sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kolme kilometriä!




Niin, korkkasin tänään luistelukauden ja kolmella kilometrillä aloitin! Enempikin olisi mennyt mutta ajattelin kerrankin olla armollinen itselleni ja vain kokeilla miten se rullailu tänä keväänä oikein sujuu. Ihan mukavastihan se, vaikka luistinten renkaista kuuluukin outoa rahinaa ja jarrupala ei ole jostain syystä talven aikana uusiutunut yhtään... Jee huippua, kun saisin vaan tämän innon pidettyä yllä. Viime kesänä taisin käydä luistelemassa tasan kerran. Sitä edellisenä mittariin tuli toki varmaan yli 100 kilometriä kun satuin silloin asumaan ns. paremmalla paikalla. Tavoitetta tulevalle kesälle siis on, aion hankkia itselleni luistelemalla kunnon bootyn! 

Tänään olen saanut muutakin aikaiseksi. Päivällä kävin kiertämässä paikallisia kirppiksiä. Mukaan  tarttui yksi kirja eurolla ja neljä kappaletta  Arabian Arctica-ruokalautasia vain viidellä eurolla! Uutena noiden kappalehinta on yli kymmenen euroa, joten tein löydön. Kiertelyn jälkeen keitin kahvit mummolleni sekä enoni vaimolle, jotka olivat kierroksella seuranani. 
Heidän lähdettyään oli pakko alkaa siivoamaan. Mummot saisivat vierailla luonamme useamminkin, jotta tulisi siivottua säännöllisemmin.. Järjestelyn ja hästäämisen jälkeen tekaisin kunnon kulhollisen salaattia ja paistoin pari lämmintä voileipää, nom nom. 



Aloitan muuten uuden projektin heti kouluhommien loppumisen, eli ensi viikon, jälkeen. Kaverini Perttu nimittäin lupasi (taas) ryhtyä mun virallisen epäviralliseksi personal traineriksi! Pertun kanssa tehtiin yhteistyötä siis reilu vuosi sitten, tammi-maaliskuussa 2014. Viimeksi saatiin kunnon näkyviä tuloksia aikaan, mutta koska vedin itseni liian piippuun niin homma tyssäsi kokonaan ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa. Tällä kertaa osataan molemmat olla varmasti vähän kohtuullisempia ja vaatia vähemmän, tavoitteena kun olisi se oikea elämäntaparemontti (hyi h*lv*tti taas mikä sanahirviö). 
Perttu kävi lukemassa tätä mun blogia, ja vaati saada tietää mihin haluan tästä kehittyä. Kun vastasin etten tiedä, hän totesi että täytyyhän mun johonkin pyrkiä kun kerran olen tällaisen bloginkin perustanut. Vaikka en halua edelleenkään tehdä tästä #FITNESSpaskasta liian vakavaa, löysin itselleni silti kohtuulliset tavoitteet, joissa on kuitenkin minulle haastetta, ainakin alkuun. 

1. Haluaisin saada liikunnan säännölliseksi osaksi mun elämää.
Että lenkille lähteminen olisi mulle helppoa, mukavaa ja luontevaa. Eikä pakkopullaa niin kuin se on nyt. Tai että lähtemättä jättäminen aiheuttaisi jäätävän morkkiksen ja saisi mut pyörimään omantunnon tuskissa päiväkausiksi. Että olisi pakko liikkua, kun ei ilmankaan voi olla. You know? Tän päivän rullailut sai mut tajuamaan tämän; aina ei ole pakko vääntää verenmaku suussa, selkä hiessä ja niin että viikkoon ei pysty kunnolla kävelemään. Liikunta voi olla mukavaa myös ihan itsessään, ei vasta sen jälkifiiliksen saavuttaminen. 

2. Pystyä juoksemaan vähintään 10 kilometriä yhteen putkeen.
Tai no ei nyt juoksemaan, mutta hölkkäämään. Loppujen lopuksi kymmenen kilometriä on lyhyt matka silloin kun kunto on hyvä. Mun ennätys taitaa olla joku 7 kilometriä yhteen soittoon ilman että kävelen välissä. Täytyisi vaan alkaa harjoittelemaan säännöllisesti (ks. kohta 1. )

3. Pudottaa painoa vähintään 5 kiloa.
Ainakin nyt aluksi. Olisi mukava olla "normaalipainoinen" myös niiden lääkäreiden ja terveydenhoitajien kiusaksi. Ja kyllä mulla oli paljon parempi ja itsevarmempi olo silloin kun olin hoikempi. PLUS että iho oli paremmassa kunnossa ja en ollut koko ajan niin älyttömän väsynyt. 


Eiköhän siinä ole päämääriä ihan tarpeeksi, ainakin siihen asti että ne on saavutettu?

9 kommenttia:

  1. Ihana postaus! :) Mä uskon todella, että sä saavutat kaikki noi tavoitteet kiitos sun aurinkoisen asenteen. Toi kympin juokseminen on kyllä kova juttu! Ite oon lenkkeillyt nyt ahkerasti about pari kuukautta ja kehittynyt hurjasti, mutta kyllä se yhteen putkeen juokseminen silti alkaa aina tuntumaan siinä viiden kilsan kohdalla jo... Munkin ennätys taitaa olla seittemän kilometrin luokkaa, pidemmillä lenkeillä on ihan pakko ottaa muutama kävelyaskel väliin.

    VastaaPoista
  2. "Pakko liikkua kun ei ilmankaan voi olla" I know ! Ja en todellakaan kestä jos jää joku suunniteltu sali tai lenkki tai mikä ikinä vaan välistä.. Se on K.A.M.A.L.A.A. Itselläni nyt tavoitteena olla tekemättä siitä niin kamalaa, että toisetkin kärsivät :D No ei, vitsivitsi vaan kyllä musta aika kamala tulee jos en pääse :D Sun tavoitteet kuulostaa hyviltä ja realistisilta :) ! Ei muuta kun niistä liikkeelle :) !

    VastaaPoista
  3. Alkoipa tehä mieli lämppäreitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niitä on niin helppo tehdä melkein mistä vaan :)

      Poista
  4. Voi ku itekkin uskaltaisi rullailla, mutta en ikinä oo oppinut jarruttaa niillä oikein. Hyvät tavoitteet sulla, tsemppiä niiden saavuttamiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä juttu että aikuisena ei enää oikein uskalla kokeilla uusia juttuja, kai sitä pelkää luiden rikkoutumista yms. paljon enempi kuin lapsena (eihän sellainen tullut lapsena mieleenkään! ) Mutta jos sulla vaan on mahdollisuus kokeilla jonkun muun luistimia jossain tasaisessa maastossa, ihan kaikessa rauhassa, niin suosittelen kyllä!! :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin viestin kun vahingossa lähetti saman kahteen kertaan.

      Poista
    2. Poistin viestin kun vahingossa lähetti saman kahteen kertaan.

      Poista