tiistai 26. toukokuuta 2015

Kesä, se tulee takaisin!

Tänään on voinut lähteä jo ulos ilman takkia. Ja varmaan shortseissakin voisi kulkea jos vain säärikarvat sen sallisivat. En ole sentään vielä niin kesäfiiliksissä... Aamulla nousin piirua vaille yhdeksän ja vedin lenkkikamat niskaan (nyt se siis tapahtui!!!). Kävelin kaupan kautta hakemassa muutamia juttuja jotka eilen unohdin ostaa, joten matkaa kertyi ehkä noin pari kilometriä. Sen jälkeen vasta aamupuuron ja -kahvin keittoon, kylläpä tuntui hyvältä! Tästä kun nyt vain saisi tavan itselleen :) 

Yhdentoista aikaan Mari tulikin meille päästyään töistä. Juotiin vähän lisää kahvia ja sen jälkeen taas lenkkikamat niskaan!



Ilma oli tosiaan siis niin lämmin että tein uhkarohkeasti ja jätin takin kotiin. Pelkällä trikoopaidalla siis viiletin, mutta ei tullut kylmä! Sujautin käteeni kuvissa näkyvän puhelinkotelon, joka on ollut mulla varmaan jo lähes vuoden, mutta jota ei ole tullut vielä käytettyä kertaakaan. Ihan kätevä kapistus varmasti kesällä kun ei ole taskuja ja kun soittolista on niin viimeisen päälle hiottu ettei koko ajan tarvitse vaihdella biisejä. Muuten aika epäkäytännöllinen (puhelin on vaikea ottaa pois kotelosta irrottamatta koko koteloa, ja näillä nakkisormilla näyttöä on vaikea hieroa suoraan tuon kalvon läpi) ja urpon näköinen (siis ilman niitä kuulokkeita. Kuka nyt kanniskelee puhelinta muuten vaan lenkillä mukana?).  Testasin myös HeiaHeia-sovellusta, jota en varmaan osannut käyttää oikein. Sovellus laski kyllä treeniin kulutetun ajan mutta ei mitannut matkaa vaikka GPS olikin päällä. Lisäksi se väittää minun hengailevan koko ajan jossain päin Helsinkiä, whaaaat? 





Pitää perehtyä sovellukseen joskus ihan ajan kanssa ja rauhassa. Nyt näppäsin päälle kuitenkin myös SportsTrackerin joka kertoi että meidän kävelylenkin pituudeksi tuli 4,6 kilometriä ja aikaa meni noin 45 minuuttia. Ihan mukava taapertaa välillä seurassa eikä aina yksin. Pohdittiin lenkin aikana sitä, miten mukava olisi kesällä pakata jumppakamat kassiin ja mennä johonkin läheiseen puistoon voimistelemaan. Niin, jos siis asuttaisiin jossain muualla kuin täällä landella. Ihmisethän katsoisivat meitä kuin hulluja. Tai varsinkin jos menisi aamujumpalle yksin, se vasta noloa olisi... Pienet on murheet ihmisillä. 


Lenkin jälkeen laitettiin miehen kanssa ruokaa; eilistä salaattia, keitettyjä perunoita sekä kananmunakastiketta. Oikein tehtynä ihan huippuhyvää, minun tekemänäni jokseenkin mautonta, mutta ihan syömäkelpoista mössöä. 


En ymmärrä miten naisihmisellä voi olla näin huonot kokkaustaidot. Jos ei ruoka muuten mene pilalle, niin ainakaan se ei maistu miltään. Niinpä meillä yleensä mies tekeekin mm. perunamuusin koska minä en siinä ikinä onnistu. 

Siksi mua vähän pelottaakin se, että Pertulla on mulle kuulema ruokaohjelma lähestulkoon valmiina, ja kai sitä pitäisi alkaa myös noudattamaan kunhan sen käsiini saan. :S Toivottavasti ohjelmaan ei sisälly kovin paljon mitään gourmet-ruokia tai kalliita ja taitoa vaativia kokkailuja, koska luultavasti onnistun polttamaan pihvit tai vastaavasti jättämään ne raa'oiksi (jep, tarkistin sanan taivutuksen wikisanakirjasta...)
Kun Perttu otti minuun eilen yhteyttä, nousi melkein pala kurkkuun ja tuntui että "APUA, haluanko mä oikeasti että joku muu määrää syömiseni pilkuntarkasti seuraavien kuukausien ajan? Ja pystynkö tosiaan NOUDATTAMAAN niitä ohjeita pilkuntarkasti?" Meinasin jo jänistää koko projektista, mutta sitten komensin itseni ryhdistäytymään ja päätin että nyt en luovuta vaan painan täysillä kohti tavoitetta. Ja vaikka se ehkä onnistuisi yksinkin, on hienoa että Perttu haluaa auttaa mua hommassa. 

Niinpä jään vain (hieman kauhun sekaisin tuntein) odottamaan millaisen ohjelman hän on mun pääni menoksi kehitellyt.. Ja ehkä voisin lähteä vielä päivän kolmannelle lenkille kun kellokin on vasta viisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti