tiistai 23. kesäkuuta 2015

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

.... voisiko olla jo ensi juhannus, jooko? 


Torstaina saavuttiin Kauhajoen Nummijärvelle siinä iltasella, ja pystytettiin leiri. Käytiin katsomassa bändejä ja pidettiin mukavaa yhdessä ja erikseen, omien kavereiden kanssa ja uusiin tuttavuuksiin tutustuen. Sama meininki jatkui hamaan Sunnuntai-aamuun kunnes oli aika pakata kamat ja lähteä kotia kohti. 

Sunnuntaina aamupäivällä olo oli sellainen että "ei enää ikinä, tai ei ainakaan vähään aikaan", mutta kyllä se siitä. Elämä alkaa jo pikkuhiljaa voittaa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, koko festareiden henki oli aivan loistava. Koko ajan oli sellainen olo että on ns. turvassa, vaikkei ympärillä olevia ihmisiä varsinaisesti tuntenutkaan. Todellakin ensi juhannuksena uudestaan. 

Dieetin unohdin kemujen ajaksi kokonaan, mutta aina välillä tuli sellainen olo että "hei, pitäisiköhän välillä syödäkin jotain?". Lähes kaikki Nummirockiin viemäni eväät tulivat avaamattomina takaisin. 



Koko meidän leiri minun kahden hengen teltassa. 

Korpiklaani.


Battle Beast.




Festareiden freshein muija. 

Arch Enemy. 




Oli hienoa. Mutta jottei elämä kävisi liian kevyeksi niin ensi viikonloppuna on jo seuraavat festarit joihin olen lupautunut talkoolaiseksi; MUKAVAA. Haapavesi Folk siis vuorossa seuraavaksi. Jää nämä fitnesshommelit taas vähän kakkoseksi mutta onhan mulla onneksi loppuelämä aikaa laihduttaa.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Toivottelisin hyvää juhannusta!

En ehdi enää kirjoittelemaan mitään ällö-syvällistä tässä ennen reissua, joten tulin vaan poustailemaan pikakuulumiset!

Muutamina aamuina olen nukkunut super-pitkään, lähemmäs kahtatoista, jee. Tänään on miehen syntymäpäivä, ostin lahjaksi verkkarit ja t-paidan. 

Ostin festareille mielestäni hullun määrän alkoholia ja käly totesi että "meinaatko että ne muka riittää?" Miten niin muka erilainen käsitys juomisesta..!?

Yritän tässä hysteerisesti siivota ja pakata yhtä aikaa (siis samalla kun istuskelen koneella ja naputtelen tätä tekstiä). Päätin olla uhkarohkea ja jättää aurinkorasvan kotiin, koska tietysti juuri silloin saamme nauttia kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (ja minun nahkani muuttuu hiusteni väriseksi), vaikka Nummijärvelle on luvattu sadetta ja ukkosta koko juhannukseksi.

Huomisesta lähtien aion heittää ruokaohjelman nurkkaan ja vaihtaa vapaalle. Oikein nauttia Suomen kesästä! Tehkää tekin niin, ja pitäkää huoli sekä itsestänne että kaverista! Ja katsokaa että lompakko pysyy tallessa!




Hyvää Juhannusta!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

FITNESSmuijan epäonninen hiusprojekti!

Kyllä nyt on makia juhannustukka allekirjoittaneella! Ryhdyin eilen tapani mukaan vaalentelemaan ja värjäilemään pehkoani jotta se olisi juhannuksena edes joten kuten edustuskunnossa. Koska satuin päivällä käymään Lidlissä kaupassa, ja ainoa musta väri mitä siellä myytiin, oli sinisen musta, otin sitten sen. Kotona ryhdyin sitten kaikessa rauhassa levittelemään värejä, ensin blondausainetta punaisen osion tyvikasvuun ja sitten luonnollisesti mustaa väriä mustan osion tyvikasvuun.

Vaikutusajan jälkeen pesin hiukset ja annoin niiden kuivua luonnollisesti. Kun sitten jonkin ajan päästä katsahdin peiliin, en oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. 


Sinimusta väri oli kai pesuvaiheessa päässyt jotenkin sekoittumaan vaaleaan osioon, ja pääni oli violetti.Värinä violetissä ei ole mitään vikaa, ja se olisi ollut mukavaa vaihtelua, mutta kun pää ei ollut mitenkään tasaisen värinen. Tyvi oli kirkkaan valkoinen, sitten oli pätkä violettia osiota, ja latvat olivat punaruskeat. Tietyssä valossa hiukset näyttivät hieman harmailta. En uskaltanut levittää punaista sävytettä tuon sekametelisotkun päälle, koska lopputuloksesta ei olisi voinut olla varma.

Että sellaisella päällä suunnistin tänään Ylivieskaan ostoksille, ei siinä mitään. Sieltä tarttui kuitenkin mukaan uusi puteli vaalennusainetta, ja tänään illalla otin rumban uusiksi. 


Tällä hetkellä kuontalo näyttää siis tältä! Tyvestä vitivalkoinen ja latvoja kohti väri muuttuu oranssista punaiseksi. Ihan hauska, mutta tuskin pysyvä lopputulos. Toisaalta kyllä houkuttaisi yrittää vaalentaa vielä noita oranssejakin ja olla hetki blondina, mutta toisaalta pelkään hiusten menevän huonoon kuntoon. 

Vaan olihan tämä hauskaa vaihtelua (hurjan yhden päivän ajaksi) ja saipahan kokeilla mitä on olla jotain muuta kuin punapää. Ehkä kuitenkin jatkossa jätän sen sinimustan hiusväripaketin kauppaan!

Ylivieskasta tarttui mukaan taas vaikka mitä (minähän en siis tee heräteostoksia), enimmäkseen festarihankintoja mutta myös muutamia muita juttuja. Esimerkkinä vaikka nämä supersöpöt 0,5 litran eväsrasiat (joita en muuten anna miehen käyttää, jäävät pian työpaikalle ja unohtuvat sinne); 



Lisäksi ostin itselleni college-shortsit joita aion käyttää urheillessa kunhan ilmat tästä vähän lämpenevät. Ne on ihan sellaiset tavalliset, mustat lyhyet shortsit joita en viitsinyt edes kuvata. Hintaa alle 10 euroa, hui. Ja festarijutuista mainittakoon kuivashamppoo, 3 x kertakäyttösadetakki (nyt kun olen varautunut, en luultavasti edes tarvitse niitä), käsipeili (kuka nyt menee festareille näyttämään rumalta, D44?!) ja RUOKAAAA. 


Niin ja käytiinhän me sitten tietysti myös syömässä. En ottanut hampurilaisateriaa, hyvä minä (vaikka ton vaalean leivän olisi voinut tietysti jättää kokonaan pois) ! 


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Heipä hei taas !




Varmaan hyvä jos tässä vaiheessa myöntää että tuo mennyt viikko ei nyt mennyt aivan suunnitellusti, varsinkaan niiden syömisten osalta. Mitään katastrofaalista ei onneksi tapahtunut, mutta silti ottaa lievästi päähän etten pystynyt tekemään niinkuin olin alunperin suunnitellut, MUR. 


Perjantain aamupäivä kului torstain tapaan haravan varressa heiluen. Koska lounas-kahvila Saimissa oli ruokalistan mukaan tarjolla paneroitua possunleikettä ja kermaperunoita (aaah, mun heikkous), kävimme isäukon kanssa paikassa toistamiseen. Eikä tarvinut pettyä tälläkään kertaa. 

 Nauttikaa mun upeista valokuvaajan taidoista ja mahtavasta rajaus-tyylistä !


Raskaan duunipäivän jälkeen painuin parin tunnin prinsessapäiväunille, ja herätessä oli olo kuin katujyrän alle jääneellä. Kaikkihan varmaan tietää miltä tuntuu herätä kun ei ole hajuakaan vuorokaudenajasta, päivämäärästä tai pahimmassa tapauksessa edes paikasta jossa sattuu olemaan.


Itkuisen ja unenmakuisen pyöriskelyn jälkeen sain itseni viimein ylös sängystä ja jossain vaiheessa iltaa siirryimme Maliskylälle kalastamaan, saunomaan ja paistamaan makkaraa. Kyllä, minäkin söin kaksi makkaraa, toisen sinapilla ja toisen ketsupilla. Vähän kyllä harmittaa että kontrolli petti näin pahasti, olisin voinut olla ilmankin.


Tulipa testattua halonhakkuutakin ihan first-time-ever,  ja uskokaa tai älkää, kaikki ruumiinosat ovat edelleen tallessa! Yöllä ajeltiin sitten kotiin nukkumaan, ja aamulla unet venähti taas liian pitkään; nousin sängystä vasta kahdentoista aikaan! 



Rangaistukseksi pakotin itseni pyörälenkille, sainhan viime viikolla omaan pyörääni uudet renkaat. 40 minuutissa vispasin yhteensä noin 9,5 kilometriä ihastellen samalla Suomen maaseutua ja ympäröivien omakotitalojen pihoja.





Loppupäivä sujui mukavasti (muuten paitsi niiden syömisten osalta) kavereiden muuttoapuna ja heidän uutta kotia ihastellen, sekä kotisohvalla elokuvia katsellen. Tulipa maistettua tämän kesän ensimmäiset (2 kpl) lonkerotkin. Ja aamulla tietysti taas nukuttiin pitkään...

Kuten alussa pelottelin, ruokailun osalta viikko meni niin sanotusti perseelleen. Suuria lipsumisia, tai paremminkin mässäilyjä ei tapahtunut, mutta paljon jäi syömättä (monena päivänä esimerkiksi söin vain kolme kertaa) ja täysin ohjeen mukaan en syönyt yhtenäkään päivänä. Tarkoitushan onkin että ajan kuluessa voin muokkailla sitä ruokaohjelmaa oman näköiseksi ja monipuolisemmaksi, mutta ei tämän vielä pitänyt ihan näin mennä. Mun täytyisi ensin hankkia se rutiini ja maltillisuus syömiseen ennen kuin alan säveltämään omiani, joten siksi suututtaa että homma "kusi" heti toisella viikolla. Ja ensi viikostakaan ei voi odottaa ihmeitä koska olen luvannut itselleni rennon juhannuksen. 

SILTIKÄÄN en aio heittää hanskoja tiskiin ja "lyödä hommaa läskiksi" (kuten entinen minä olisi tässä vaiheessa tehnyt...) vaan sinnikkäästi jatkan nyt ohjeiden mukaan ja sovellan sen verran kuin pystyn. 
Niin, ja voisinhan tietysti taas vähän ryhdistäytyä tämän kirjoittelunkin suhteen, mutta eipä nyt yritetä mopolla kuuhun. 

Mukavaa loppupäivää ja tsemppiä uuteen viikkoon!

torstai 11. kesäkuuta 2015

FITNESSduunarin päivä.

Eilen oli tarkoitus tulla kirjoittamaan, mutta äkillinen migreenikohtaus esti sen ja kaiken muunkin toiminnan. Olipa mulla eiliselle jokin aihekin mietittynä, mutta en nyt saa kuolemaksenikaan päähän mikä se mahtoi olla. Aamulla ponkaisin ylös jo ennen kahdeksaa ja kävin lyhyellä aamukävelyllä (ei vaan huvittanut juosta!), söin ja värkkäilin omiani kunnes Mari ilmoitti tulevansa kyläilemään. 
Kahvit juotuamme kävimme järjestämässä kirppispöytää parempaan siivoon ja kiertelimme kaupoissa muuten vain. Iltapäivällä kävelin uudelleen kirppikselle ja järjestelin vähän lisää... (yllättävän nopeasti ihmiset muuten saa sen pöydän myllättyä sekaisin.) Eli kävin eilen siis kahdesti lenkillä, hyvä minä! Lisäksi polkaisin pyörällä kauppaan (mutta sitä en laske urheilusuoritukseksi), ja siellä se sitten iski. 

Ensin ajattelin vain että silmäni häikäistyivät auringosta todella voimakkaasti. Kun siirryin kauppaan sisälle, tunne vain paheni ja lopulta en nähnyt enää lukea edes tarjouskylttien tekstejä (jotka on painettu lähes kissan kokoisilla kirjaimilla!). Kun tajusin että kyseessä on alkava migreenikohtaus, lähdin kiireesti kotiin. Siinä tilassa ei tullut mieleenkään alkaa valmistamaan ruokaohjelman mukaisia eväitä, joten lämmitin nopeasti itselleni mikropitsan (oli muuten yhtä pahaa kuin muistinkin) ja painelin pimennettyyn huoneeseen nukkumaan. HARMI, sillä sää oli mitä ihanin ja olisin keksinyt illaksi vielä vaikka mitä tekemistä. Ei saisi valittaa kun oma vaiva on näin pieni ja harvinainen, mutta kyllä se silti ottaa päähän että kohtaus voi iskeä milloin vain ja se vie toimintakyvyn täysin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, että kun vein käteni oikean silmäni eteen, noin 10 senttimetrin päähän kasvoista, en nähnyt sitä ollenkaan! Tunne on siis todella hyvin rinnastettavissa silmien voimakkaaseen häikäistymiseen. 

Onneksi sain kohtauksen kuitenkin aika hyvin aisoihin ahkeralla särkylääkkeen popsimisella, ja päänsärky jäi tällä kertaa vähäiseksi. 


Tänään on ollut onneksi parempi päivä! Heräsin vielä aikaisemmin kuin eilen, ja aamiaisen jälkeen polkaisin läheiselle rivitaloalueelle hankkimaan habaa! Isäni on kulkenut täällä urakoimassa muutaman viikon, ja soitti eilen kysyäkseen minua apuun. Tehtävänäni oli haravoida nurmikonsiemenet mullan sekaan. JES, kokonaisvaltaista treeniä tiedossa! 




Jotenkin sen vain huomaa että ruumiillista työtä ei ole tullut tehtyä tosissaan sitten aikoihin! Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen peukalon ulkosyrjä oli hiertynyt niin pahasti että se piti käydä teippaamassa (tarvikkeilla joita kuorma-autossa nyt sattui olemaan mukana.) ja sitä varoessani sain haravoitua itselleni toisen rakon kämmenen sisäpuolelle. Huomenna on myös luultavasti hellänä lihasryhmä jos toinenkin, mutta ei se haittaa! Tulipahan tehtyä hommia! 

Haravoinnin jälkeen suuntasimme isän kanssa ruokatauolle paikalliseen lounaskahvilaan. Jälleen kerran unohdin ruokaohjelman hetkeksi ja nautiskelin siitä että joku muu on tehnyt ruokaa minun puolestani. 


Oikeastaan voisin tuolla syödessäni tankata vain tuota salaattia! Salaattipöydän valikoima on niin monipuolinen että siitä saa kyllä koottua itselleen kunnon aterian.  Pitäneekin antaa palautetta että voisiko hinnastoon lisätä pelkän salaattilounaan; minun vatsani ainakin kiittäisi! 


Ennen kuin tuomitsette minut kuvan perusteella, voin lohdutukseksi kertoa että kaalilaatikko jäi syömättä (ja valitettavasti myös osa salaatista!) koska en yksinkertaisesti olisi jaksanut enempää. 

Uutuutena lounaskahvilaan oli avattu katettu terassi, joka lisää asiakaspaikkoja huimasti. Oli mukava syödä ns. luonnon keskellä mutta kuitenkin kärpäsiltä suojassa.  Ja eräs pikku yksityiskohta terassilla sulatti ainakin minun sydämeni;


Juuri jotain tuollaista haluan joskus meidänkin terassille!


Kyllä vatsa pullollaan ja vienosti hienhajuisena kelpasi hymyillä kuorma-auton kyydissä.


Urakan jälkeen mulla olikin jo kiire seuraavan paikkaan; oltiin sovittu lenkki-treffit Annikan kanssa! Hyppäsin autoon ja ajelin hänen luokseen "landelle", maaseudun rauhaan. En mitannut aikaa enkä matkaa vaan nautiskelin maisemista ja seurasta. Tulipa vierailtua samalla yhdellä Nivalaan pystytetyistä muistomerkeistäkin! 


Kyseessä on siis vuonna 2005 pystytetty Hilppa-patsas, vuoden 1932 pulatapahtumien muistoksi sekä suomenhevosen kunniaksi. Niin kerta! 

Tämän viikon kohdalla liikunta-kalenterissa on nyt seitsämän viivaa. Jee.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Bye bye Haapavesi, I'll be back!

Olipa rentouttavat kaksi päivää äidin hoivissa. Ikävintä noissa vierailuissa on se, että aika kuluu niin nopeasti ja ei ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi ja nähdä tarpeeksi ihmisiä. Mutta mitäs kaikkea minä sitten kerkesin tehdä? 

Lintsata kohtuullisesti ruokaohjelmasta. Aikataulussa pysyttelin, eli ruokaa vähintään neljän tunnin välein (viisi kertaa päivässä). Myös annoskoot pysyivät yllättävän maltillisina! Vaaleaa leipää tuli kyllä syötyä muutama siivu sekä lättyjä ja muffinssi.


Eilen aamulla kävin lyhyellä hölkkälenkillä ennen yllä olevaa aamupalaa. Syönnin jälkeen muut lähtivät käymään kaupassa ja minä jumppailin (kevyesti) olkkarin lattialla. Testasinpa äidin "selätintäkin", ihan mielenkiintoinen vehje. Jäisi varmaan kuitenkin itsellä muutaman käyttökerran jälkeen nurkkaan pölyttymään.

(Joo, siinä on nyt ne BOOBS)

Iltapäivällä kävin pesemässä isomummoni ikkunat (kokonaiset kolme ja puoli ikkunaa) ulkopuolelta.
Illalla lähdettiin äidin kanssa lenkille, ja kylläpä Haapaveden maastot olikin mukavaa vaihtelua tälle tasaiselle Nivalalle! Siellä käveleminen kävi oikeasta pohje-treenistä ! 



Nyt ei teidänkään tarvi enää ihmetellä miksi minä olen niin häikäisevän upea (aina); onhan mun geenit peritty näin mahtavalta tyypiltä!



Sovittiin Maritan kanssa treffit tälle aamupäivälle, aikomuksena hakata säkkiä ja käydä salilla! Lähdin liikuntahallille noin puolta tuntia ennen sovittua aikaa, ja kiersin vähän pidemmän reitin; taas huusi pohkeet hoosianna! 

Homma oli ihan supermahtavaa, tuli taas innostus hankkia itselle hanskat ja säkkiä ja/tai pistehanskat. Pienenä miinuksena hallissa oli aika lämmin ja heikko ilmastointi, joten en tiedä johtuiko hiki siitä vai tuliko kuuma siksi että tein muka niin tosissani töitä (ja näin ollen mulla on kyllä superhuono kunto...)





Kiitos Maritalle vielä kuvaajana ja henkilökohtaisena valmentajana toimimisesta (mietittiin vähän yhdessä mun kyykkäämistekniikkaa uusiksi) ja pahoittelut kuvanlaadusta! Mun Samsung Galaxy S2 Plussalla (rinnastettavissa kalleimpiin järjestelmäkameroihin) nyt ei vain saa tämän huonompia kuvia (ja varsinkaan kun kuvauksen kohde on vielä näin upea! ) !

Salilla pyörin taas vähän pallo hukassa, mutta luulenpa silti että huomenna on vähintään selkä ja hauberi hellänä. Lisäksi työntelin ruohonleikkuria äidin takapihalla, kyllä nyt on koko kroppa treenattu niin kokonaisvaltaisesti että huh !

Tänään herkuteltiin äidin kanssa itse tehdyllä nokkoskeitolla, joka oli muuten parempaa kuin pinaattikeitto! Idea lähti paikallislehden artikkelista "nokkonen on superfoodia parhaimmillaan". Ja kun sitä sitten sattui kasvamaan autotallin nurkalla niin pakkohan oli kokeilla... Suosittelen! 


Siinäpä kuva myös herättelemään makeanhimot (ja jottei tää blogi antais vaan vahingossakaan liian siloiteltua kuvaa mun syömisistä!).

Ikävä taas jäi, mutta onneksi tuonne naapuripitäjään ei ole kovin pitkä matka!



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ristus notta moon ylypiä itestäni!

... täytyy varoo etteivät luule et ois noussu kusi päähän (vai onks se jo myöhästä?) !


Nimittäin! Eilisen road-tripin jälkimainingeissa järki ja kova tahto voittivat valtavan hiilarinhimon joka sisälläni jylläsi. Entinen minä halusi pysähtyä jokaisen ohikiitävän kylän nakkikopille tilaamaan ranskalaisia aurajuustolla tai kebab-ateriaa. Pysyttelin erossa myös tupakan ikeestä, ja nyt onkin leuat kipeinä kaikesta siitä purkan jauhamisesta.

Kuvassa näette Keski-Pohjanmaan kartan, joka on lainattu Keski-Pohjanmaan Yrittäjien kotisivuilta. Lisäksi piirsin siihen itse hienosti Paintia käyttäen reitin jota pitkin kuljimme. Osan matkasta taitoimme pienempiä sivuteitä pitkin, mutta arvatkaa jaksoinko alkaa tarkkaa reittiä taiteilemaan mihinkään. Retkikartta.fi-sivuston avulla kyllä laskin että matkamme pituudeksi tuli huikeat ~ 250 kilometriä. Jaa miksi niin vähän? Koska välillä piti tietysti pysähdellä täyttämään janoisten sankareiden oluenhimo... ja välillä tyhjentämään se. 



Minä toimin tietysti illan kuljettajana. Osa paikkakunnista oli tietysti ennestään tuttuja, mutta vierailtiinpa ihan uusissa, tuntemattomissakin pitäjissä! Opin illan aikana mm. sen että Halsualla on 1 220 asukasta sekä oma kirjasto, ja Vetelissä 3 343 ja pizzeria-ravintola nimeltä Uuno. (Wikipedia kertoi.) Ja keskustelimme illana aikana tietysti myös siitä, että minulla on typerä tapa etsiä kaikkea turhaa knoppitietoa ihan kaikesta.. Huomaako sen?

Harmi että koko illan satoi vettä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kuskikin olisi päässyt nauttimaan nähtävyyksistä paremmin jos koko ajan ei olisi tarvinut tarkkailla tietä tihkuisen tuulilasin läpi...

Eilisen jäljiltä osalla seurueemme väestä on ollut havaittavissa eriasteista reissuväsymystä, kieltämättä myös itselläni. Sain kammettua itseni sängystä ylös joskus 12 aikoihin, ja nyt olen pyörittänyt tiskikonetta ja pyykkikonetta (ihan kuin se vaatisi minulta jonkin ruumiillisen ponnistuksen), sekä käynyt kaupassa ja järjestelemässä kirppispöytää (josta unohdin muuten taas ottaa kuvan vaikka tarkoitus oli...

Nyt olisi tarkoitus alkaa pakkaamaan tavaroita parin päivän "kesälomareissua" varten. 



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Nyt mää sitte lipsahin!



Ostin nimittäin Lidlistä 3-packin sokerittomia salmiakkipastilleja! Ja pullon Freeway light-colaa, OH SHIT! Ja koska olen hemmetin hyvä saamaan oikeutuksen kaikille sortumisilleni erilaisilla perusteluilla, tällekin repsahdukselle on jo sellainen olemassa; entinen minä olisi lapannut ostoskoriin perjantai-iltana jätti-mega-superpussin karkkia, ainakin yhdenlaisia perunalastuja sekä vähintään kaksi siideriä! Parempi näin. 


Aamulla oli vastassa toinen houkutus. Noustiin miehen kanssa samoihin aikoihin ja kumpikin rupesi tekemään itselleen aamupalaa. Oi että. 


Sekasotku siis pitää sisällään pilkottuja nakkeja ja munakokkelia. Ja tuoksu oli mitä ihanin! Kovasta himosta huolimatta mies sai syödä lautasen tyhjäksi yksin ja minä söin omat evääni. Eikä oikeastaan harmita yhtään näin jälkeenpäin. 

Syönnin jälkeen mies paineli oman harrastuksensa pariin ja minä kiemurtelin tuskissani ympäri asuntoa. Jotain pitäisi tehdä mutta kun keksis mitä! Kun viimein sain puettua itseni urheiluvaatteisiin ja köytettyä luistimet jalkaan, rupesi satamaan vettä, VOI EI ! 


Googlen säähaku kyllä väitti että "sademahdollisuus 0%", huijausta. Onneksi kuuro oli vain pikainen ja riskillä lähdin käymään "pikkulenkillä".


Menomatkalla oli vastatuuli joten kotimatka sujui tällä kertaa leppoisasti. Tarkoitus oli luistella "lentokentän" päähän asti, mutta päätin kuitenkin matkalla että puoliväli on tälle kertaa ihan riittävä saavutus. Pelkäsin taas etten ehkä jaksakaan takaisin kotiin asti. 


Miksei kaikkialla voi olla yhtä tasainen ja hyvä asvaltti kuin tuolla? Välillä meinaa hävettää suihkia tuolla autojen seassa, mutta eipä mulle näiden vuosien aikana ole tuolla vilauteltu kansainvälisiä käsimerkkejä joten ehkä se ei kovin paljon haittaa ihmisiä...


Tällä kertaa laitoin eilisestä oppineena hiukset ponnarille! Ja jälkihiki on muuten ehkä ärsyttävintä mitä tiedän! (Huomioikaa mun "rusketus")


Illan suunnitelmat ovat vielä täysin auki. Ehdottelin kavereille että lähdettäisiin pienelle "road tripille", mutten ole vielä saanut suunnitelmalleni vahvistusta. Olisi mukava kierrellä lähipaikkakuntia ja ihmetellä Suomen kesää.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kesä(kukat) ja kärpäset!

Tänään venyi jostain syystä tuo nukkuminen taas "liian pitkälle", vötkistelin sängyssä kymmeneen asti. Syötyäni kaikessa rauhassa päätin lähteä lenkille. En ole ihan varma kauanko lenkki yhteensä kesti koska unohdin sammuttaa SportsTrackerin kun pääsin kotiin, mutta melkein kuusi kilometriä tuli hönttästyä tuolla tuulen riepoteltavana. Note to self; Vaikka olis hiukset kuinka hyvin tahansa, niin älä piru vie jätä niitä auki kun menet lenkille. Nämä pitkät hiukset yllättävät mut aina ajoittain (en siis edelleenkään tajua että mulla on muka pitkät hiukset) enkä osaa vieläkään kaikissa tilanteissa oikein elää näiden kanssa. Kuten esimerkiksi tänään.



Aamulla siinä laittautuessani päätin suoristaa hiukset ja kun kerrankin ne näytti hyviltä, niin arvelin että eikai siitä mitään haittaa ole jos ne kävelylenkin ajan saisi olla auki. Eipähän jää sitten sitä ponnarin kuvaa takaraivolle. VIRHE. Hiuksia oli silmissä ja suussa ja korvissa ja jokapaikassa. Koska tuuli oli aivan järkyttävän kova ja lenkkini melko mutkikas (eli välillä tuuli sieltä ja välillä täältä) ne ei pysyneet hetkekäkään paikoillaan. Yritä siinä sitten näyttää coolilta ja seksikkäältä kun koko ajan täytyy haroa hiuksia pois naamalta. Never again.


Lenkin jälkeen olin vielä hetken ulkona; askartelin vanhoihin kukkalaatikoihin (siis oikealta nimeltään kai parvekelaatikko) omaa patenttia, että mun ei tarvitsisi ostaa kaupasta niitä kannattimia jolla saan laatikot pysymään terassin kaiteissa.

Kun viimein sain visioni muutettua konkreettiseksi, olikin kiire syömään (miten musta tuntuu että viimeiset viisi päivää olen vain syönyt koko ajan..?). Syönnin jälkeen hyppäsin autoon aikomuksenani käydä ostamassa kauan kaipaamiani kesäkukkia. Onneksi lähdinkin autolla enkä polkupyörällä, kuten ensin suunnittelin. Jouduin nimittäin käymään kolmessa eri kaupassa kunnes löysin sopivia kukkasia! 


Aikaisempina vuosina olen tyytynyt vain pelkkiin orvokkeihin, koska olen surkea viherpeukalo (en siis ollenkaan sukuuni tullut...). Nauratti kun Agrimarketin myyjä yritti kaupata minulle yli 20 euron kukkaa. Se oli kyllä tosi kaunis, mutta minun käsittelyssäni kuollut varmasti alle viikossa. Toinen huvittava tilanne oli kun kyselin lannoite-purkkien hintoja. Myyjä suositteli isompaa tuotetta sanoin "sitä voi käyttää myös koko puutarhaan". Niin mutta kun ei mulla ole puutarhaa, asun rivitalossa älyhoi. :)


Rohkaistuin kuitenkin ostamaan orvokkien kaveriksi myös valkoisia pelargonioita (olivat tarjouksessa), saa nähdä miten käy. Jos saan nekin pidettyä hengissä syksyyn asti, voin ensi kesänä harkita sen upean, vaaleanpunakukkaisen istutuksen ostamista. Ehkä. Ja koska Agrimarketissa ei ollut silmääni miellyttäviä orvokkeja, jouduin menemään vielä paikalliselle puutarhalle. Ja voi ristus notta! 

Siellähähän niitä vasta oli, ja olisi ollut paljon muutakin ihanaa, mutta onneksi tuleva Nummirock sai minut pitämään kukkaronnyörit melko tiukilla. 


Sain viime kesänä ystävältä lahjaksi samanlaisen orvokkiamppelin, ja se teki todella paljon kukkia (vaikka meinasikin kuolla vähintään kolme kertaa), joten toivottavasti tämäkään kaveri ei petä minua.


Tykkään tehdä erilaisia "asetelmia" tuohon meidän etupihalle, ja viimein sain siihen jotain kun porras on ollut pitkään tyhjillään. 

Perhoskranssi on itse tekemäni, ajan patinoimat "sisustustikkaat" pengoin kaverin takapihalta.




Vanha sinkkiämpärin löysin kerran metsästä (Ihan tosi. Ja kyllä, kehtasin raahata sen kotiin.) Lammaspatsas on äidin vanha (en ole muuten kysynyt lupaa tämän ottamiseen...) ja kastelukannu oli löytö Kuopion Tigerista.



Tässä meidän takaterassissa mua häiritsee nuo eripari-penkit. Ostoslistalla olisi noiden vaaleiden tuolien tilalle jotkin sirommat istuimet, ja tuo penkki pitäisi hioa ja lakata kauniimman väriseksi. Haaveissa olisi myös virkata terassille jonkinlainen matto, mutta kun trikookude on melko kallista haaskattavaksi ulkokäyttöön. Lisäksi tuon kanaverkko-taulun (mikä aina suuresti huvittaa meillä vierailevia miehiä, jostain syystä) alle on suunnitteilla hylly johon voi hamstrata kaikkea kivaa ja vanhaa. Terassista piti tulla sellainen pikku keidas, "salainen puutarha", mutta jotenkin se jäi taas tänäkin kesänä toteuttamatta.. Tai olisihan tässä vielä aikaa mutta varallisuus ei anna myötä. Ehkä ensi vuonna sitten.. 


Että jos joku on kiinnostunut noista tuoleista niin hinnasta voidaan neuvotella! Tai voin vaikka maksaa jos viette nuo pois... Puinen laatikko on isän viljakuivaamosta haalittu samoin kuin laatikon päällä oleva avainkin (joka oli muuten kiinni siinä ovessa johon se kuuluu. Hieno ovi oli, varmasti yli 100 vuotta vanha.) Vanha ompelukone on saatu siltä samaiselta kaverilta joka lahjoitti etupihan tikkaatkin.. Hänellä olisi minulle jemmassa myös vanha puutarhatonttu, mutta mies ei anna tuoda sitä kotiin, jostain kumman syystä... 



Maalasin kukkaruukut mustaksi ja asetin toisen väärinpäin jalustaksi. Kivet nappasin meidän talonvierukselta. Lyhty on vanha löytö alelaarista, ostettu alun perin koiran hautaa koristamaan. 


Kaksikymmentä orvokkilaatikkoa näihin sitten meni. Nyt vaan yritän saada pidettyä ne hengissä koko kesän. Pitäkää peukkuja!


Se olisi kai perjantai, vaikka minusta ei kyllä yhtään tunnu siltä. Huomenna ajattelin höllätä syömisten suhteen sen verran että jos joku ruokailu jää välistä niin sitten jääköön. Mitään herkuttelupäivää ei ole tälle viikonlopulle suunnitelmissa, mutta taidan lähteä ostamaan jotain ihanan makuista xylitol-purkkaa kun tekee niin kovasti makeaa mieli, ja saattaapa purkan pureskelusta olla apua kun yrittää päästä siitä yhdestä paheesta eroon... 


Liikuntasuoritus-kalenterissa on tällä hetkellä kokonaiset kahdeksan viivaa. Kolme enemmän kuin tavoittelin, hienoa! En silti aio nostaa rimaa ensi viikon suhteen, viisi on edelleen se tavoite joka viikolle. Mutta olisihan se kiva jos viikonlopun aikana saisin vetää vielä vaikka kaksi viivaa, eli kokonaiset kymmenen tulisi täyteen!