sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Say goodbye to May!

Se olisi toukokuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa kai kesä! Sen kunniaksi olen yrittänyt rentoutua oikein urakalla, mutta mieli ei ole vielä päässyt irti kaikesta stressaamisesta; viime yönä näin niin paljon erilaisia painajaisunia että siinä täyttyi toivottavasti koko loppuvuoden unisaldo. 

Eilen latailin akkuja kyllä ihan huolella. Eihän me Marin kanssa mihinkään lenkille jaksetukaan lähteä, hänellä kun venyi töissä seitsemään asti ja hulabaloo-päivän jälkeen on ihan ymmärrettävää että reipas urheilusuoritus ei välttämättä ole se "lempijuttu". Mulle iski into grillata kun sääkin oli niin kaunis. Niinpä kävin kaupassa vielä uudemman kerran ja tällä kertaa mieskin oli mukana auttamassa safkojen valinnassa. 

Kotona sain vielä idean tehdä kermaperunoita kun kaapissa venyi avattu kuohukermapurkki vailla käyttötarkoitusta. Nam! Saatiin siis aikaiseksi melko runsas ja monipuolinen kattaus, vaikkei se ollutkaan ehkä ihan terveellisimmästä päästä. Silti tuntuu että parempi vaihtoehto tämä oli kuin se uppopaistettujen ranskalaisten, kebabin tai hampurilaisten mässäily. Vai mitä? 


Salaatti koostui jäävuorisalaatista, kurkusta, vesimelonista, kirsikkatomaateista ja fetajuustosta.  Salaatin makuun vaikuttaa näköjään tosi paljon se että vaihtaa välillä sitä salaattipohjaa ja nakkaa sekaan jonkun uuden jutun (vesimeloni) piristykseksi. 


Miehet tekivät uhkarohkean tempun ja painelivat saunaan kun olivat saaneet grillin sytytettyä. Ruokien paistaminen jäi siis mun vastuulle, ja kyllä jännitti! Loppujen lopuksi ruoka tuntui kuitenkin maistuvan kaikille eikä kukaan saanut ruokamyrkytystä. Upeaa, mutta ei pidä ylpistyä. Ensi kerralla en välttämättä enää onnistu.


Niin, ehkä noista hyvinpaistuneista makkaroista tai osittain kärähtäneistä pihveistä huomaakin sen että ne ovat minun paistamiani.. Mutta ei sentään kaikki palaneet!


Nam! Kermaperunat onnistuivat tosi hyvin, vaikka sekaan olisi voinut murustella esimerkiksi aurajuustoa tai maustaa potut valkosipulilla. Ja näköjään maistuvat sitä paremmilta mitä kauemmin saavat olla uunissa.


Tänä aamuna nukuttiinkin sitten oikein pitkään, näin sunnuntain kunniaksi. Sunnuntaihan olisi varmaan paras päivä harjoittaa sitä "aamutreenaamista" mutta yritän nyt ensin saada sen sujuvaksi osaksi arkea ennen kuin yritän pakottaa itseni hikoilemaan pyhäpäivän aamuna. Ja pitäähän mun joskus saada nukkua pitkään, hyvänen aika! 


En muista olenko aiemmin kertonut tästä itse tekemästäni liitu-/magneettitaulusta. Kuten tarkkasilmäisimmät ja innokkaimmat lukijat muistavat (eli he jotka seuraavat myös Instagramissa), viimeisimpänä siinä oli teksti "NEVER STOP dreaming". Tänään sain aivan loistavan ajatuksen kirjata siihen ylös tukkimiehen kirjanpidolla  kaikki kerrat kun harrastan liikuntaa. 

Tauluhan sijaitsee heti meidän eteisessä, joten olisi aika noloa selitellä vieraille miksi taulussa ei vielä perjantainakaan ole kuluvan viikon kohdalla yhtään viivaa.. Tavoitteena olisi että joka viikon kohdalle kertyisi ainakin se viisi viivaa. Enempi parempi, tietysti, mutta ei lähdetä heti alkuun tavoittelemaan taivasta. 


Pääsisinköhän tällä kuvalla hammastanhafirman tai ryppyvoide-yhtiön mainoskasvoksi? 

Koska jätettiin eilinen lenkki välistä, päätettiin Marin kanssa tehdä se tänään. Sää oli ensin hyvin aurinkoinen mutta yhtäkkiä jostain ilmestyi tummia pilviä. Pieni tihkusade ei tietenkään haittaa mitään mutta kaatosateessa on ikävä lenkkeillä. Meikit valuu ja hiukset menee huonosti... 



Ihme ja kumma pilvet kuitenkin väistivät meidät ja säästyttiin onnettomuudelta ainakin tällä kertaa. Mutta olihan taivas aivan uskomattoman näköinen; pohjoisessa tummaakin tummemmat pilvet ja etelässä kirkkaan sininen kesätaivas. Only in Finland.


Vajaassa tunnissa taaperrettiin noin 5,5 kilometriä, hienoa tytöt! Huomaatteko muuten jo miten paljon olen kerennyt ruskettua? Pitäisi varmaan vähän jo hillitä itseään.. Ihmiset alkaa kuvittelemaan että minä olen se joka kävi toukokuun alussa viikon ulkomailla eikä Mari...

Lenkin jälkeen palkittiin tietysti itsemme, ja minä hyvästelin herkut ennen ruokaohjelman aloittamista. 


Tästäkin saavutuksesta saa muuten onnitella minua! Yleensä olen se joka penkoo pakastealtaan suurimman, suklaisimman ja energiapitoisimman jäätelön. Tällä kertaa päätin jo ennen kauppaan menoa tyytyväni vain murueskimoon. Ja tulihan tuo rääpäle syötyäkin ihan erilaisella nautinnolla kun tiesi että kohta se loppuu.


Huomenna se sitten alkaa.. Ja tällä kertaa en sano tätä vain lämpimikseni, rakkaat lukijat, vaan ihan oikeasti tartun itseäni niskasta kiinni ja skarppaan syömisieni suhteen. Onneksi te olette vahtimassa etten ala ihan kohtuuttomasti lipsumaan ( eipä tässä paljon kehtaa lipsua ) ja jos niin pääseekin käymään, palaan ainakin takaisin ruotuun heti enkä viikon päästä. Jes, mulla on niin hyvä fiilis tästä että tuleekohan onnistumaan (väitinkö joskus että en ole pessimisti) ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti