maanantai 25. toukokuuta 2015

Hyvää päivää!

Jahans, edelliskerrasta onkin näköjään vierähtänyt jo reilu viikko. No ei siinä, onpahan enemmän asiaa yhdelle kertaa! Siispä pikakooste edellisviikosta: Kauan kauhisteltu näyttöviikko on nyt takana päin, ja se nyt meni vähän niin ja näin. Muuten hyvin, mutta jouduin perjantain lusmuamaan aika ikävästä syystä.

Menneeltä viikolta mainittavia asioita ovat mm. 

Keskiviikon naamari-askartelu. Vedin oppilaille ensin aamunavauksen, pienen viidakko-aiheisen satutuokion ja sen jälkeen kaikki saivat askarrella itselleen  tiikeri-naamarit. Niistä tuli kyllä superhienoja! 


Sain tuokiosta myös "positiivista" palautetta luokan opettajalta. Hän totesi vain että "no, sehän meni... yli odotusten." Joku olisi tietysti voinut loukkaantua mutta noiden kolmen viikon aikana ehti hyvin tottua vastaaviin kommentteihin. Olenpahan ainakin ylittänyt itseni! 

Torstaina koululla oli kevätjuhla, ja sen aiheena oli niin ikään viidakko. Lapset saivat laittaa naamarit juhlassa päähänsä, voi sitä riemun määrää. Itse en pystynyt ihan täysin nauttimaan esityksistä, koska oloni oli ollut koko aamun todella huono.. Noin tuntia myöhemmin se sitten alkoikin, nimittäin oksennustauti.. 

Seuraavat 24 tuntia tuli maattua sängynpohjalla kuumeessa ja huonovointisena. Oikeastaan minun kohdalleni sattunut pöpö oli aika kesy, ei tarvinut oksentaa kuin kolme kertaa (tiedän että kaikkia kiinnostaa), mutta soitin silti perjantai-aamuna työpaikalle etten tule. Eivätkä ne mua olis sinne varmaan ottaneetkaan. 



Ihan mielenkiintoinen kokemushan tuo oli, viimeksi olen ollut mahataudissa joskus ihan pikkulapsena.


Perjantai-iltana käytiin ystävien luona grillailemassa. Muut myös saunoivat mutta itselläni ei vointi antanut periksi. Kummasti tuo ihmisten seura silti piristi. Lauantai-aamu meni "vötkistellessä", luin loppuun kirpputorilta ostamani Punatakkinen tyttö-kirjan.
Iltapäivällä lähdettiinkin porukalla käymään pitsalla, heh. Siis pitihän mun palautua rankan sairastamisen jälkeen... 

Lauantaina oli kauan puhuttu Euroviisu-finaali, jossa Suomi ei siis ollut osallistujana. Meidän perheessä on ollut tapana katsoa viisut aina yhdessä, ja onneksi tänäkään vuonna mun ei tarvinnut kyhjöttää sohvalla yksin. Mielestäni paras voitti, niin musiikillisesti kuin ulkonäköpisteidenkin perusteella (katso vaikka TÄÄLTÄ), vaikka totuushan on että eihän tuollainen rimpula-Måns näyttäisi mun rinnalla miltään..
Silti ajattelin ehkä lähteä ensi toukokuussa Tukholmaan katsomaan viisuja, onko matkaseuraa? :) 

Eilinen sunnuntai kului siivoillessa ja lueskellessa George Orwellin Vuonna 1984-kirjaa. Käytiin miehen kanssa myös vähän urheilemassa. Minä vedin jalkaan rullaluistimet ja hän tsemppasi mua pyörän satulasta. Kierrettiin vajaan neljän kilometrin mittainen "sunnuntai-lenkki" kaikessa rauhassa. Mun pitäisi malttaa harrastaa enemmän myös tuollaista liikuntaa! Takaraivoon on jotenkin iskostunut, että jos ei käy vähintään viiden kilsan lenkkiä ja paina TÄYSILLÄ verenmaku suussa, niin ei silloin kannata lähteä ollenkaan. Oikeastihan asia ei ole ollenkaan näin! Jos ei eilisestä lenkistä ollut fyysisesti mitään hyötyä niin psyykkisen hyödyn huomaan ainakin heti; kyllä olen sitten ollut pirteä koko aamun! 

Tänään olisi tarkoitus käydä vielä vetämässä lapsille liikunta-tuokio joka perjantaina jäi sairastelun takia pitämättä. Mun piti herätä kahdeksalta, mutta vanhana torkuttajana siirsin kelloa kahdesti ja lopulta nousin ylös kello kymmenen. Aamulenkki jäi siis tekemättä, mutta annettakoon se nyt vielä anteeksi. 

Aamupalaruutiinista en aio luopua kesälläkään!


Kaurapuuron kaveriksi pyöräytin tehosekoittimessa pakastemansikoita, koska mustikat tulevat jo korvista ulos. Omenamehulla huuhdoin alas vitamiinitabut sekä uuden ihmekapselin, jota aion tästä eteenpäin sanoa rusketustabletiksi. Tilasin siis joitain viikkoja sitten tuollaisia kapseleita jotka "aktivoivat valonsuojapigmentti melaniinin tuotantoa, jolloin iho ruskettuu nopeammin." Läheiseni ainakin tietävät jokakesäiset, naurettavat yritykseni ruskettua edes vähän. Jos ei näiden kapseleiden avulla ala tapahtua, niin toivottavasti en palaisi ainakaan yhtä helposti! 

Nyt riennän tekemään vielä muutamia kotihommia ennen kuin lähden lasten kanssa riehumaan viimeistä kertaa. Illalla ehkä vielä lenkkeilemään, jos sää sallii. Ja niin, tällä viikollahan on tarkoitus alottaa se uusi projekti, jolle pitäisi keksiä vielä joku osuva nimi. Ehdotuksia?

P.s. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti