keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Pitikin mennä sanomaan....

... ettei torkuttaminen enää muka onnistu.

Mulla oli tänään kello herättämässä puoli ysiltä, onnellisena nukuin kuitenkin klo 10:20 saakka. Aamulenkki jäi tänään tekemättä (yllätys yllätys, kestihän tuota iloa peräkkäiset kaksi aamua!) koska oli pakko alkaa tekemään aamupalaa ettei päivän aikataulut mene aivan sekaisin.

Ruisleipää mutustaessani surffailin puhelimella aikani kuluksi vähän siellä sun täällä, ja päätin samalla tarkistaa pankkitilini saldon. Koska olin odottanut lohdutonta kahden numeron summaa, riemunkiljahdus taisi kaikua ainakin Haapavedelle asti kun ruutuun läjähti täysin odottamaton luku. Työttömyyskassa oli muistanut minua juuri tänään, mikä ilon ja onnen päivä! Tämä tapahtuma palautti ainakin hetkellisesti uskoni tähän yhteiskuntajärjestelmään ja työnteon kannattavuuteen. Harmaa päivä ei näytäkkään enää ollenkaan niin harmaalta kuin äsken. 

Eilinen päivä meni kai ihan leppoisasti. Heräilin ysin aikaan, kävin lenkillä ja jumppasin (minkä lihassäryiltäni pystyin), söin aamupalan, pyykkäsin, siivosin, söin. Mies pölähti kotiin ja katsottiin loppuun elokuva joka jäi kesken edellisenä iltana. Lähdin lenkille. Juuri kun olin saanut valittua hyvän biisin ja puhelimen asennettua olkakoteloon, se alkoi pärisemään. Miehen sisko soitti ja kyseli juhannussuunnitelmia. Löimme yhden sellaisen lukkoon ja sainkin uutta puhtia lenkkiin; kolme viikkoa (muoks.  nyt sattu meitsielle virhe, jussiinhan on aikalailla tasan kaks viikkoa! ) aikaa treenata itsensä kuntoon ultimaalisia juhannusbileitä varten ( joo aion kyllä kertoa tästä myöhemmin! )

Tunnin lenkin ja reilun yhdeksän kilometrin jälkeen olin taas kotiovella kun puhelin soi uudelleen. Anoppi kyseli mukaansa ensi viikon minireissuun (aion kertoa siitäkin hieman myöhemmin..), ja lupasin miettiä asiaa.

Suihkuun ja kauppaan. Sovittiin Pertun kanssa että voin vaihtaa etovan kinkun johonkin muuhun, miellyttävämpään ruokaan. Niinpä nappasin kaupasta mukaan pari purkkia tonnikalaa ja paketin raejuustoa. 

Eilinen meni ruokailujen suhteen jo kivuttomammin kuin maanantai, vaikka välillä meinasikin iskeä paniikki että miten ehdin ja jaksan syödä kaiken mitä pitääkin (toistanko mä jotenkin itseäni?). Eteisen liikuntasuoritus-kalenterissa on tämän viikon kohdalla jo neljä viivaa, eli viikon tavoite on lähes täynnä. Eihän se kuitenkaan tarkoita sitä että kävisin vielä kerran lenkillä ja loppuviikon vaan köllöttelisin mahan vieressä kotona, ei toki. 

Laitetaanpa loppuun vielä yksi kuva piristämään tätä kokonaisuutta:






Eli siinä siis vähän eilistä lounasta, yammyyyy. Pitää kohta varmaan vaihtaa pasta riisiin ettei ala tökkimään! 
Illemmalla ajattelin kirjoitella vähän mun kesäsuunnitelmista, joita alkaakin olla jo aika paljon! Pysykää kuulolla.

P.s. Latasin maanantai-iltana Instagramiin tällaisen kuvan: 

24 tunnin sisällä siihen tuli yhteensä 26 tykkäystä, joten tämä tarkoittanee sitä että 26 päivää tulisi nyt olla ilman herkkuja. Facebook-sivulla kuitenkin keskusteltiin aiheesta, että juhannuksena on lupa pitää "tankkauspäivä" (tällä tarkoitan ennemminkin henkistä tankkausta, herkuista nauttimista, kuin itsensä ahtamista täyteen kaikenlaisella paskalla), joten jos juhannuksena herkuttelen esim. kahtena päivänä, niin ne siirretään sitten haasteen loppuun. :) Hei hei ranskalaiset aurajuustolla, näemme mahdollisesti seuraavan kerran heinäkuun puolella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti