torstai 14. toukokuuta 2015

Heidin pikameikkikoulu! (ÄLÄ MISSAA TÄTÄ)

... jota ilman et vaan selviä!

Mullahan ei siis ole tänään, helatorstaina, todellakaan parempaa tekemistä kuin pelleillä peilin edessä ja päivitellä blogia turhanpäiväisillä jutuilla. Mun ei esimerkiksi tarvi päntätä perusopetuksen opetussuunnitelmaa tai suunnitella pelejä ja leikkejä 6-8-vuotiaille muksuille. Miksi tehdä tänään jotain, minkä voit siirtää huomiselle? Niinpä sain villin idean toteuttaa tällaisen ultimaalisen mahtavan ja megalomaanisen tarpeellisen meikkipostauksen kaikkien teidän naisten arkea helpottamaan ja ihastuttamaan! Itsehän olen siis meikkitaiteen asiantuntija, olenhan meikannut itseni lähes päivittäin yli kymmenen vuoden ajan. Uskokaa mua!

Tässä se siis tulee, oletteko valmiina! 


Lähtökohtahan tälle hommalle on tietysti se, että et ole mikään luonnonkaunis, virheetön miss Universum vaan tämmöinen ihan tavallinen, liian vähän nukkunut ihminen, jolla saattaa naamasta löytyä muutama mustapää ja finni silloin tällöin. Lisäksi silmänaluset saattavat olla yhtä mustat kuin tammikuinen yö -30 asteen pakkasella.


Meikkaaminen on siis tietysti hyvä aloittaa niiden silmänalusten peittämisellä. Itse käytän jotain Rimmelin peitepuikkoa joka on oikeasti muuten ihan paskaa. Hetken aikaa saattaa näyttää hyvältä, mutta päivän mittaan tökötti on pakkautunut silmien alapuolella oleviin ryppy-uomiin kuin syksyn lehdet tukkeutuneisiin ränneihin tai jää ojiin keväällä ennen sulamistaan Kosmetologi  vinkkasi kerran että tummia silmänalusia kannattaa peittää hoitamalla, eli käyttämällä tuotteita jotka poistaisivat tummuuden kokonaan, eivät vain peittäisi sitä. Hyvä neuvo, mutta köyhä ihminen menee sieltä mistä aita on matalin, ja ostaa vain halpaa.  
Seuraavaksi kannattaa sutia muualle naamaan jonkinlaista meikki- tai peitevoidetta. Itse käytän CC-voidetta joka peittää ehkä ihan sopivasti, mutta on minulle aavistuksen liian tummaa vielä tähän aikaan vuodesta. Tiedän kyllä että voiteissa on huikeita eroja, mutta minua ei jaksa kiinnostaa oma ulkonäkö NIIN paljoa että tuhlaisin aikaa ja rahaa erilaisten mömmöjen testailuun. 


CC-voiteen jälkeen tupruttelen poskipäilleni yleensä punaa. Ihan joka aamu en jaksa tai kerkeä. En tiedä pitäisikö poskipuna levittää oikeaoppisesti vasta puuterin jälkeen, mutta koska olen niin susi laittamaan punaa oikean määrän, voin puuterilla vielä pelastaa tilanteen jos homma meneekin mönkään. 


Koska kulmakarvani näyttävät aina täydellisiltä (varsinkin näin viikkoa ennen seuraavaa "huoltoa"), en koske niihin nykyään enää ollenkaan. Levitän silmän sisänurkkaan vaaleaa luomiväriä koska monissa naistenlehdissäkin käsketään tekemään niin. Ulkonurkkaan sivelen tummempaa luomiväriä, koska mielestäni se näyttää vaan niin h*lv*tin hyvältä.  Lopuksi tietenkin puhdistan luomivärin muruset pois poskiltani, mutta kuvaa varten jätin ne tällä kertaa rekvisiitaksi... 



Luomivärin jälkeen on vuorossa eyelinerin levittäminen. Itseltäni se onnistuu jo melko rutiinilla, olenhan harjoitellut lähes vuosikymmenen. Ainoastaan liikkuvassa autossa homma menee hieman haastavaksi. Myöskään juhlien jälkeinen aamu ei ole helpoin hetki levittää nestemäistä rajausta vapisevin käsin vapisevalle yläluomelle. Onneksi elämässäni ei juuri koskaan ole sellaisia aamuja...

Lopuksi vielä ripsien taivutteleminen haluttuun kulmaan (alle 90 astetta on mielestäni paras, mutta kukin tyylillään) ja ripsivärin sutiminen karvoihin. Koko meikki-sessioon kuluu aikaa 5-60 minuuttia aamun moodista riippuen. Esimerkiksi tiistaina kun nukuin hieman pommiin, tein vain pohjameikin kotona ja sudin eyelinerit sekä ripsivärit naamaan vasta ensimmäisellä tauolla työpaikan vessassa. Rauhallisena aamuna taas saan helposti kulumaan koko projektiin melkein tunnin, koska vaiheiden välillä haahuilen pitkin asuntoa, tsekkailen facebookkia ja touhuan kaikkea muuta turhaa.

Meikkikoulun viimeinen osio on tietysti se kaikista tärkein! 
Ota itsestäsi kuvia. Paljon. Eri kulmista ja eri ilmeillä. Valitse julkaistavaksi se kuva jossa näytät vähiten rumalta ja jossa tissit korostuvat kaikista eniten.






Erilaiset ilmeet ovat suotavia, riippuen kuvan käyttötarkoituksesta. Jos sinulla on ollut huono päivä, ja haluat viestittää sen kaikille, viimeisen kuvan "I'll kill you bitch"-ilme vie viestin perille varmasti parhaiten.
Seuraavan kuvan taas voisin kuvitella toimivan esimerkiksi Tinderissä:

" I know what you want, and I got it, hahahahaha"

Semmoista tällä kertaa, tiedän että mun übermahtavista neuvoista oli teille ihan ältsisti apuu, kyllä teidänkin aamut alkaa ihan eri tavalla kun noudatatte näitä! Jos haluatte lisää poseerausvinkkejä niin laittakaa mulle viestii vaiks kommettiboxissa tai Instassa, lupaan auttaa kaikkia teitä höpöliinejä!



No niin, se siitä bimboilusta tällä kertaa. Tuossa taisikin olla tarpeeksi mun naamaa seuraavan parin viikon ajaksi. Nyt on hyvä jatkaa koulujuttuja kun on saanut vähän päätä nollattua. Lopuksi voisin vielä kertoa miten mun sitruunapuu-operaatio etenee. Tuttavat ehkä muistaa Instagramin puolelta kuvan noin kuukauden takaa, kun olin vasta kylvänyt siemenet ja keksinyt niille hyvän kasvupaikan meidän luolasta (jonne ei siis paista aurinko kuin yhdestä ikkunasta). Muutama päivä sitten huomasin että yksi siemen on itänyt ja kurkistaa toiveikkaana mullan seasta. Eilen aamulla huomasin että TOINENKIN sinnikäs sitrus on ilmestynyt ihmettelemään maailmaa. Jes! 
Mies vaan ei usko että nuo ovat oikeita sitruunoita, koska enhän minä saa mitään kasvia pidettyä hengissä viikkoa pidempään. Miten siis alusta asti kasvattaminen voisi muka onnistua.. 

Ehkä herra ja rouva Sitruunan matkaa tullaan seuraamaan täällä blogin puolella jatkossakin, vaikkei aihe varsinaisesti liity mun fitness-harrastukseen mitenkään. Paitsi että onhan sitruuna terveellinen hedelmä ja niin edelleen.. 


Jos nämä siis ovat hengissä vielä viikon päästäkin...

2 kommenttia:

  1. Duck face poseeraus unohtu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin tehnyt sen kyllä mutta kun en osaa (en vaan myönnä sitä). :)

      Poista