maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kyllä kotona on ihmisen hyvä olla!

Eilen iltapäivällä palattiin reissusta, ja kyllä oli mukava nukkua viime yö omassa sängyssä! 


Meidän huone oli ihana kahden hengen huone hotellin toisesta kerroksesta (ihan hissien vierestä muuten! :) ), ja vielä niin päin että iltapäivällä aurinko paistoi terassille koko ajan.


Jonkin verran tuli terdellä istuskeltuakin, mutta enemmänkin olisin voinut ottaa aurinkoa. Mutta kuten kuvasta varmaan huomaattekin, väriä on jo saatu pintaan WO-HOO! Perjantaina kävimme iltakävelyllä lähiympäristössä, ja kyllä ihminen voikin sitten haltioitua ihan pienistä asioista. Olisin voinut istua ja ihastella  kaikkea vaikka koko yön!







Emme sisällyttäneet kylpylän vapaata käyttöä hotellihuoneen hintaan mikä oli oikeastaan ihan hyväkin. Emme nimittäin olisi ehtineet poreissa pötköttelemäänkään. Aamu-uinti sen sijaan kuului pakettiin ja lauantai-aamuna sainkin itseni kammettua ylös ennätyksellisen aikaisin; olin altaalla jo kello 8! 




Uiskentelin kaikessa rauhassa omalla sekatyylilläni noin 40 minuuttia, enkä laskenut matkaa. Viereisellä radalla treenasi joku kilpauimari-tyttönen, ja itselleni tuli vähän nolo-olo siinä vieressä räpiköidessä. Yritin kuitenkin koko ajan mielessäni hokea että "parempi että edes liikun, vaikken mitenkään sulavasti liikukaan..." Uinnin jälkeen piipahdin myös saunan löylyissä; miksei jokaista aamua voisi aloittaa näin...? No siksi koska olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen heräämään yhtään aikaisemmin kuin on pakko.. Jos jollain on vinkkejä miten tämän saisi muutettua niin otan niitä mielelläni vastaan! 


Uimasta palattuani muistin millaisia ihmeitä kloorivesi tekeekään hiuksille.Vaikka nämä eivät olekaan olleet kirkkaanpunaiset aikoihin niin sävy muuttui kerrasta ainakin kaksi astetta vaaleammaksi; siis oranssiksi! Aika radikaalia. Eihän tämä nyt pahalta näytä mutta oranssi ei silti ole mun juttuni. 




Noihin hotellin aamiaisiin voisin myös tottua. Mikäs sen ihanampaa kuin lappaa tavaraa lautaselleen ilman että tarvii itse nähdä vaivaa ruuan valmistamiseen.Vaihtoehtoja oli oikeastaan liikaa, olisin tarvinut vielä ainakin kaksi aamua lisää jotta olisin ehtinyt maistaa kaikkea mitä olisin halunnut. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen mietittiin että millekäs tässä alettaisiin. Aikaisemmin oltiin puhuttu että ajettaisiin Suomussalmelle katsomaan Raatteen tietä ja siellä olevia muistomerkkejä sekä museoita. Niinhän me sitten tehtiin, hypättiin autoon ja ajelimme noin 130 kilometriä  Sotkamosta Suomussalmelle. Välille mahtui niin monenlaisia maisemia (ja pari POROA!) että tylsää ei ehtinyt vänkärin paikalla onneksi tulla. 



Ensimmäinen pysähdyksemme oli siis Raatteen portilla, talvisodan muistomerkillä. Knoppitietona haluaisin kertoa että muistomerkki on valmistunut vuonna 2003 siihen paikkaan missä sodan verisin taistelu on käyty. Lähes kolmen hehtaarin alueelle asetellut kivet kuvastavat Suomussalmen taisteluissa kuolleita sotilaita. Keskellä olevassa monumentissa on 105 kelloa, yksi talvisodan jokaiselle päivälle.


Paikka muuten kuhisi hevosen kokoisia paarmoja.


Monumentin vieressä oli museo sekä pihalla vanhoja tykkejä ja tämä panssarivaunu. Museon vierestä lähti muutama kylttien opastama polku joista yhden kävimme kiertämässä. Oli aika jännä tunne pysähtyä katselemaan mäntyjä joiden kyljet olivat täynnä luodin (tai minkä lie panosten ja paukkujen) reikiä tai kulkea joukkohaudan ohi miettien monenkohan ihmisen viimeinen lepopaikka siinä olikaan. 



Seuraavaksi pysähdyimme entisöidyllä puolustuslinjalla, jossa oli ampumahautoja, korsuja sekä konekivääripesäkkeitä. Kaikkia hautoja ei valitettavasti päässyt kiertämään koska ne olivat puolillaan vettä, mutta ihan vaikuttava paikka tuo oli siitä huolimatta. 

Viimeisenä kävimme pyörähtämässä myös Venäjän rajalla, ja sitten äkkiä takaisin sinne mistä tultiinkin. 




Kyllä nuo Kainuun maisemat on ihan toista luokkaa tämän meidän aakeen laakeen kanssa. Mutta kai tuohonkin joskus kyllästyy? Ja kyllä täällä meillä on vaan paljon mukavampi rullaluistella/pyöräillä/lenkkeillä kun ei ole noita jäätäviä ylämäkiä riesana.... 


Sunnuntaina nukuin pommiin (joko puhelin ei taaskaan herättänyt tai sitten en vain herännyt hälytykseen) ja missasin aamu-uinnin. Vähän kyllä harmittaa mutta no can do, sinne meni. Kymmeneltä nousimme viimein ylös sängystä ja lähdimme aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat ja luovutimme huoneen. Kotiiiiin!

Olihan muuten ihan supermahtava viikonloppu! Vaikka reissu kestikin vain kaksi yötä, aika tuntui paljon pidemmältä kun tuli tehtyä muutakin kuin maattua sohvalla telkkaria katsoen. Ja kyllähän sekin vaikuttaa että herää aamulla aikanaan eikä vasta joskus puolen päivän jälkeen.. 

Joten nyt voinkin onnitella itseäni, heräsinhän tänään jo hieman kymmenen jälkeen! Jee, koko päivä aikaa tehdä kaikkea mukavaa ja superhyödyllistä. Ihanaa maanantaita just sulle! 

2 kommenttia:

  1. Voi, kivalta lomalta vaikuttaa ja vesijutut on aina niin mahtavia, rentouttavia ja koukuttavia <3 Nimimerkillä merihullu ja siihen samaan syssyyn menee ensihätään kaikki lammet, joet, salmet, uomat, purot ja vesilätäkötkin :-) Oot rohkee! Minä en kyllä tuolla metikössä ois pärjänny ku kiroon aina ku hullu öttiäisten lähettyvillä. Tommosten tappajapaarmojen läheisyydessä mulla ois saanu olla jo oma sensori! :-D Kaloreita ois kyllä kulunu! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä nuo paarmat mua onneksi niin pelota, ja säästyttiin jopa puremilta! Ampiaiset on mulle sitten juttu erikseen... :S

      Poista