaa tehdä asioita joita olen suunnitellut tekeväni. Joten 9,90 € ja joka-aamuinen itseni pakkosyöttö on melko pieni hinta siitä. Aion siis ainakin kokeilla josko maca-jauheesta olisi minulle apua. Näin kolmen päivän perusteella ei tosin voi sanoa onko myrkky alkanut vielä vaikuttamaan vai ei. 

Seurataan kehitystä.

tiistai 25. elokuuta 2015

Nice Run !

Niin, siitä viime viikonlopusta! Lähdettiin tosiaan työporukan kanssa aamupäivällä kohti Kalajoen hiekkasärkkiä jossa järjestettiin Nice Run - liikuntatapahtuma. Ohjelman juonsi Extreme Duudsonien Jarppi ja HP (♥). Ennen viiden kilometrin lenkkiä oli tietysti ohjattu alkulämmittely joka nosti kyllä hien pintaan ihan mukavasti, en sitten tiedä oliko hellesäällä osuutta asiaan. 


Meidän 14-henkisen joukkueen nimi oli asiaan kuuluvasti "Jyrkin juoksutytöt" - esimiehemme mukaan tietysti. Työpaikalta saimme logolla varustellut paidat joiden väri valittiin pirtsakan limenvihreäksi. Minä askartelin lakanakankaasta meille kaikille tuollaiset "missinauhat" ja Halpa-Hallin lastenosastolta löydettiin tuollaisia höyhenpuuhkia joista pätkittiin kaikkien ranteisiin ihanat koristeet. 





Ehkä noin puolet reitistä kulki merenrantaa pitkin. Oli muuten tehokasta treeniä tuo pehmeässä hiekassa käveleminen ja hölkkääminen. Tehokkaasti täyttyi myös lenkkarit hiekasta, ja kun siirryttiin asfaltille, oli pakko ottaa pieni tyhjennys-breikki. Siis kenkien tyhjennys... 

Tuo edellisessäkin tekstissä hehkuttamani itseni ylittäminen alkoi siis oikeastaan jo lauantaina kun työkaverini kanssa hölkättiin suurin osa koko viiden kilsan lenkistä. Loppumatkasta oli kyllä pakko hokea hiljaa mielessä että "se ei ole sinun kehosi joka haluaa luovuttaa vaan se on sinun mielesi." Fraasi auttoi, ja viime metreillä piti jopa kiristää tahtia, tietysti. Onneksi en luovuttanut, olisihan se ottanut päähän kun sisimmässään kuitenkin tiesi että jaksaa jaksaa

Lenkin jälkeen saatiin piknik-kassit joita ryhdyttiin tyhjentämään oikein antaumuksella. Kassin sisältö oli todella monipuolinen, vaikka totesinkin että "eipä kotona tulis mieleenkään latoa rieskan päälle porkkana-kaalisalaattia ja mutustaa menemään". Siinä tilanteessa, nälkäisenä, kombo oli kuitenkin älyttömän herkullinen. 


Kuvan tuotteiden lisäksi piknik-kassi sisälsi muun muassa ainakin kinkkusiivuja, härkäpapuja (yök, tykkääkö joku muka?) sekä muutamia näytetuotteita pikkuhousunsuojista kosteusvoiteeseen. Plussaa siis tapahtuman järjestäjille piknik-eväiden monipuolisuudesta! Tässä kun on kesän aikana käynyt muutamassa muussakin liikuntatapahtumassa niin on nähnyt erilaisia "tarjoiluja". Nice Run veti niistä pisimmän korren. 

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli muutenkin hieno ja hyvin järjestetty, jäi hyvä yleisfiilis. Ainoan miinuksen Nice Run saa vesipisteen puuttumisesta reitin varrelta. Eikä se puuttuminenkaan itsessään mitään, mutta ainakin asiasta olisi voitu tiedottaa aiemmin kuin alkujumpan lopuksi. Itse ainakin varasin liian vähän juomista mukaan ja sen vuoksi kärsin pääkivusta koko sunnuntain sekä vielä maanantainkin. (Palautteeni on välitetty myös tapahtuman järjestäjälle, eli en valita täällä vain yksikseni ja odota jotain tapahtuvan.

Tällä hetkellä minusta siis tuntuu että mikäli porukka saadaan kasaan ensi vuonnakin, niin minä olen myös mukana! 

Ja tokihan mun pitää vetää kaikki aina överiksi... 

Huippu päivä, kiitos vielä kaikille mukana olleille!  


P.S. Kävin tänäänkin juoksemassa. 8,75 kilometriä, 1 tunti ja 8 minuuttia, try to deal with that, hah! Oikea polvi meinasi luovuttaa kesken kaiken mutta arvatkaa annoinko periksi? Niin ja ettei tosiaan ihan leuhkimiseksi menisi niin tuosta matkasta on kävelyä ehkä maksimissaan se kilometri. Ihan hyvin minusta! :) 

maanantai 24. elokuuta 2015

Onnenkyyneleet.

!!! ~*~   VAROITUS  ~*~ !!!
Seuraava teksti sisältää 
ällöttävää hypetystä, 
ärsyttävää hehkutusta, 
lässytystä, 
itsensä voittamista
 ja oikeastaan kaikkea sitä minkä vastaiskuksi koko tämä blogi on alunperin perustettu. 

Kävin äsken vähän lenkillä. Hyppäsin Marin kyytiin kun hän lähti ajamaan kotia kohti. Käskin nakata kyydistä kun matkaa on 10 kilometriä. No en uskaltanut ihan niin kauas istua kyydissä kun en olisi pian jaksanut tällä helteellä kävelläkään kotiin.  Ei muuta kun SportsTracker päälle, napit korviin ja Spotify pauhaamaan.

Sitten tulikin ihan pirun hyvä biisi, Armin van Buurenia. Oli pakko nostaa juoksuksi. Kohta huomasin että olinkin juossut sen hyvän biisin loppuun, ja pari seuraavaakin. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Jossakin välissä myös kävelin, kun tuli huonompi biisi, piti sitoa kengännauhat tai muuten vain tuntui että halutti kävellä.  EI KUN IHAN OIKEASTI, jaksoin juosta enemmän kuin ikinä ennen, nopeammin kuin ikinä ennen! Kävelin koko matkasta yhteensä ehkä yhden kilometrin, ja koko muun lenkin vedin hölkäten eri tahdeissa. Hauskintahan tässä on (omasta mielestäni) se että ajattelin aina vaan hölkätä "tuohon mutkaan" tai "tuohon liikennemerkkiin asti", mutta kas kummaa huomasinkin aina muutaman kilometrin päästä että nekö muka meni jo ohi...


Hymy on feikki, hiki ei. 


Ja kun kotiovi alkoi lähestyä, tuntui että jaloissa oli vielä voimaa vaikka miten. Päätin etten menekään sitä suorinta reittiä vaan koukkaan vähän tuosta.  Sitten tuli ensimmäinen risteys josta olisi päässyt kotiin, ei vielä tuosta. Eikä toisesta eikä kolmannestakaan. Kaiken kaikkiaan venytin lenkkiä kääntymällä vasta kuudennesta mahdollisesta risteyksestä kotiin. JA VIELÄ SENKIN JÄLKEEN OLISIN JAKSANUT! 




Nyt jälkeenpäin musta tuntuu että taisin juostessani vajota johonkin flow-tilaan. Missään vaiheessa ei tullut mikään paikka kipeäksi, ei hengistyttänyt liikaa, kunto ei loppunut ja jalat vaan jatkoi. Ainoa asia mikä ärsytti oli ylös rullautuva toppi jota piti olla kiskomassa koko ajan alas.  Vauhtia piti tosiaan hidastaa vain kun kuulokkeista tuli jokin rauhallisempi biisi tai piti vaihtaa kipaletta (koska mestarillekin sattuu virheitä ja välillä sinne helmien mukaan sattuu pari mätää omenaakin....) Oikeastaan aina kun biisi vaihtui niin piti taas vaan kiristää vähän tahtia koska ei niitä mahtavuuksia olisi kävellen voinut tarpoa eteenpäin. 




Siinä siis strategiset luvut kun en tainnut niitä aiemmin paljastaa. Yheksän-piste-seittämän-madafakin-kilometriä! Vartin yli tunnissa, ei vitsi miten SIISTIÄ, voinko minä edes oikeasti pystyä tuollaiseen!?

Tää on vaan jotain niin uskomatonta että en vieläkään taida edes tajuta. Tekisi mieli tirauttaa pari onnenkyyneltä. Ja odottaa kauhulla huomista joka menee varmasti pingviini-kävelyä taapertaessa. Tästähän lähdetään vaan parantamaan tulosta! 

Tarkoitus oli kirjoittaa tänään lauantain Nice Run-tapahtumasta mutta se nyt jäi kun sain paremman aiheen. Kellokin on jo niin paljon että pakko mennä näkemään ihania unia tuosta äskeisestä lenkistä ja haaveilemaan lisää tulevia. Ja kun menee ajoissa nukkumaan niin huominen tulee nopeammin ja pääsen taas uudelleen juoksemaan jee! 

Rakkain viholliseni , Takapakki, nyt pysyt kyllä kaukana minusta. 
 

torstai 20. elokuuta 2015

Naurattaa.

Sovittiin Mirkan kanssa alkuviikolla että lähdetään tänään urheilemaan kun meidän molempien miehet viettää päivänsä sorsanpyynnin merkeissä. Ensin mietittiin että käytäisiin pyöräilemässä mutta sitten sain idean että lähdetään Pyssymäelle treenailemaan. Kyseessä on siis liikuntapaikka josta lähtee eri pituisia latuja/pururatoja, on mahdollisuus makkaranpaistoon, "aikuisten" kiipeilyteline, talvisin pulkkamäki sekä mahdollisesti Nivalan pisimmät portaat. Laitoin SportsTrackerin päälle kun lähdettiin liikkeelle mutta unohdin sammuttaa sen kun lähdettiin ajamaan kotiin päin. Siispä mulla ei ole tiedossa kilometrimäärää joka käveltiin mutta vajaa tunti me silti reippailtiin! 

En tiedä huomaako kuvasta, mutta tuo oli siis pelkkää alamäkeä.. Ja kaikkihan tietää että jos menee alamäestä niin jossain vaiheessa on kiivettävä myös ylös...


Ja voi luoja että otti koville! En yritä väittää etteikö mulla olisi huono kunto, mutta jos haluaisin keksiä jonkin muun syyn niin se olisi ehdottomasti tämä; Pyssymäellä on paljon ylämäkiä - sekä loivia että jyrkkiä, pitkiä että lyhyitä. Ja niitä ei täällä Nivalassa ole missään muualla! Eli noin neljään vuoteen (koko sinä aikana kun olen täällä asunut) en ole kiivennyt yhtään samanlaista mäkeä. Mutta mä tein sen, ja vieläpä useampaan kertaan! Kaikista jyrkimmän mäen kipusin vieläpä juosten, vaikka tuntuikin että keuhkot räjähtää. Mikä mahtava tunne, ja nyt kotona istuessa tuntuu että "olishan tuon voinut tehdä kovemminkin"... 


Ilmeisesti tämän kesän juttu Pyssymäellä oli tuollainen maastopyöräilyreitti, joka näytti kyllä niin "idylliseltä" että teki mieli mennä kävelemään se läpi. Miehellä kyllä olisi maastopyörä tuolla varastossa, ja mikäs mua estäisi vähän lainaamasta sitä... Paitsi että ensin kannattaisi varmaan selvittää paljonko tuo reitti on pitkä, muuten voi käydä hullusti. 



Pyssymäen maisemissa kyllä mieli lepäsi, pitäisi ottaa tavaksi lähteä tuonne useammin samoilemaan. Mutta mitäs kaikkea me siellä sitten tehtiin? 

No me kierrettiin kaksi lyhyttä kierrosta, joista toinen vielä tuplana. Sitten me juostiin niitä portaita pariin kertaan. Muuten olisi varmaan jäänyt juoksematta mutta pitihän mun saada blogiin kuvia! 



Näitä loistolaatuisia kuvia katsellessa tulee mieleen että olisiko jo aika hankkia kunnon kamera, niin kuin true-bloggareilla, mutta sitten herää ajatus että äly hoi nyt urpo, kuka jaksaa raahata jotain järjestelmäkameraa lenkillä mukana, kun se lenkille lähteminenkin on jo niin vaikeaa toisinaan? Ja sitä paitsi sehän näyttäisikin ihan typerältä. 


Mutta siis joo, takaisin portaisiin! Oli kyllä mukavaa hommaa, ja vaikka tuolla tuntui tosiaan että henki lähtee niin useampi kierros olisi mennyt. Pitäisi kouluttaa joku karjumaan mun korvan juureen että "kovempaa!!!  Vielä X kierrosta!!" Halukkaita, anyone? 

Ennen lähtöä kokeilin vielä hypätä tasajalkaa palkintokorokkeelle joka oli siis ehkä 40-45 cm korkea. Just ja just pääsin. Kolme kertaa. Sitten kuului polvesta että naps. 
No ei vielä  tunnu miltään eikä polvi turvonnut tai mitään, mutta pitää olla näköjään varovaisempi ja tietysti venytellä vielä illalla. Polvet kun sattuu olemaan mulla ne heikot kohdat yliliikkuvuutensa takia. 

Mikä mua sitten naurattaa, niin kuin otsikko kertoo? 

Vein Mirkan kotiin ja menin käymään vielä ruokakaupassa kun "teki mieli jotain hyvää". Oli tarkoitus ostaa pakaste-altaasta niitä smoothie-hedelmiä (siis hedelmäkuutioita pakastettuna, laiskan ihmisen pelastus) ja tehdä joku ihana pirtelö itselle. Mutta hairahduin sitten tekemään pieniä heräteostoksia. 




HeVi-osasto heti sisäänkäynnin vieressä houkutteli pysähtymään ja katselemaan eriskummalisia kaaleja. Kohta huomasinkin kauhoneeni korin täyteen jos minkälaista hedelmää ja vihannesta. Tyydyin kylläkin ihan "tavalliseen" kukkakaaliin vaikka nuo keltaiset ja violetit olivatkin kiinnostavan näköisiä. Niiden kilohinta oli vain niin valtava tavalliseen verrattuna että jäi ainakin vielä ostamatta. Ja voin sanoa että tämän hyllyn jälkeen ei tarvinnut vilkaistakaan karkkiosastolle, värien kirjo sai makeannälän jotenkin kummasti taittumaan. 

Pitihän mun sitten kiertää vähän muutakin kauppaa, josko olisi ollut hyviä tarjouksia. Ja olihan niitä! 


Ei, en aio tehdä kuvan tuotteista mitään yhtä ateriaa vaan siinä on vaan esiteltynä ne mun ostokset, jos ihmettelette! FIT-rahka oli tarjouksessa 4 prk / 2€, joten sitähän oli pakko ottaa heti tuplat koska tuo on mun suosikkirahkaa, jos sellainen täytyy valita. Niin pehmeää ja helposti syötävää muihin verrattuna. Myös jauheliha oli tarjouksessa, joten true-fitnessmuikki kauhoi sitä mukaansa heti kerralla pari pakettia. Ja nuo terveelliset jutskat tuossa etualalla oli ihan joku päähänpisto vaan, tuskin tulee edes syötyä.... 

 
Vitsi vitsi, mutta tottahan se on että hedelmiä, marjoja ja muita kasvikunnan härpäkkeitä tulee syötyä auttamatta liian vähän. Jos jatkossa ostaisikin vain niitä eikä mitään muuta, niin olisi pakko syödä? Tuolla miehellä joka meillä asuu voi kyllä olla vähän eriävä mielipide tähän. 

Mutta onko kukaan muu koskaan poikennut näin radikaalisti ostoslistasta ja vielä näin hyvällä tavalla? Meinaan siis että ei yhtään haittaa nuo "heräteostokset" kun ne sattuu olemaan noin pirun terveellisiä.

Ja täytyypä tähän loppuun vielä tunnustaa että söin juuri äsken tiedettävästi elämäni ensimmäisen, kokonaisen appelsiinin.  Äiti voi taas korjata jos hänellä on erilaista tietoa asiasta. Ja jottei kukaan nyt kauhistu niin kyllä, mandariinit, satsumat, klementiinit ja muut feikki-appelsiinit kyllä maistuu, kuten myös appelsiinimehut ja muut härpäkkeet, mutta jostain syystä en ole koskaan syönyt oikeaa appelsiiniä. Mulla on ollut kai joku pelko niitä kovia kalvoja kohtaan, joita lohkojen välissä on. Ja kun niitä valkoisia naruja on appelsiinissä niin paljon.... 
Mutta joo, hyvää oli! Ja aion myös syödä nuo kaksi muutakin appelsiiniä kun ne kerta tuli raahattua kaupasta mukana. 

Asiaahan mulla riittäisi nyt näköjään vaikka romaanin verran, mutta pakko kai lopettaa kun kellokin näyttäisi olevan jo yli yhdeksän. Ja huomenna on perjantai jee! Ja lauantaina on nice run ja sitten on enää pari viikkoa että jumpat alkaa ja voi että! Kohta mä oon hoikka ja ihana ja musta tulee kaunis ja super-kiva. Voitan missikisat ja pääsen Suomen tasavallan presidentiksi ja aiheutan siinä sivussa maailmanrauhan. Ihan tommosia pieniä suunnitelmia... Nyt pitää muuten lähteä nukkumaan ...

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Yliannostus D-vitamiinia?

Huutelin eilen blogin Facebook-sivulla josko joku haluaisi lähteä lenkkiseuraksi etten nukahda sohvalle. No innokkaita lähtijöitä ei ollut joten otin parin tunnin päiväunet ja sen jälkeen kampesin itseni ulos itkuisena ja kiukkuisena. Mutta onneksi ihmismieli on siitä kumma kapistus että se voi muuttua, ja jopa hyvin nopeasti! 





Siis koska eihän tuossa säässä, kypsyvän viljan tuoksussa, auringon lämmittäessä, voi olla pahantuulinen? Ennen lähtöäni lisäilin Spotify-listalleni uusia biisejä, ja hävettää tunnustaa että Antti Tuiskun Keinutaan-kipale sai mut tiivistämään tahtia ihan mukavasti. 


Lenkin keskinopeudesta päätellen tahti olisi toki voinut olla kovempikin mutta sittenhän en olisi ehtinyt nauttia auringosta yhtä pitkään. Huomaatteko muuten mun säälittävän yrityksen sensuroida teiden nimiä tuosta kartasta? Luin ihan vähän aikaa sitten jostain blogista että joku oli tekeytynyt täksi bloggaajaksi kalastamalla tietoja hänen teksteistään ja kuvistaan. Sitten tämä tuntematon ilkimys oli iskenyt kyntensä johonkin mieheen (nettimaailmassa siis) ja esiintynyt väärällä henkilöllisyydellä käyttäen bloggaajan kuvia ja tietoja. Se vähän säikäytti mua, mutta myöhäistä mun kai enää on yrittää peitellä sitä kuka olen ja missä olen...



Ihan mukava lenkki tuli tehtyä tänäänkin kun hyppäsin miehen kyytiin hänen lähtiessä harrastuksensa pariin, ja jäin pois kyydistä suhteellisen kaukana kotoa.


Aakeitten laakeitten keskellä minä sitten tallasin kotiin auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, voiko olla parempaa. Vielä ei ainakaan tunnu siltä että iho olisi palanut mistään kohdasta mutta toiveajatteluahan sekin olisi että niin olisi päässyt käymään. 

"Hajotkaa rusketuksiinne! Ei pelota #melanooma!" 

Onhan mulla tietysti myös syy sille miksi olen innostunut taas lenkkeilemään näin paljon (kolmas kerta tällä viikolla, wow!), nimittäin ensi viikonloppuna Kalajoen Hiekkasärkillä järjestettään Nice Run- tapahtuma johon osallistutaan työporukalla. Ja täytyyhän siihenkin treenata!
Eli siis hupsista vaan, kolmas liikuntatapahtuma tälle kesälle... (ja samalla myös mun elämäni kolmas!) Tästä siis hyvällä vauhdilla kohti Tough Vikingiä ;) 

maanantai 17. elokuuta 2015

Likkojen lenkkeilyä ja boikotista luopumista.

Okei, nyt on ehkä hintsusti huono omatunto etten ole ehtinyt kirjoittelemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Tää työrytmiin totuttelu on vaan vienyt multa enemmän voimia kuin osasin uskoa, ja viime viikollakin tuli vedettyä muutamat "prinsessapäiväunet" töiden jälkeen. Prinsessapäiväunilla viittaan siis Ruususeen joka nukkui muistaakseni sata vuotta.... Eli siis päikkäritkin tuppaa venähtään useampien tuntien mittaisiksi. Ja sekös on mukavaa se. Nukahtaa iltapäivällä viideltä ja herätä kahdeksalta vaan voidakseen todeta että eipä tule uni seuraaviin tunteihin uudelleen, ja aamulla kun pitäisi nousta taas kuudelta. Jee. 

No nukkumisen lisäksi ehdin onneksi tehdä viime viikolla muutakin. Kävin nimittäin taas mustikassa. Meidän pakastin on nyt ihan täynnä, ja minäkin. Olen siis syönyt niin paljon mustikoita että ne tulee kohta jo korvista ulos. 


Lauantai-aamuna suunnistettiinkin sitten parin työkaverin kanssa Ouluun ja Likkojen lenkille. Me osallistuttiin 7,5 kilometrin lenkille joka suurimmaksi osaksi käveltiin. Ei siellä ihmispaljoudessa olisi kyllä paljon pystynytkään juoksemaan. 


Sää suosi meitä kyllä täysin, ihme ja kumma. Vaikka Oulu onkin merenrantakaupunki, emme silti paleltuneet matkalla vaikka pitkähihaiset jäivät kotiin. Reitti kiersi mm. entisellä asuntomessualueella (tai näin me pääteltiin), Nallikarissa meren rannalla sekä Pikisaaressa joka on pääosin käsityöläisten asuttama saari Oulun kauppatorin läheisyydessä.  


 Lenkin jälkeen nautittiin piknik Raatin stadionin nurmikentällä ja kuunneltiin ihanaa Lauri Tähkää. Itse en ole hänen suuri faninsa, mutta esitys oli kyllä mahtava. Saisinpa itselle edes pienen osan siitä energiasta mitä Laurilla on noilla keikoilla...




Lenkin jälkeen paineltiin hotellille suihkuun ja valmistautumaan illan rientoihin. Varasimme pöydän Viikinkiravintola Haraldista, ja se kannatti! Ruoka oli niin mahtavaa että sitä täytyy päästä maistamaan toistekin.


Ravintolasta ilta jatkui Oulun kuppiloita kierrellen ja nähtiinpä samalle päivälle vielä toinenkin livebändi, ihan sattumalta. Bändin nimeä ei löydetty, mutta hyvää heidän musiikkinsa oli. Suurin osa oli kai cover-biisejä joten yleisö osasi laulaa mukana. Vai tunnistaako joku tuon alla olevan bändin, ja multa on mennyt vaan ohi keitä he ovat?


Ei tarvinut viipyä keskustassa edes baarien valomerkkiin asti, kiitos kohtuullisen korkeiden korkojeni.. Nyt tässä ollaan kohta kaksi päivää sipsuteltu kipeiden jalkojen kanssa paikasta toiseen. Tyhmästä päästä ja miten se meni..


Joskus aikojen alussa olenkin tainnut kertoa boikotoineeni erästä paikallista ryhmäliikuntatuntien tarjoajaa syystä X (boikotoisitko itse kauppaa jossa joudut maksamaan enemmän tuotteesta A vain koska siihen oli VAHINGOSSA laitettu väärä hinta, ihan näin esimerkkinä...) mutta pyöreän vuoden kiukuttelun jälkeen jouduin jälleen nöyrtymään. Kiloja ehti kertyä tässä vuoden mittaan sen verran paljon että en halua kokeilla paljonko toisessa samanlaisessa voisin saavuttaa. Niinpä tilasin itselleni viime viikolla taas kausikortin (saas nähdä mitä kaikkea joudun kuitenkin maksamaan taas sen lisäksi.) ja kun ilmoittautuminen tänään alkoi, ilmoittauduin vahingossa heti viiteen erilaiseen jumppaan. Yksi vielä houkuttaisi, mutta en viitsi mennä sinne yksin kun homma tapahtuu kuitenkin parin kanssa. 

Eli siis tuleva syksy ja ensi kevät menee taas jumppaillessa ja pumppaillessa. Valitettavasti ensimmäinen jumppa alkaa vasta 2.9. eli  parin viikon päästä, joten siihen asti mun on keksittävä itselleni muuta aktiviteettiä. Ja koska noita tuli nyt tosiaan kahmittua neljälle eri viikonpäivälle, luulen että se salikortin hankkiminen jää tällä erää tekemättä. Ei mopolla kuuhun, joku jossain on joskus sanonut. Mutta voi luoja mä odotan innolla! Sitä raivojumppaamisen jälkeistä hyvää fiilistä, ja sitä kun ylittää taas itsensä. Vetää vähän kovempaa kuin viime kerralla, eikä siltikään saa sydänkohtausta kesken tunnin. Sitä että elämä potkii päähän ja kaikki v*tuttaa mutta jumppatunnin jälkeen kaikki on hyvin ja elämä hymyilee.

Ajattelin että kerron noista jumpista enemmän sitten kun ne ovat alkaneet. Voin sitten samalla nakata sekaan omia ajatuksia ja tuntemuksia. En vain malttaisi odottaa! 


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Back to school!

Otsikon teksti on ollut kuluvalla viikolla otsikkona melko monessa muussakin blogissa. Niin siis minullakin, ja tavallaanhan minäkin olen palannut kouluun. Tosin opiskelun sijaan minä olen palannut töihin (kuten on varmaan melko monesti ilmennyt täälläkin...) Siksi en jaksa potea edes huonoa omatuntoa siitä etten ole ehtinyt kirjoittelemaan viime viikonlopun tapahtumista; se oli nimittäin ihan HUIKEA


Osallistuin nimittäin jokin aika sitten Radio Rockin kilpailuun jossa oli jaossa festarilippuja. Muutama viikko sitten sain sähköpostiini viesti; 


"Terve!

Osallistuit Radio Rock Live -kisaan vastaamalla kysymyspatteriin ja kerroit haluavasi päästä Jurassic Rockiin Mikkeliin. Toiveesi on kuultu ja siihen on vastattu! Voittajat on nyt arvottu ja tällä kertaa onnetar valitsi voittajaksi juuri Sinut!

Palkinto: Kaksi (2) kolmen päivän lippua Jurassic Rockiin Mikkeliin eli ota kaveri mukaan ja lähde nauttimaan festarista! Kisavoitto sisältää ainoastaan sisäänpääsyn festareille, ei majoitusta tai ruokailua.---
"

Jouduin muutaman kerran hieraisemaan silmiäni ennen kuin uskalsin hyppiä riemusta. Kerrankin voitin jotain! Sitten alkoikin selvittely kuka pääsisi mukaani reissuun ja missä sitä sitten yövyttäisiin. Koska mulla alkoi työt jo perjantaina, päätin että käyn katsomassa vain lauantain esiintyjät ja niistä erityisesti Viikatteen, Haloo Helsingin ja The Offspringin. Kaikki hotellit oli tietysti buukattu täyteen tuolloin viikkoa ennen festaria joten päädyin varamaan meille huoneen Suonenjoelta, 120 kilometriä Mikkelistä kotiin päin. Kokeeksi laitoin kumminkin myös Jurassic Rockin Facebook-sivulle viestin että kaksi nuorta naista olisi vailla yöpaikkaa. 

Ja hämmästyksekseni sain viestiini myös vastauksen! Eräs mahtava nuori nainen tarjosi meille asuntoaan lainaksi kun ei itse sattunut olemaan viikonloppuna paikalla. Edelleen on sellainen olo että oliko tuo kaikki unta vai voiko todellakin vuonna 2015 olla vielä olemassa noin hyväsydämisiä ihmisiä. 

Mutta niin! Matkaseuraksi pyysin siis rakkaan ystäväni Marin, hänelläkin kun sattui olemaan juuri tuolloin vapaa viikonloppu. Reissuun lähdettiin lauantaina aamupäivällä hyvillä fiiliksillä. Pakattiin mukaan kaksi polkupyörää jotta päästiin kätevästi hurauttamaan majapaikasta festarialueelle. Matkakin sujui lähes ongelmitta. 

Olin nimittäin katsonut eräästä internetin karttapalvelusta että lyhin matka tulee kun ei mene Jyväskylän kautta vaan vähän pienempiä teitä pitkin. No. Käännyimme ennen Viitasaarta aikomuksenamme poiketa Suonenjoen kautta, mutta se oli virhe. VIRHE!!! Edessämme oli nimittäin lähes sata kilometriä kuoppaista ja mutkaista soratietä. Mutta koska kumpikaan meistä (tai siis ainakaan Mari!) ei ole luovuttajia, päätimme jatkaa eteenpäin. Ja selvisimme onneksi hengissä ja ajoissa perille. 


Seuraavaksi kuvapläjäys viikonlopun meiningeistä: 





Viikatteen keikan aikana satoi vähän vettä. Onneksi sen jälkeen oli aikaa käydä vähän kuivattelemassa... 

Haloo Helsinkiä ei edes yritetty mennä katsomaan eturiviin, mutta pystyi keikasta onneksi nauttimaan vähän kauempaakin. Taas saa kiittää loistavaa kameraani näistä kuvista, melkein saa selvää! 

Oikeastaan The Offspring oli syy miksi edes osallistuin koko kilpailuun, ja onneksi onni oli myötä! Keikka oli aivan loistava, biisit oli aivan loistavia ja bändi soitti täydellisesti. Yksi rasti to do-listasta saavutettu! 

Sunnuntaina ajeltiin pirteinä kotiin, ja tulomatkasta viisastuneina kurvasimmekin tällä kertaa Jyväskylän kautta. Ja huippu-reissun jälkeen oli mukava aloitaa maanantaina työt aamulla kello kahdeksan, kuten joka arki-aamu tästä eteenpäin! Jee !!

Lenkillä kävin maanantaina Mirkan kanssa, ja eilen kykin mustikkametsässä noin 1,5 tuntia. Siinä tämän viikon liikkumiset. Syönyt olen aika ihanteellisesti, maksimissaan neljän tunnin välein. Otin töihinkin mukaan ihan kunnon evästä, viime vuonna kun tuli vedettyä päivät pelkällä ruisleivällä (siis kuvitelkaa, yksi kerrosleipä jossa oli välissä milloin mitäkin!) ja hedelmillä (siis yksi hedelmä päivässä, sen ruisleivän kaveriksi) joten illalla tuli sitten mussutettua ihan huolella. Tällä viikolla ei ole tarvinut paljon ylimääräisiä mussutella kun on syönyt tasaisesti pitkin päivää kunnon evästä... Paitsi että äsken söin kolme leipomaani (pientä!!) mustikkapiirasta... Oli hyvää! 


Mulla on niin kova ikävä jumppatunneille että joudun ehkä perumaan boikottini ja ostamaan kausikortin paikallisen kansalaisopiston jumppiin. Tilipäivää odottelen myös kovasti, nimittäin silloin aion käydä ostamassa salikortin, ainakin alkuun kuukaudeksi. Loistavia suunnitelmia, katsotaan vaan onnistuuko ! :) 

perjantai 7. elokuuta 2015

Treenibiisit elokuussa 2015

Kävin tuossa äsken iltakävelyllä ja lähtiessä laitoin Spotifystä soimaan listan "Juokse 2015". Sinne olen keräillyt vastaani tulleita, uusia ja vanhoja kappaleita jotka menevät mukavasti jalan alle ja saavat laittamaan töppöstä toisen eteen rivakammin. 

Itsehän olen sitä ihmistyyppiä joka ei juuri urheile ilman musiikkia. Kaverin kanssa lenkkeillessä tietysti mennään ilman korvanappeja, ja joskus oikein aikaisin aamulla (kuten esim. Hyvää huomenta Suomi- postauksessa) kun on mukavampi kuunnella luonnon ääniä. Ryhmäliikuntatunneilla kuuntelen tietysti ohjaajan valitsemaa musiikkia ja kuntosalille eksyessä sitä mitä radiosta sattuu kuulumaan,vaikka vasta kyllä kuulin että oman musiikin kuunteleminen salilla korvanapeista ei ole mitenkään paheksuttavaa. Itse olen aina ajatellut sen olevan jotenkin epäkohteliasta. 

Liebster Award-haasteen kysymyksiini kuului "Paras treenibiisi ikinä?" ja osa haastamistani bloggaajista vastasi ettei kuuntele treenatessa musiikkia tai kuuntelee esimerkiksi Spotifyn valmiita listoja. Minusta se kuulosti ihan kamalalta ! En tarkoita tätä nyt mitenkään pahalla, vaan sillä että en itse todellakaan pystyisi tekemään noista kumpaakaan. Ilman musiikkia en saa vauhtia päälle, ja valmiit listat vain pilaisivat tunnelman. Joutua nyt vaihtamaan kappaletta aina kun Arttu Wiskari tai Nicki Minaj alkaa soimaan. 

Siksipä ajattelin tehdä teille listan mun lemppari-lenkkibiiseistä tällä hetkellä. Koska tiedän että kaikkia ihan varmasti kiinnostaa, eikö vain! Osa biiseistä on niitä uusia, kaikille tuttuja radiossa soineita länkytyksiä, osa on vanhoja vakio-tykityksiä ja osa jotain ihan muuta. Toivottavasti ette koe nyt kovin suuria myötähäpeän tunteita, ja joku löytäisi edes jotain uutta omalle listalleen. Vaikka ihan huvin vuoksihan minä näitä ihan oikeasti kirjoittelen. Tässä ne nyt kumminkin tulee: 


Aste - Himalaja
Tätä biisiä hehkutin jo aiemminkin, mutta sama se on hehkuttaa toisenkin kerran. Motivoivat sanat, hyvä tahti. Ei lisättävää. 

Armin van Buuren - J'ai Envie De Toi
Kuuntele ja totea itse, se on hyvä! Kahden vuoden jatkuvalla luukutuksella en ole kyllästynyt vieläkään ja edelleen kun tää alkaa soimaan kuulokkeista niin on pakko pistää juoksuksi! 

Ricky-Tick Band & Julkinen Sana - Talutushihnassa, Alex Mattson remix
Tämän biisin löysin ihan sattumalta tänä kesänä. Vaikka sanat ei niin iskekään, tässä on sitä jotain.

Måns Zelmerlöw - Heroes
Euroviisuvoittaja vuosimallia 2015, kuulostaa vaan niin hyvältä. Meinaan alkaa aina laulaa tätä (täysillä) tuolla metsien keskellä. 

Battle Beast - Let it roar
Noora Louhimon ääni on jotain ihan mahtavaa. Voiko biisissä olla enää paljon enemmän energiaa kuin tässä? Tällä on yleensä hyvä aloittaa lenkki, koska jos tämä soi jossain matkan puolivälissä niin vaarana on että juoksen itseni hengiltä....

Axwell^Ingrosso - On my way
Tämäkin kappale löytyi ihan sattumalta muutama päivä sitten ja kuulokkeilla (volumet täysillä tietysti) kuulosti vielä paremmalta mitä auton kaiuttimista.  Toimii siis myös lenkillä! 

Alan Walker - Fade
Tällä biisillä on sama tarina kuin tuolla edelliselläkin, paitsi että tämä toimis ehkä vielä paremmin juoksubiisinä. En päässyt vielä tänään testaamaan. 

Zoo Brazil ft. Rasmus Kellerman - There is hope
Tämän biisin löytämisestä kiitokset menee rakkaalle Minskille! Kun on lopettanut musiikkivideon tuijottamisen niin voikin lähteä lenkille ja jatkaa noista kasvoista haaveilua polttaen samalla kaloreita. 

Kappale räjäyttää edelleenkin mun tajunnan aina kun se alkaa soimaan. Toimii erityisesti salilla. 

Myös Knife Party, Skrillex, ja Five Finger Death Punch toimii erityisesti "raivolenkeillä", eli kun on se vähän huonompi päivä. Vaikka listassa onkin enemmän tuollaista raskasta musiikkia niin varsinkin lenkkeillessä tykkään kuunnella tosi monenlaisia biisejä. Ei voi sanoa vaan yhtä tyylilajia tai esittäjää, kun hyvä biisi tulee kohdalle niin sen kyllä tietää. Ja se tulee yleensä kuunneltua aina heti ns. loppuun. 


Siinä teille vielä kuva jossa olen oikein parhaimmillani..

Sorvin ääreen, sorvin ääreen!

Tulin vain ihan näin super-pikaisesti kertomaan todella oleellisen ja kaikkia kiinnostavan asian; palaan tänään takaisin töihin muutaman kuukauden lomailun ja vötkistelyn jälkeen. Tuleva syksy ja talvi tulee olemaan mulle haasteiden aikaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja keväällä peilistä tuijottaa (toivottavasti) uusi minä. Älkää siis ihmetelkö jos ei musta vähään aikaan kuulu, tässä on töiden lisäksi jos minkälaista meininkiä luvassa koko viikonlopuksi! 






Siispä kuulumisiin, nyt on pakko mennää etten myöhästy heti ensimmäisenä aamuna!

tiistai 4. elokuuta 2015

Mustikat on hyviä!

Kävinkin jo eilen anopin kanssa mustikassa! Tästä on tullut sellainen jokavuotinen perinne, hän kun tietää kaikki parhaat paikat. Aikaisempina vuosina olen ollut sitä mieltä että "poimurilla kerääminen on huijaamista, mustikat pitää poimia käsin jotta voi täysin rinnoin nauttia siitä keräämisen ihanuudesta!" Eilen kuitenkin poikkesin omasta säännöstäni ja kauhoin marjoja poimurin avustuksella; kylläpä oli puolet joutuisampaa hommaa! Saatiin yhteensä yksi iso ämpärillinen kerättyä ihan muutamassa tunnissa. Ainoa valittamisen arvoinen asia koko reissussa olivat hyttyset jotka häiritsivät mun keskittymistä ja flow-tilaan vajoamista leijailemalla naaman edessä ihan koko ajan. Anoppia ne eivät kuulema häirinneet ollenkaan! 



Kun täytyy valita mukavuuden ja hyvältä näyttämisen väliltä, arvatkaa kumman minä valitsen? Jep, olen tullut vanhaksi!



Osa marjoista oli vielä vähän turhan raakoja, parhaimmillaan ne olisivat varmaan jo ensi viikolla. Mukaan lähti myös kunnon satsi täysin raakaa puolukkaa!





Illalla oli pakko leipoa vielä mustikkapiirakka tuoreista mustikoista. En jaksanut etsiä netistä mitään #FITNESSohjetta vaikka sellaisiakin olisi nykyään varmasti tarjolla.  Terveyspiirakan sijaan tein ihan perinteisen mamman marjapiiraan. Ja hyvää tuli, vaikkei mun tekemät ruuat ja leipomukset koskaan näytäkään yhtä hyviltä kuin alkuperäisissä ohjeiden kuvissa...

Suomen omaa superfoodia tuli vedettyä myös aamiaiseksi puuron kaverina. Vielä kun saisin mansikat ostettua pakkaseen niin talvi saa tulla. Vaikka olisin kyllä ilomielin voinut jatkaa lomailua vielä vaikka pari kuukautta.. 

Tänään joudun varmaankin tyytymään kotijumppailuun, ulkona kun sataa ainakin tällä hetkellä kuin saavista kaatamalla. Saa nähdä mitä keksin !