perjantai 31. heinäkuuta 2015

Jumppasali kotona!

Olen tainnut jo aiemmin mainita siitä miten vaivailloista (siis minun mielestäni) kotona jumppailu on. Siitä huolimatta, tunnettuna mainosten orjana sorruin tilaamaan erilaisia välineitä tänne meille kotiin. Kun oli niin halpaa!! 

Kaikkihan alkoi siitä kun televisiossa mainostettiin XXL-verkkokauppaa jossa on kuulema varastontyhjennyksen johdosta ALE; paljon tavaraa jopa -70%!! Monta päivää surffailin ja selailin sivuja, että mitä kannattaisi ostaa kun kaikki on kerran niin helkkarin halpaa. Mietin useita vaihtoehtoja superfoodien ja ratsastustarvikkeiden välillä. Selasin moneen kertaan läpi uima-asusteet ja nyrkkeilytarvikkeet. 

En sitten loppujen lopuksi tilannut mitään edellämainituista vaan jotain aivan muuta! Tein tilauksen muistaakseni maanantaina, ja jo eilen se oli paikallisessa postinvälitysliikkeessä. Sain tilauksen ilman postikuluja koska summa ylitti 55 euroa ja paino alitti 35 kiloa, jee! Selvää säästöä siis tämäkin!


Jenkkishumppaa-blogin Julia puhui taannoin voimapyörän puolesta. XXL tarjosi X-erfitin voimaharjoittelusettiä johon kuului voimapyörän lisäksi nuo punnerruskahvat sekä käsikahvat joilla voi treenata turvallisesti sohvalla köllötellet. Maksoin setistä yhteensä 10 euroa, ja nyt niiden hinta näyttäisi pompanneen 24,90 €:n. Hyvä tuuri mulla, kerrankin.


XQ Maxin 65 senttimetrinen jumppapallo puolestaan maksaa tällä hetkellä hurjat 11,90 €, itse pulitin siitä vain vitosen! Jos ei muuta käyttöä tule niin onpahan olkkarissa uusi sisustuselementti. Testailin palloa eilen myös tässä läppärin edessä tuolin sijaan, ja kyllä muuten pysyi selkä suorassa! 

 
Lisäksi tilasin itselleni uudet juoksukengät, vaikka blogin Facebook-sivulla kehotettiinkin ainakin sovittamaan liikkeessä ennen kuin tilaa netistä. Mutta kun oli niin halvat (taas sorruin siihen köyhän ansaan..)!!!!  Ja hyvän väriset vielä kaiken lisäksi. Koska kengät ei maksaneet kuin 40 €, niin ne ovat mielestäni ihan hyvä sijoitus siihen asti että olen varoissani ja saan ostettua paremmat tilalle. Vanhat lenkkarit kun olivat siinä tilassa että yli viiden kilometrin lenkeillä päkiöihin alkoi sattumaan, ja jos matkaa taittoi yli 7 km, tuntui kuin jalkapohjista olisi kuoriutunut nahkat pois. Mukavan kuuloista, eikö? Siltä se myös tuntui.. Eli siis mikä vaan on parempi vanhoihin verrattuna! 



Tämä koko setti siis yhteensä vain 55 euroa, ja vieläpä parissa päivässä! Suosittelen kyllä ehdottomasti kyseistä verkkokauppaa, toki yhden tilauksen perusteella nyt ei saa kovin hyvää käsitystä palvelun tasosta. 



Koska eilen illlalla oli aivan mahtava ilma, vedin heti uudet lenkkarit jalkaan ja lähdin baanalle. Aikomuksena oli tehdä toissapäivänä pilalle mennyt Zombies, run!- suoritus uusiksi. Tällä kertaa sain tehtävän suoritettua, mutta jostain syystä sovellus ei kirjannut juoksemaani matkaa kokonaan ylös. Se kertoi matkan pituudeksi reilut 3 kilometriä, mutta kun myöhemmin tietokoneella laskeskelin matkan, se olikin peräti 5,2 km. Hyvä minä, taas! 


Fiilis oli juoksun jälkeen kyllä taas aivan uskomaton (joo, ällöttävää hehkutusta, tiedän!), vaikka myönnettäköön nyt että kyllä minä välillä kävelinkin mutta se ei kai ole missään kiellettyä. 

Ja koska olen luvannut kirjoittaa realistista treeniblogia mitään kaunistelematta, tässä tulee yksi inhorealistinen kuva eilisen treenin jälkimainingeista! 

Vähän märkää. 

Mukavaa viikonloppua mussukat, palailen näppäimistön ääreen varmaan vasta maanantaina! Viimeistä lomaviikkoa viedään, ja arvatkaapa aionko nauttia siitä täysillä! Loman jälkeen onkin hyvä (mutten sano että helppo) sitten palata arkirutiineihin ja aloittaa tää projekti ihan tosissaan...
 ;)

torstai 30. heinäkuuta 2015

Zombeja ja aasialaista ruokaa!

Varmaan muistatte tämän tiistain kiukkupäivityksen. No myönnettäköön että huijasin enkä pysynyt ihan koko loppupäivää kotona. Netissä surffaillessani löysin uudelleen Zombies, run!- pelin jota ystäväni Viivi on minulle jo aikaisemmin suositellut. Latasin sitten pelin ilmaisversion älypuhelimeeni ja lähdin lenkille. 


Onneksi oli hyvä sää, ja suoritin ensimmäisen tehtävän vajaassa 45 minuutissa välillä hölkäten, välillä kävellen. Pelissä siis kuunnellaan sovelluksen antamia ohjeita ja toimitaan niiden mukaan. Ainakin ensimmäisissä, noin 40 minuuttia kestävissä tehtävissä olen hölkännyt pakoon zombeja. Tutustu appsiin paremmin tämän YouTube-videon avulla. 

Lähdin suorittamaan toista tehtävää eilen illalla, pienen tihkusateen saattelemana. Puolessa välissä matkaa alkoi sataa kaatamalla, ja oli ihan sama olisinko jatkanut eteenpäin vai palannut takaisin samaa reittiä josta tulin; molempia reittejä pitkin oli yhtä pitkä matka kotiin. 

Vaikka puhelimeni ei ihan läpimäräksi kastunutkaan, se tykkäsi silti huonoa sateen aiheuttamasta kosteudesta ja "tilttasi". Eikä suoritukseni tietenkään kirjautunut peliin. Arvatkaapa ärsyttääkö! Läpimäräksi kastuminen ei ole mitään sen rinnalla että joudun nyt suorittamaan tuon saman tehtävän uudelleen, argh! 


No eipä siinä, tuleepahan liikuttua enemmän. 


 Tänäänpä en ole saanut oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi. Paitsi että kokkasin aivan superhyvää (ja helppoa) nuudeliwokkia! Sitä ei olekaan tullut syötyä sitten lapsuusvuosien, kun äiti sitä meille laittoi. Äidin alkuperäisessä ohjeessa oli kanaa, mutta koska itse en kanaa syö, jätin sen pois ja laitoin tilalle yhden kananmunan.



Taas mun loistavat valokuvaajan lahjat pääsee oikeuksiinsa... 

 Ainesosia oli vain neljä; Lidlin wok mix-sekoitus, hernemaissipaprika, se kananmuna ja MAMAn kananmakuisia nuudeleita mausteineen. Pakastevihanneksia olisin voinut laittaa ronskimminkin, tai sitä vastoin nuudeleita vain puolikkaan pussillisen. Ei ollut vaikeaa eikä vienyt suunnattomasti aikaa. NAM!



Tänään aion käydä vielä ainakin lenkillä ja lisäksi mun pitäisi kai pakata huomista reissua varten. Lähden viettämään kavereiden kanssa sellaista "tyttöjen viikonloppua" Tampereelle. Mukava nähdä vanhoja kavereita oikein porukalla pitkästä aikaa. Ajattelin olla true fitness-intoilija ja pakata myös lenkkarit mukaan, sillä olen kuullut että Mansessa on hyviä portaita joita voi käydä juoksemassa ylös ja alas..

Loppukeväästä hirvittelin sitä ettei kesäksi ole tarpeeksi tekemistä. Nyt joudun kyllä syömään sanani, sillä tajusin äsken että olen ollut koko kesänä yhteensä ehkä kaksi viikonloppua kotona rauhassa. Ja kun katselen tulevaisuuteen niin tekeminen ei tähän lopu, vaan menoa on sovittu melkein kuukaudeksi eteenpäin, joka viikonlopulle. Ai miten niin en osaa olla aloillani?

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Liebster Award- haaste


Nyt minutkin on sitten haastettu. Salaa pienesti toivoin tätä nimitystä, mutta samalla pelotti että miten vaikeita kysymyksiä haastaja mulle nakkaa. Onneksi Mimmin Treenipäiväkirjan kysymykset vaikuttivat ihan sopivan haastavilta ja päätin ottaa härkää sarvista.

Liebster Awardin ideahan on siis seuraava; Haaste annetaan bloggaajalta bloggaajalle ja tavoitteena olisi löytää uutta luettavaa sekä tuoda pienemmillekin blogeille lisää julkisuutta.

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Mimmi siis haastoi minut löydettyään #FITNESSpaskan Facebookin bloggaajat-ryhmästä jossa olen epätoivoisesti yrittänyt kalastella lisää lukijoita. Hänen kysymyksensä (ja minun vastaukseni) tulevat tässä: 


1. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta dieetti?
Erityisruokavalio. En tiedä miksi miellän dieetti-sanan nykyään niin että sellaisella voivat olla muutkin kuin laihduttajat tai treenaajat. Mun käsitys voi toki olla täysin väärä, mutta ajattelen niin että esimerkiksi diabeetikot tai keliakiaa sairastavat voivat sanoa olevansa dieetillä?

2. Millainen on sinun terveellinen kesäherkkusi?
Ykkös-kesäherkku on tietysti Mars-jäätelö, mutta se ei kai ole kovin terveellistä.  Siksipä suosittelisin terveelliseksi kesäherkuksi mansikka-rahkaa, jonka esittelin myös tässä postauksessa.
 
3. Millä tavoin pidät yllä henkistä hyvinvointiasi?
Toisinaan henkinen hyvinvointi unohtuu täysin, ja sitä vaan painaa arjen oravanpyörässä kunnes tajuaa että hei nyt ei ole ollenkaan hyvä olla.  Silloin pitää vähän ravistella itseään, ja ottaa ns. aikalisä. Ystävien tapaaminen, hyvä ruoka, spontaanien ideoiden toteuttaminen, nukkuminen pitkään ja relaaminen muutenkin ovat ihanan rentouttavia juttuja. Toisaalta, oon koko kesän tehnyt vaan noita juttuja ja täytyy sanoa että tällä hetkellä mun henki ei kovin hyvin voi. Eli kyllä ihminen (tai ainakin minä) kaipaa elämäänsä myös sitä säännöllisyyttä ja rutiineja.

4. Onko ihannevartalosi hoikka, kurvikas vai lihaksikas?
Voiko vastata että kaikkia noita?  Verenperintönä mulla on kai pohjimmiltaan kurvikas vartalo, mutta se on siis piilossa jossain tuolla rasvakerroksen alla. Vanhoja kuvia selaamalla näkee hyvin sen "kehityksen" mitä mulle on tapahtunut. Niitä löytyy esimerkiksi tästä postauksesta. Mutta vastauksena alkuperäiseen kysymykseen; mikään laiheliini en haluaisi olla, enkä myöskään liian lihaksikas. Tietyistä kropan epäkohdista haluaisin päästä eroon, ja joihinkin paikkoihin olisi mukava saada lisää lihaksia. Eli siis sopivasti noita kaikkia mulle kiitos :)

5. Mistä liikkeestä/verkkokaupasta ostat yleensä urheiluvaatteesi?
Eniten jumppavaatteita mulla on tällä hetkellä varmaan Ginasta. Myös H&M:ltä tulee selailtua vaatteita aika usein. En ole mitenkään merkkiuskollinen, vaikka tiedänkin että köyhän ei kannattaisi ostaa halvinta. Ja vaikka tiedän myös sen että liikunnasta tulisi tuplasti mukavampaa oikeanlaisella varustuksella, niin silti olen niin laiska (ja köyhä!) etten jaksa panostaa parempiin urheilukamoihin. Vaikka oikeasti pitäisi.

6. Onko Fitness -harrastus mielestäsi verrattavissa syömishäiriöihin?
Niinhän ainakin mediassa paljon puhutaan, ja moni entinen fitness-urheilija on avoimesti puhunut kuinka homma on muuttunut jossain vaiheessa pakkomielteiseksi puurtamiseksi. Tämähän on kuitenkin paljon yksilöstä kiinni. Jos itse saisinkin joskus itseni motivoitua ihan kilpailemaan asti (joo, just dream about it, ja pudota ensin 25 kg) niin mulla homma voisi hyvinkin mennä vähän yli. Eli siis takaisin aiheeseen; Joo, mielestäni kyllä.

7. Mikä on lempilajisi ja kuinka olet tutustunut juuri kyseiseen lajiin?
Voi kamala, en osaa kyllä valita vain yhtä lajia! Lähtökohtaisestihan vihaan kaikkea urheilua (no koska hiki), mutta suorituksen jälkeen aina luulen rakastavani just sitä mitä äsken treenasin. Mutta jos nyt luettelisin lajeja joista tykkään niin olkoon ne vaikka ratsastus (pikkutyttönä äiti taisi viedä minut vaan tunnille kun sitä tarpeeksi kinusin, ei voi muistaa), rullaluistelu (edelleen pikkutyttönä lainasin naapurin poikien luistimia ja kävin kokeilemassa. Luistelin 200 metriä siinä ajassa kun he luistelivat 2000.) ja piloxing (muutin uudelle paikkakunnalle ja pakotin itseni osallistumaan kansalaisopiston jumppiin. Tämä kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä se olikin!)

8. Liikutko mielummin aikaisin aamusta vai vasta illemmalla? Miksi?
Aamulla liikkuminen olisi aivan mahtavaa, jos ei vain olisi tällainen unikeko kuin minä. Niinä päivinä kun jaksan käydä edes sillä pienellä aamuhölkällä fiilis on loppupäivän aivan mahtava. Koska nukkuminen on kuitenkin lähes parasta mitä tiedän, liikun siis yleensä illemmalla. Optimaalisintahan olisi että jaksaisi liikkua sekä aamulla että illalla!

9. Käytätkö joitakin proteiinivalmisteita vai luotatko kotiruuasta saamiisi proteiineihin?
En käytä mitään protsku-juttuja jos ei maitorahkaa silloin tällöin syötynä lasketa. Vitamiiniporeet ja omega 3 ovat ainoat  lisät mitä tällä hetkellä käytän. Kunhan jossain vaiheessa lisäilen liikunnan määrää tässä syksyllä, täytyy varmaan tutustua myös erilaisiin lisiin joita paljon liikkuvan kannattaa käyttää. Enpä kuitenkaan jaksa stressata vielä, myöhemminkin ehtii. :)

10. Mitä ajattelet nettivalmennuksista? Onko sinulla niistä kokemusta tai ennakkoluuloja?
Olen harkinnut osallistuvani johonkin nettivalmennukseen, eniten kiinnostaisi FitFarmin järjestämät valmennukset (myönnettäköön etten ole muihin edes syvenynyt). FitFarmilla näyttäisi juuri olevan muutamia tarjouksiakin, mutta jouduin toteamaan ettei minulla ole tällä hetkellä varaa osallistua niihin. Osallistumismaksun lisäksi kun pitäisi maksaa vielä salikortistakin ja kantaa selkä vääränä superterveellistä ruokaa kaupasta (joka tunnetusti on paljon kalliimpaa kuin ns. normiruoka jota tällä hetkellä syön). Siispä aion siirtää tämänkin homman syksymmälle. Eniten epäilyttää jaksaisinko seurata ohjeita tarpeeksi tarkasti koko valmennuksen ajan

11. Laji muuttuu siinä kohtaa harrastamiseksi, kun se on tavoitteellista. Itse käyn esimerkiksi silloin tällöin uimassa vaihtelun vuoksi, mutta en voisi sanoa harrastavani uintia. Siispä mitkä ovat seuraavat tavoitteesi valitsemassasi lajissa?
Piti lukea  kysymys moneen kertaan että sisäistin mitä siinä sanottiin. Kerroin mun tavoitteista tässä postauksessa, ja nuo kolme tavoitetta tekevät kaikesta mun harjoittamasta liikunnasta enemmän tai vähemmän tavoitteellista. Eli siis laihtuminen, liikunta elämäntavaksi ja 10 km juoksua yhteen kyytiin vaativat paljon työtä kaikissa lajeissa mitä "harrastan". Ja mun unelma olisi ihan oikeasti joku päivä päästä kisaamaan siihen Tough Vikingiin, jos ei nyt kesällä 2016 niin sitten vaikka -17 tai -22. Sitä varten mun pitää kai kehittää sekä omaa kestävyyttäni että saada jostain hankittua reilusti lihasvoimaa.



Sittenpä mun pitäisi kai keksiä seuraavat 11 kysymystä ja heittää ne eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle. Ensin kauhistelin että seuraanko mä edes niin montaa blogia mutta laskettuani listalta huokaisin helpotuksesta. Osa vain ei päivity kovin aktiivisesti, joten ne eivät ole jääneet mieleen. Mutta eteenpäin! Haastan siis seuraavat blogit: About being my own hero, "Äiti treenaa nyt!" , Herkkuperseestä beibeberberiksi, Kilo liikaa irtokarkkeja-blogin PikkuSisko, DoberMami Erilaista elämää metsässä, Jenkkishumppaa, sekä Loppu elämän pituinen kroppa remppa. Tässä blogit joita itse seuraan ja joiden vastaukset haluaisin aivan erityisesti kuulla. Fiksuimmat kuitenkin laskivat että tuostahan puuttuu vielä läjä blogeja, joten ei auttanut kuin alkaa surffaamaan ja etsimään lisää luettavaa. Niinpä valitsin kolme löytämääni, minulle uutta blogia ja haastoin myös niiden kirjoittajat. Tässä olkaa hyvät; LAIHDUN 365, Mun juttuja, sekä Semi Fit. Näille kolmelle jälkimmäiselle tiedoksi että aion alkaa seuraamaan myös teidän blogejanne, täällä yksi uusi lukija terve!

Ja sitten niihin kysymyksiin! Kysymysten keksiminen osoittautui aika hankalaksi, haastamani blogit kun ovat kaikki keskenään hieman erilaisia. Vastatkaa siis mahdollisuuksien mukaan, ja vaikka kysymys olisikin lyhyt niin saa siihen vastata pidemmästikin :)

1. Seuraava tavoitteesi (elämässä/valitsemassasi urheilulajissa/missä tahansa)?
2. Suosikki "fitness"ruokasi? Eli jos olet vaikkapa dieetillä tai kevennät muuten vain, mikä on lempiruokasi "sallittujen ruokien" listalta?
3. Miten löysit tämänhetkisen suosikkilajisi ja kauanko olet sitä harrastanut?
4. Mitä lajeja et voisi kuvitella harrastavasi ja miksi ?
5. Millainen olisi unelmakroppasi?
6. Vastaavasti; mitä kohtaa vartalossasi et muuttaisi, mihin olet tyytyväinen juuri tällä hetkellä?
7. Parhaat treenibiisit IKINÄ? (Kerro mahdollisimman monta)
8. Mikä motivoi sinua huonoina päivinä?
9. Millä tai miten palkitset itseäsi kun saavutat asettamiasi tavoitteita?
10. Mistä herkusta et luopuisi mistään hinnasta?
11. Treenaatko mielummin yksin vai jonkun seurassa?


Huh huh, kysymysten keksiminen oli paljon vaikeampaa kuin niihin vastaaminen! Siinäpä ne nyt olisivat, haastettujen kommenttiboxeihin kilahtaa viestiä ihan näillä näppäimillä ja minä jään odottamaan uutta luettavaa.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Voi nyt **rrrkele.

 Tänään ei ole ollut hyvä päivä. Tänään on ollut surkea päivä.


En saa illalla unta vaan pyörin sängyssä siirrellen peittoa paikasta toiseen. Välillä on liian kuuma ja välillä kylmä. Yritän uuvuttaa itseni lukemalla historiallista romaania joka osoittautuu tylsäksi; liikaa samankaltaisia venäläisiä nimiä ja paikoillaan polkeva juoni. Kun on liian hämärää lukea mutta en ole vieläkään väsynyt, laitan kirjan pois ja vaihdan tilalle puhelimen. 

Selaan bloggeria miljoona kertaa uusien kommenttien toivossa. Koluan ja kaivan internetin uumenista itselleni kiinnostavaa luettavaa; miljoona erilaista blogia jotka kaikki käsittelevät jollain tapaa liikuntaa, hyvinvointia, terveyttä ja painonhallintaa. Kello tulee 00:00. 

Laitan puhelimen pois ja jatkan sängyssä pyörimistä. Mielessäni vilisee sata ajatusta; kun työt taas alkavat, teen evääksi sitä, tätä ja tuota. Siitä se kaikki alkaa, kun saan rutiinit kohdalleen niin elämä taas hymyilee. Kehittelen päässäni uusia reseptejä tulevaisuuden varalle. Ryhdyn haaveilemaan tulevaisuudesta. Väriestejuoksu oli vasta ensiaskel tällä innostuksen polulla. Olen kuullut seikkailusta nimeltä Tough Viking, ja sinne minä haluan. Motivaatio on huipussaan, juuri tuolloin yöllä kello 00:45. Tekisi mieli lähteä heti lenkille, treenaamaan ja testaamaan itseään. Tajuan kuitenkin ettei se tässä tilanteessa olisi järkevää, uni olisi kuitenkin nyt se ykkösjuttu. 

En nuku koko yönä hetkeäkään kunnollista, syvää ja levollista unta. Havahdun kun mies herää töihin neljäksi, enkä saavuta horrosta enää uudelleen. Nousen ylös, pukeudun ja lähden ulos. 


Pyöräilen miehen työpaikalle viemään hänelle evästä. Kotona keitän puuroa ja teen kotitöitä. Kaksi koneellista tiskiä ja yksi pyykkiä. Ärsyynnyn aamu tv:ssä riitelevistä poliitikoista ja ryhdyn katselemaan Tough Vikingin Youtube-videoita. Itken liikutuksesta, kuin olisin jo itsekin siellä. Päätän alkaa heti treenaamaan kesää 2016 varten. Kunnes nukahdan sohvalle. 

Kahdeltatoista herään tokkuraisena väsyneenä. Pyörin ympäri asuntoa tekemättä oikeastaan mitään. Saan sentään imuroitua, tulee vähän parempi mieli. Mies tulee töistä ja me lähdemme yhdessä ruokakauppaan. Päätetään tehdä lasagnea kaupan valmiista paketista kun ei jakseta muuta. Kotona laitan ruokaa ja sitten syödään. 

Mies lähtee oman harrastuksensa pariin. Minä jään kotiin ja taistelen väsymystä vastaan. Tässä olisi nyt hyvä sauma korjata se unirytmi kuntoon ennen töiden alkua. En anna periksi vaan päätän pitää itseäni hereillä keinotekoisesti; alan keittää kahvia. 


En edes itke tai huuda onnettomuuden sattuessa. Siivoan vain jälkeni hyvin, hyvin vihaisena ja mittaan kaiken uudelleen keittimeen. 

Istun tietokoneelle ja päätän etten inahda tästä loppuiltana ilman todella hyvää syytä. Vältynpähän vahingoilta ja saatan pysyä jopa hereillä. 


Tough Vikingiin ehtii treenata kyllä huomennakin.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

#COLOROBSTACLERUSH

Ennen juoksua, puhtaat vaatteet ja freshit naamat.

Ensimmäisten esteiden jälkeen jossain matkan varrella näppäisty väliaika-kuva.


Voittajina maalissa, kaukana freshistä! Fiilikset voi päätellä ilmeistä.


Aika meni vähän tiukille vaikka muka hyvissä ajoin lähdettiin ajelemaan Haapavedeltä kohti Oulua. Päätettiin jättää auto Lauran ja Maritan yöpaikan pihaan ja kävellä tapahtuma-alueelle. Pää kolmantena jalkana sitten käveltiinkin ja todella täpärästi ehdittiin omaan lähtöön. Alkulämmöt siinä tuli kyllä hyvin otettua, matkaa kun kertyi lähes neljä kilometriä! 

Väriestejuoksu oli ihan hauska tapahtuma, mutta odotin sen kyllä olevan vaativampi. Esteitä olisi saanut olla enemmän ja mun makuun ne olisivat voineet olla vielä vähän haastavampia. Lisäksi reitin pituudeksi mainostettiin viittä kilometriä mutta Lauran ranteessa ollut Polar kertoi sen olevan vain reilut neljä. Mikä pettymys, vaadin kyllä rahoja takaisin! :D Onneksi sää suosi meitä!

Ei jaksettu kovin pitkäksi aikaa jäädä Ouluhallin pihassa oleviin after partyihin vaan käveltiin takaisin tyttöjen majapaikkaan pesulle ja levähtämään. Asunnon parvekkeelta kuului vaisusti Qstock-festareiden esiintyjiä, ja itseäni alkoi kyllä harmittamaan etten sitä lippua ostanut. Amaranthe olisi ollut mukava nähdä toisenkin kerran tälle kesälle. Turha oli kuitenkaan siinä vaiheessa enää marista, festari kun oli jälleen  kerran loppuunmyyty. 

Illan päälle lähdettiin taas liikkeelle. Istahdettiin puistoon johon aurinko paistoi mukavasti, ja ihmeteltiin maailman menoa. Kiitos muuten vielä kaikille reissussa mukana olleille! 

Suoraan kasvoille porottava aurinko teki kuvaamistesta hankalaa. Me kun ollaan valkoisine ihoinemme niin loistavia tyyppejä, jos ymmärrät mitä tarkoitan! 


Puiston jälkeen rynnättiin torinrannassa olevaan Keltaiseen aittaan (joka oli muuten punainen!) ja kilometrin mittaiseen vessajonoon. Nähtiin paljon hauskoja persoonia (mm. kiltti päällä pöydillä tanssiva mies) ja muutama julkkis (mainittakoon nyt vaikka Miss Suomi 2011, Sara Sieppi).

Keltaisen aitan jälkeen ilta jatkui muutamassa muussa Oulun kuppilassa. Hyvissä ajoin oltiin liikkeellä kun ei jouduttu juuri jonottamaan mihinkään sisälle. Itse luovutin ensimmäisenä ja ilmoitin lähteväni nukkumaan omaan yöpaikkaani. Huippu reissu  !



Loppuun vielä vinkkaus kampanjasta joka H&M:llä oli voimassa ainakin vielä lauantaina! Vilauta treenikuvaasi kassalla niin saat kaikista urheiluvaatteista -20% alennuksen! Itse hyödynsin tarjouksen ja ostin kahdet urheiluliivit. 

Ja yllätyin hieman että minulle sopikin koko M, kun yleensä joudun käyttämään kokoa L! Eli kannatti siis käydä sovittamassa ja ostaa paikan päältä ennemmin kuin tilata netistä (varsinkin jos on yhtä laiska palauttelemaan kuin minä...)



torstai 23. heinäkuuta 2015

Parasta just nyt.





Sain kyllä niin paljon aikaiseksi eilen kun tuli kerrankin herättyä ajoissa! Tosin illalla oli vaikeuksia pysyä hereillä tarpeeksi pitkään... 

Aamulenkin jälkeen huitaisin aamupalan naamariin; ruisleipää monenlaisilla täytteillä, jugurttia, kahvia ja tietysti kaikenlaiset napit vitamiineista allergialääkkeisiin. Pyöritin pyykkiä ja tiskikonetta samalla kun lueskelin blogeja ja kirjoitin tätä omaani. Tulipa vilkuiltua ketjuliikkeiden urheiluvaatevalikoimaakin sillä silmällä että uusien jumppakuteiden tilaaminen nostattaisi motivaatiota ehkä vielä lisää. Mistä pääsemmekin oivasti aasinsiltaan...

Olen vakavasti harkinnut salikortin hankkimista sitten kun työt taas alkaa ja rutiinit vakiintuu. Tulisikohan mun käytyä salilla säännöllisesti edes pari kertaa viikossa, kun siitä on joutunut maksamaankin jotain? Keväällähän salimotivaatio oli tosiaan sitä luokkaa, että kun ilmaiseksi sai käydä niin ei viitsinyt lähteä kun "ei ollut pakko". Jos ei mikään muu motivoisi, niin ainakin se että rahat menee hukkaan jos ei salilla käy? 

Paikallisella liikuntakeskuksella on myynnissä vuosikortteja joihin kuuluu myös kuntosali, uinti sekä jumpat. Täytyisi ottaa selvää minkälaisia jumppia heillä olisi tarjolla, sillä mun kroppa on kaipaillutkin kunnon pumppipamppeja. Uinnista tykkäisin ihan tositosi paljon myös, mutta sitten mun täytyisi ostaa uimapuku (kuka nyt kehtaa mennä kuntouimareiden puolelle pelkissä bikineissä?), uimalasit (ettei silmät verestä viikonloppujen lisäksi myös keskellä viikkoa...) ja UIMALAKKI (olin melkein valmis luopumaan punaisista hiuksistani urheilun vuoksi, mutta en ehkä sittenkään.) !!! Ihanan kallista, koska kaikkihan tietää että halvimpia räpsyjä ei kannata hankkia. Töiden alkua ja lihavaa tilipussia odotellessa!



Meni taas ihan turhaksi höpöttelyksi koko homma, palataanpa siihen eiliseen kun on niin paljon kerrottavaa! Herkuttelin nektariineillä paikallislehteä lueskellessa, ja ruuaksi tein jotain helppoa.




Paistoin siis pannulla edellispäivänä keitettyjä uusia perunoita ja pilkottua lenkkiä. Ettei annos olisi ollut liian tuhti, asettelin vierelle baby-pinaattia, tomaattia ja raejuustoa. Tuo pinaatti oli mulle uusi tuttavuus jonka nappasin mukaani kaupasta. Oli yllättävän hyvää ja päätyy lautaselleni kyllä jatkossakin! 

Iltapäivällä nautiskeltiin tuoreista mansikoista kerma-rahka-seoksen kera. Niin yksinkertaista mutta NIIN hyvää! Kävin itse poimimassa mansikat ystäväni Viljonkan takapihalta. Otin mukaan kolme kulhoa jotka toivoin saavani täyteen mutta palasin kotiin vain yksi kulho pullollaan. Onkohan oikeasti näin huono marjavuosi?  Ei noita viitsinyt edes pakastamaan alkaa kun menevät parempiin suihin ihan tuoreeltaan. Mietiskelen tässä vain että tueeko halvemmaksi ostaa tuoreet mansikat nyt kesällä ja pakastaa itse, vai ostaa talvella pakastemansikat altaasta aina kun niitä johonkin tarvitsee? 


Mansikoiden lisäksi eilisestä teki juhlaa myös yksi toinenkin "pikku juttu"! 




(Ratsastajan) varusteet 5/5, istunta/asento ja ratsastustyyli 5/5, ilme 6/5. 


Kipusin nimittäin hevosen selkään ensimmäistä kertaa yli vuoteen! Aluksi meinasi vähän jännittää, mutta kun päästiin Elman kanssa oikein kunnolla vauhtiin niin fiilis oli mitä mahtavin. Elmahan on siis ystäväni Annikan polle, jolla tuli "treenattua" aikoinaan useammankin kerran viikossa. Ja eilen kyllä huomasi että niiden treenien tulokset olivat haihtuneet savuna ilmaan. Hiki nousi pintaan heti kun vaihdettiin raviin ja tiesi kyllä heti mitkä lihakset tulevat olemaan kipeitä seuraavien päivien ajan. Tällekin harrastukselle täytyisi varata enemmän aikaa, kun saisi käytyä edes kerran kuussa tuolla hevosen selässä. Elmassa on lisäksi mulle sopivasti haastetta, se koettelee mua sen verran että joudun tekemään oikeasti töitä tuolla selässä, mutta voin silti luottaa ettei se nakkaa mua selästä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Parasta! 



Pahoin pelkään että tässä oli tämän viikon viimeinen kirjoitus. Huomenna siirrän ruhoni nimittäin Haapaveden puolelle.. Lauantaina menee koko päivä Oulussa väriestejuoksussa sekä Qstockia fiilistellen (lippua alueelle en siis raaskinut ostaa, ja lauantaina varmasti harmittaa), ja kotiin palaan kyydeistä riippuen joko sunnuntaina tai maanantaina. 

Siispä toivottelen jo tässä vaiheessa oikein mukavaa loppuviikkoa!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Hyvää huomenta Suomi.

Nyt ei voi kyllä syyttää unikeoksi, heräsinhän tänään jo puoli kuudelta! En tosin vapaasta tahdostani vaan monien sattumien summasta. Siitepölyallergiani on tällä hetkellä siinä tilassa että öisin henki ei kulje nenän kautta juuri ollenkaan ja niistämässä saa olla vähän väliä; ensimmäinen syy heräämiseen. Toinen juttu joka minut herätti, oli huoneessa pörräävä kärpänen joka piiloutui aina kun nousin pyydystämään sitä. 

Hetken sängyssä pyörittyäni päätin että samahan tuo on nousta kun ei uni kuitenkaan hetkeen tule takaisin. Hyppäsin juoksuhousuihin ja pistin lenkkarit jalkaan. Kello kuudelta aamulla! 

Vauhti ei ollut mitenkään hirveän kova, sellaista leppoista käveleskelyä noin tunnin ajan. Ihmettelin rauhassa kaikkea mitä ympärillä näkyi ja kuuntelin luontoa ja haistelin (sen mitä siis tukkoiselta nenältäni kykenin) metsää. Ja otinpa varsiksi kuvia samoista paikoista joita kuvasin huhtikuussa, löydät kuvat tästä postauksesta. 


Kylänraitilla ei tullut vastaan kuin muutama hassu auto, ja ilma oli sopivan viileä. Eikä edes tuullut, täysin optimaalinen lenkkisää! Kertokaa miten jaksaisin joka aamu käydä lenkillä sittenkin kun työt alkaa? 

Näistä kuvista huomaa taas miten loistava valokuvaaja olen, melkein pitäisi alkaaa ihan harrastamaan... MUTTA vertailukohta huhtikuulta tässä: 


Tuossakin mestariteoksessa valotus on niin loistavasti onnistunut että ihan naurattaa. Vertailukohde alla: 


Vrt. huhtikuussa: 


Heheh, joo semmoisia räpsyjä. Ei musta ehkä valokuvaajaa tulis.  


Mutta sitten asioissa eteenpäin! Eilenkin oli melko aktiivinen päivä. Kolmen aikoihin käytiin kavereiden kanssa kevyellä kävelylenkillä tyypillisessä Suomen kesäsäässä; ensin satoi vettä niin että kaikki vaatteet ja kengät kastuivat läpimäriksi, ja sitten paistoikin jo iloisesti aurinko. Ei mitattu matkaa tai aikaa, kunhan huviksemme käveltiin. 

Illalla oli olo että pakko tehdä jotain nyt heti, ja niinpä lähdin uudestaan "lenkille", tai miksikä tuota nyt voisi sanoa. Ilta-auringon paisteessa olisi jaksanut hölkätä pitemmästikin mutten suoraan sanottuna viitsinyt. Pitää säästää muillekin päiville. Olemme väriestejuoksuun lähtevän porukan kanssa vitsailleetkin että joudutaan vetämään toisemme maaliin tai pahimmassa tapauksessa käyttämään apuna kottikärryä jotta koko joukkue saadaan loppuun asti. Pitää siis tarkoituksella vähän jarrutella. 



Kieltämättä on nyt kyllä sellainen olo että "this girl is on fireeeeee", vaan en saa innostua liikaa. Rauhallisesti nyt Heidi, rauhallisesti. Tämä lenkkeily pitää nyt vaan saada rutiiniksi, voiko se nyt olla niin vaikeaa! 

Keksin muuten vedenjuonti-ongelmaan yhden konstin jolla toivon mukaan saisin litkittyä nestettä vähän enemmän. Ostin nimittäin pussillisen sitruunoita joita on helppo viipaloida hiilihapotetun veden sekaan vähän antamaan makua! 


Lorautin ensimmäiseen tuopilliseen myös tilkan mansikkatiivistettä, mutta myöhemmin päivällä jätin senkin laittamatta. Ja hyvin maistui ilmankin.


Hei nyt on jo keskiviikko, tsemppiä kaikille työssäkäyville!!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin?

This Corner of the Earth haastoi kuvaamaan ja selostamaan kaikki syömäni ruuat viikon ajalta. Huh huh, melkoinen urakka, totesin minä mutten tyrmännyt haastetta täysin. Voisin toteuttaa haasteen joskus myöhemmin kokonaisuudessaan, mutta nyt taidan ensin kuvata kaiken vain yhden päivän ajalta. Tässäpä teille siis eilisen maanantain ruokakuvat ja kertomukset! 


Aamiainen
noin kello 10:30


Iso mukillinen kahvia rasvattomalla maidolla laimennettuna, lasillinen vettä jossa monivitamiiniporetabletti, allergialääke, solistica-aurinkokapseli ja omega 3 x 2. Noin 40 grammaa pähkinöitä (ei mitään suolattuja ja paahdettuja vaan ihan au naturel) sekä kaurapuuroa. 
Puuron ohje: 1/2 dl kaurahiutaleita, ripaus suolaa ja 1,5 dl vettä. Mikroon kolmeksi minuutiksi. Valmiin puuron sekaan noin ruokalusikallinen voita joka sekoitetaan sulamisen jälkeen puuron joukkoon. Koko komeuden päälle pilkotaan yksi pieni banaani tai puolikas oikein suuresta banaanista. Nam! 


Välipala
noin klo 14:15

Välipala tuli syötyä eilen kyllä vähän liian myöhään. Neljä tuntia ei sinänsä ole liian pitkä aika, mutta kun heti kohta välipalan jälkeen oli jo lounaan vuoro.. Söin siis kaksi siivua Lidlin paistopisteen luomuruisleipää, mun uutta lempparia! Leipien päälle asettelin silmää hivelevän kauniisti margariiniä, ylikypsää kinkkua, Oltermannia sekä tuorekurkkua. Oo-la-laa! Ruisleipien kyytipojaksi hörppäsin puoli litraa kraanavettä.

 Totaalirepsahdus


Tätä ei voi kai edes selitellä mutta yritän silti; Syytän Äppiä, joka ei antanut omastaan palasta, vaan käski ottaa kokonaan oman patukan! En se  siis minä ollut !

Lounas
klo 15:30 ehkä? 



Keitettyä (vaaleaa >:(  ) riisiä, nauta-sika jauhelihaa Rainbow'n chili-ateriakastikkeessa (halvempi versio Uncle Ben'sn vastaavasta) sekä edellisviikkoista salaattia jossa siis Lidlin salaattisekoituspussi, kurkkua, tomaattia ja fetajuustoa. Ei kastiketta. Kaveriksi lasillinen vettä. 


Päivällinen/välipala
klo 18-19 ? 


Puoli purkkia vedessä liotettua tonnikalaa ja suunnilleen saman verran raejuustoa, päälle ripaus mustapippuria ja koko mössö sekaisin. Kolme siivua kuivahtanutta patonkia jossa päällä tuhdit sipaisut yrtti-tuorejuustoa. Kupillinen kahvia rasvattomalla maidolla. 

Iltapala
Illalla, luonnollisesti..


Lisää ruisleipää jossa päällä loput tuorejuustosta ja Oltermannisiivut. Ja loppu salaatti, voi näyttääpä herkulliselta!

Loppuun huomautus että tämä ei ole mulle laaditun ruokaohjelman mukainen päivä. Mulla ei oo ollut niin paljon selkärankaa että oisin saanut itseni takaisin ruotuun ja noudattamaan ohjelmaa. Enkä oikeasti tiedä onko tuollainen tiukka/tarkka ohjelma edes mun juttu, vaikka pakkohan tää laihduttaminen ois jostain aloittaa ja ohjelma antais siihen "hyvät eväät" (joo ihan itse keksin, hoho).

Lupaukseksi itselleni voisin nyt antaa sen, että ryhdyn paremmin noudattamaan ohjelmaa; jos en ihan kirjaimellisesti niin ainakin sitä mukaillen. Ruokaa viisi kertaa päivässä,  matilliset annoskoot! Lisäksi oon laittanut merkille että vettä tulee juotua aivan liian vähän. Onko kenelläkään vinkkejä tähän? Nyt ei auta kanniskella vesipulloa mukana kun hengailen suurimman osan ajasta vain kotosalla, mutta onko esim. hyviä appseja jotka motivois hörppimään H2O:ta hiukkasen enemmän?


Mukavaa tiistaita, ollaan taas päivän lähempänä viikonloppua!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kutsu mua: Minä 2.0, hauska tutustua!

Huh huh ! Tein sen! Otin itteäni niskasta kiinni ja tein sen! 



Hyppäsin auton kyytiin ja komensin tiputtamaan kyydistä kun matkamittari näyttää viittä kilometriä. Sitten vain napit korviin, SportsTracker päälle ja tossua toisen eteen. Ilman musiikkiahan tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Lähes koko matkan jaksoin juosta, ei vitsit kuinka uskomaton fiilis. Kaksi kertaa piti vaihtaa hölkästä kävelyksi vähän tasaamaan hengitystä, keräämään voimia ja korjailemaan vaatteiden/kuulokkeiden asentoa. Mutta kun hyvä biisi vaihtui, oli pakko taas kiihdyttää tahtia. Ja olen vieläkin hengissä! 



Miksi sitten tällainen yhtäkkinen spurtti, ja miksi siitä niin suuri haloo pitää nostaa? No koska tulevana lauantaina on se väriestejuoksu johon olen ilmoittautunut. Vaikka kisaan lähdetäänkin huumorimielellä ja rennolla asenteella, oli silti pakko kokeilla pystyisinkö juoksemaan saman matkan ilman sydänkohtausta tai suurempia kramppeja. Ja minä pystyin! 



Matkaa kertyi siis tarkalleen 4,64 kilometriä, vajaassa 35 minuutissa. Väliajoista näkee että 1,5 kilometrin kohdalla piti vaihtaa hetkeksi kävelyyn, samoin kuin 3 kilometrin kohdalla. Mitä tästä voi siis päätellä? Varmaan sen, että näin kylmiltään pystyy juoksemaan (tai siis hölkyttelemään) noin 1,5 kilometriä yhteen putkeen, sitten pitää hengähtää. Ei ollenkaan paha tulos minun mielestäni, aivan kehityskelpoinen oikeastaan. Tästä on hyvä lähteä tavoittelemaan sitä kymmentä kilometriä, mun himalajaa. 



Ai että miksi just tämä biisi? No kun se sattui soimaan tuossa matkan varrella, lähes viimeisenä biisinä. Ja onhan nää sanat nyt vaan ihan törkeen hyvät, omaakin tavoitetta ajatellen!