sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

No siinähän se. Mukavaa oli ja niin pois päin. Viikonloppu on ollut aika jääkiekko-painotteinen, mutta kauhukseni kuulin että sitä jatkuu vielä seuraavat kaksi viikkoa....

Perjantaina istuskeltiin siis täällä meillä. Miehen sisko tuli Iisalmesta piipahtamaan pariksi päiväksi. Meillä kului aika jutellen ja hihitellen. Miehet saunoivat ja kaikilla oli mukavaa. Ennen puoltayötä siirryttiin baarin puolelle odottamaan Pariisin Kevään keikan alkamista. Jostain syystä taisin puhua koko illan Haloo Helsingistä, ja kaikki olivat innoissaan että "onko se tänään täällä esiintymässä?" 






 Kiitos Miialle seurasta ja täydellisistä asukuvista

Itse en ole aikaisemmin Pariisin Kevään keikalla käynyt, vaikka 2010 ilmestynyttä Astronautti-levyä tuli sydänsuruissa luukutettua melkein kyllästymiseen asti. Keikka oli ihan hyvä, vaikka jouduttiinkin siirtymään eturivistä taaemmas huonon äänentoiston takia, ja vaikka bändi soittikin enemmän niitä biisejä joita minä en tunne. Onneksi kuitenkin mahtava Imatrankoski-biisi soitettiin, ja mullakin nousi tunteet melkein pintaan. 

Olen valmis
Kuljen nyt läpi ihmisvilinän
Kaikki tapahtuu kuin hidastettuna
ja korvissani kuulen laulun enkelten

Ja silloin ei,
ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata
lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta
Ei vielä luovuta




Oli hieno ilta, piti olla baarissa melkein valomerkkiin asti. Seuraavana aamuna olo oli (taas) sen mukainen. Osa porukkaa jatkoi vapun juhlimista vielä lauantainakin. Meillä katsottiin lisää jääkiekkoa ja lisäksi pelattiin sitä itse PlayStationilla. Jee. Minä vetäydyin jossain vaiheessa makuuhuoneeseen läppärin kanssa katsomaan elokuvia. Eilen tulikin katsottua PopcornTimestä varmaan viisi elokuvaa. Maleficent oli muuten ihan hyvä pätkä, suosittelen jos on lapsena tykännyt Disney-elokuvista. Antaa mukavasti erilaisen näkökulman :) Yöllä ei meinannut päästä nukkumaan kun olohuoneessa tosiaan pelattiin ja sen myötä huudettiin aika vahvasti. Siksipä nukkuminen venyi aamulla aika pitkään, taisin herätä joskus 11 ja 12 välillä, hups... Kämppää siivoillessani totesin että on täällä ainakin huolehdittu ravitsemuksesta, niin kiinteästä kuin nestemäisestäkin. 






Ai niin, ostin muuten keikalta bändi-paidankin. Nyt mulla on kaksi Pariisin Kevään paitaa, vaikken maailman suurin fani olekaan, miksi ihmeessä?


No onhan tuokin kyllä aika cool, lähes yhtä hieno kuin Provinssista ostettu mutantti-dobermanni-toppi. Mutta ei se silti tolle mun meikittömälle sunnuntai-naamalle vedä vertoja! 

Nyt kun on bulkkaukset bulkattu niin ensi viikolla on hyvä aloittaa se terveellinen elämä, jonka takia tämä blogikin on perustettu, jee!


P.s. Tatuointia kutittaa aivan niin maan p*rk*l**sti.  Mutta kun ei saa raapia.

4 kommenttia:

  1. Tatuoinnin kutitus ehkä yksi maailman ärrsyttävimmistä asioista! #@#&jatuhatkirosanaatähänvälii##@$*!! Mutta kannattaa raapia siitä vierestä.. se "helpottaa"

    T. Tatuoitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ehkä jopa ikävämpää kuin itse tatuoinnin teko, on tämä parantumis-kutina. :D
      Ja niin olen tehnyt, raapinut vierestä ja kuvan sisältä niistä kohdista joissa ei ole väriä. Lisäksi olen läpsinyt ja läiminyt kuvaa ja huuhtonut vesisuihkulla oikeen kunnon paineella. Mutta ei. :D

      Poista
  2. Hei tuli vielä yksi mieleen.. hiusharjalla "rapsutus" :D no, mut toivottavasti kutina on jo loppunut!

    VastaaPoista